Perhe-elämä
25.1.2015

3/52: Masuaika

3/52: Masuaika

Masullaan olo oli pitkään yhtä suoranaista kärsimystaistelua. Refluksi oli luonnollisesti tähän yhtenä osasyynä, toisena pään ja käsien hallinnan vaikeus. Kyllä sitä hermo itse kullakin menisi, jos nenä lytyssä joutuisi masullaan olemaan!

Johtuneekohan pään kontrolloimisessa tapahtuneista pienistä kehitysaskelista, koska nyt masulla oleminen on noussut jo asteikolle ihan OK. Masulla ollessa saatetaan jopa jo hymyillä ja nauraakin! Ylpeänä olen voinut raportoida fysioterapeutille ja kiropraktikolle, että tyttö se muuten jaksaa olla masullaan jopa 15 minuuttia! Ikuisuuden verrattuna edellisiin pieniin parin minuutin hetkiin.

Jalat vispaa hurjasti, kun tyttö yrittää ahertaa masulla ollessaan – hän taitaa pohtia, kuinka ihmeessä sitä tästä päästäisiin liikenteeseen. Joskus tyttö ei protestoi, jos häntä hieman avitan ja nostan hartioita oikeanlaiseen asentoon, jolloin hän jo vähän yrittää puskea laihoilla käsillään. Jonkun kerran hän on jopa saanut pään nousemaan lattiasta pari senttiä!

.. Ja taas äiti kihertää onnesta ja ylpeydestä taustalla.

Minun ihana erityinen.
Joka ei ikinä, ikinä, luovuta.

 

Avainsanat

Kommentit

Niin ihana! <3

Teillä on kyllä ihan huikean hyvä asenne molemmilla, ja siitä olisi monella paljon oppimista!

Meriannen

Minä opin tyttäreltäni – luovuttaa ei saa ! 🙂

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.