Infoiskut
17.2.2015

Vieraskynästä: Erityispedagogiikka ja kaikille avoin liikunta

Vieraskynästä: Erityispedagogiikka ja kaikille avoin liikunta

Pitkäaikaisin ystäväni Elina, jonka kanssa olemme kokeneet teiniaikojen tunneaallokot ja purkaneet tuntojamme yhdessä kirjoittamisen avulla, on piakkoin valmistumassa erityispedagogiksi. Olin jo pitkään ehtinyt toivoa, että saisin Elinan kynänjälkeä blogiini – ja nyt löytyi hänen tulevan ammattinsa kautta juuri se sopiva aihe. Sopeutumisessani erityislapsen äidiksi onkin paljon auttanut se, että ystäväni on voinut jakaa ajatuksiaan opiskelujensa pohjalta tytön tulevista mahdollisuuksista muun muassa koulussa.

Oletteko valmiita lukemaan minun ja Elinan ystävyydestä, erityispedagogiikasta ja erityisliikunnasta?


Hellurei!

Maiju tarjosi minulle kunniaa kirjoittaa blogiinsa. Pääsen siis kertomaan minun ja Maijun ystävyydestä, erityispedagogiikan opinnoistani sekä kaikille avoimen liikunnan mahdollisuuksista. Kaikille avoin liikunta on tarjonnut itselleni paljon uusia oivalluksia, minkä vuoksi en malttanut olla kirjoittamatta aiheesta!

Olen tuntenut Maijun reippahasti yli kymmenen vuoden ajan. Nuo (nykyään nostalgisen tuntuiset) ajat olivat täynnä teini-ikäisen epävarmuutta höystettynä suloisen höpsöillä murheilla ja pelottavan intensiivisillä tunnekuohuilla. Elimme alusta saakka etäystävyyssuhteessa, mutta tapasimme myös koulujen loma-aikoina. Maiju lähti lukion jälkeen maailmalle minun vielä rämpiessäni lukiovuosiani läpi, mutta yhteydenpitomme jatkui kutakuinkin samanlaisena kuin ennenkin. Huomaamatta kummallakin alkoi urhoollinen matka omaa identiteettiä etsien, kasvu kohti aikuisuutta. (Tai niin luulimme – viimeistään nyt minulle on valjennut, että aikuisuus taitaakin olla kangastus joka lipuu jatkuvasti kauemmaksi. Nyt ymmärrän 80-vuotiaita vanhoja rouvia, jotka kertovat että heillä on yhä 18-vuotiaan tytön mieli!)

Samaan aikaan kun Maiju palasi Suomeen (2010), minä aloitin opiskeluni erityispedagogiikan eli erkan parissa. Päädyin erkan puolelle luokanopettajakoulutuksen sijaan merkillisten sattumusten kautta, mutta hetkeäkään en ole päätöstäni katunut. Erkka on varmaankin joillekin opettajankoulutukseen halajaville nuorille vieraan tuntuinen koulutuslinja, jonka minäkin meinasin epätietoisuuksissani sivuuttaa hakuvaiheessa. Onneksi seurasin vaistojani, sillä erkan opiskelu on ollut yksi elämäni parhaita päätöksiä! Erkassa lähdetään liikkeelle yksilön tarpeiden näkökulmasta. Erkka on opettanut minulle valtavan paljon, muokannut ja kehittänyt ajatusmaailmaani. Olen ehdottomasti omassa elementissäni erityisopetuksen parissa. Mitä enemmän tiedän alasta, sitä enemmän siitä pidän.

jotuni

Minä ja Maiju elimme kumpikin fuksivuottamme samassa kaupungissa, kunnes Maiju sitten singahti Kreikan kautta Englantiin. Sitten Dan tuli kuvioihin, ja sitten kävi niin kuin oma kalastusorientoitunut mieheni tilannetta kuvaisi: iso vei vieheen.

Minä puolestani opiskelin kasvavalla mielenkiinnolla erityispedagogiikkaa. Oivalsin hiljalleen, kuinka hirvittävän laaja tieteenala on kyseessä. Erityispedagogiikassa on vähän kaikkea: se on soveltava tieteenala, joka ottaa vaikutteita kasvatustieteestä, psykologiasta, lääketieteestä ja yhteiskuntatieteistä. Painotukset riippuvat siitä, keneltä kysytään, ja ajasta, jossa eletään. Lääketieteen korostus on vähentynyt samalla kun esimerkiksi vammaisuuden sosiaalisen mallin korostus on kasvanut. Luulen, että kaikkia näkökulmia tarvitaan, jotta sopiva tasapaino eri perspektiivien välille löytyisi.

Sivuaineekseni olen tehnyt luokanopettajaopinnot sekä kirjoittamisen ja erityisliikunnan perusopinnot. Luokanopettajaopinnot laajentavat pätevyyttäni, kirjoittamista opiskelin omaksi ilokseni. Erityisliikunta on vanhahtava termi, sittemmin on puhuttu soveltavasta liikunnasta ja kaikille avoimesta liikunnasta. Erityisliikunnan mahdollisuuksien oivaltaminen muodostui kulmakiveksi opinnoilleni ja vahvisti huomattavasti ammatti-identiteettiäni. Liikunnan elämysten tuottamiseen kaikille löytyy aina keinoja, soveltamiseen on aina mahdollisuuksia.

Kaikille avoin liikunta on nimensä mukaisesti sitä, että kaikille ihmisille löytyy mahdollisuuksia ja sovelluksia saada miellyttäviä liikunnallisia elämyksiä. Paralympialaisten eri urheilulajeja kannattaa joskus vilkuilla sillä silmällä. Mahdollisuuksia soveltavaan liikuntaan on lukemattomia, ja apuvälineiden ja soveltamisen rajana on vain mielikuvitus. Erityisliikunnan opinnoissa kokeilimme itse erilaisia lajeja ja pidimme käytännönläheisiä harjoitteluita niin opiskelijoiden kesken kuin lapsiryhmille. Kokeilimme ja ohjasimme esimerkiksi kelkkalätkää, kelkkalaskettelua ja laskettelua apuvälineet tukena, melontaa, erilaisia pyörätuolissa pelattavia pallopelejä kuten sählyä ja koripalloa, tarkkuussuunnistusta, maalipalloa, frisbeegolfia, bocciaa, puhallustikkaa… Soveltavien lajien kirjo on valtava! VAU:n nettisivuilla esitellään kymmeniä eri kilpalajeja, toki harrastustason toimintaakin on paljon.

Tietyt avoimen liikunnan lajit vaativat kalliita välineitä, jotta niitä voidaan toteuttaa. Yksilöstä riippuen luistelua ja laskettelua varten voidaan tarvita kelkkoja ja pallopeleihin niihin suunniteltuja pyörätuoleja. Joihinkin lajeihin taas ratkaisu löytyy soveltamalla kunnon välineiden puuttuessa: esimerkiksi melonnassa istumisen tukena voi käyttää säkkituolia ja yhdistää kaksi kanoottia tukevaksi katamaraaniksi. Jotta mahdollisimman monilla halukkailla olisi mahdollisuus päästä kokeilemaan eri lajeja, järjestetään eri puolella Suomea esim. soveltavan liikunnan päiviä, jossa eri lajien välineistöä tuodaan paikalle ja niitä pääsee testaamaan. Lisäksi esimerkiksi MaliKe ja SOLIA vuokraavat soveltavan liikunnan välineitä Suomessa uuden yhteisosoitteen välineet.fi kautta.

Sovellettua liikuntavälinettä tarvitsevan liikkujan ei pitäisi joutua maksamaan harrastamisestaan enempää kuin muidenkaan, mutta liikunnan ja urheilun apuvälineet ovat usein kalliita hankkia. Vaikka yhteiskunnan pitäisi korvata vammasta tai toimintakyvyn alentumisesta johtuvat lisäkustannukset, tämä ei aina toteudu. Liikuntavälineitä on myös vähän markkinoilla ja niitä on vaikea saada. Vammais- ja kansanterveysjärjestöt ovat koettaneet vastata näihin haasteisiin SOLIA- ja Malike-hankkeissa, joissa on kehitelty välinevuokraamoja ja edullisia välineratkaisuja. Vuokraamoista asiakkaat voivat lainata välineitä kokeilukäyttöön niin, ettei tarvitse ostaa ”sikaa säkissä”.

(VAU, Solia)

Mikäli tutustuu vammaisurheiluun, kaikille avoimeen liikuntaan ja Youtuben ihmeelliseen maailmaan, löytää todella paljon tietoa erilaisista liikunnan mahdollisuuksista. Soveltavien lajien kirjo on kuitenkin laaja, ja jokaiselle löytyy varmasti omia tapoja saada liikunnallisia elämyksiä.

Nyt kun omat opintoni ovat gradua vaille valmiit, odotan innolla pääsyä työelämään ja lasten parissa työskentelyyn. Kuten Meriannen-blogikin korostaa, jokaisella meistä on erilainen tarinamme ja erilaiset lähtökohtamme. Jokaisella meistä on omanlaistamme potentiaalia, jonka kasvua tulee tukea. Kun pääsin vihdoin viime syksynä tapaamaan ystäväni silmäterän, ihanaisen EL:n, ihastelin valtavasti tytön aurinkoisuutta ja sinnikkyyttä. EL on upea lapsi, joka antaa perheelleen paljon!

Lisää tietoa myös:
SoveLi – Soveltava Liikunta, valtakunnallinen liikuntajärjestö
MaliKe – Matkalle, Liikkeelle, Keskelle Elämää

rakkaudellam

Avainsanat

Kommentit

Olipa tosi mukava kirjoitus! En tiennytkään, että yliopistossa voi opiskella erityisliikuntaa, mutta tarkemmin ajatellen se kuulostaa ihan Jyväskylässä opetettavalta aineelta! 🙂 Ja mahtavaa muutenkin, että nuoretkin tahtovat erityis(luokan)opettajiksi! (Vai olisiko se sitten parempi, että luokanopettaja kypsyy päätökseen lukea erkat päälle, kummassakin on puolensa.) Sillä saralla ei työ tule loppumaan. Ei luokanopettajanakaan, mutta erityisellä etuliitteellä työpaikkansa saa valita päältä, ja suuntautua tietysti vähän toisin. Tsemppiä Elinalle gradun puurtamiseen!

Moi Tessa! Olipa kiva kommentti, kiitos siitä! 🙂 Jep, erityisliikuntaa opiskellaan Liikuntatieteellisen alla, ja sitä usein opiskelevatkin liikunnan ja erityispedan opiskelijat. Opiskelijamäärät ovat tosin olleet yllättävän pieniä kursseilla, onneksi kursseja ei ole jouduttu minun aikanani perumaan sentään. Opiskeltuani erityisliikuntaa ihmettelen vähäistä opiskelijamäärää suuresti, olivat kyllä niin antoisat opinnot. 🙂
Jep, hyvä pointti tuosta erityisopettajaksi opiskeluista heti/myöhemmin. Olen törmännyt harjoitteluiden kautta siihen ajatteluun, että pitäisi tehdä ensin lo:n työtä ennen kuin kannattaa suunnata erkalle. Olen myös lo:na toimivana isältäni saanut ohjeeksi, että menehän tekemään lo:n työtä ennen kuin suunnaat erkkaopeksi.. 🙂 Ja monesti puhutaan että erkkaopet ikään kuin unohtavat miten ”tavallinen” oppiminen etenee, jos eivät ole kokeneet lo:n työtä. Siitäkin voisi toki keskustella mikä on tavallista oppimista.. Eli puolensa ja puolensa!
Erityisluokanopena on paljon työvaihtoehtoja, enkä itsekään tiedä, haluaisinko työskennellä ala- vai yläkoulussa, lukiossa tai amiksessa, sairaalakoulussa tai muualla.. Vaihtoehtoja on monia ja sekin lisää ammattiosaamista, että tekee paljon eri asioita, kokeilee, etsii omaa ”juttuaan”.
Kiitos muuten tsempeistä, osuivat juuri tänään kovasti tarpeeseen. 😉 Kivaa (pian koittavaa) viikonloppua!

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.