Muut
26.7.2015

Rakas tulevaisuuden minä,

Rakas tulevaisuuden minä,

kirjetulevaisuuteen

Jos olisin kirjoittanut sinulle puolisen vuotta sitten, olisi minulla ollut sinulle niin paljon kysymyksiä. Kaikki liittyen Elsaan, hänen kehitykseensä ja taitoihinsa. Olisin kysynyt myös, oletko vihdoin löytänyt onnen ja mielenrauhan, oletko löytänyt oman polkusi erityislapsen vanhempana?

Nyt olen itseasiassa päässyt siihen mielenrauhan pisteeseen, että en välitä. Tai välitän, mutta tulevaisuuden tietäminen ei toisi minulle minkäänmoista lisäetua tämänhetkiseen arkeen. Olen onnellinen, ja oppinut oikeasti nauttimaan jokaisesta hetkestä rakkaan tyttäreni Elsan kanssa. En välitä tietää, missä menemme viiden vuoden päästä. Koska haluan edelleen nauttia häiriintymättä tästä, mitä meillä on nyt.

Voin yrittää kuitenkin kuvitella, minkälaista elämämme on viiden vuoden päästä. Olen silloin päässyt kypsähköön 32 vuoden ikään. Dan on täyttänyt 44, Elsa 7. Elsa olisi siis siihen mennessä ollut koulussa parhaimmillaan jo neljä vuotta. Ruby olisi 15 ja lopettelisi lukio-opintojaan. Hanlon olisi 26, ja jos hän seuraisi minun jalanjälkiäni, olen saanut olla seuraamassa hänen ensimmäisen raskausmasunsa kasvamista. Vielä tällä hetkellä syntymätön vauvani olisi juuri täyttämäisillään viisi vuotta.

Elämämme on todennäköisesti hektisen onnellista.

Tulevaisuuden minäni, haluan sinun kuitenkin muistavan viisi vuotta nuoremmasta itsestäsi ainakin nämä:

– Olet ensimmäistä kertaa elämässäsi oikeasti onnellinen. Olet oppinut ymmärtämään oman arvosi, ja luottamaan paremmin muihin ihmisiin.

– Olet juuri lopettanut kokonaan masennuslääkkeiden ottamisen. Et enää tarvitse niitä, ja olosi on aivan yhtä hyvä ilman niitä kuin niiden kanssa. Sinulla ei ole kuukausiin ollut ahdistuskohtauksia tai paniikkia.

– Olet parhaillasi raskaana ja lähestyt sitä maagista 20 raskausviikon rajaa tasaisesti. Kaiken saamasi tuen ja avun vuoksi olet uudesta raskaudesta innostunut ja iloinen, etkä sen vuoksi murehdi tulevaa jatkuvasti. Et jatkuvasti pyörittele mielessäsi ”entä jos tämänkin kanssa menee jotain pieleen” – uskallat luottaa NHS:n ja jo tuttuihin lääkäreihin.

– Miehesi on myös paljon parempana oman masennuksensa kanssa, ja hänellä on ihan eri tavalla energiaa auttaa ja tukea sinua raskautesi kuin muun kanssa. Niin paljon enemmän kuin aikaisemmin.

– Olette vihdoin pääsemässä ensimmäistä kertaa Suomeen sitten Elsan syntymän. Olet tästä innoissasi ja jopa hyvällä tavalla jännittynyt; minkälaisia kulttuurishokkeja tuletkaan kokemaan Suomessa?

– Hanlon on teidän tukena apuna ja tukena arjessa. Hän auttaa Elsan kanssa, ja hänellä on jo paljon suunnitelmia siitä, miten hän auttaa sinua uuden vauvan kanssa. Tästä innostuneena olet jo sopinut yläkerran naapurin kanssa, että saat viedä heidän koiraansa aamulenkille päivittäin, heti imetettyäsi uuden vauvan. Nämä kaikki mahdollisuudet ja Hanlonin osoittama tuki ja rakkaus saavat sinut melkein pyörryksiin – sillä hoitaessasi pienen pientä Elsaa kotosalla, ei sinulla ollut minkäänlaista mahdollisuutta ottaa pientäkään hetkeä vain itsellesi. Voitko kuvitella sen rauhan ja innostuksen, mitä pelkästään jo tämä ajatus sinulle nyt antaakaan?

– Sairaalan vaa’at osoittavat nyt sellaisia kilolukuja, mitkä olisivat saaneet vielä nuoremman itsesi ahdistumaan omasta ulkonäöstään. Nyt olet kuitenkin oppinut, että kiloja tulee ja menee, eikä vaa’an luku määritä omaa ihmisarvoasi millään muotoa. Pyöreytesi ei sinua siis ahdista, ei edes kun menet perheesi pakottamana sovituskoppiin kokeilemaan uusia vaatteita itsellesi.

– Niin, et edelleenkään nauti shoppaamisesta itsellesi. Haluaisit käyttää kaiken liikenevän rahan perheeseesi, et itseesi. Siksi niin miehesi kuin Hanlon pakottavat sinut ajoittain ostoksille, ja vahtivat vierestä että et osta mitään kenellekään muulle kuin itsellesi. Ehkä sinä olet tässä jo viisaampi, ja osaat käyttää rahaa myös itseesi?

Rakas tulevaisuuden minä. Toivon, että olet kasvanut viisaammaksi ja terveellä tavalla vielä itsevarmemmaksi kuin nuorempi minäsi. Toivon, että olet pystynyt jatkamaan tällä hyvällä itsesi löytämisen tiellä kuin viisi vuotta aiemmin. Toivon, että osaat ottaa vielä enemmän aikaa itsellesi ja toteuttaa itseäsi tavoilla, joista vasta nyt haaveilet. Toivon vain kaikkea hyvää sinulle. Toivon, että luet tätä kirjettäni hieman liikuttuneena, ja muistelet kaikkia niitä edeltäviä vaikeita vuosia kasvattavina kokemuksina ja tätä viiden vuoden takaista tilannetta ihastuneena siitä selviytyjästä, joka sinä juuri olet.

Toivon, että kirjoitat uuden kirjeen itsellesi viiden vuoden päähän. Mitä haluat tulevaisuuden minäsi sinusta muistavan nyt?

Rakkaudella,

Maiju, 27 vuotta, 6 kuukautta ja 11 päivää vanha


Tyttö sinisen oven takana – blogin Saana haastoi minut jo parisen kuukautta sitten mukaan kirjoittamaan kirjeen tulevaisuuteen. Hän oli saanut idean eräästä Facebookin tapahtumasta, ja minä luonnollisesti innostuin ideasta niin paljon että tahdoin olla tässä myös mukana!

Jos sinäkin kirjoitat kirjeen tulevaisuuden itsellesi, jätäthän minulle linkkiä kommentteihin niin pääsen stalkkaamaan teidän kirjeitänne!


This is my letter to the 5 years older me in future.

Dear future me,

If I had written to you about half a year ago, I would have had so many questions for you. All about Elsa, her development and skills. I would have also asked if you had found happiness and peace of mind? Have you found your own path as a parent to a special needs child?

But actually now I have found that state of mind that I do not care about any of that. That sounds harsh – I do care, but knowing the answers to all those questions wouldn’t give me any advantage to my current every day life. I am happy and I have finally learned to really enjoy every little moment with my beloved daughter Elsa. I do not care to know where we are in five years from now as I only want to be able to enjoy the moment of now without any distractions about the future.

I can though try to imagine how our life is like in five years time. Then I would have matured to the nice age of 32 and Dan would be 44. Elsa would be 7 years old, which means that she might have spent already about 4 years in school. Ruby would be 15 and she be finishing off her high school studies by then. Hanlon would be 26 and if she happened to follow my footsteps, I would have seen her first babybelly swelling up.. My yet unborn baby would be turning 5 soon by then.

I guess our life is hectic but happy.

The future me, I want you to remember these couple of things about past yourself:

– For the first time in your life you really honestly are happy. Finally you have learned your own worth (which is a lot!) and started to trust other people more.

– You have recently stopped taking your antidepression medication as you do not need them anymore. You haven’t experienced anxiety attacks or panic in months by now.

– Currently you are happily pregnant and steadily reaching for the magical 20 week point. As for all the help and support you are receiving you are only happy and excited about the new pregnancy and don’t worry too much about the future. You do not trouble yourself constantly with the thoughts of ”what if something goes wrong with this pregnancy too” – you trust NHS and the doctors already familiar to you.

– Your fiance is doing so much better now too and he is able to help and support you even more than before with the pregnancy and other stuff too.

– You are finally about to travel to Finland for the first time since Elsa was born. You are extremely excited about that and even a bit nervous in a good way: what kind of culture shocks will you be experiencing back in Finland after all these years?

– You have Hanlon there to help and support you as well. She helps you with Elsa and she already has a lot of plans for the time when the new baby has been born. From the excitement of all those plans you have already planned with the upstairs neighbour to take their dog out for a walk every morning after you have breastfed the new baby. All these opportunities and the support and love Hanlon is expressing towards you gets you almost light-headed – as when you were taking care of the little little baby Elsa you had no opportunities to take even a small moment just for yourself. Can you imagine that peace and excitement what that thought only is giving to you right now?

– The scales at the hospitals are showing such big numbers when you step on them that even younger you would have fainted with the idea of it. She would have been so disgusted and disappointed at yourself and worried for her looks. By this point though you have learned that kilos come and go and the number shown by a scale doesn’t valuate your worth as a human being at all. Being as big as you are right now doesn’t make you anxious or bother you, not even when your family makes you to go and try new clothes at the shops fitting rooms.

– Oh, you still do not enjoy shopping for yourself. You would still love to spend all the money only on your family, not to yourself. That is exactly why your future husband as well as Hanlon makes you to go shopping every now and then. When shopping they make sure you spend all of the allocated money to yourself and not to anyone else. Maybe you have learned to be better at this now, future me?

Dear future me. I hope you have grown to be wiser and more self-confident in a healthy way than what your younger version was. I hope you have managed to continue staying on this good path of finding yourself. I hope you have learned to take more time for just yourself and that you express yourself now in ways that you are only dreaming at this very moment of writing this. I hope.. when you are reading this you are a bit emotional and recalling to all those tough years of the past as teaching experiences and that you see this present moment of five years ago as admirable memory of a survivor. Because that is what you are. A survivor.

I hope you write a new letter to your future self. What would you like your future-self remember from now?

With love,
Maiju, 27 years, 6 months and 11 days old

rakkaudellam

Avainsanat

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.