Perhe-elämä
14.2.2015

5/52: Räkänokkatoverit

5/52: Räkänokkatoverit

Kyllä, missasin yhden viikon – kun tätä räkätautia on pidetty niin pitkään, että asiasta alakuloisena kotona pyöriessä en kameraa kaivanut esille. Olinhan halunnut ottaa sellaisia pirteitä kuvia meistä tekemässä yhdessä kivoja juttuja, kokemassa uutta ja oppimassa. Ihmettelemässä maailmaa ja sitä rataa, tiedättekö? Sitten ollaankin oltu voimattomina täällä neljän seinän sisällä, pidetty rykimiskilpailuja ja halittu toisemme puhki. Eihän ole mitään parempaa kuin lapsi, joka viimein rauhoittuu syliin pitkällisen vaikerruksensa jälkeen, huokaisee kuin helpotuksesta ja vaipuu syvään uneen.

Eilen minä nukuin koko päivän. Oikeasti. Aamupalan syötyäni menin sänkyyn ”ihan vain hetkeksi” ja heräsin illalliselle. Dan sanoi yrittäneensä minua herätellä, että josko lähdettäisiin yhdessä sinne ravintolaan. Minä en ollut päästänyt ääntäkään.

Herättyäni jäin hämmentyneenä ryystämään kahvia, ja sitten tämä kullanmuru kannettiin minulle syliin. Se ihana hymy, jonka häneltä sain kun hän näki kenen syliin pääsi.. Se niin lämmitti sydäntä. Sen halusin muistaa, joten kaivoin kännykästä kameran esille ja napsasin nämä selfiet.

kohkohkohkoh

Mutta hetkinen. Minne se minun pullaposkinen vauveli katosi, kun näistä kuvista paljastuukin ihan selkeä.. mitä, lapsi?

rakkaudellam

Avainsanat

Kommentit

Ihana pikkuprinsessa! <3 Eikä tosiaan yhtään vauvan näköinen enää!

Meriannen

Ihan yhtäkkiä tuollainen niin.. niin. ei-vauva. 😮 😀

Ei ole omia lapsia mutta siskonlapisa/kummilapsi on, ja onhan se vaan niin parasta kun hymyilee iloisesti kun pääsee mun syliin. Ja vielä omasta tahdostaan haluaa/tulee syliin…

Meriannen

Yksi minun rakkaimmista muistoista siskontytöistäni on, kun eräänä jouluna vanhin heistä halusi avata kaikki lahjat nimenomaan minun kanssa. Se on vain niin parasta, kun lapsi osoittaa näin kiintymystään … <3

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.