Perhe-elämä
6.3.2015

Bloggaaja pohtii: Isän ja äidin roolitus sekä arvotus

Bloggaaja pohtii: Isän ja äidin roolitus sekä arvotus

Helmikuussa kuumehoureisena mietin vanhemmuutta. Ehkä ajattelumyllyni potkaisi liikenteeseen nuo Suomessa pyörivät keskustelut kotihoidon tuesta (mistä muuten loistava postaus Puutalobaby-bloggaajalta!), jotka saivat kansan miettimään isän ja äidin roolia perheessä. Lisäksi yhtään jaksoa ”Äitien sotaa” katsomatta pelkästään jo ohjelman nimi sai minut puremaan huulta – miten äitejä voitaisiin verrata toisiinsa, eikö vanhemmilla ole jo ihan tarpeeksi suorituspaineita entisestään?

Kuumelääkettä niellessäni katselin Dania, joka sai silloin kurjasta olostaan niin kärttyisen tyttömme nauramaan ja sitten voitoniloisena tuo isä vaihtoi tyttären vaipan. Itse olin käpertyneenä sohvan nurkkaan vilttien alla, kuuma lääkejuoma käsissä. Mietin, minkälaista arki olisi yksinhuoltajana, miten tällaisista sairastelukausista selviäisin yksinään

damhali

Äitiyden ymmärretään alkavan siitä, kun tikkuun on pissitty kaksi viivaa. Siitä hetkestä lähtien omat teot vaikuttavat toiseen ihmiseen, hänen kasvuunsa ja kehitykseensä – niinpä on tosiaan luonnollista ajatella, että äitiys alkaa raskaudesta. Tätä ajatusta voi jatkaa siihen, että isäksi ei tulla vain toimimalla siementäjänä. Isäksi tullaan lapsen synnyttyä – siitä hetkestä lähtien, kun oman jälkikasvun tapaa ensimmäistä kertaa.

Mikä tekee isästä hyvän isän?
– Hyvä isä on lastensa kanssa läsnä. Hyvä isä leikkii lastensa kanssa ja on muutenkin aktiivinen. Hyvä isä on tuki ja turva lapsilleen.

Mikä tekee äidistä hyvän äidin?
– Miksi (minun) on paljon vaikeampi vastata tähän kysymykseen? Eikö sama riitä äidiltä kuin isältä: läsnäolo, aktiivisuus, lasten kanssa vietetty aika, tuki ja turva? Miksi äideiltä vaadittaisiin enemmän?

Kuvan (c) Heli Vatanen

On valitettu, kuinka ”äitiys on pyhää” eikä sitä sovi kritisoida. Aivan kuin äidin teot olisivat kaikki hyväksyttyjä, koska tottahan ”jokainen äiti on paras omalle lapselleen”.
Näinhän ei toki aina ole.

Mutta joskus lapselle parhaat vanhemmat eivät ole hänen biologiset vanhempansa. Lapsi ansaitsee rakastavat vanhemmat, vanhemmat jotka ovat valmiita tekemään mitä vain lastensa eteen, jotka asettavat rajoja luoden turvallisen perustan elämälle ja siitä oppimiselle. Hyvä vanhemmuus ei tarkoita putipuhdasta taloa, täysimetystä taaperoikään, itsetehtyjä soseita – vaan läsnäoloa, turvallisuutta, maalaisjärjellä varustettua suojelunhalua, ehdotonta rakkautta. Rakkautta, jota varten ei tarvitse tehdä mitään. .

Kaksplussan bloggaajilta löytyy loistavia kannanottoja aihetta sivuten – on teininä äidiksi tulleen Demin postaus hyvästä äitiydestä, Kaksplussan bloggaajien yhteinen postaussarja ”Ei niin täydellisestä blogiäidistä” sekä Akkavallan postaus isän tärkeydestä perheessä. Peukutan bloggaajakollegoita! Moni heistä on onnistunut sanomaan hyvin sen, mitä itse tässä postauksessa vähän hapuilen.

Mitään punaista lankaahan minulla ei ole. Osoitan postauksella oman keskeneräisyyteni, ajatuksieni reitin, sananlaskuista totuuksien etsinnän. Kaikkein tärkeimpänä kuitenkin ajatussuostani löytyy ajatus siitä, kuinka vanhemmat ovat samanarvoisia keskenään. Toinen ei heistä ole sen tärkeämpi kuin toinen, kummallakin on tärkeä tehtävä – se sama kasvatustehtävä.

Mitä mieltä te olette?


While poorly I was thinking of parenthood. In Finland there was a reality tv-show called ”War of Mothers” and without watching a single episode I just wondered how is it even possible to compare two mothers together and say which on is a better mother.. Then I realized how twisted my thinking is as it got really clear to me how easy it is for me to name what makes a man a good father (being present, playing with their children and paying attention to them) but when thinking of motherhood my mind goes blank. I think about breastfeeding or making every meal from the scratch for the whole family, I think about clean clothes and tidy home.. or just about being present and not caring about the messy hair. I would like to underline that good parenthood is all about providing a safe and stimulating environment for the children to explore, learn and grow, as well as being present with them.. Otherwise my thoughts are just a big bundle of mess about this. Please, feel free to drop a line with your thoughts of parenthood and what are the components that makes someone a good parent?

rakkaudellam

Avainsanat

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.