Perhe-elämä
16.2.2015

Uusperheellinen lähti puolikuntoisena tyttärensä ja tytärpuolensa kanssa lääkäriin

Uusperheellinen lähti puolikuntoisena tyttärensä ja tytärpuolensa kanssa lääkäriin

Monella tapaa alkaa voimat olla lopussa tähän jatkuvaan sairasteluun. EL:llä on edelleen päivittäin ollut kuumetta, ja olo on niin turhautunut kuin jatkuvasti itkevän vauvan hoitajalla vaan voi olla. Sitä tietää, että toisella on kurja olla, kun nukkuessaankin nyyhkyttää.. Ja yskäkohtaukset ovat raastavia, eivätkä vain siksi että ne herättävät hänet makoisasta unestaan!

Sunnuntaikin kului siis tällä äidillä ihan suoraan sanottuna voimien keräämisessä, mikä osoittautui hyvin hyödylliseksi myöhemmin. Onhan Ruby nyt koulusta lomalla ja vietti meillä siis maanantainkin, jolloin Dan luonnollisesti oli palannut työsorvensa ääreen. Jostain kumman syystä minua stressasi aivan älyttömästi ajatus siitä, että lähtisin terveyskeskukselle känkkäränkkäisen flunssapotilaan ja tämän isosiskon kanssa yksinään, ja ahdistusta lisäsi kovasti tieto siitä, että juuri tuolle hetkelle en voinut saada ketään aikuista apuun.

Sääkään ei suosinut – sateessa tyttöporukkamme rämpi bussipysäkille. Ruby kuitenkin osoitti heti kättelyssä olevansa nyt iso tyttö ja auttavansa minua; kun taas minä olin henkisesti varautunut vastaamaan kärsivällisesti kävelemisestä piittaamattoman esiteinin valituksiin. Turhaan.

”Saanko minä työntää Elsan rattaita?”
”Voinko minä auttaa jotenkin?”

Terveyskeskuksen odotusaulassa Ruby auttoi Elsan hoitamisessa, viihdytti itseään ja minua pelaamalla sana-arvoituspelejä puhelimestani ja nojautui kylkeeni kiinni. Lääkärin vastaanotolla hän oli hiljaa, mutta nousi heti tuolista auttaakseen minua saamaan siskonsa takaisin aputuoliinsa lähtiessämme. Ulkona sade oli vain yltynyt, mutta Ruby ei maininnut sitä sanallakaan. Minä huomasin jopa nauravani tytön vitseille ja lätäköissä hyppimiselle, ja kävimme yhdessä sanomassa töissä olevalle isälleen morjensta.

Ruby ei tykkää ostoksilla käymisestä, mutta kaupassakaan hän ei valittanut. Hän jopa päätti lounaaksi kokeilla jotain uutta, eikä mennyt sillä vanhalla tutulla suosikillaan (katkarapuvoileipä). Kauppa oli aivan täynnä lounasta hakevaa toimistoporukkaa, ja asettautuessamme hyllyjen välissä kiertelevän jonon jatkoksi Ruby sanoi:

”Mitä jos minä ja Elsa mentäisiin rattaiden kanssa tuonne ulko-ovelle sinua odottamaan?”
”Ruby, tuo on mielettömän hyvä idea. Ei tarvitse teidän tässä seisoa, ja pujotella ihmisten välistä rattaiden kanssa.”

Tytöt löytyivät aivan ulko-oven tuntumasta. Ruby oli juuri selittämässä jotain El:lle, heijaten rattaita edestakaisin samaan aikaan.

Kun hetkeä myöhemmin saavuimme kotiovelle ostosten kera, Ruby yllätti minut taas.

”Jos minä menen edeltä sisälle, riisun ulkovaatteet pois ja otan sitten vastuulle Elsan?”
Elsa itki rattaissaan väsymystään ja kurjaa oloaan, ja olin jo ehtinyt päänsärkyisessä mielessäni pohtia, miten saisin Rubyn lounaan alulle, Elsan rattaista ja ulkovaatteista riisuttua, ostokset sisälle ja rattaat laitettua osiin ja sisälle sadetta turvaan.
”Voi, kyllä kiitos – aivan loistava idea. Ihana sinä!”
Avasin oven, isompi tyttö pujahti nopeasti sisälle ja alkoi välittömästi riisua märkiä ulkovaatteitaan. Minä nappasin ensimmäiset ostoskassit ja heivasin ne ovesta sisälle.
”Olen valmis!” Ruby huusi olohuoneesta, ja minä irroittelin Elsan aputuolista. Nyyhkivän tytön kiikutin sitten isosiskonsa syliin, ja tämä alkoi oikein huolellisesti heijata siskoaan edestakaisin sylissä. Hän aloitti myös hyräilemään hänelle.
Elsa hiljeni täysin.

Minä liikutuksen kyyneleitä nieleskellen toin ostokset sisälle, purin rattaat osiin ja laitoin ne varastoon, asetin sadesuojan kuivamaan, purin ostokset ja kannoin sitten kaupasta ostetut piknik-lounastarpeet olohuoneeseen.

Elsa oli touhutessani vaipunut uneen.

Kiittelin Rubya vuolaasti ja ihmettelin, miksi ihmeessä olin ollut niin huolissani kahden lapsen kanssa puolikuntoisena liikenteeseen lähtemisestä. Kun Ruby osaa huolehtia itsestään, ja auttaa myös minua. Omasta tahdostaan.

Miksen siis voisi joskus pyytää apua myös häneltä?

suomitytto

Viimeisin kesäni Suomessa – itselleni piristykseksi katselin näitä otoksia niistäessäni aivojani vessapaperiin.

Kehuin Rubya hänen kuultensa, kun meille tuli myöhemmin iltapäivästä hevarityttö-nanny ihan vain hengaamaan. Oli suloista seurata, kuinka tyytyväisen ylpeä puna levisi pian murkkuikäisen Rubyn poskille, ja se hymy..!

Vitsit, miten ihana ”tytärpuoli” minulla onkaan…

Ps. Elsa on taas antibioottikuurilla. Jospa tämä oikeasti tästä pian..

rakkaudellam

Avainsanat

Kommentit

Ihana Ruby! Avulias, reipas tyttö, joka selkeästi osaa ajatella asioita myös muiden kannalta. Mahtavaa, että teidän perheessä on tuollainen tyttö <3

Paranemista EL:lle, toivottavasti antibiootit auttavat nopeasti!

Meriannen

On tosiaan ! Ihan älyttömän upea tyttö, joka kuuntelee ja selkeästi ajattelee myös muita <3

Ihana Ruby! <3 Kuinkas vanha hän onkaan nyt? Selvästi empaattinen, fiksu ja hyvin kasvatettu lapsi, pointsit Danillekin 😉 (ja miksei toki äidilleenkin, mutta kun me blogin lukijat ei tiedetä hänestä juurikaan) Todellakin "saat" pyytää Rubylta apua arkisissa asioissa, sehän on ihan normaalia isosiskon hommaa! Kasvattaa avuliaaksi ja huomaavaiseksi, toki Ruby sitä selvästi on jo 🙂

Meriannen

Ruby täyttää kesällä jo 10 vuotta 🙂 Täällä vanhemmat hyvin paljon passaavat lapsiaan, mistä minä en ole tykännyt ja olen pikkuhiljaa laittanut Rubyn tekemään itse itselleen välipalansa ym .. Mutta jotenkin kai siinä sivussa oon ollut tällainnen raivokas ”pärjääjä-äiti” enkä ole tajunnut että minullahan on tuossa vieressä oikeasti hyvin kykenevä apulainen, jos vain ymmärtäisin avata suuni ja pyytää apua 😀

Ja Rubyn äitiä ei kyllä joo blogissa paljoa näy, ihan jo siksikin kun ei hän meidän elämään niin hirveästi vaikuta. Kuulostaa khyl oudolta sanoa noin, mutta niin – suhteet toimii, mutta ei toisaalta ole myöskään mitään syytä kirjoitella hänestä. Mutta selkeästi hän on myös hyvä vanhempi, aivan kuten Dankin, kun heidän tyttärensä on noin ihana!

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.