Perhe-elämä
7.4.2015

Salaisuutemme: Perheemme on lisääntynyt!

Salaisuutemme: Perheemme on lisääntynyt!

Meillä on ollut vähän aikaa sellainen iso pieni salaisuus. Merkittävä, mutta pieni, silti jollain tavalla olen halunnut häntä peitellä. Mutta neiti on nyt kotiutunut hyvin, joten:

Tavatkaatten uusi perheenjäsenemme Leela.

leela

Neitokakadu, ikä tuntematon.

Me olimme jo jonkin aikaa tahtoneet saada perheenlisäystä, ja molemmat eläinrakkaina ihmisinä olimme suhteemme alkuajoista lähtien suunnitelleet niin lapsellista kuin eläimellistä perheenlisäystä. Koirat ovat olleet haaveidemme kohteena aina, mutta järki-ihmisinä emme tähän elämäntilanteeseen koiraa halua vielä ottaa. Koira kuitenkin vaatisi enemmän kuin niin sanotut pienlemmikit, ollenkaan pienempien lemmikkien arvoa vähentämättä.

Tilallisista ongelmista johtuen minkäänlainen jyrsijä ei tullut kysymykseen, vaikka ne olisivatkin olleet tyttäremme kannalta mitä oivallisimpia lemmikkejä. Pieniä, karvaisia, pehmeitä ja suloisia, joita pitää sylissä ja äidin/isän avustuksella silittää. Mutta lattiatilan ollessa vähissä ajatuksemme hyvin pian siirtyivät lintuihin.

Meikäläisellä oli pikkutyttönä undulaatteja, Danilla oli lapsuudessaan neitokakadu. Vaikka noita pieniä energiapakkauksia, mitä undulaatit ovat, edelleen rakastan, olin minäkin alkanut unelmoimaan jo astetta isommasta linnusta. Joten sovimme, että jos eteen tulee perheeseemme sopiva neitokakadu/neitokakaduja, tuomme ne sitten kotiin.

Sitten eräällä myyntisivulla näkyi neitokakadutyttönen, jonka mainostettiin olevan kesy. Olin myyjään yhteyksissä uteliaisuuttani, mutta hyvin pian hän ilmoitti linnun löytäneen jo uuden kodin. Seuraavana päivänä kuitenkin näin, kuinka sama lintu ilmestyi eri myyjän nimellä myytäväksi. Otin uuteen myyjään yhteyttä ja sain kuin sainkin häneltä kaiveltua, että hän oli vasta eilen ostanut linnun. Kerroin tästä sille aiemmalle myyjälle, joka ei ollut ollenkaan kiinnostunut asiasta.

Minä järkytyin.

Kyseessä oli ihan selkeästi kiertolintu, joka vaihtoi kotia jatkuvasti. Todennäköisesti lintu ei olisi edes kesy, ja minä mietin sitä suurta linnulle koituvaa stressiä jokaisesta muutoksesta ja muutosta.. Mitenkähän monta kotia tuo lintuparka on jo nähnyt?

leelayummy

Lähdimme lintua katsomaan. Uusi omistaja paljastui nuoreksi aikuiseksi, joka ei kykene itsenäisesti elämään – hänen lääketieteellisten diagnoosien perään en alkanut kyselemään, mutta itsestäänselvää oli, että hän tarvitsi valvontaa ja jonkun huolehtimaan itsestään. Hänen olohuoneestaan löytyi aivan liian pienessä häkissä töröttävä neitokakadu. Tuo tyttölintu ei päästänyt ääntäkään; seisoi vain häkin ainokaisella orrella ja tuijotti tulijoita apaattisesti. Laittaessani käden hänen häkkiinsä hän vilkaisi minua – ei noussut sormelle, mutta ei hyökännytkään tai paennut kauimpaan häkin nurkkaan.

Jos kyseessä olisi ollut eläinkauppa, en olisi ostanut lintua. Mutta koska kyseessä oli yksityiseltä ihmiseltä toiselle kiertänyt monen monta kotia nähnyt eläinparka, minä tälle lapsenomaiselle aikuiselle maksoin sen saman summan, minkä tiesin hänen maksaneen linnun edelliselle omistajalle. Toimme Leelan kotiin.

Ihan ensimmäisenä heitimme sen törkyisen ja aivan liian pienen häkin menemään ja hankimme tilalle neitokakadulle sopivamman häkin. Leelalla kesti päiviä, ennen kuin hän tottui uuteen ympäristöön uuden häkkinsä kera – vain yhteen orteen tottuneena hän istua jökötti valitsemallaan yhdellä orrella häkissä eikä siitä liikkunut minnekään muualle kuin syömään.

leelasyo

Nyt hän on alkanut syömään tuoreita hedelmiä ja vihanneksia, leikkimään eri leluilla ja kuikuilemaan meille. Hän syö hirssiä sormiemme välistä ja on jopa rohkaistunut leikkimään kanssamme hirssipalkalla. Apaattisuus on hänestä kadonnut kokonaan – hän ei edelleen ole yhtä energinen kuin mihin minä undulaattien kautta olen tottunut, mutta koko linnun olemus on jo muuttunut. Paremmaksi. Askel askeleelta kesytämme ja koulutamme häntä.

Monella tavalla hän on jo osoittautunut täydelliseksi lemmikiksi meille. Hän on hyvin hiljainen linnuksi ja nukkuu yönsä rauhallisesti, ja osoittaa selkeää kiinnostusta Elsaa kohtaan – aivan niin kuin Elsakin on kiinnostunut Leelasta!
Kyllä noista kahdesta vielä kunnon parivaljakko tulee..

suihkuleela

Suihkunraikas Leela

Tiedän jo ystävienikin painostuksesta, että minun tehtäväni ei ole pelastaa koko maailmaa. Mutta minusta tuntuu silti hyvältä, että pystymme tarjoamaan tälle kiertolinnulle nyt pysyvän kodin. Kodin, jossa häntä rakastetaan.

Ja ajatelkaa, kunhan tuo tirppa saa vielä itsevarmuutta lentäjänä ja uskaltaisi siten tutkia häkinkin ulkopuolista maailmaa paremmin, niin ehkä hän keksii Elsan erikoistuolin ja tytön lintuystävälliset lelut! Tähän voi kulua kuukausia tai vuosia, mutta odotan jo niin innolla näkeväni tyttöni mun ja lintuni tuon leikkivän yhdessä..!

… Että heimoi.


We’ve had a teeny tiny secret for a little while as I wanted to first see how things settle down before making a big deal out of it. Recently we rescued a little bird from constantly moving from one home to another. We had been thinking of getting a pet bird as an addition to our family but originally we were planning on getting baby cockatiels that would be easy to tame. Then while scrolling on different sites on the internet I found Leela, who was said to be handtame and looking for a forever home. I wasn’t totally keen on it as she was sold on her own and we wanted more than one as well as she definitely wasn’t a babybird, but I contacted the seller anyway. After changing couple messages the seller turns around saying she’s already sold the bird. I felt disappointed but left it to that.

The very next day I saw Leela again. She was being sold by another person now. Shocked, I contacted both parties and didn’t get back a lot. I travelled to see her and found a nervous cockatiel in a very small cage that had only one perch in it. She was apathetic, and if I were in a pet shop I wouldn’t have bought her. As I was in a private persons home, I paid the new seller exactly the same than what she had paid for the previous owner. I brought the bird home, we got her a bigger cage and day by day she is starting to get better. She is eating fresh fruit and vedge, playing with her toys and flying around the room. That’s a big difference to how she was before as she used to only sit on that one perch and only move to get something to eat!

rakkaudellam

Avainsanat

Kommentit

Kaunis lintu, onnea uudesta perheenjäsenestä! 🙂 Ihanaa kun saitte annettua kodin linnulle!

Meriannen

Kiitos! Hän on vaan niin aivan ihana, juuri sopiva meille – ja jotenkin vaan niin palkitsevaa koko ajan seurata hänen kehitystään ja oppimistaan ja verrata siihen apaattiseen lintuun, joka meille saapui! <3

Voi ei! Mä sain neitokakadun isältä joululahjaksi 3vuotiaana! Se oli mulla 21vuotta! Vaikka eläinkaupassa sanottiin, että ne elää yleensä 8-15v, niin meidän yksilö tosiaan eli reilu 21v 🙂 vaikka mullakin on ollut aina lemmikkinä myös koiria, niin kyllä neitokakadu on ollut parhain kaikista! <3 kun sain sen niin pienenä, niin koko lapsuus tuli sen kanssa leikittyä ja touhuttua.. Käärittyä nukenvaatteisiin ja sisällä lykättyä nukenvaunuissa, eikä se koskaan ollut moksiskaan, kun oli niin tottunut muhun, ettei lopulta enään antanut muiden edes koskea itseensä 🙂 osasi myös viheltää mun nimen! 🙂 voi, siitä riittäisi tarinaa loputtomiin.. Kyllä oli koti tyhjä, kun se kuoli.. Kun sain sen niin pienenä, niin en edes muista aikaa ennen sitä! Oli koti niin hiljainen, kun ei kukaan enään vihellellyt iloisena kun tuli kotiin, jne.. Kuolemasta tulee nyt 4vuotta.. Häkki on edelleen varastossa säilössä, josko joskus saisi vielä uuden asukin 🙂

Meriannen

VOI MITEN IHANA IHANA IHANA! Minäkin olen lukenut että neitokakadut elävät about sinne 15 vuoden nurkille, mutta netissä näin kuvaa myös yli kaksikymppisestä neitokakadusta! Kertoo teidänkin tirpan ikä, että hänestä pidettiin hyvää huolta <3 Ja minä jotenkin niin näen sieluni silmin neitsikan nukenvaatteissa ja vaunuissa ja ja..!

Kyllä iida kuule sitten, kun aika on oikea, häkkiin voisi ottaa uuden asukin päiviäsi ilahduttamaan <3

Voi miten ihana! Meilläkin on ollut undulaatteja, mutta välillä haaveilen neitokakadusta. Isot papukaijat tuntuvat liian vaativilta, mutta tuollainen olisi juuri sopiva :). Ihanaa, että lintu sai teiltä hyvän kodin!

Meriannen

Isot papukaijat kiehtovat minua, haluaisin sellaisen myös – mutta ne tuntuvat tosiaan niin vaativilta – sydämeni särkyisi, jos en kykenisikään niin isoa otusta hoitamaan. He ovat kuitenkin niin älykkäitä lintuja! Neitokakadu tuntui siis luonnolliselta ”upgrade” undulaatista! Vaativuustaso ei paljoa noussut, vain koko ja pienet luontaiset luonne-erot näkyvät 😀

Onko teillä nyt lintuja?

Nimenomaan neitokakadussa kiehtoo tuo, että se on undulaattia selkeästi isompi, mutta vielä helppohoitoinen isoon papukaijaan verrattuna. Minuakin isot papukaijat kiehtovat, mutta pelkään samaa, että mitä jos en sellaista osaisikaan hoitaa – ne kun voivat väärissä käsissä muuttua jopa aggressiivisiksi. Tällä hetkellä meillä ei ole lintuja, mutta koira löytyy :).

Meriannen

JEP! Ja kauhulla mietin sitäkin, että iso papukaija – kesykin ja oikeasti hoidettuna – voi muuttua pesintäaikaan aggressiiviseksi. Ei tosiaan ehkä paras vaihtoehto lapsiperheessä, tai pitää olla sen verran iso aviaario, jossa lintua pitää jopa viikkokausia keväisin rauhoittumassa ja silti tietäen, että hän saa tarpeeksi liikuntaa 😀

Minkälainen koira? <3

Onnea uudesta perheenjäsenestä! Ihana <3 Ja terkkuja ja haleja El:lle 🙂 Käyn lukemassa joka postauksen kyllä, vaikkakin laiskemmanpuoleinen olen kommentoinnissa ollut.. Työt, koti, kiire ja kaikkea – mutta täällä ollaan vaikka välillä hiljaakin! 😀 Mukavaa kevättä koko teijän perheelle!!! <3

Meriannen

Oi Saija ihana kuulla! Minä aina jään pohtimaan, että onko lukijoita hävinnyt jos tutut kommentoijat katoavat! Ihana kuulla ettet ole hävinnyt minnekään <3 Ja ymmärrän täysin kaikki kiireet, ja eritoten kevään tuomat inspiraatiopuuskat missä ei koneella jaksa niin kauaa hengata että kommenttia ehtisi laittaa! Mutta onhan teillä kaikki kuitenkin hyvin, kiireestä huolimatta?

Aurinkoisen ihanaa kevättä siulle! <3

Kaikki tällä hetkellä hyvin, kiitos kysymästä! Vähän on omia ja muun perheen voimia vieny meijän pienimmän sairastelu – ollaan nyt kahteen otteeseen oltu kuukauden sisällä sairaalassa useampi päivä.. Nyt kuitenkin alan hiljalleen uskoa siihen, että tästä vielä tervehdytään. Muutoin kaikki ok! 🙂 Kesää ja aurinkoa odotellessa!

Meriannen

OI – pidän peukkuja, että saatte terveen kesän ja pystytte siitä porukalla nauttimaan yhdessä! <3

Onnittelut uudesta perheenjäsenestä 🙂 Mä kyllä odotin että oli vähän eri tyyppi perheenlisäyksenä otsikon perusteella, mutta lintukin näyttää oikein somalta 🙂 Toivottavasti kotoutuu ja alkaa nyt voida hyvin teidän hyvässä hoidossa.

Meriannen

OI OIKEESTI? 😀 Yritin muotoilla otsikkoa niin, että se ei paljasta heti minkälainen perheenjäsen on tullut mutta samalla niin, että selkeää olisi ettei kyseessä ole plussat tikussa!

Vai oliko se koira ym. joka mielessä kävi? 😀

Ihanaa, että annoitte kiertolaiselle kodin! Itselläni on rescue/pelastettuja lemmikkejä myöskin, koiria kyllä. Mutta on todellakin palkitsevaa nähdä, miten kotiutuvat ja rentoutuvat hyvässä hoidossa.

Meriannen

Ystävälläni on myös rescuekoira Virosta, ja on niin uskomatonta seurata hänen ja koiransa suhdetta ja sen kehitystä! Kun miten se epävarma koira on kasvanut ja oppinut nyt luottavaiseksi, ja miten onnellinen hän on nyt.. ! Ihana, että sinäkin olet antanut pelastetuille lemmikeille kodin, juuri sellaisen kuin he ansaitsevat!

Oih, ihana! <3 Meilläkin oli lapsuudenkodissa 2 neitokakadupoikaa. Karvalemmikkejä ei oltais voitu ottaakaan allergioiden takia. Molemmat myös pelastettiin, eka siskoni toimesta ja toinen minun kaveriltani. Eetu ja Tipi. 🙂 Eetulla oli tosi huonokuntoinen sulkapeite 🙁 Mutta hoidossamme hän parani ja sai komeat terveet sulat 🙂 Kumpikaan ei koskaan oikein kesyyntynyt, nokkivat kättä. Mutta häkin ovi oli yleensä aina auki, ja välillä lähtivät seikkailemaan ympäri taloa, josta sitten pelastettiin orrella. He järjestivät Eetun ja Tipin lentonäytöksiä vetämällä rundia ympäri olohuonetta. 😀 Tukikohtana korkean kirjahyllyn päällinen, jonne myös kakkasivat, yäk… Varsinkin Eetu sai tärykalvoja vihlovia laulukohtauksia esim. aamuauringosta. Hänet sai myös kumartelemaan kumartelemalla hänelle kohteliaasti. 🙂 Isääni itketti, kun lintu löytyi kuolleena häkin pohjalta. Sama kohtalo myöhemmin toisella, tais tulla kaveria ikävä. Olin kuopus ja usein tullessani tyhjään kotiin koulupäivän jälkeen (yläasteella ja lukiossa) huikkasin linnuille moi. Sitäkin jäi kaipaamaan heidän heitettyä veivinsä. Mutta kivat muistot jäi. <3

Pitkää ikää, toipumista ja hyviä hetkiä teidän Leelalle, ja teille Leelan kanssa!

Meriannen

Voi, minä ihan herkistyin lukiessani Eetusta ja Tipistä ja teidän isästä <3 ja minä niin sieluni silmin näin siut tulevan koulusta ja hihkaisevan ensimmäisenä moikat linnuille! <3

Ja se, mistä eritoten olen hyvin vaikuttunut, on se kuinka teidän neitsikat sai silti lennellä vapaana vaikka eivät olleet kesyjä – kun hyvin moni lintu jää häkkiin senkin takia, kun eivät ole kesyjä! Meillä Leela pääsee jo ulos, mutta hän yleensä heittää yhden lentokeikan jos lentää ollenkaan.. Hän tosiaan vasta opettelee ja kasvattaa itseluottamusta 🙂

Tärkeintä nyt onkin opettaa hänelle, että kädelle voi nousta, jotta sitten saisimme hänet tarvittaessa nopeasti takaisin häkkiin. Mutta se ei tarkoita etteikö hän pääsisi jo ulos! 🙂

Linnut on ihania!!! mulla oli myös aiemmin neitsikka pari josta jouduin sen hetkisen elämän tilkanteen takia luopumaan nyt mulla on 2 raita-arattia juurikin kiertolintuina ollut alunperin parvessa oli 5 lintua, mulle tullessa 3 joista yksi menehtyi joulun aikaan.nämä jäljellä olevat on rakkaita sekä itselle että pojalle ja nekin saavat olla loppuun asti täällä jonka jälkeen vahvasti uskon ett neitsikka parin tahdon vielä uudemman kerran.Neitsikathan ovat ihania perhe lintuja jotka oikealla käsittelyllä ovat täysin kesyjäkin toivottavasti teilläkin monia ihania hetkiä yhdessä.

Meriannen

Linnut ovat mitä ihanampia lemmikkejä, eritoten juuri oikein pidettynä! Rakastan energisiä ja iloisia lintuja, jotka leikkivät, lentävät ja puuhastelevat onnellisena.. Aina surettaa nähdä niitä ”oikeita” häkkilintuja, jotka istua jököttävät apaattisina häkissään! Ja juuri kärsivällisyydellä saadaan Leelastakin vielä kesy, kunhan ei tosiaan hätiköidä..

Ja raita-aratit ovat myös niin ihania! Ihana että saivat nyt teiltä pysyvän kodin! <3

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.