Perhe-elämä
2.5.2015

Perheemme on jälleen lisääntynyt!

Perheemme on jälleen lisääntynyt!

Jokin aika sitten menimme ja pelastimme kiertolinnun. Neitokakadun Leelan. Sen sanottiin olevan kesy, mutta eihän hän sitä ollut. Se ei kuitenkaan meitä haitannut, vaan otimme sen yhteisenä kesytysprojektina.

leelankanssaharjoittelua

ohfry

leela

sit

Yhtäkkiä Leela lentää pyrähteli luoksemme. Laskeutui rinnan päälle, pään päälle, kiipeili hartioille. Aivan kuin siinä ei olisi mitään ihmeellistä. Nousee kiltisti kädellekin, kun aiemmin piti olla selkeästi esillä makupala. Mutta vahvana ja itsepnäisenä naisena hän on jo osoittanut, että hän nousee sormelle tuolta tietyltä orrelta vain. Jos hän on häkissä tai häkin päällä, hänet kuuluu jättää rauhaan.

Mikä tietysti sopii meille mainiosti. Eritoten minä olen kuitenkin kokenut suoranaista voitonriemua, kun Leelan kanssa luoksetulo – harjoitukset yhtäkkiä ottivat ison edistysaskeleen. Olin harjoitellut Leelan kanssa siirtymistä haluamaani paikkaan hänen ollessa häkissä. Saatoin työntää sormet hirssipalan kanssa häkin pinnojen välistä toiselle puolelle häkkiä ja kutsua häntä. Hän oppi hyvin nopeasti, ettei hänen tarvinnut nousta sormelle tai tehdä mitään muutakaan pelottavaa kutsuessani häntä – kunhan meni sinne, missä olin, hän sai makupalan.

No, nyt kun meillä on Fry, kaikki on yhtäkkiä muuttunut. Fry saattaa kököttää olkapäälläni, kun huomaan että Leela zoomailee katsoa minua häkin päältä. Päästää lurautan samat kutsuäänet kuin mitä aiemmin hirssintähkän kanssa leikkiessämme, ja Leelapa pyrähtää tulla luokse. Laskeutui ensimmäisellä kerralla pään päälle. Eikä tosiaan ole tämä jäänyt vain yhteen kertaan.

Tämä on taas tärkeä osoitus siitä, kuinka neitokakadu on parvilintu. Leela tulee nyt lähelle, koska haluaa olla Fryn lähellä. Fryn esimerkin kautta Leelankin kesytys ottaa nyt siis huimia sprinttejä eteenpäin!

futurama

Fry on osoittanut jo olevansa erityisen kiinnostunut lapsista ja siten Elsasta. On lentää pyrähtänyt lattialle hengaamaan Elsan kanssa, kiivennyt tämän masun päälle ja jos vain lintu voisi nauraa, se olisi hihitellyt kun Elsa heilutteli vartaloaan edestakaisin.
”Maanjäristys!”

Kun Elsa on maannut lattialla selällään, on Fry kipitellyt hänen päänsä viereen ja hellästi nakertanut korvasta.

Fry kiipeilee mielellään ihmisten käsivarsilla, ja on kiipeillyt jo Elsankin käsillä. Meidän on vain pitänyt pidellä Elsan käsistä kiinni, jotta tällä ei innostuksissaan pakkoliikkeet muuttuisi rajummiksi ja siten heittäisi koko lintua kerralla lentoon.

Mutta nyt jo on nähtävissä lapsen ja lemmikin ystävyyden syntymistä ja kehittymistä. Minä ihan tippa linssissä olen seurannut tätä kaikkea. Miten suuren eron voikaan yksi lintu perheeseen tuoda – iloa, tekemistä ja rohkeutta jo meillä olleelle linnulle, joka on nyt saanut miljoonia uusia kokemuksia lisää.. Kuten miltä tuntuu käppäillä lattialla, sohvan päällä, miltä tuntuu nakerrella meidän hiuksia ja olla ihmisen kuljetettavana huoneen päästä päähän.. Ja Elsalle. Sekä minulle. Ja Danille.

MEITAONKAKSI

Lopetan varmaan miljoonannen postauksen nyt näihin sanoihin, mutta kun.. Olen vain niin onnellinen. On uskomatonta kokea näin suurta onnea ja iloa kaikkien vaikeiden kuukausien jälkeen. Itkettää ihan, kun oon niin onnellinen. Uusi koti, uusi blogikoti, ihanat lemmikit, omat tavarat. Ja Elsan kehitysaskeleetkin..! Oh, kunhan saan videomateriaalia editoitua niin..!


We have got a new addition to our family – again! Not that long ago we adopted Leela, with who we have taken small baby steps with getting her use to us and trust us. We were doing quite okay till we got baby Fry. He’s silly cuddly tame (hopefully) boy and he’s used to children. As we were spending time with Fry we let Leela be out of the cage as well. All of a sudden she was flying to get to our shoulders and on top of our heads, she climbs on our arms and acts like she’s always done it. Rescued Leela, who spend all her previous life most likely in her small cage before she met us has got a lot of new experiences recently. For the first time she experienced what it is like to be stepping on a couch, on a floor or how our hair tastes like.

All this thanks to Fry. This just goes to proof how cockatiels are flock birds. They need the other birds to fully enjoy life.

I’m so happy. It’s been amazing to watch how Fry likes climbing all over Elsa. When Elsa was lying prone on the floor he would climb on Elsa’s belly and when Elsa wriggles .. oh, if birds could laugh we would have heard so many giggles from Fry as he’s balancing on Elsa!

And yes, they’ve got their names from Futurama. Leela and Fry. Fry and Leela.
Our cockatiels.

rakkaudellam

Avainsanat

Kommentit

Ihania lintuja. Meilläkin ollut noita ennen ja undulaatteja myös. Kiva blogi sinulla, löysin blogipolun kautta tänne. 🙂

Meriannen

Minulle tuo blogipolku on vielä ihan uusi juttu, mutta se vaikutti tosi kivalta! Meilläkin oli tosiaan undulaatteja aiemmin, tai siis minulla nuorena tyttönä. n_n

Aww, ihanat tipuset! <3 Tulee ihan ne omat mieleen, snif. 🙂 Paitsi että he ei ollu kesyjä. Ei kyl ihan hirveesti yritettykään kesyttää. Tajusin että nimet on Futuramasta nyt vasta ku näin Fry-nimen, Leelasta ei viel hoksottanu. 😛 Ihana postaus, onnea linnuille ja koko perheelle! 😀

Meriannen

Voi myös olla että en muistanut tuoda asiaa pahemmin esille, kun Leelasta postasin! Kiitos! <3 Ihanat linnut on, ja siis mikä ero Leelassa…! Tulee kutsusta luokse – ei tosin joka kerta, eihän hän mikään koira ole.. Mutta siis silti! 😀

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.