Perhe-elämä
4.6.2015

Painajaisia

Painajaisia

Minkälaisia painajaisia te näette?

En näe värikkäitä unia zombeista, möröistä tai moottorisahamurhaajista, vaan unissani menetän perheeni. Herään niistä unista kauhuissani ja itkuisena, ja kerran jos toisenkin olen kaivautunut Danin kainaloon tukea ja turvaa hakemaan.

Jos Dan ei satu nukkumaan vieressäni kun herään painajaisestani, minulla kestää hetki ”palautua”. Ymmärtää ja täysin sisäistää, että kaikki unessa kokemani oli nimenomaan vain unta eikä todellisuutta, ja että kaikki on edelleenkin hyvin.

Joskus toivoisin, että näkisin unia möröistä ja sukkien kidnappaajista.

fox

Kotikulmiemme kettu. Kuvan (c) Dani Hanlon

Unissani Dan on kuollut bussionnettomuudessa tai työtapaturmassa. Olen mennyt sairaalaan kuullakseni, että mieheni on menehtynyt. Joskus unissani olen jostain syystä lähtenyt matkoille, ja rahat ovat loppuneet ja yritän epätoivoisesti päästä takaisin Englantiin. Viimeisin on samantapainen uni kuin ne, joissa tarvitsisi päästä vessaan nyt heti ja mistään ei löydy toimivaa tai sopivaa paikkaa käydä tarpeillaan. Samalla tavalla minä pyörin lentokentällä, tutkin bussiaikatauluja, heiluttelen peukkua moottoritien varrella, yritän hankkia junalippua. Katselen karttaa ja Englanti tuntuu olevan niin kaukana. Minun perheeni. Niin kaukana.

SavedPicture-20156419278.jpg

Joskus näen unta, että Elsa on taas sairaalassa. Huonossa kunnossa. Sama lääkäri sanoo ne samat satuttavat sanat kuin silloin ollessamme nicussa: ”Katsotaan, selviääkö tyttärenne viikonlopun yli”.

Viime yönä näin unta, että Dan petti minua. Löysin hänet sängystä toisen naisen kanssa, ja minä ahdistuin ja suutuin ja heitin kihlasormuksen mieheni ja tämän naisen väliin. Juoksin oudossa ympäristössä pois tuosta kauheasta näystä ja löysin Danin äidin, jolle kertoa pulputin kaiken. Hän totesi, että ”hän ymmärtää” ja antoi siunauksensa erollemme. Mietin kuumeisesti, potkaisisinko Danin pellolle kämpästämme vai muuttaisinko Elsan kanssa takaisin Suomeen.. Mitä tekisin? Miten nyt? Pystynkö näkemään Rubya, vaikka en enää olisi hänen isänsä kanssa yhdessä? Ruby kävellä jolkottelikin vastaan ja minä ahdistuin enemmän. Kuinka selitän tilanteen melkein 10-vuotiaalle tenavalle?

Heräsin hikisenä ja ahdistuneena. Dan ei ollut nukkumassa vieressäni, sillä kello oli jo lähemmäs 7 aamulla ja hän oli hoitamassa tytärtämme olohuoneessa. Minä hipsin hiljaa hänen viereensä sohvalle ja käperryin kainaloon nyyhkyttämään. Kuullessaan unestani hän kutsui minua ”hupsuksi” ja ettei ikinä moista tapahtuisi. Sitten puhuimme unen herättäneistä tunteista, siitä ahdistuksesta ja paniikista ja kuinka kestää hetki, että unesta palautuu takaisin todellisuuteen.

Olenkin koko päivän miettinyt uniani. Koska en todellisuudessakaan pelkää yliluonnollisia asioita tai hämähäkkejä, korkeita paikkoja tai hiiriä, en myöskään vastaavista näe unia. Ennen oman perheeni perustamista pelkäsin yksinäisyyttä. Nyt pelkään perheeni menettämistä. Että jotain tapahtuu, joka repii meidät kappaleiksi. Joten mistä näenkään unia?

Voi, painajaiset.


I am not afraid of zombies, aliens nor spiders. I do not scare when I see a snake or a mouse. Therefore I do not dream about such things either. In my nightmares I loose my family. I get a phonecall to say that Dan has died in a bus crash or in a work accident.. I go to the hospital to find out the love of my life has passed on. Sometimes I find myself abroad and I’m working frantically trying to find a way back home to my family. I’m trying to get on a plane, a ship or even ready to do some hitch-hiking just to get back to England. England, that seems to be so far away.

When I was single, I was scared of being lonely. Now I’m afraid of loosing my family. That something terrible happens that rips us apart.

What happens in your nightmares?

rakkaudellam

Avainsanat

Kommentit

Minä näen myös sellaisia todentuntuisia hyviä unia.
Sellaisia, joiden hyvässä fiiliksessä voi ”salaa itsekseen” kellua koko seuraavan päivän.

Meriannen

Aaaaw! Noi on varmasti niitä parhaita unia!

Voih! Niin tuttua ja kamalaa. Se tunne mikä tuollaisesta ”todellisesta” painajaisesta jää on aivan hirveä! Minäkin näen paljon mielummin hurjia ja täysin epätodellisia unia hirviöistä sun muista 🙂

Meriannen

JOO! Just se, kun herää ja pitää oikeasti kelailla hetki, että se oli vain unta. Kaikki hyvin. Ei mitään hätää.. Ja se varjo mikä painajaisesta jää hetkeksi on painostava.. Niin paljon mieluummin taistelisin alieneja vastaan tai juoksisin karkuun jotakin unissani, mutta ei! 😀 Voimahali sulle, toiselle samanlaiselle höpsölle painajaisia näkevälle ! *hali*

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.