Perhe-elämä
12.5.2015

Uusperheen asumisjärjestelyt?

Uusperheen asumisjärjestelyt?

Vaikka olen pahoillani Rubyn äidin puolesta siitä, että hän on kipeänä ja selkeästi huonovointinen, olen ollut hyvin innoissani saadessamme pitää Rubya meillä myös arkena. Yleensähän saamme pitää tätä vanhinta lastamme luonamme joka toinen viikonloppu ja silloin tällöin torstai-iltaisin, mutta viime perjantaista lähtien hän on ollut meillä joka päivä.

Mikä on tarkoittanut, että olemme päässeet elämään sellaista ”oikeaa perhe-elämää”. Olemme Danin kanssa vieneet Rubya kouluun ja hakeneet hänet iltapäivällä koulusta, huolehtineet harrastuksiin viemisestä ja yhdessä puuhastelleet kouluhommien parissa. Ruby on ollut joka ilta lukemassa pikkusiskolleen iltasadun ja ensimmäisenä antamassa hänelle aamuhalin.

iltasatu

Hetki iltasadun.

Äitinsä on kysellyt huolissaan, että onhan Ruby käyttäytynyt. Hän on jopa tarjoutunut järjestämään yhdeksi illaksi Rubyn yökylään jollekulle kaverilleen antaakseen meille tauon, mistä me kieltäydyimme ystävällisesti. Ruby on ollut kaikkea muuta kuin rasittava – hän on ollut auttava lisäpari käsiä ja suoranainen ilopilleri huushollissamme! Myöntää täytyy, että suorastaan rakastan tätä järjestelyä ja sitä, että saamme pitää molempia lapsiamme (no, biologisesti Ruby ei minun ole) meillä.

Mainittu aikaisempi järjestely oli erittäin toimiva silloin, kun asuimme vielä tarpeisiimme nähden liian pienessä kämpässä. Nyt lapsillamme on oma huone, jonka he tyytyväisesti jakavat. Koska elämämme on monessakin mielessä myös rauhoittunut viime aikoina (kun esimerkiksi erityislapsemme kanssa emme juokse vähän väliä Southamptoniin sisäkorvaistutetutkimuksiin tai melkein päivittäin ei ole kahta tai kolmeakin vastaanottoaikaa eri virastoille samalle päivälle), ei meille ole ollenkaan ongelmallista pitää myös tätä vanhempaa tytärtä arkemme kiemuroissa mukana. Jos Ruby olisi biologisesti myös minun, niin tottakai jotenkuten olisimme kitkutelleet pärjätä myös hänen hoitamisessaan aiemmin – mutta suoraan sanottuna, onneksi ei ollut tarvis.

hakureissulla

Virnistykset isosiskon hakureissulla koulusta!

Nyt tämän ihanan viikon jälkeen onkin viimein aika ehdottaa Rubyn äidille uudenlaista asumisjärjestelyä – vuoroviikot Rubyn hoitamisessa? Yksi viikko meillä, toinen äidillä. Tai edes yksi kokonainen viikko kuussa. Ymmärrän kyllä täysin, jos hänen äitinsä vastustaisi ajatusta; olisi se minullekin kova pala ”päästää irti” omasta lapsesta viikon ajaksi. Tietysti tässä pitää ottaa huomioon myös Rubyn mielipide ja mitä hän haluaa, mutta ainakin hän on vaikuttanut olevan enemmän kuin innoissaan tästä lisäajasta meillä.

Näiden pohdintojen kautta haluaisinkin kysyä muiden uusperheiden kokemuksia vuoroviikko – järjestelystä: onko toiminut? Ja olisi erityisen arvokasta kuulla myös uusperheessä eläneiden lapsien mielipidettä asiasta; oliko vuoroviikkojärjestelmä ihana vai hämmentävä?


As Ruby’s mum has been poorly we have had Ruby for the entire week, which is a luxury as we usually have her only for every other weekend. We have really enjoyed her being part of our everyday life for a longer period of time and would love it if that could happen more often!
rakkaudellam

Avainsanat

Kommentit

Olisin aika ihmeissäni jos tyttäreni äitipuoli kirjoittaisi blogiin oman lapseni asumisjärjestelyistä ennen kuin on puhunut minun kanssani. Äidille ei todellakaan ole sama asuuko tyttö joka toinen viikko toisessa perheessä. Myös koulunkäynnin sujuvuus ja läksyjenteko täytyy mieltä parhain päin ym.

Meriannen

Jos minä lukisin omasta tyttärestäni samalla tavalla kirjoitettuna äitipuolelta (jos tilanne olisi siis päinvastainen), olisin vain otettu kuinka paljon ex-puolisoni uusi puoliso välittäisi minun tyttärestäni. Otinhan kuitenkin kirjoituksessani huomioon myös hänen tunteensa, sillä tiedän kuinka se olisi minun kannaltani vaikeaa antaa oma tyttäreni ”pois” viikoksi. 🙂 Tästä voisi vetää skandaalia jos haluaa, mutta näin ei tosiaan ole tarkoitus. Olisin voinut kirjoittaa anonyymina jonnekin foorumille halutessani saadakseni samanlaista apua mitä täällä, mutta foorumeilla (riippuen paikasta) voisi saada vääränlaistakin kommenttia mitä en kaivannut. Edelleen ajatteluni myös on, että hakiessani mielipiteitä, neuvoja ja apua blogin puolella, saattaisin onnistua sivussa antamaan apua toiselle samassa tilanteessa olevalle.

Silloin kun me mieheni kanssa lyöttäydyttiin saman katon alle, oli hänen lapsukaisensa reilu 12v ikäisiä. Toinen asui meillä ja kävi pari vkoloppua kuukaudessä äidillään, toinen asui 2vkoa-2vkoa -systeemillä. Jälkikäteen ovat kertoneet, että se muuttaminen stressasi (ja kyllä sen heistä myös näki, olivat tosi kiukkuisia muutospäivinä). Meillä kokoaikaisesti asuva toisinaan vietti(/viettää) vaikka kuukaudenkin äidillään kun kyllästyi siihen vkoloppuisin reissaamiseen. Ja se 2vkoa -systeemin lapsi olisi halunnut asua meillä, muttei jotenkin sit saanut asiaa koskaan sanotuksi ja koki, että olisi loukannut äitiään. Matka ei alkujaan ollut pitkä, ja osittain lapset myös kävivät vkon aikana puolin ja toisin kylässä. Nyt matka on pidempi, ja selkeästi se hankaloitti tilannetta (toinen lapsista asuu nyt jo omillaan, mutta toinen vielä meillä). Onko teillä pitkäkin välimatka?

Meriannen

Olisiko korkeintaan kaksi kilometria? Pitäisi ihan tarkistaa! Ja meidän kotien väliä ravaa itseasiassa nyt yksi bussireitti, eli tarkoittaisi sitä ettei tarvitsisi edes vaihtaa bussia kun tulee meille! Ja bussi tuo suoraan kotiovelle. 🙂 Joten voisi hyvin tehdä myös sitäkin, että vuoroin ”vieraisiin” arkena myös, pikavisiiteille! Ruby on käynyt meillä jo aiemmassa paikassa torstaisin illallisella, ei ihan joka torstai mutta hän alkoi pyytämään sitä että jos hän saisi silloin tulla meille koulun jälkeen. Joten minä hain hänet silloin koulusta ja äitinsä haki hänet sitten meiltä illasta. 🙂 Tällaisetkin visiitit ovat siis täysin mahdollisia, puolin ja toisin! TODELLA hyvä pointti tuoda esille, kiitos tästä Piip! Ja kiitos myös tarinasi jakamisesta.. Nämä kaikki auttaa minua henkilökohtaisesti enemmän kuin ehkä kykenen edes ilmaisemaan !

Ihanasti ajattelet Rubysta ja hienoa että teillä läheinen suhde. Itsellä ei kokemusta uusperhe elämästä. Tuntuisi kuitenkin hyvältä ajatukselta, että Ruby voisi asua vuoroviikoin. Ruby kun kerran viihtyy niin hyvin teillä. Kokeilla kannattaa ainakin!

Meriannen

Haluaisin ehdottomasti kyllä kokeilla! Nyt Ruby itseasiassa tulee olemaan meidän kanssamme vielä todennäköisesti toisen kokonaisen viikon, sillä äitinsä on edelleen hyvin kipeänä. Ja hän kyllä tykkää olla meidän kanssa niin paljon ja on jopa aina innostunut, kun ollaan kerrottu että jos häntä ei vaan haittaa niin hän voisi vielä viettää meidän kanssa pari päivää lisää koska äitinsä on vielä kipeänä.

Katsotaan kuinka tässä käy.. 🙂

Itse olen aina ollut sitä mieltä, että lapsella pitää olla yksi koti – se yksi kotipesä, minkä ympärillä arki pyörii. Tässä tapauksessa se koti vaikuttaisi vakituisesti olevan Rubyn ja hänen äitinsä yhteinen.

Kuinka moni aikuinenkaan suostuisi joka asumaan joka toisen viikon toisessa sopissa, toisen taas toisessa? Kuinka stressaavaa olisi aikuiselle elää toinen viikko toisin säännöin ja rutiinein ja toinen toisin?

On tietysti hienoa, että Ruby viihtyy teillä, mutta mikä on hänelle parasta? Yksi vakituinen koti sääntöineen ja tuttuine tavaroineen vai elämä repun kanssa paikkaa vaihtaen?

Siksi olen ehdottomasti sillä kannalla, että lapsen koti on yhdessä paikkaa ja vierastan tätä vuoroviikkosysteemiä, joka nykyisin vaikuttaa tosin melko yleiseltä.

Toki eri perheissä toimivat eri asiat, mutta lapselle ei kannata ”kaataa” tällaisissa tilanteissa liikaa valinnanvaraa. Peruskouluikäinen empaattinen lapsi saattaa ajatella, että kun isä kysyy haluaisitko olla enemmän isän luona, että isä haluaa hänet sinne ts. hänen pitää olla siellä enemmän ja haluta sitä. Tällöin lapsi ei välttämättä uskalla sanoa, mitä oikeasti haluaisi, vaan tekee, kuten odottaa vanhempansa haluavan. JA tämä luonnollisesti stressaa lasta.

Ainakaan suoraan en siirtäisi lasta vuoroviikkosysteemiin, vaan vaikka juuri kerran kuussa viikko – jotta hän tottuu tilanteeseen, näkee viihtyykö hän todella useammin teillä viikon vai kaipaako kotiin.

Meriannen

Hirveän hyviä pointteja Linnu! Tähän haluan lisätä kuitenkin sen, että halusin alusta asti Rubyn kokevan olevansa kuin kotonaan myös meidän kanssamme. Ettei ole vain se reppu selässä reissaaja, meidän ”vieraana”. Vaan käymässä kotonaan. Siksi meillä on ollut alusta asti hänelle oma laatikko, mihin hän sai kerätä omia vaatteitaan ja omia juttujaan. Kuin myös hän sai oman puisen lelulaatikon, missä oli kaikki hänen lelunsa. Olemme myös sanoneet, että hän aina saa tuoda äitinsä luota mitä ikinä hän haluaa meille. Keskustelimme myös alkuaikoina siitä, kuinka hän haluaisi meidän paikkaa kutsuttavan. Sitä kautta keskusteltiin siitä, miten onnekas hän on, kun hänellä on kaksi kotia. Olemme siis halunneet teroittaa hänelle, että hän on aina tervetullut ja että hän on osa meidänkin perhettä, vaikka asuukin suurimman osan ajasta äidillään. Että hän ei ole ulkopuolinen. Vaan osa perhettä. Tiedätkö, mitä tarkoitan?

Mutta samalla allekirjoitan täysin, mitä sanoit. On varmasti lapselle hyvin tärkeää, että arki pyörii tietystä paikkaa jatkuvasti. Siksipä ehdottelimmekin jo Rubyn äidille, että jos saisimme Rubyn aluksi vain viikoksi kuussa. Jolloin hän viettäisi edelleen suurimman osan ajasta äitinsä kanssa, mutta mekin pääsisimme mukaan Rubyn arkeen.

Ja juuri tuota olen kovasti itse miettinyt! Ruby on niin miellyttämisenhaluinen ja empaattinen tyttö, minkä takia ihan pelottaisi kysyä häneltä että mitä hän haluaa. Olenkin siis miettinyt jo sanavalintoja niin, että ei syötettäisi sanoja suuhun mitenkään valmiiksi..

Kiitos ihan mielettömästi paljon mietitystä ja ajatusta täynnä olevasta kommentista! Tätä lisää, kiitos! <3

Ite tavallaan uusioperheessä aina vähän väliä olleenani (ei ole suhteet kuitenkaan kestänyt) ei olisi ollut varsinaisesti ongelmaa vuoro viikoin. itse olin kyllä isäni luona vuoro viikonloput, sekä sovitut lomat, sekä silloin kun itse halusin. Välillä ihan omatoimisesti sanoin että haluan mennä. Pidin kyllä siskopuolestani, mutta poika oli itse paholainen eikä hänen äitinsä ”kullanmuruni on aina oikeassa” tilannetta auttanut. Josta syystä myös ero tuli niin kuin ilmeisesti aina tuosta samasta syystä. En sano että se olisi henkisesti välttämättä kovin raskasta lapselle. Riippuu aivan siitä jos Ruby kerran viihtyy siellä niin miksikäs ei. Itse en nyt omasta ”äitipuolesta” ja useammasta niistä oikein pitänyt, joten senkin takia en ollut usein arkena siellä. Mutta että erolapset olisi katkeria äitipuolille ei kyllä pidä omalla kohalla paikkansa. Itellä nyt sattui olemaan rasittavia ”äitipuolia”. Mutta lapsen näkökulmasta en näe siinä ongelmaa. Tosin varmistaa että oikeat tavarat on oikeassa paikkassa 😀 Itsellä jääny koulukirja tyylii just toisen vanhemman luo kun sitä tarttis. Ups!

Mun sydäntä niin lämmittää, kun puhut Rubysta tyttärenäsi. Sulla on niin suuri sydän! Unohdan aika ajoin itsekin eläväni uusperheen arkea. Meillä kuvio menee niin että lapseni ensimmäisestä liitosta asuu meillä koko ajan. Hän tapaa isäänsä joskus, nykyään liian harvoin. Lapseni on erityislapsi ja se oli aikoinaan isälle liian kova pala kakkua nieltäväksi. Nykyisen uusperheeni kanssa olemme ihan kokonainen perhe siitä huolimatta ettei mieheni ole esikoisen biologinen isä.

Meriannen

Minä olen aina laskenut Rubyn myös omakseni, välillä ihan pitää muistuttaa itseänikin että en biologisesti hänen äitinsä ole :’) Hän kutsuu minua kuitenkin ”mummy madge”ksi ja esittelee minut kaikille äitipuolenaan, mikä oli aivan hänen omaa ajatteluaan 🙂 en siis ikinä ole häntä pyytänyt minua kutsumaan äidiksi tai esittelemään minua äitipuolenaan! ja rakastan tuota kasvavaa naista kuin omaani. Minkä takia olisikin ihanaa, että saisimme häntä pitää jatkossa myös enemmän meillä!

Et ole valitettavasti ensimmäinen, joka on kertonut kuinka lapsen isälle erityisyys oli iso pala.. Se on tietysti aina jokaiselle iso pala nieltäväksi ja ehkäpä siksi erityisvauvaperheessä eroja tapahtuu jopa helpommin kuin vauvaperheissä.. ehkä? Mutta kuulostaa siltä, että olette saaneet arjen kivasti pyörimään, vaikka lapsen biologista isää voisikin näkyä vähän enemmän! Kiitos ihanasta kommentista <3

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.