Perhe-elämä
11.5.2015

Perjantaina näimme ystävää nicusta

Perjantaina näimme ystävää nicusta

Meillä äitienpäivää vietettiin jo maaliskuussa näin englantilaisittain, eikä tänä sunnuntaina ollut meillä siten sen kummempaa ohjelmaa kuin tätä uusperhearkea puistoretkineen ja muine perheaktiviteetteineen.

Perjantai oli kuitenkin yksi upeimmista upein päivä.

 

mewin

Pidempään meitä seuranneet muistanevat, kun kerroin nicussa tapaamastani toisesta äidistä. He olivat saaneet kaksoset, mutta valitettavasti vain toinen siskoksista selvisi. Tapasin tämän upean naisen nicun käytävällä itkiessäni tuskaani siitä mahdollisuudesta, että Elsa ei saattaisi selvitä viikonlopun yli hengissä. Michelle pysäytti minut ja tarjosi halin. Siinä minä silloin valutin kipuani hänen päälleen, kastellen hänen paitansa kyynelilläni.

Mikä tapa tavata uusia ihmisiä!

Mutta ehkäpä juuri siitä syystä meidän ystävyytemme on alusta asti ollut hyvin tunneherkkä ja vahva. Vaikka monesta eri syystä johtuen emme olleet fyysisesti ehtineet näkemään sitten nicuaikojen, olimme kuitenkin pitäneet yhteyttä Facebookissa.

Ja perjantaina näimme ensimmäistä kertaa sitten nicuaikojen.

uswi

Nyt kaksivuotias keskostyttö ei ollut äitinsä mukana, sillä hän oli viettämässä laatuaikaa mummolassa. Mutta pääsin tapaamaan heidän uusimman perheenlisäyksensä, suloisen hymypojan Winstonin. Elsa ei vierailusta paljoa kerinnyt nauttimaan, sillä hän oli hyvin pitkäksi venähtäneillä päikkäreillä eikä koko pari tuntisen aikana kunnolla ehtinyt heräämään unten maailmoista.

Mutta minä sain sitäkin enemmän leikkiä uuden pienen pojan kanssa. Leikittiin kutitussotaa, ja tuo vain muutaman kuukauden ikäinen poika oppi nappaamaan sormistani kiinni.
”Sait mut kiinni, sait mut kiinni!” kikatin hänelle, ja hänpä siitä riemastui. Ei ollut kuulemma Michelle nähnyt vielä poikansa nauravan niin paljon ja niin pitkään, kuin mitä hän minun kanssani teki.
Mitäs minä siihen voisin sanoa – olen hyvin erityinen tapaus, minä.

Kaiken kaikkiaan ehdimme itkeä ja nauraa yhdessä, kerrata kuulumisia ja muistella niitä karmivan koskettavia ja opettavaisia aikoja nicussa. Kuinka pitkän matkan me molemmat olemmekaan kulkeneet niistä alun epävarmoista ja pelottavistakin päivistä!

Itkien lupasimme että näkisimme tästä lähtien hieman useammin – tällainen kahden vuoden tauko ei enää jatkossa tule kysymykseenkään!

Tapasitteko te nicussa/synnytyssairaalalla toisia uusia vanhempia? Oletteko vielä yhteyksissä?

Niin, ja hyvää äitienpäivää!


I had one of the most beautiful and touching days for a long time on Friday. People who has followed our blog since the early days might remember reading about the wonderful friend of mine who I met in nicu. I met her on a nicu’s hallway when I was hysterically crying for the possibility of loosing our daughter as we were just told she might not survive over the weekend. Michelle stopped me and asked if I liked to have a hug – naturally I did. So there I was crying my eyes out while hugging this total stranger at the time and I managed to tell her the reason for my crying through all the sobbing. Even though we haven’t managed to see each other after we were all discharged from nicu, our friendship has always been strong and emotional. Maybe because of the way we met.

On this Friday though we finally saw each other after two years and it was a pleasant and emotional visit. I was so happy to meet the new addition to the family, supercute boy Winston who I managed to get giggling as we played tickle war! What can I say.. I’m just special that way.

rakkaudellam

Avainsanat

Kommentit

Ihana tarina! Minulla on eräs äitiystävä tullut mukaan kun olimme huonekavereita esikoisen synnytyksen jälkeen. Siinä tutustuimme pieniin ihmeisiimme ja aloimme juttelemaan. Nyt vuosien päästä olemme edelleen tiiviisti yhteyksissä. Jopa asumme nykyään niin lähekkäin, että lasten harrastuksissa tavataan. Olen myös hänen nuorimmaisen jouluvauvan kummi!

Meriannen

Sinultakin mitä ihanin tarina, ihan herkistyin! Miten ihanaa että asutte nykyään lähekkäin ja että lapset ovat voineet näin ihan oikeasti kasvaa yhdessä..! IHANA ! <3

Oih, onpa söpö vauva! Olette kovin samannäköisiä molemmat raidallisessa asussanne ja samanmoisissa paksuissa poskissa (anteeksi!).

Ei valitettavasti jäänyt äitikavereita noilta ajoilta. Marjan lailla minäkin tutustuin ennen synnytystä yhteen äitiin ja tavattiin vauvojen kanssa muutaman kerran. Sitten sen toisen äidin elämässä tapahtui aika suuria muutoksia ja yhteydenpito jäi. Muistan kuitenkin mielessäni tätä äitiä ja hänen lastaan lapsen jokaisena syntymäpäivänä, kun päivän ongelmitta muistan. 🙂

Lisäksi yksi toinen äiti, jota en koskaan tavannut kuin reilun vuorokauden verran osastolla, jäi pysyvästi mieleeni. Juttelimme sen verran kuin siinä tilanteessa nyt pystyi, ja hänellä oli osittain samanlaisia kokemuksia kuin minullakin oli aiemmin ollut. Kotiinlähtiessään hän halasi minua lämpimästi, vaikka emme sen pidempään tunteneetkaan. Olisi pitänyt pyytää yhteystiedot, että olisi voinut edes satunnaisesti pitää yhteyttä.

Meriannen

Tiedätkö, en edes tajunnut noita yhtäläisyyksiä! Ei ollut mitenkään sovittu juttu siis että puettiin sanat päälle! Ja oikein söpöt pullaposket meillä molemmilla! 8)

Se on harmillista mutta niin ymmärrettävää että yhteydenpito kaiken muun elämän takia saattaa jäädä… Mutta ainakin vielä olette yhteyksissä! Ja se hali lämmitti varmasti.. Voisikohan häntä löytyä Facebookista?

Facebookista puheenollen, mulla on sulle paljon kerrottavaa! Kunhan taas juoksuiltani ehdin istua alss koneelle niin naputan sulle tarinaa tulemaan! 🙂

Ihana tapaaminen teillä! Itse pidän edelleen yhteyttä äitiin jonka tapasin kun olimme samaan aikaan osastolla pitämässä jalkoja ristissä ettei lapsoset synny. Hurjaa miten aika kuluu nopsaan, ei sitä ymmärrä. Mekin ollaan pidetty yhtä nyt jo 15 vuoden ajan ja edelleen tuntuu kuin olisimme eilen tavanneet…

Meriannen

Vau, mikä kokemus teillä! Jalkoja ristissä niin, ettei lapsoset synny.. Siitä olette armaan voineet repiä jonkinkaltaista huumoriakin! Ja ehkäpä juuri niinkin tunnerikkaissa tilanteissa tehdyt ystävyyssuhteet ovat niitä avoimia ja vahvoja ystävyyssuhteita..? Asutteko miten lähellä toisianne? 🙂

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.