Perhe-elämä
28.3.2015

Kokemuksemme Tula-kantorepusta

Kokemuksemme Tula-kantorepusta

Jo kuukausia sitten saimme postissa ihanan paketin, jonka saapumista odottelin innolla. Kantaen – yrityksen Anun kanssa olimme olleet yhteyksissä erityislapsen kantamisen merkeissä, ja olin hänellekin kertonut haaveistani kantaa lastani mahdollisimman paljon. CP-vammaiselle ja kuurolle lapselle koin kantamisen olevan eduksi, osittain samoista syistä kuin ”normaalillekin” lapselle. Onhan lapselle kuin lapselle läheisyys tärkeää ja kehitystä tukevaa. Vammaisen lapseni kautta pohdin, kuinka kantoreppu toisi lapselleni toisenlaista stimulaatioita aivoille – niin tasapainon kehittymisen kautta kuin esimerkiksi sydämeni tykytyksen tuntemisen kautta.

Reppu saapui jo viime syksynä, eli sitä olemme monenlaisissa sääolosuhteissa tytön kanssa kokeilleet. Olemme kävelleet tytön kanssa monelle eri vastaanottoajalle kantorepun kanssa ja kuulleet näiden ammattilaisten mielipiteet repusta. Sen verran höpsö tolvana olin, että en kirjoittanut heidän sanojaan täsmällisesti ylös tai kysynyt lupaa julkaista heidän mielipidettään nimen kanssa kantorepusta – minkä vuoksi kirjoitan heidän identiteettejään suojaten heistä anonyymina.

oceanariumreppu

Fysioterapeutti ja toimintaterapeutti ihastelivat tytön sammakkoasentoa kantorepussa ja kyselivät, onko kantaminen myös minulle mukavaa. He kiinnittivät huomiota tyttäreni painoon ja pohtivat, olisiko kantaminen minulle ergonomisempaa, jos kantaisin tytärtäni selässä enkä edessä. Minä koin kuitenkin tuolloin turvallisemmaksi kantaa tyttöä etupuolella.

Kiropraktikko kiinnitti huomiota tytön asentoon kantorepussa; hänkin ihasteli sammakkoasentoa, selän ergonomista asentoa kuin myös pään tukea. Kysyessäni häneltä, onko hänellä mitään sitä vastaan että kantaisin tytärtäni tässä kantorepussa mahdollisimman paljon, hän nauroi ja sanoi ettei. Päinvastoin!

Sairaanhoitajat, neuvolantätimme sekä lääkärit olivat myös vaikuttuneita kantorepusta. Jotkut ihastelivat sen ulkonäköä, toiset tytön asentoa ja sitä, kuinka tyytyväinen tyttö repussa oli.

castlepoint

Ensimmäisenä kiinnitin huomiota repun säätöihin. Jo yhden hihnan kiristämisellä saattoi kantamismukavuus parantua huomattavasti! Aivan alussa toivoinkin, että olisi ollut joku kantamisesta tietävä auttamassa meidät alkuun, sillä kärsivällisyyttä repun säätely välillä vaati. Oli myös muistettava, ettei minulle ja Elsalle sopivat säädöt pitkäselkäiselle miehelleni sopineet. Danin kärsivällisyys ei aina riitä säätelyiden tekemiseen, mikä on tarkoittanut sitä, että minä olen saanut eniten kantoreppua käyttää. Enkä minä ole sitä pistänyt pahakseni ollenkaan!

Tähän väliin onkin sanottava, että jos kantaminen ei sinulle ole ennestään tuttua, suosittelisin olemaan Anuun yhteyksissä. Mekin olisimme säästyneet monelta ihmettelyn aiheelta ja tytönkin hermoja kiristäneeltä häsläämiseltä, jos olisimme pystyneet näkemään Anua kantamisen alussa. Olen ajan kuluessa oppinut, että ne säädöt, mitkä tuntuvat minusta mukavimmilta, ovat parhaimmat myös kannettavalle.

selassa

Sisäistin nopeasti, että tytölle ei tarvitse laittaa yhtä paljon kudetta päälle kantoreissulle kuin rattaiden kanssa matkaan lähdettäessä. Kun talvellakin erehdyin liikaa tytölle vaatetta laittamaan, piti kesken matkan pysähtyä ja riisua ylimääräiset pois. Minun ruumiinlämpöni piti kyllä tytön lämpimänä! Tärkeintä oli suojata tytön kädet ja eritoten jalat, sillä ne reagoivat kylmään nopeiten roikkuessaan repun ulkopuolella. Sukkahousut ja villasukat ovat meidän voittoyhdistelmämme kantaessa!

Näissä viimeisimmissä kuvissa kokeilimme hevaritytön avustuksella tytön kantamista selässä ensimmäistä kertaa. Tyttö tykkäsi keinuvasta menostamme niin paljon, että nukahti! Itse suorastaan rakastin sitä, miten tytön paino jakautui tasaisesti koko kehoni kannettavaksi. Kun tyttöä etupuolella kantaessa tuntuu kuin olisin raskaana taas, niin selässä häntä kantaessani olo ei fyysisesti eronnut ollenkaan normaalin repun kantamisesta. Meno oli niin helppoa ja vaivatonta!

Selän puolelle tytön saaminen on kuitenkin kinkkisempää. Tyttö tarvitsee edelleen päänsä kanssa tukea, joten häntä ei pysty ”heittelemään” selän puolelle niin kätevästi kuin ”normaalia” taaperoa. Videoita taaperon kantamisesta tula-repussa löytyy Youtubesta runsain mitoin, enkä sieltä löytänyt tapaa saada päänsä kannattelussa epävarmaa taaperoa selän puolelle kannettavaksi. Ilman apua en häntä selkääni saakaan.

sleepybum

Mutta onko kantamisesta ollut hyötyä?

Lyhyesti: On.

Kantorepussa olemme onnistuneet pitämään sisäkorvaistutteita paremmin paikoillaan kuin mitä vielä hetki sitten rattaissa, joissa pään tuet olivat istutteiden tiellä. Olemme pystyneet siten tutkimaan ympäristöämme helpommin. Koen myös pystyneeni puhumaan ja selittämään ympärillä tapahtuvaa tyttärelleni paremmin kuin mitä rattaissa. Omaa asentoa vaihtamalla tiesin täsmälleen pystyväni tuomaan tytön huomioon haluamaani asian, kun rattaissa moinen ei luonnollisesti ole yhtä helppoa. Tästä on ollut hyötyä ihan jokapäiväisissä reissuissa, mutta erityisen käteväksi tämä on tullut erilaisilla viikonloppureissuillamme! Esimerkiksi Bournemouthin Oceanariumissa (postaus, kuvat ylhäällä) lastenrattailla pääsee kyllä kulkemaan, mutta säätäen. Repun kanssa ei mitkään rappuset luonnollisesti ole ongelma!

Tämän lisäksi tyttö on aina itkuisena helpoiten rauhoittunut sylissä, minkä vuoksi hänen rauhoittamisensa repussa on ollut helppoa. Näin puolikuntoisinakin olemme käyneet ongelmitta terveyskeskuksessa lääkäriä morjestamassa (postaus)!

Erityislapsenkin kantaminen on siis mahdollista ja jopa kannattavaakin – ja alkuun pääsemisessä suosittelen pyytämään apua. Kun lapsen kantaminen tapahtuu vaivattomasti ja kantajan selkää säästäen, sujuu se perhearkikin sujuvammin!

unituli

Mitä kokemuksia teillä on vauvan / erityislapsen kantamisesta?

Tulan kantoreppu on saatu blogiyhteistyön kautta – kiittäen Kantaen & Ipanainen!


Already couple of months ago we got a parcel to our doorstep that we got really excited about. It contained a Tula baby carrier, which we have since used in many different weather conditions. Starting with the baby carrier was a bit tricky at first as I had no previous experience from baby carriers and I found out soon how already tightening up one strap would change the whole carrying experience. Therefore I would have hoped for to get some professional help to get us up and going quicker, but with trial and error we did get there in the end. With my child with special needs I have found carrying her beneficial. Not only her cochlear implants stay on better, I can make sure I get her attention to whatever I want on our way from a to be by changing my position. She definitely likes being carried, and especially when poorly she’s happier to be carried than pushed in her pram for disabled. This way we have visited our GP without any moaning when she was poorly!

So yes, I would recommend baby carrying to parents with special needs kids too. But as with everything new, I would highly recommend to get some help to get started with the carrying first. Do like I say, not how I did this myself. Okay? Okay!

The Tula Baby Carrier was received as a part of a co-operation between myself and Kantaen & Ipanainen.

rakkaudellam

Avainsanat

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.