Perhe-elämä
10.2.2015

Lapsellani on paljon ”ruutuaikaa”, enkä häpeä sitä.

Lapsellani on paljon ”ruutuaikaa”, enkä häpeä sitä.

Tiivistettynä aikaisempi postaukseni: raskaana ollessa ajattelin, että minun penskahan ei sitten televisiota tuijottele tai muutakaan härpäkettä tule pahemmin käyttämään varhaislapsuudessaan. Sitten tapahtui elämä. Sen myötä olen ymmärtänyt, ettei tämä(kään) asia ole niin mustavalkoinen kuin aiemmin ajattelin.

Jo aiemmin tytön kuulovammaisuuden kautta kuulotiimimme esitteli meille erilaisia ohjelmia niin tabletilla kuin tietokoneella, jotka opettaisivat tytärtämme kuuntelemaan. Sittemmin näkövamman varmistuttua näkötiimin tukihenkilömme ilmaantui meille tablettinsa kanssa ja esitteli erilaisia yksinkertaisia pelejä, jotka auttaisivat tytärtämme oppimaan syy- seuraussuhdetta näkemänsä ja tekemänsä välillä sekä olisivat niin visuaalisesti yksinkertaisia, että kuvioiden hahmottaminen tabletin ruudulla olisi helppoa.

Tässä jo pari viikkoa sitten näkötiimimme jäsen käväisi uudestaan meillä, ja erilaisten muiden leikkien ja tehtävien jälkeen hän otti tablettinsa jälleen esille.

vision

Katsokaa tuota Elsan keskittynyttä ilmettä!

visionleikitaan

Voi, miten jännää oli seurata sitä omaa kättä ja sitten ruutua, kuinka mustalla pohjalla valkoiset viirut liikkuivat käden liikkeiden mukaisesti.. Tytön koko olemuksesta näki se sisällä palava into ja halu ohjata kättä, jotta saisi mitä ihmeellisempiä kuvioita aikaiseksi.

Minua taas vähän itketti. Minun tyttöni, leikkimässä melko itsenäisesti.

visionlelu

Ps. Olen niin hämmästynyt ja liikuttunut siitä, kuinka paljon tuota eilistä postausta on jaettu ja luettu! Ehkä siis tyttäreni kasvaessa ja alkaessa kiinnostua ulkomaailmasta yhä enemmän, aina vain useampi näkisi hänet eikä vain hänen vammansa. Uskaltaisi sanoa moi, ja hymyillä.

Kiitos teille kaikille siitä!

rakkaudellam

Avainsanat

Kommentit

Meidän autismipojalla on myös normaalia enemmän ruutuaikaa, eikä mua kiinnosta mitä muut ajattelee. Tietokone on hänen juttu ja lahjakkuus. <3

Meriannen

Tuli ihan mieleen se yksi artikkeli, jonka jaoin siun kanssa jo kauan sitten.. Autisti ja tietokone ystävinä, mikä auttoi puheen kehityksessä (piti keskittyä puhumaan selvästi, muuten tietokone ei ymmärtänyt) ym. Ja ei todellakaan ole mitään hävettävää! Halauksia ihanalle autistillesi! <3 <3

Kuinka sievä tuo ensimmäinen kuva, pikku nukke! <3 Hyvä ettet häpeä, kaikki nykyajan keinot vaan käyttöön vaan EL:n kehitystä ja oppimista tukemaan! Ei ne asiantuntijat niitä suosittelis jos ne ei olis hyviä ja hyväksi.

Meriannen

Näinpä! Ja kun kuitenkin edelleen pitää muistaa, että ei kaikki tyttären aika kulu siinä ruutua tuijottaessa, vaan tehdään me paljon muutakin. (Okei, paitsi nyt kipeänä ollaan enemmän makuullaan molemmat ja tuijotetaan yhdessä jotain koomatoosasta. Mutta se annettakoon anteeksi) Ja tosiaan, näiden pelien ja muiden kautta pystyy oppimaan niin paljon! 🙂

Kiitos ihana muumi kannustavasta kommentista! <3

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.