Perhe-elämä
4.2.2015

Tiistaina lunta, reppuilun ihmettä ja kuumetta

Tiistaina lunta, reppuilun ihmettä ja kuumetta

Samana yönä, jolloin maa sai pariksi tunniksi lumipeitteen, Elsan pieni oireeton kuumeilu muuttuikin oireelliseksi. Yhtäkkiä kuume olikin katonrajassa, tyttö pärski yskiä ja yritti tukkoista nenäänsä tyhjentää. Sekä ne rähmäiset silmät!

sininen

Niinpä sen jälkeen, kun olin nämä pari kuvaa muistoksi napannut aamuhämärissä, starttasimme moottorimme kohti terveyskeskusta. Olin niin tyytyväinen saadessani tyttöni blogiyhteistyönä saamamme Tulan kantorepun (*) avulla sylini lämpöihin! Ei tarvinnut häntä moninkertaisiin peittoihin kietoa, jotta hän voisi sitten huonoa oloaan nyyhkiä invarattaissa. Nyt niin meno- kuin paluumatkalla tyttö hihitti (!) seuratessaan kantorepusta käsin ohiajavia autoja, ja nauramaan hänet sain keinutellessani lanteitani bussipysäkillä. Oli vaikea uskoa, että tässä oli se sama tyttö, joka kurjaa oloaan nyyhki vielä hetki sitten kotosalla – ja nyt kantorepussa hän noin hihitti!

parkkipaikka

Lääkärin näkemistä odottelimmekin sitten reippaan tunnin verran odotusaulassa, joka oli täynnä vaikka minkäikäistä nuhanenää. Jokaikista tuntui tämä kantoreppu kiinnostavan, ja saimmekin osaksemme niin peiteltyjä kuin avoimen uteliaita katseita kuoriessani tytön reppuineen ison takkini alta esille. Lääkärikin ihasteli sitä, kuinka hienosti kantoreppu piti tytön ergonomisesti hyvässä asennossa. Mutta eihän se tietysti tytön flunssaa poistanut, ja lääkärisedän luota lähdimme antibioottireseptiä heilutellen kohti apteekkia. ”Vauvako se siellä? Voi miten suloinen!” hihkaisi apteekkari, ja bussikuskikin vilkuili kuskinkopistaan kantorepun sisälle kotimatkalla. (Haluan uskoa, että ei hän tissejäni ainakaan katseellaan etsinyt.)

kannot

Kotona tyttö sai välittömästi ensimmäiset lääkeannoksensa niin antibiootista, särkylääkkeestä ja silmätipoista, ja nukahti sitten rauhalliseen uneen. Minä olin vapaa tekemään mitä vain..

Mutta kai jonkinlainen jännitys laukesi, kun yhtäkkiä turta tunnottomuus levisi koko kehoon. Ehkä olin pelännyt, että lääkärin mielestä tämä flunssa oli sairaalakeikka? Ehkä olin pidätellyt henkeäni sen takia? Lääkärisetä oli kuitenkin juuri niin sympaattinen kuin nuori mies voi vaan olla, sanoen ”Sinä tiedät tyttösi varmasti parhaiten, jos sinä et ole huolissasi, en ole minäkään”. Hengitysvaikeuksiahan tytöllä ei ollut, kuume pysyy hallinnassa särkylääkkeillä (joita en tarkoituksella ollut antanut tytölle tuona aamuna ihan siksi, että lääkäri näkisi ”luonnolliset” kuumeluvut) ja tajuissaankin on.

Elsan nukkuessa minun oli pakko soittaa Danille.

lumiclose

Danin rauhoittavan äänen kuuleminen helpotti. Paha vain, kun töissä ollessaan ei hän voi olla puhelimessa kaiken aikaa, ja heti kun luurista ei enää Danin ääni kuulunut, olo oli jälleen.. turta. Tunnistin ahdistuksen, jota vastaan kehoni/mieleni yritti taistella iskemällä turran olon päälle.

Tekemistähän kotona olisi ollut, ja vaihtoehtoisesti olisin voinut ajatukset keskittää vaikka blogipostauksen tuottamiseen.

Napsautin The Sims 3:n päälle.
”Pelaan ihan vähän vain. Kunnes helpottaa.”

puska

Pelasin koko tytön päikkäriajan. Vaipanvaihto-lääkkeet-syöttö – rutiinin suoritettua tyttö nukahti uudestaan kuumeiseen uneen.

Minä jatkoin pelaamista.

Pelasin käytännössä katsoen koko päivän. Tytön nukahdettua yöunille oma olo oli hyvin aikaansaamaton, mutta viime yönä neljän aikaan kiitin edellispäivän laiskotteluani. Tytön pärskiessä ja itkiessä turhautuneena ja kuumeisena yön pimeinä tunteina, ei minua haitannut yhtään. Tunsin oloni tärkeäksi – tässä minä, äiti, pientä kipeää lastani hoidan. Kärsivällisesti. Lämmitin maitoa, hain särkylääkettä, mittasin kuumeen (hui, melkein 39!) ja hyssyttelin. Olin kuuden aikaan aamulla herättelemässä Dania tuoreen kahvin kera, ja koko perhe aamun varhaiset tunnit vietimme sohvalla sylitysten. Seuraten tytön kuumetta, joka ei laskenut yhden särkylääkkeen ansiosta. Olimme jo valmistautumassa henkisesti sairaalareissuun, sillä jos emme saisi tytön kuumetta laskemaan, emme ottaisi sitä riskiä että niitä hengitysoireita tai muuta ilmenisi sitten myöhemmin.

Mutta kuume laskikin, sitten toisen särkylääkeannoksen jälkeen.

Samoilla silmillä täällä vielä viipottelen mennä: nyt olen tiskannut, hoitanut torkahtelevaa ja melkein kuumeetonta tyttöä ja nyt ryystän nel.. viid.. kuudennetta? kuppia kahvia. Dan tulee töistä kotiin ihan kohta, ja jos vain uni on tullakseen, minä otan sitten torkut.

Niin kului meillä tuo englantilaisen talven ihme, se yksi luminen päivä täällä etelässä. Tänään paistaa aurinko, ja vaikka brittimieheni mukaan ulkona on ihan hirvittävän kylmä, niin lunta siellä ei ole.

Toivottavasti teidän viikkonne on alkanut paljon terveellisimmissä merkeissä!

rakkaudellam

* kantoreppu on saatu blogiyhteistyön kautta – kiittäen Kantaen & Ipanainen! Tulan kantorepusta on tulossa postaus, jossa kerron tarkemmin Tula-repun käyttökokemuksistamme!

Avainsanat

Kommentit

Pikaista paranemista EL:lle!

Hahaa! Tuollainen lumi herättää ihastuksen täälläkin alkutalvesta tai sitten muuten mustassa joulussa. 😀

Onhan teillä riittävän vahva kuumelääke kotona, ettei sairastaminen yöunia haittaisi? Särkylääkkeitä voi ottaa myös kahta erilaista yhtä aikaa, jos niissä on eri vaikuttava aine. Toki paikallisen lääkärin ohjeen mukaan, mutta täällä voi tarpeen vaatiessa antaa esim. parasetamolia ja ibuprofeenia molempia. Paras kipu- ja kuumelääke tuntuu tosin olevan vain reseptillä saatava naprokseeni, jota myös hyvin avokätisesti kirjoitetaan.

Höh? Ettekö te chattaa päivät pitkät keskenänne, kun Dan on töissä? Niin meillä ainakin tehdään. 🙂 Edellyttää tietysti sitä, että työ on pääasiassa (omalla) koneella istumista.

Meriannen

Joo! Noin me saatiin kuume laskemaankin, annettiin ensin parasetamolia ja parin tunnin päästä ibuprofeenia. 🙂

Kyllä me chattaillaan silloin kun Dan ehtii – hän vain harvoin istuu työpöytänsä ääressä, kun juoksee paikasta paikkaan korjaamassa läppäreitä ym – joten joskus ei vain ehdi! 😀
Anteeksi tällainen töksähtelevän lyhyt vastaus, ei nyt oikein ajatus toimi! *niistää niistää*

Voi kurjuus, että flunssa on iskenyt noin voimalla EL:lle! Onneksi ei sentään sairaalareissua tullut. Toivottavasti hän pian paranee! <3

Meriannen

Kiitos ihana – parempaan suuntaan jo menossa! <3 🙂

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.