Perhe-elämä
7.2.2015

Kun tyttö pakkopaidan sai…

Kun tyttö pakkopaidan sai…

Jo jonkin aikaa olimme taistelleet uudenlaisen ongelman kanssa. Tyttären pystyessä liikkumaan paremmin, hänen kätensä huitovat yölläkin holtittomasti. Silloin tällöin hän saattoi herättää itsensä läimäisemällä itseään kasvoihin. Voi sitä tytön hämmentynyttä ilmettä, kun hän siihen heräsi itkien!

Tätä saatiin kuitenkin rajoitettua kapaloimalla tyttö tiukasti peiton sisälle. Mutta sitten tytön voimat kasvoivat, ja hän pääsi keplottelemaan tiukan peiton alta melkein poikkeuksetta pois. Kädet pääsivät taas läpsimään kasvoja, mutta mikä ikävämpää..

puru1

puru2

Hän on onnistunut saamaan sormensa suuhunsa ja puraisemaan. On sitä pari kertaa yöllä herätty tytön kauhuntäyteiseen kipuitkuun, kun tyttö puree omaa sormeaan! Paniikista johtuen tytön leuat vielä lukittuvat, minkä vuoksi sormen suusta pelastaminen on hermoja raastava homma! Ei ole tytön suu auennut, vaikka leuasta olisi painanut samalla tavalla kuin tutia annettaessa – on vain pitänyt jotenkin onkia sormet suusta pois.

Tähän pyysin apua Facebookissa cp-vammaisten lasten vanhempien tukiryhmässä, ja emmehän toki olleetkaan yksin tämän ongelman kanssa. Neuvoja sateli niin peiton kapaloimisesta kuin vauvan unipussin käyttämisestä.

Sitten se tuli. SwaddleMe. Ei kun sellainen tilaukseen välittömästi Amazonin kautta, ja tänään se jo tuli. Pitihän sitä samantien kokeilla!

pakkopaita

pakkopaitahihhih

Eikä tyttö tätä pistä pahakseen ollenkaan! Paljon mukavammalta tuo myös vaikuttaa kuin unipussin käyttäminen – tyttö on mukavan tiukassa paketissa. Aluksi jännitti, jos tyttö ei tykkäisi ollenkaan tuon paketin rajoittaessa hänen liikkumistaan, mutta päinvastoin. Hauskaa tuntuu olevan siitäkin huolimatta tai nimenomaan sen takia! Ehkäpä ongelma on nyt tällä korjattu, eikä tyttö enää onnistuisi sormiaan puraisemaan öisin..

Ainut, mikä tässä harmittaa, on noiden koot. Nyt tytöllä on käytössä se isoin mahdollinen koko, sillä nämä ovat yleensä tarkoitettu ihan pienten vauvojen kapalointiin. Onneksi EL on sen vertaa pienikokoinen, että tuo alle 10 kiloisille sopiva mahtuu hänelle juuri. Saa vinkkailla meikäläiselle, jos jostain näitä pakkopaitoja saisi jostain isommassa koossa!

Yksi, mihin ihastuin, oli tämä – mutta se tulisi Amerikoista asti, ja kuljetuskuluineen hinta nousee turhan korkealle.. No, onneksi nyt on ainakin väliaikainen apu tästä saatu!

pakkopaitahymy

Postaus EI ole blogiyhteistyön tulos.

rakkaudellam

Avainsanat

Kommentit

Tarkennus: ilman mitään korvausta siis.

Jos on tarvis, ompelen mielelläni tytöllesi isomman kapalon. Minusta on hauska ommella pienille! Laita rohkeasti meiliä.

Meriannen

Laura, uskotko mä oon tavannut sun kommenttia yhä uudestaan ja uudestaan ja liikuttunut siitä, kuinka ihana ja hyvä ihminen sinä olet. SNIF! Kiitos, mä laitan meiliä! <3

Beboliina tekee näitä uniliinoja myös mittatilaustyönä. Googlaa beboliina 🙂

Niin ja kiitos blogistasi. Eniten minua kiinnostaa el:in kuulumisen ja kuvat hänestä on tosi valloittavia. Vaikka aina ei kaikki jutut niin kiinnostaisikaan, niin parasta blogissasi on se, että päivität sitä niin usein!!! On tosi turhauttavaa odotella viikkoja tai joskus kuukausiakin, että suosikkiblogi päivitetään.
Toivon teidän päiviin kaikkea ihanaa <3

Meriannen

oi kiitos m, ihana kuulla näin suoraa palautetta siitä mistä tykkäät blogissa! Kiitos! Niin piristävää lukea tällainen kommentti, kiitos <3
Toivon sinullekin ihan kaikkea parasta <3

Jotenkin hyvin tyytyväiseltä tytöltä vaikuttaa. Työskentelen cp-vam parissa, mutta tällaisesta ongelmasta en ole kuullut. Se kyllä taitaa johtua siitä, että he ovat kaikki jo aikuisia. Puhuuko el vielä mitään? Yksi hoidettavistani oli ollut puhumaton viisivuotiaaksi, mutta sen jälkeen todellinen sanataituri 🙂 PS. Onko tytön nimi el vai onko se lyhenne 🙂

Meriannen

Voisin hyvin kuvitella että tämä ongelma katoaa iän myötä! Ei puhu, mutta toisaalta hän on sisäkorvaistutteiden avulla kuullut vasta syyskuusta lähtien 🙂 Äännähtely on rikastunut ja monipuolistunut, joten toivossa eletään josko sieltä sanojakin alkaisi jossain vaiheessa tipahtelemaan! Ja jotenkin niin ihana kuulla, että voi käydä noinkin! Eli ei hätää, vaikka puhumaton olisi noillekin ikävuosille asti… Kiitos <3 Tällaiset tietomuruset helpottavat enemmän kuin ehkä voit kuvitellakaan <3

El on tosiaan vain "bloginimi", eli lyhenne oikeasta nimestä 🙂 Haluan vähän suojella tyttöä niin että en täällä puhu hänestä hänen oikealla nimellään. 🙂

Hei!
Ihanaa tekstiäsi oli jaettu facebookissa tuhansia kertoja. Sen kautta päädyin selailemaan näitä muita postauksia ja aloin miettimään, että olettekohan käyttäneet tyttärenne kanssa tukiviittomia? Se kun voisi helpottaa kommunikointia todella paljon. Valitettavan harva ymmärtää viittomakielen tarjoamat mahdollisuudet, mutta viittomakielestä voisi olla hyötyä puheen kehityksessä ja varsinkin, kun tyttärenne on kuuro.

Meriannen

Hei Janita!

Joo! En osannut yhtään ajatellakaan sitä tekstiä suomentaessani että näin voisi käydä – ehkä ihan hyvä niin 😀 Nyt vain onnellisena kehrään siitä, että toivon mukaan tosiaan nyt tietoisuus kasvaa ja ymmärrys lisääntyy, että tosiaan vammat eivät määritä ihmistä ! 🙂

Olisikohan nämä Suomessa käytetyt tukiviittomat sellaisia kuin mitä nämä enkut kutsuu makatoniksi? Viitomme tytölle jonkin verran, mutta eniten käytetään sellaista kuin ”tactile signlanguage”, suomennettaisiin kai taktiilit? Eli koska hänellä on näön kanssa myös ongelmia, on hänen vaikea seurata käsien liikettä ja ymmärtää sitä kautta mitä haetaan takaa (riippuu viittomasta, jotkut hän ymmärtää niiiiiin selkeästi!) – joten siksi on otettu taktiilit käyttöön. 🙂 Mutta tästä on tosiaan tulossa videopostausta toivon mukaan ihan pian, eli suomennettuna heti kun pää ei ole enää näin räkäinen, kuume on pysynyt poissa ja siten mielikin kirkkaampi niin jaksaa kameran kanssa leikkiä! 😀

Kiitos Janita tosi mielenkiintoisesta kommentista! Ja hei, jos tulee mitään muuta kysyttävää mieleen niin ethän epäröi kysyä? On ihana miettiä näitä asioita monelta eri kantilta, ja olen aina valmis vastaanottamaan uusia ideoita!

Voi pientä! Mutta onneksi löytyi apu ja onneksi tyttökin on ihan iloisen näköinen ”pakkopaidassa” ;Minullekin tuli mieleen että ehkä netistä löytyisi ohjeet tuollaisen ompelemiseen.

Meriannen

Joo, pieni raukka.. Nämä on näitä erityislapsen vanhemmuuden ongelmia, joita ei osaa etukäteen arvata 😀 Että joskus pelastaisi tyttären sormia omasta suustaan.. mutta onneksi tosiaan apu tähän löytyi! 🙂

Tuo itse ompeleminen tai teettäminen tuli itsellenikin mieleen.
Ehkä ihan makuupussikin voisi olla ratkaisu?

Meriannen

Makuupussia kokeiltiin, se kyllä toimi mutta ei näyttänyt olevan ihan yhtä mukava kuin tämä ”pakkopaita” – tosin voisi toimia isommalla makuupussilla? Pitää katsella! Meikä on niin käsi käsitöissä, kun en ole mitään tehnyt itse sitten kouluaikojen – kiitos jatkuvan matkustelun 🙂 Mutta mun ihanaakin ihanampi äiti juuri Skypessä innostui että hänpä kokeilee jos osaisi tehdä! 🙂

Niin suloinen tuo tyttösi! Entä riittääkö siinä leveys -jos tytön kasvaessa teet alaosaan reiät jaloille?

Meriannen

Hän on niin suloinen kaikesta räkäisyydestä riippumatta <3 Ennen kuvien ottoa tehtiin kyllä perusteellinen naamapesu! 😀
Mietin juuri, että sitten kun pituudesta johtuen ei enää jalat tuohon mahtuisi, niin voisi joko kokeilla noita ehdottamiasi reikiä tai ihan jo sitäkin, että toimisiko pussi vaikka ei laittaisikaan jalkoja tuohon pussiosaan!

Mahtavaa että toimii 🙂

Meriannen

Kiitokset sinulle! <3 Juuri nyt tyttö ottaa päikkäreitä, kädet turvassa swaddlen sisällä <3

Ihana! <3

Mutta hätä ei ole tämännäköinen! Olisiko Danin äidillä/siskolla/työkaverilla/jollain ompelukonetta? Tuollaista ei ole vaikea tehdä itse, etenkin jos siinä on vain yksi (käärimis)toiminnallisuus, eikä tarvitse erikseen hihoja yhdelle tai kahdelle kädelle.

http://alidamakes.com/2011/02/a-swaddler-that-fits-tutorial.html

Meriannen

Mun äiti innostui ja sanoi kokeilevansa! Mulla on maailman paras äiti <3

Meriannen

…! Kiitos tessa! En ole ihan varma olisiko Danin äidillä, mutta pitää kysyä! Ja jos ei muuten, niin ompeluintoiselle siskolleni laitan viestiä että haluaisiko pienelle siskontytölleen tehdä taikoja..! 😀 Kiitos ihana linkistä!

Toi näyttää siltä, että olisi tosi helppo ommella itse! Valmiista piirtää kaavan ja sitten suurentaa sopivasti…

Meriannen

Kaze – jos tosiaan osaa! Itse olen viimeksi ommellut yläasteella tai lukiossa.. 😀 Danilla on tosin noita ompelutaitoja ja jopa haluakin, ja hän jo kovasti suunnitteli jos ompelisi jotain tytölle! Pitää vaan katsoa kenellä olisi ompelukonetta… 😀

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.