Muut
3.3.2015

Ainekirjoitushaaste: Valkoinen unelma

Ainekirjoitushaaste: Valkoinen unelma

Uudelleen käynnistämäni ainekirjoitushaaste on edennyt toiselle kierrokselle, jonka aiheen ja julkaisupäivän valitsi Mammalaiffii – bloggaaja. Hänen postauksestaan täältä löytyy linkkilistaus muidenkin osallistujien kirjoituksiin! Tässä meikäläisen:

ainekirjoitus

Valkoinen Unelma

Värinä valkoinen on monenlaisia tunteita herättävä. Jotkut eivät valkoista pidä edes värinä, vaikka itseasiassa valkoisessa yhdistyvät kaikki sateenkaaren värit. Valkoinen on nimittäin väri, joka aistitaan esineen heijastaessa kaikkia mahdollisia värisävyjä. Valkoinen koetaan puhtaana, steriilinä, koskemattomana – oletteko koskaan miettineet, miksi häämekot ovat perinteisesti valkoisia? Samaan syssyyn sotaisissa tilanteissa heilutetaan valkoista lippua luovuttamisen tai rauhaneleen merkiksi, ja ehkäpä juuri koskemattomuuden ajatuksen kautta valkoinen koetaan viattomaksi.

Viaton valkoinen.

Minä näen valkoista, kun avaan päiväkirjan. Valkoinen tervehtii minua blogialustalla. Etsin luonnosvihkostani sen puhtaan valkoisen sivun, missä ei edellisten raapusteluiden jälkiä näy ollenkaan. Valkoista en kuitenkaan halua nähdä sisustuksessa. En ikinä haluaisi valkoista sohvaa tai vaikkapa keittiökalusteita. Valkoisesta kokolattiamatosta nyt puhumattakaan! En halua pelätä omassa kodissani jälkien jättämistä lumenvalkoiselle lattiamatolle tai katsella viattoman koskematonta valkoista seinää. En halua lapsienkaan joutuvan varomaan liikkeitään sen takia, kun äiti nyt on sattunut sisustamaan leikkihuoneen tahrattoman valkoiseksi.

Valkoiset vaatteetkin saavat minut vain ja ainoastaan hermostuneeksi. Vetäisepä päälle valkoinen paita, niin muista pakata mukaan varapaita. Jostain ihan varmasti tupsahtaa tulla rinnuksille ketsuppitahra, vaikka itse ei koko päivänä olisi mihinkään tomaattiseen koskenut. Valkoisista housuista tai hameesta nyt puhumattakaan.

Minulle valkoinen on unelma. Se on elämän tyhjä sivu, joka vielä odottaa minun merkkiäni. Se on tyhjä sivu vihkossa, jonne ilmestyy to-do – listausta tai tunteenpurkaukseni. Se on sivu luonnosvihkosessa, jossa kynäni vaeltelu saa aikaiseksi inspiroituneen mieleni tuloksena piirustuksen. Valkoinen on uuden aloituksen merkki. Sillä ei ole mitään väliä, mitä edellisellä kerralla olin kirjoittanut tai piirtänyt. Nyt edessäni on taas valkoista.

Muistutus siitä, että mikä tahansa on mahdollista. Kun vain uskallan jättää merkkini, uskallan tahrita valkoisen.

rakkaudellam

Avainsanat

Kommentit

Hyvä kirjoitus! Mä myös tykkään siitä hetkestä, kun saa alkaa tehdä muistiinpanoja aivan puhtaalle, koskemattomalle paperille. 😀 Samoin meillä ei pahemmin näy valkoista kotona ja vaatteissakin hyvin harvoin. En pelkää tahroja tai likaa, mutta valkoinen näyttää liian steriililtä mun makuun – silti kuitenkin ihastelen valkoisia vaatteita ja koteja kuvista ja kavereiden luona!

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.