Perhe-elämä
9.1.2015

Kun lapsi muuttaa ulkomaille – äidin näkökulma

Kun lapsi muuttaa ulkomaille – äidin näkökulma

Saana (Tyttö sinisen oven takana) sai taannoin todella hyvän idean tuoda esille äitien näkökulmaa siihen, miltä tuntuu kun lapsi muuttaa ulkomaille. Onhan minun äitini seurannut, kun juuri lukiosta valmistunut tyttö lähti toiselle puolelle maapalloa; ja Saanan äiti nähnyt, kun tyttönsä matkasi Skotlantiin opiskelemaan. Niinpä minä lähetin Saanan äidille 10 kysymystä, ja Saana lähetti 10 kysymystä minun äidilleni. Äitimme vastasivat tahoillaan yksilöityihin kysymyksiimme, ja nyt on vastausten julistamisen aika!

Saanan äidin vastaukset löytyvät täältä, ja tässä on minun äitini vastaukset:

ausseissa

Maiju – eli minä! – Australiassa

1. Miten mielestäsi Maiju on muuttunut ulkomailla asumisen aikana?

Maiju on tuona aikana kasvanut aikuiseksi, vastuulliseksi, päättäväiseksi ja sisukkaaksi naiseksi. Olihan se aikamoinen temppu alle kaksikymppiseltä likalta lähteä omin päin toiselle puolelle maapalloa yksin, ilman reissukaveria ja ilman tarkempaa suunnitelmaa. Mutta Maiju tarvitsi sen kokemuksen itsenäistyäkseen ja kasvattaakseen itsetuntoaan, kun koulukiusaaminen oli sen aika vähiin vienyt. Hän tarvitsi sen kokemuksen, että pärjää ja osaa tehdä erilaisia asioita. Olihan hänellä tietysti meidät jonkinlaisena taustatukena, vaikka olimme ja olemme kaukana hänen arjestaan. Skype oli kyllä silloin ja on yhä pelastus ikävän kasvaessa liian suureksi ja huolien putkahdellessa esille.

2. Kuinka usein olette yhteydessä? Onko yhteydenpitonne lisääntynyt tai vähentynyt?

What´s upin kautta viestiä ja videota tulee isin kännykkään usein, joskus useita viestejä päivässä, toisinaan harvemmin ihan Maijun tilanteesta riippuen. Skypetämme mahdollisuuksien mukaan viikonloppuisin, mutta minun työvuoroni ja Maijun perheen oma ohjelma tekee joskus yhteisen skypetysajan sopimisen hankalaksi.

3. Millainen on suhteesi Daniin?

Meillä on ollut onni saada todella mukavat puolisot kaikille tyttärille ja olen heihin todella kiintynyt. Suhde Daniin olisi varmasti tiiviimpi, jos me voisimme nähdä ”livenä” useammin, mutta ne kerrat, jolloin olen Dania tavannut, ovat olleet todella lämpimiä ja avoimia. Olemme pystyneet keskustelemaan kaikenlaisista asioista, vaikka minun englannin kielen kankeuteni vähän rajoittaakin.

4. Millainen oli ensireaktiosi Maijun muuttoon Australiaan?

Ensireaktioni oli kauhistus; miksi juuri Australiaan kaikkien vaarojen, myrkkykäärmeiden, vaarallisten ötököiden jne. keskelle. Miksi ei vaikka Uuteen-Seelantiin, kun siellä olisi ollut jo yksi serkkutyttö perheineen tukena? Mutta ilmeisesti juuri siksi ei sinne, vaan Maiju halusi kokea kaiken itse, ilman että kukaan kertoisi mitään etukäteen. Sitten kun Maiju oli perillä ja matkusti paikasta toiseen työn perässä, sai ystäviä, joihin vieläkin on yhteydessä ja pärjäsi hyvin, minäkin aloin uskoa, että kyllä kaikki sujuu hyvin. Tosin minulla oli välillä niin kova ikävä Maijua, etten voinut tulla Skypeen puhumaan hänen kanssaan, koska olisin purskahtanut itkuun ikävästä ja en halunnut Maijulle näyttää itkuani, koska siitä olisi tullut hänelle vain paha mieli, vaan pyysin isää välittämään terveiset minultakin.

5. Miten luulet sinun ja Maijun isän kasvatuksen vaikuttaneen häneen kykyynsä selvitä maailmalla?

Emme me ole oikein ehtineet lapsiamme kasvattamaan yrityksen kiireiden takia, vaan he ovat kasvaneet siinä mukana. Matkustusinnon olemme ainakin Maijulle siirtäneet, koska Maiju oli alle 2v, kun oli kanssamme ensimmäistä kertaa ulkomailla ja sen jälkeen liki vuosittain koko perheellä ja välillä mummi ja ukkikin mukana. Tietynlainen peräänantamattomuus, päättäväisyys ja se, että kun jotain tehdään niin se tehdään myös hyvin sekä into lukemiseen ja kirjoittamiseen, ovat ominaisuuksia, jotka ovat yhtä paljon perimää kuin kasvatuksen tulosta. Isänsä kanssa Maiju teki hommia tietokoneella ja oppi nopeasti tekemään tietokoneella vaikka mitä, minä ehkä kannustin enemmän kirjojen pariin, koska itse pidän lukemisesta.

6. Mitä ajattelet tyttäresi ulkomailla asumisesta nyt?

Maijun ulkomailla asumiseen on ollut pakko tottua, sillä eihän hän hirveästi Australiasta tulon jälkeenkään Suomessa ole asunut. Nyt on ollut vain niin pitkä väli näkemisellä, kun meidän työt estävät ja Maijun perheen asiat ovat estäneet matkustamisen, että on aivan hirveä ikävä. Toivottavasti asiat pian järjestyisivätkin niin, että ukkikin saisi pitää tyttärentytärtä sylissä ja helliä häntä, niin kuin kovasti haluaisi.

7. Millaisia neuvoja antaisit vanhemmille, joiden lapsi on muuttamassa ulkomaille?

Luottakaa lapseenne. Ottakaa tulevasta asuinpaikasta mahdollisimman paljon selville etukäteen, sillä tieto vähentää pelkoa. Antakaa hätätilanteita varten Visakortti tms, jolla lapsenne voi turvallisesti maksaa maailmalla, mikäli jostain syystä oma matkakassa ei väliaikaisesti riitäkään. Olkaa yhteydessä mahdollisimman paljon, toki on alueita esim. Australiassa, josta yhteydenpito on hankalaa, mutta aina mahdollisuuksien mukaan ja silloin kun lapsenne sitä haluaa. Älkää silti kontrolloiko liikaa, vaan luottakaa lapseenne ja hänen arvostelukykyynsä. Kun te olette antaneet hänelle vahvat juuret, hän kasvattaa itse itselleen vahvat, kantavat siivet.

8. Onko suhteesi Maijuun muuttunut?

Aika muuttaa suhdetta lapseen oli lapsi sitten maailmalla tai naapurikunnassa asumassa. Jokapäiväisiin asioihin ei voi eikä tarvitse enää puuttua, vaan vain neuvoja voi pyydettäessä antaa, kuinka on itse eri asioista selvinnyt. Elämänkokemusta voi jakaa, mutta tuputtamatta, sillä jokaisen on itse tehtävä ratkaisunsa ja elettävä niiden kanssa. Varmasti suhteemme olisi läheisempi mikäli näkisimme useammin, vaikka olemme kyllä aina pystyneet keskustelemaan avoimesti hyvin monenlaisista asioista. Etäisyys tekee väistämättä välimatkaa myös puheenaiheisiin.

9. Oletko itse asunut ulkomailla tai haaveillut siitä?

En ole asunut ulkomailla koskaan, mutta haaveilemme siitä kyllä jatkuvasti. Olisi ihanaa asua osa vuodesta jossain muualla kuin Suomessa, mutta kesä pitäisi kuitenkin olla täällä. No aika näyttää onnistummeko haaveemme toteuttamisessa.

10. Mikä on paras ja huonoin asia Maijun asumisessa ulkomailla, äidin näkökulmasta?

Paras asia ehdottomasti on Maijun perhe Englannissa, Danin suku ja yhteiset ystävät siellä ja se, että Maijulla on tukiverkko siellä ympärillä. Se hälventää meidän huoltamme Maijun tilanteesta, kun emme täältä asti pysty nopeasti auttamaan, vaikka tarvitsisi, mikä on tietysti se huonoin asia Maijun Englannissa asumisessa. Ikävähän se iskee täällä kaukana aika useinkin, mutta sille ei nyt vaan mahda mitään.

En tiedä teistä, mutta minä liikutuin äitini vastauksista!

Miltäs tällainen postaus maistui? Tuliko lisäkysyttävää mieleen, jäikö jotain hampaankoloon?

Käykää myös vilkaisemassa ne Saanan äidin vastaukset minun kysymyksiini! Nehän löytyivät siis täältä.

Avainsanat

Kommentit

Hei, olipa liikuttava postaus! Olen luekellut blogia jo pidempään, mutta nyt vasta rohkenin kommentoida. Tämä tuli iholle, koska omat tyttäreni lähtivät hieman yllättäen maailmalle viime syksynä n. kuukauden välein. Toinen Japaniin ja toinen sinne Englantiin. Oli ihana lukea äitienne ajatuksia ja verrata niitä omiini, mullakin toinen on erityinen. Vaikka huoli on välillä kova niin ei olis tullu mieleenkään estää lähtöjä. Se on mentävä kun sen aika on 🙂

Meriannen

Oi, ihana että laitoit nyt kommenttia – on aina ihana kuulla ja päästä kosketuksiin teidän lukijoiden kanssa! <3
Heh, itse voin sanoa että jos äiti ja isä olisivat pahemmin estelleet, minä olisin lähtenyt vielä sisukkaammin! Että parempi vain tukea ja osoittaa, että täällä on aina koti jonne palata maailmalta, ja hädän tullessa voi aina pyytää apua 🙂 Oletteko paljon yhteyksissä? Mikä on auttanut eniten, kun lapset ovatkin maailmalla?

Ihana postaus! Oli tosi kivaa ja liikuttavaakin lukea äitisi ajatuksia ulkomailla asumisestasi. Hauska postausidea ylipäätään! Jos joskus taas asun ulkomailla pysyvämmin, voisin hyvin pyytää omaa äitiäni tekemään saman. 🙂

Meriannen

Minusta oli niin ihanaa kun sekä minun että Saanan äiti suostuivat tähän! Minä liikutuin itse kun luin äitini vastaukset ensimmäistä kertaa… Mun äiti <3
Ja joo! JOO! Tee! Ja hei, jokos sinä olet tuolla Bloggaajien Blogiyhteistyö – fb-ryhmässä? Siellä on hyvin erilaisia blogeja mukana, ja siellä voisi myös tällaisia haastatteluideoita heittää kehiin.. 😀

Ihana kuulla sinun nimesi, Maiju!

Meriannen

Ollos hyvä! 🙂 Tajusin, että blogin puolella omaa nimeä ei missään ole tullut käytettyä, vaikka sähköposteihin ym. oon vastannut omalla nimellä 😀

Tosi ihana postaus, tuli itsellänikin tippa linssiin! <3 ihana äiti sinulla. Ihanaa alkavaa vuotta koko teidän perheelle, tuokoon se kaikkea uutta ja hyvää. Innoissani olen lukenut postauksiasi vaikka kommentointi onkin jäänyt vähän vähemmälle.

Meriannen

Ihana <3 Mulla on ihan paras äiti! Ja sitä samaa siulle hei! Miulle ehti tulla jo ikävä, tässä olin miettinyt että olitko jonnekin jo kadonnut! Ihana että jätit nyt kommenttia <3

No kyllä rupesi itkettämään. Voi kuinka olittekin keksineet loistavan tavan katsoa tätä aihetta toisesta näkökulmasta <3

Meriannen

Saanalla välähti, hän on niin idearikas nainen! <3

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.