Perhe-elämä Raskaus
16.7.2015

Erikoislääkärin hoivassa

Erikoislääkärin hoivassa

Jo pari viikkoa sitten näin erityislääkäriämme. Tämä lääkäri on siis erikoistunut vauvojen sydänsairauksiin, joihin Elsankin kokema anemia (sairaskertomus) lukeutuu. Kun hän kuuli meille tapahtuneesta fetomaternaalisesta vuodosta ja Elsan anemiasta, hän tuli välittömästi luokseni sairaalassa. Istui alas, selitti mitä meille oli tapahtunut, vastasi rauhallisesti itkuisiin kysymyksiini. Hän lupasi jo tuolloin, kun Elsa oli vasta viikon vanha, että sitten kun uskallamme yrittää uudestaan ja olen raskaana, hän hoitaa meitä henkilökohtaisesti.

Hänelle lähtikin lähete heti tultuani raskaaksi. Minulle kerrottiin, että todennäköisesti näkisin häntä ensimmäisen kerran joskus 16 raskausviikon tienoilla, reippaasti ennen rakenneultraa (rv 20) kuitenkin. Olin tähän tyytyväinen, mutta superkiitollinen kun postissa tulikin ilmoitus varatusta ajasta jo raskausviikolle 12. Vain pari päivää ensimmäisen ultran jälkeen!

babyultra

Tuona perjantaipäivänä menimme Elsan kanssa sairaalalle, ja ei tarvinnut meidän edes vastaanottotiskille nimiämme antaa, kun meidät ohjattiin jo pieneen ultrahuoneeseen. Ensin erityislääkäri ihmetteli ihastellen Elsan kehitystä ja huomautti, miten hyvin tyttö kommunikoi ja seuraa ympärillä tapahtuvaa.

”Kun alkuperäinen ennuste oli niin paljon huonompi,” hän sanoi tytärtäni katsellen, ”Kun joskus vammautuneet lapset elävät omassa kuplassaan, syystä tai toisesta. Etteivät pysty reagoimaan ulkomaailman ärsykkeisiin. Teidän tyttärellä oli kaikki, no, mahdollisuudet siihen.”
”Me ollaan aina yritetty parhaamme,” minä vastasin ja tunsin ylpeyttä tytärtäni kohtaan, ”ja Elsa on aina ollut hyvin onnellinen pieni lapsi! Lapsi, joka rakastaa ottaa kontaktia.”

Sitten huolehdin, että Elsa näkisi varmasti ruudulle, ja menin toista kertaa saman viikon sisällä makuulle ultrapöydälle. Geeliä masulle ja tämä erikoislääkäri ultrasi. Näytti minulle ja Elsalle vauvan, sitten teki haluamansa tutkimukset. Tarkasti istukan koon ja paikan, mittasi napanuoran verivirtausta ja muistaakseni jotenkin ihmeellisesti onnistui tarkistamaan jopa pikkuvauvamme saturaatiotason (happitason). Laski hän myös pienemme sydämensykkeen! Kaikki oli hyvin.

En osaa sanoa, ymmärsikö Elsa mitä hän ruudulla näki. Hän oli kuitenkin hyvin tarkkaavainen, ja hymyili.

elsasisko

Ultran jälkeen lääkäri kertoi olevansa täysin käytettävissäni raskauden ajan. Hän ultraisi minua niin useasti kuin tahdoin, vaikka viikottain eritoten raskauden loppua kohden, ihan minun ja Danin mielenrauhan vuoksi. Kun synnytyksen hetki koittaisi, hän yrittää parhaansa mukaan tulla mukaan synnytykseen. Hän kuitenkin huomautti, kuinka nopeasti Poolen synnytyssairaalan väki oli huomannut Elsan kohdalla hänen voivan huonosti ja reagoineet asiaan välittömästi. Synnytyksen aikanakin vauvamme sydänkäyriä seurataan tarkasti, ja jos huolenaihetta ilmenee, silloin suoritettaisiin välittömästi hätäsektio lapsemme pelastamiseksi. Aivan niin kuin tapahtui Elsankin kohdalla.

Tulemme yrittämään alatiesynnytystä, mutta olen enemmän kuin tyytyväinen hätäsektioon, jos se meille taas tapahtuu. Lapsen paras tässä on kuitenkin paljon tärkeämpi kuin se, pääsenkö kokemaan sitä miltä tuntuu työntää kokonainen vauva alapäästä ulos.

Hän huomautti myös, että on äärimmäisen epätodennäköistä että kokisimme uuden vauvan kanssa fetomaternaalisen vuodon – se on hyvin harvinainen tila, joka ei johdu mistään geneettisistä syistä.

Turha ehkä enempää korostaakaan, kuinka turvallinen olo minulla on nyt? Vaikka tietysti mietityttää, että entä jos jotain menee pieleen, entä jos seuraavastakin tulee erityinen (aivan niin kuin edellisessä postauksessa pohdin), niin silti. En hermoile niin paljoa kuin voisin. En pelkää niin paljoa kuin voisin. Minä luotan, että minusta ja vauvasta pidetään hyvää huolta.

Ps. Tämä kaikki, niin kuin NHS:llä yleensäkin, on meille täysin ilmaista. Ei tule siis kukkarollekaan kalliiksi juosta halutessamme vaikka viikottain ultrattavana.


The other week I saw a specialist doctor for my pregnancy. When Elsa was only a week old this doctor had promised to personally take care of us when I fell pregnant next. Only couple of days after the 12 week ultrasound I went to lie down on the same bench than before and saw my baby on the screen. I had Elsa with me also, so I had made sure she can see to the screen too. I can’t say if she understood what she saw, but at least she was paying attention and smiling to the screen. The doctor checked babys heartbeat, the blood flow in the cord, the placement and the size of the placenta and even babys saturation levels somehow. Everything was fine.

The special doctor promised he can see us even weekly if needed towards the end of the pregnancy – just for our piece of mind. Even if the fetomaternal haemorrhage if extremely rare and most likely won’t struck us twice, it is naturally still in top of our minds. We were even talking about the labour, and how I would like to experience the natural birth – though I wouldn’t be heartbroken if I didnt, as during the labour they will monitor closely babys heartbeat and if anything is alarming, they will go ahead with a emergency section. For me baby’s wellbeing is far more important than my wish to experience the natural birth.

Needless to say, I feel safe and looked after in this pregnancy. I trust that both me and the baby will be cared for, and I have my fingers crossed that everything will go well.

rakkaudellam

Avainsanat

Kommentit

Mun taytyy kylla sanoa etta niin paljon kuin NHS:aa parjantaankin niin mina ainakin sain raskausaikana (ja lapsi syntymansa jalkeen) todella hyvaa hoitoa! Erinaisista syista mun koko raskausajan seurailu tapahtui sairaalassa riskiraskauksiin erikoistuneen laakarin valvovan silman alla, sain ylimaaraisia ultria, oiskohan mut ultarrut yhteensa 7 kertaa, olisi ultrattu viela kerran lisaa jos lapsi olisi ollut taysiaikainen, fysioterapiaa ja mita vaan ikina tarvitsin tai keksin pyytaa.

Puhumattakaan siita miten loistavaa hoitoa meidan keskonen sai niin ensimmaiset viikot sairaalassa ja sen jalkeenkin. Ja kaikki tosiaan ilmaista.

Ma uskon ja toivon etta teilla menee kaikki talla kertaa kuin oppikirjoissa. 🙂

Meriannen

No näinpä! NHS hoitaa asiat yleensä hyvin mallikkaasti, ja jos ei hoida niin onneksi on tahoja, joilta hakea neuvoa ja apuja (advocasy). Ihana kuulla että teilläkin tosiaan meni kaikki hyvin! Ja minä olen niin tyytyväinen siihenkin, miten kaikki lasten lääkkeet, hoidot ja esim. hammashoito myös erityislapsilla on täysin ilmaista! Ei tarvitse miettiä, että mistä rahat repii hoitoihin, vaan saa lapsilleen todellakin sitä mitä tarvitsee.

Kiitos, ja toivottavasti!

Mikä helmi lääkäri! Aivan sanoin kuvaamatonta, ootte kyl onnekkaita! tuollaisia ihmisiä pitäs olla enemmän <3 Kaikkea hyvää odotukseen (vointia ja mielenrauhaa) ja sitten itse synnytykseen, toivon todella että kaikki sais mennä nyt hyvin! <3

Meriannen

No on todellakin, ja tiedätkö vielä olemukseltaan sellainen ihana nallekarhu, jota tekis mieli halia! Niin sydämellinen ihminen, jolla tuntuu olla aikaa kuunnella miun huolia..! Kiitos, toivotaan täällä myös todellakin että kaikki menisi hyvin tällä kertaa!! Kiitos Katinen <3

Ihania kuulumisia! 🙂 Niin upeaa, että sinua kohdellaan noin huolehtivasti! Vähentää varmasti raskaus- ja synnytyspelkoja aika tavalla. Kyllä tuollainen seuranta täälläkin varmasti järjestyisi, mutta se sitten maksaisi sen polimaksun, noin 30 euroa, per kerta. Synnytyksen vuorokausimaksut siihen vielä päälle. Nämä(kin) asiat ovat siellä niin paljon paremmin järjestetty!

Meriannen

Eikö olekin! Jos näin ei huolehdittaisi niin kyllä olisi ihan eri tavalla pelko peppusessa.. Jatkuvasti! Mutta nyt on niin rento meininki, tottakai huolestuttaa jaksamisen puolesta ja ENTÄ JOS jotain menee pieleen tälläkin kertaa.. Mutta ainakin on tosiaan huoltotoimet kunnossa! Ja tosiaan, maksutonta täällä on kaikki 😀 Silloinkin Elsan syntymän jälkeen kun olin sairaalalla potilaana pitkään, en maksanut mistään mitään. Enkä myöskään silloin, kun olin yötä sairaalalla, kun Elsa oli vielä nicussa, ja sain ilmaiset ateriat yms.

Ainut, mistä pitää maksaa on jos haluaa ultrista kuvia itselleen, yksi lippu maksaa 5 puntaa. Mutta tämäkin sääntö on vähän sellainen, noh, riippuu ultraajasta – tapaus. Jotkut tulostavat automaattisesti jo ultratilanteessa kuvia ja ojentaa ne vanhemmille, eikä niistä tarvitse sitten maksaa.. 😀

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.