Perhe-elämä
5.4.2015

Pieniä Hetkiä Hyviä: Ei maailma olekaan paha.

Pieniä Hetkiä Hyviä: Ei maailma olekaan paha.

Seistä törötin bussipysäkillä ostoskassien kera ja käsi tanassa ilmoitin lähestyvälle bussille haluavani kyytiin. Tien vastakkaisella puolella sattui seisoskelemaan parvi vanhoja herrasmiehiä juttelemassa keskenään. Kiinnitin heihin huomiota heidän kangashattujensa ja tweed-takkiensa takia, sillä ne muistuttivat minua Last of the Summer Wine – tv-sarjasta, jota isän kanssa aina katsottiin. Bussin jarruttaessa kohdalle yhden suloisen herrasmiehen kangashattu karkasi ilkikurisen tuulen matkaan ja nopeasti kiiruhti miehen ulottumattomiin.

Kädet suitaan peittäen miehet katselivat, joutuisiko hattu auton yliajamaksi vai karkaisiko se kokonaan näkyvistä…

Yhtä liukasliikkeisenä ja sulavana kuin krapulainen norsu hyppäsin karkurin reitille ja onnistuin kopauttamaan hatun katutasoon. Heivasin ostoskassit toiseen käteen, nappasin tuon pehmeän hatun käteeni ja vilkuttelin sillä tien toiselle puolelle helpottuneelle hatunomistajalle. Bussi oli jo pysähtynyt kohdalleni ja avannut oven. Käännyin viritelläkseni hattua jotenkin bussipysäkille turvaan, jotta herrat sieltä hatun löytäisivät kun onnistuisivat ylittämään kiireisen autotien aikanaan. Enkä siten minä seisottaisi bussia pysäkillä yhtään pidempään kuin oli tarvis.

”Odotetaan hei vaan, ei se hattu tässä tuulessa pysy siellä pysäkillä!”, huudahti bussikuski kopistaan.

Yllätyin, koska yleensä bussikuskeilla oli aina kiire pysyäkseen aikataulussa.

Pikkuruinen ja naamaltaan niin kurttuinen herra kipittikin pian luokse ja kiitteli vuolaasti hattunsa pelastamisesta niin minua kuin bussikuskia. Hänen puhtaasta kiitollisuudesta tuli niin hyvä mieli, että koko bussimatkan kotiin hymyilin itsekseni. Hymyilin itselleni ja onnistuneelle hatun nappaamiselle, sekä bussikuskille, joka jousti tiukoista aikatauluistaan parilla minuutilla.

simmukat

Sain kaupassa aivan loistavan idean katsellessani pastahyllyä. Pussillinen pastaa maksaa vain muutaman kymmenen penniä, mikä käytännössä on monelle hyvin pienen pieni summa. Mutta rahavaikeuksissa ollessa jopa pussillinen pastaa saattaa olla budjetin ulkopuolella ja siten saavuttamattomissa, tuoreista vihanneksista ja hedelmistä puhumattakaan. Siinä ylimääräiset pastapussit ostoskoriini lykätessäni muistin, kuinka upealta oli tuntunut kun ystävämme kantoi meille yllätyksenä ison kassillisen täynnä tuoreita elintarvikkeita silloin, kun meillä oli rahavaikeuksia. Silloin sitä itketti, hyvällä tavalla.

Nyt halusin antaa tämän saman lahjan jollekulle toiselle. Ihanalle ystävälle, jonka elämä on viime aikana heittänyt kärrynpyöriä ja laskeutunut aina kipeästi niskoilleen. Kasasin hänelle yhden muovikassillisen verran syömistä, ja eritoten hymyilytti kun ystävämme löysi kaiken pastan ja muun ruokatarvikkeen seasta sen yhden paketin oreo-keksejä. Hänen lemppareitaan.

Taas hymyilytti koko loppupäivän.

sydanmukana

Torstaina iltapäivästä odottelin taas bussia pysäkillä. Olimme Elsan kanssa lähteneet hakemaan siskoaan koulusta, sillä Ruby oli ilmoittanut äidilleen ja meille haluavansa tulla meille yökylään. Sitähän emme pistä ikinä pahaksemme, mutta nyt purin huulta ahdistuneena pysäkillä. Bussin piti tulla joka kymmenes minuutti, mutta olimme aina niin kärsivällisen Elsan kanssa odottaneet jo lähes 25 minuuttia. Onneksi olimme lähteneet reippaasti etuajassa, ettei vielä Ruby ollut hädissään koululla yksinään. Mutta kello se vain kertoi, kuinka koulun portit olivat jo avautuneet ja ei enää kauaa, kun pienet opiskelijat odottelisivat ovella opettajansa takana hakijaa..

Kun bussi vihdoin kaartoi paikalle, oli pysäkki aivan tikattu täyteen bussia odottelevia. Koska minä olin ainut rattaiden kera, muut antoivat meille tietä päästääkseen meidät ensimmäisenä kyytiin. Herkistyin jo tästä eleestä ja kiittelin kaikkia vuolaasti. Bussikuskille ilmoitin tarvitsemani lipputyypin, hän kertoi summan ja minä valittelin, että minulla oli vain kymmenen punnan seteli. En ollut uskaltanut mennä sitä rikkomaan lähikaupassa, sillä olin pelännyt bussin ajavan sitten meidän ohi.

”Ei oo minulla vaihtorahaa antaa kympistä,” sanoi bussikuski tylysti.
”No sitten mulla on vain puolet lipun hinnasta kolikoina,” änkytin.
”Minun pitää saada koko lipun hinta, muuten et pääse kyytiin.”
Apua, mitä teen? Ruby odottelee ihan kohta koululla minua!
Joku taputti minua olkapäälle.
”Paljonko sulta puuttuu?”
Näytin kysyjälle kourassani olevat kolikot. Tämä takanani jonottanut herrasmies kaiveli kukkarostaan minulle puuttuvat kolikot.
”Älä huolehdi takaisinmaksusta,” hän hymyili.

Teki mieli itkeä kiitollisuudesta. Hymyilin koko loppumatkan tuolle herralle ja kiitin vielä tuhannesti, kun hän nousi bussista pois minua aikaisemmin.

Maailma ei todellakaan ole ilkeä paikka.
Koska me huolehdimme toisistamme.


The world is not a bad place as we take care of each other. The other day I saved a gentleman hat, the next someone paid my bus ticket to go and get Ruby from school. When grocery shopping I remember the time when we were struggling financially, so I bought a little bag full of food to a friend who is having difficult times now. It all goes around and every day we can make a difference. We make the world, and we can make it better.

rakkaudellam

Avainsanat

Kommentit

Maailma on täynnä pieniä ihmeitä, jotka odottavat vain näkijäänsä!

Kiitos ❤ Tämä muistutti taas monista pienistä asioista, joista saa iloita. Partioliikkeen perustajan ajatusta lainaten: Yritetään jättää maailma parempana kuin se oli meille

Meriannen

Kiitos itsellesi <3 Ja tuo partioliikkeen perustajan ajatus on niiiiiiiin ihana. Niin hyvä motivaattori itselle! Ps. Partiohan perustettiin Poolessa, Englannissa? Siellä hänen patsaansa, ja se saari jossa ensimmäiset partioleirit järjestettiin! – Niin, ja Poolehan on yhteenkasvanut Bournemouthin kanssa, on siis tuossa ihan miun naapurissa… 😀

Aivan ihana hyvän mielen postaus:) Sinulla on kaunis ja taitava tapa kirjoittaa. Blogia on ihana lukea! Juurikin näin kun huomioimme toisiamme, kaikilla meillä on täällä parempi olla.

Meriannen

Peppilotta – kiitos <3 Minä taas täällä punastelen! Kiitos kiitos kiitos kiitos niin kauniista sanoistasi!

Ja näinpä – kun aina pystyisi ja jaksaisi ottaa muut huomioon, niin meillä kaikilla olisi parempi olla! Ja auttamisesta tulee niin hyvä mieli!

Tosi kiva postaus! Oot hyvä kirjottamaan blogia. 🙂 Sulla on todella omaperäinen ja ihana blogi! <33

Meriannen

OI kiitos Janette, sait mut hymyilemään aivan ihanalla kommentillasi! Tulin tästä niin hyvälle tuulelle! Kiitos sinulle siitä! <3 x

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.