Perhe-elämä
7.3.2015

Avoin tilannepäivitys masennuksesta

Avoin tilannepäivitys masennuksesta

Tukka sotkuisalla nutturalla istuin lattialla ja kuuntelin suomenkielen soljuvaa pulputusta meidän olohuoneessa. Hävetti kämpän sotku, ja selittelin naama punaisena tavaramäärää lattioilla huonosti nukutuilla öillä sekä luonnollisesti sairastelulla. Edellisenäkin yönä olimme heränneet kesken kaiken unestaan havahtunutta tyttöä hoitamaan.

Blogin yksi pitkäaikaisimmista lukijoista oli tullut ystävänsä kanssa meille käymään, ja siinä he istuivat, meidän sohvalla. Koska hekin asuvat Britanniassa, höpöteltiin brittisuomalaisille tyypilliset puheenaiheet lävitse brittiarkkitehtuurista sisustukseen kuin esimerkiksi kummallisiin brittien tapoihin. Tytöt ihastelivat EL:ää, joka kikatuksellaan ja hymyllään taisi saada molemmat suomineidot hurmattua. Sitten tuli se häkellyttävä hetki, kun blogin lukija esitti mieltään askarruttaneen kysymyksen.

”Et ole hetkeen kertonut, kuinka jaksat masennuksen kanssa. Miten sulla on nyt mennyt?”

Totta. Kyllä on tullut blogissa puhuttua muusta sairastelusta ja väsymyksestäkin, mutta itse masennuksesta ei niinkään.

Takapakkiahan masennukseni otti joulun aikoihin, ja silloin hain uudestaan terapiaan. Ilmoitin, kuinka ei masennus itsekseen ole mihinkään lähdössä, ja että ei hyvä merkki sekään ole että olen napsinut maksimiannosta mielialalääkkeitä jo vuoden verran.

Terapia alkoikin tammikuun lopussa – jospa tällä kertaa NHS:n varat riittävät siihen, että saisin käydä päätäni ammattilaiselle tyhjentämässä tarpeeksi pitkään. Englannissahan terapiaan pääsee kyllä nopeasti, mutta toisin kuin Suomessa, terapia saattaa loppua ”ihan kesken”. Viime vuonna sain terapeutilta 12 ajan terapiajakson, ja samanlaisella paketilla nytkin aloitettiin. Mutta jo hakuvaiheessa ilmoitin, että se 12 terapeutin näkemiskertaa ei tule kyllä riittämään yhtään mihinkään.

Olo on sairasteluista huolimatta ollut kuitenkin nyt tasaisempi. Olen tosiaan jopa innostunut liikkumaan ja huolehtimaan itsestäni paremmin. Ahdistusta on ollut paljon vähemmän.

Luonnollisesti, masennus ei ole tauti, joka paranisi lääkkeillä. Masennus vaatii sisäisiä oivalluksia, rankkaa ja ankaraa työskentelyä itsensä parissa sekä puhumista. Lääkkeet helpottavat oireita, mutta ne eivät antibioottien tavoin tapa taudin aiheuttajaa.

Koen kuitenkin, että parempaan suuntaan olen menossa. Askel askeleelta. Terapeutin sanoin:

”Olet nyt selviytynyt siitä pahimmasta, olet kävelemässä voittajana ulos myrskyn silmästä. On luonnollista vielä pelätä iskuja, mutta pian opit luottamaan taas auringonpaisteeseen. Opit näkemään valon, ja luottavaisesti nauttia siitä.”

”On aika olla se nainen, joka olisit ilman masennusta.”

Kiitos blogin lukijat vierailusta, oli upeaa tavata – ja toivottavasti tykkäsitte Bournemouthista! Toivottavasti nähdään pian uudestaan!

rakkaudellam

Avainsanat

Kommentit

Hei ensimmäistä kertaa. Olen ilolla lukenut sun blogia, olet positiivinen ja hyvä normaali äiti! 🙂 Tiedän masennuksesta, että se liikkuu ja aaltoilee, menee ja tulee, on hyviä ja on huonoja päiviä. Ihan kuin itse tuossa totesit! Mielialalääkkeet helpottavat oloa ja antavat anteeksi ja antavat tilaa hengittää ja ajatella asioita uudella tavalla, raikkaalla ja positiivisemmalla tavalla. Tsemppiä, sulla ei ole helppoa. Jokaisella on oma kiirastulensa ja toivotankin jaksamista aaltoilevan olotilan kanssa. Pääasia että tunteet ja tilanteet pysyvät hallinnassa vaikka ne välillä negoja ovatkin… Kaikkea hyvää Sinulle!! 🙂

Meriannen

Voi Marja, olen palannut kommenttiisi yhä uudestaan ja uudestaan, siitä voimaa ja piristystä saaden.. Olen miettinyt, miten edes osaisin sanoa mitään yhtä arvokasta takaisin sinulle.. enkä sanoja ole löytänyt. Siksi vain kiitän. Kiitos <3 ja sanasi ylös päiväkirjaani kirjailen! 🙂 Kaikkea ihanaa sinulle ja aurinkoisen innokasta kesän odotusta! <3

Hienoa, että saat taas apua!

Niinhän se eräs psykologi saikin potkut suuresta Suomessa toimivasta lääkäriasemaketjusta, kun erehtyi julkisesti kertomaan, että lääkkeet eivät paranna masennusta. Kyllähän näillä lääkemäärillä olisi jo parannuttu, jos se siitä olisi kiinni. Toki hän ei ole lääketieteen edustaja, joten ei sinällään ole pätevä ihminen puhumaan lääkkeistä, mutta tietääkin sitten työnsä perusteella keskivertolääkäriä paljon paremmin, mitä siellä masentuneen mielessä möyrii.

Niinhän se on, että sinulla on asiat olosuhteisiin nähden nyt varsin hyvin, mutta niin paljon kaikkea on tapahtunut, ja edelleen pienempiä tai suurempia takaiskuja voi tulla. Helposti joku joku takaisku voisi edelleen syöstä sinut syvälle, mutta jos kyseessä ei ole pysyväisvaikutteinen takaisku, niistä täytyy vaan toipua ja yrittää antaa asian olla. Koeta vaan miettiä kuinka paljon ihania asioita sinulle on viime aikoina tapahtunut: olet taas tavannut monia uusia ja tärkeitä ihmisiä! Vaikka olette olleet flunssassa, se on vain nuhaa, se ei ole mitään sairaalaa vaativaa. Suhde kukoistaa ja lapsi oppii uusia asioita. Kevät tulee kohisten ja aurinko paistaa! Meillä narsissit vasta pilkistävät pihalta, teillä näköjään jo täydessä kukassa!

Meriannen

tessa <3 niinpä. Niinpä! Niin on asiat paremmin kuin vielä hetki sitten; vielä on paljon opeteltavaa itseni ja rajallisuuteni hyväksymisessä, mutta se ei taida erota muistakaan äideistä.

Sinun kommenttejasi sitä aina ihan odotan <3 toivottavasti siulla ja teillä menee myös ihan hyvin!

”Lääkkeet helpottavat oireita, mutta ne eivät antibioottien tavoin tapa taudin aiheuttajaa.” – Tuo on tosi hyvin sanottu!

Oli huippua tavata ja ehdottomasti tapaamme uudestaan! Teidän söpö pikku perhe hurmasi meidät täysin 🙂 kiitos, että otit meidät vastaan vaikka olitkin viime yöstä vähän väsy! Seuraavaan kertaan siis.

Ja mitä sun masennukseen tulee, niin musta on niin super upeaa miten avoin olet! Hyvä Maiju!

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.