Perhe-elämä
7.1.2015

Erilaisella dieetillä

Erilaisella dieetillä

Meidän perheestä löytyy yksi, joka vähät välittää tammikuun perinteisestä laihdutusbuumista.

Hän on oikea vastarannankiiski, ja laihdutuksen sijaan hän on lihotuskuurilla.

Kyseessä on tottakai meidän ihana erityisemme. Ennen joulua neuvolatädin vierailulla oli tytön punnitsemisen aika, ja huomasimme tytön tipahtaneen seuraamaltaan kasvukäyrältä. Tämä raportoitiin välittömästi Lasten Kehityskeskuksen lastenlääkärille, ravintoterapeutille sekä ruokinta-asioihin keskittyneelle puheterapeutille. Neuvottelujen tuloksena päädyttiin siihen, että tytön erikoisrasvainen äidinmaidonkorvike korvataan vielä kaloripitoisemmalla, kaikkiin juomiin lisätään lisäravintoaineilla terästettyä sakeutusainetta – kyllä, myös maitoon – ja jokaiseen ateriaan lisätään joko reipas lusikallinen voita, juustoa tai kermaa. Soseutetuilla ruoilla mennään edelleen, eikä aterioiden määrä ole kasvanut. Pääasiallisesti kaikkeen, minkä Elsa syö, on lisätty extrakaloreita. Kuka tunnustautuu kateelliseksi? Minä voin tunnustaa ensimmäisenä! Olisi nimittäin aika metkaa kuulla, jos lääkäri minullekin suosittelisi samanlaista dieettiä!

Ruokailuhetket kaiken kaikkiaan ovat nyt entistä helpompia. Kieli ei ole enää yhtä itsepäinen edestakaisin matkaaja, vaan pysyy paremmin suun sisäpuolella. Lusikkaa näyttäessä tytön suu aukeaa kuin pienellä linnunpojalla, eikä suu pysy enää samalla tavalla tiukasti kiinni.

Olemme nimittäin ottaneet ison edistysaskeleen. Olemme vihdoin päässeet siihen tilanteeseen, että ruokailuhetket ovat itkuttomia. Rauhallisen seesteistä. Ei enää parkua, turhautumista tai raivoa. Elsa jopa innostuu, kun hänelle laitetaan ruokalappua! Eikä sitä samaa itkuparkua kuin aiemmin, minkä yhdistimme nälkään. Osittain tuntuu ihan tyhmältäkin, että miksi sitä ei tajunnut aikaisemmin.. ettei tyttö pärjännyt vielä kokkareisen soseruoan kanssa. Nyt, kun juomat ovat paksumpia ja ruoka pehmeää, tyttö tuntee olonsa paljon turvallisemmaksi.

Voin vain kuvitella, miten turhauttavaa ruokailut ennen ovat hänelle olleet. Nyt, kun hän pystyy itse suutaan ja syömistään kontrolloimaan paremmin, hän pysyy rauhallisena koko ruokailun ajan. Aiemmasta tilanteestammehan voit lukea täältä.

Kolme viikkoa tuli täyteen eilen edellisestä punnituksesta, ja neuvolatäti punnitsi tyttäremme uudestaan. Noiden viikkojen aikana tyttö on kaikkien rasvapaukkujen ansiosta saanut 200g lisää painoa.. Painokäyrään piirtyi nopea hyppy takaisin lähemmäksi sitä alkuperäistä käyrää, jota hän aiemmin seurasi.

Elsa selkeästi tarvitsee kaikki kalorit, mitä olemme hänen ruokavalioonsa nyt lisänneet.

Minua hymyilyttää.

Elämä on niin paljon helpompaa, kun perheenjäsenen syöttäminen ei ole yhtä taistelua.

rakkaudellam

Avainsanat

Kommentit

Jep, kateellinen olen. 🙂 Mutta oikeasti tosi mahtavaa, että ruokailutilanteet on mukavia ja paino lähti nousuun.

Meriannen

Ollaan kateellisia yhdessä! Jos El on saanut isänsä geenit tässä rasvan keräämisessä kehoon, hän tulee olemaan laiha tsirpula 30 ikävuoteen asti – minkä jälkeen ilmestyy pieni pömppö, ja pitää alkaa ensimmäistä kertaa elämässään tarkastelemaan ruokavaliota ja liikkumista paremmin 😀 Minun isäni oli myös täysin samanlainen, joten …! Tästä syystä henk.koht. meikä ei ole niin huolissaan tuon tytön painosta, eritoten kun hän kuitenkin kasvaa pituutta koko ajan ihan OK. Vaikka pieni siis onkin 😀

Onpa hyvä että olette saaneet hyvää ohjausta ruokailuasioihin. Se on tärkeää, jotta arki ei mene taisteluksi niinkuin olet todennut. Meillä 4-vuotias poika, joka syö lämpöiset ateriat pääasiassa pehmeinä, ei ihan sosemaista tarvitse olla, mutta ruoan ”liukkaus” helpottaa syömistä. Itse olen ajatellut, että tärkeintä on lapsen ravitsemuksen turvaaminen kuin että päivästä toiseen ”harjoitellaan” pakolla karkean ruoan syömistä. Toki ollaan vuosien varrella harjoiteltu, jotta suu saa erilaisia kokemuksia. Nyt esim.vaalea leipä menne paloina hyvin sekä keksit. Pikku hiljaa edetään ja meille on sanottu, että kouluikäisenä todennäköisesti onnistuu karkean ruoan syöminen, mutta aika näyttää..:)

Meriannen

Olen kyllä niin kiitellyt itseäni siitä, että tajusin avata suuni ja pyytää apua – vaikka se taistelu oli arkipäivää ja siihen oli tottunut, niin nyt kun asiat sujuvat niin paljon helpommin sitä oikeasti ymmärtää, miten ennen oli vaikeaa. Ja juuri näin sen pitäisi ollakin! Kaikessa tärkeintähän on, että lapsi saa tarvitsemansa ravitsemuksen, oli tapa syödä minkälainen tahansa. Itse koin ihan turhaan syyllisyyttä siitä, kun ei edetty ruokinnassa ohjemääräisesti ”oikein”; eli siirrytty pehmeistä soseista kokkareisiin ja sitten kiinteisiin niin kuin ”kuului”. Ihan turhaan, koska tärkeintähän on nimenomaan se että tyttö syö ja saa syötyä! Ihana kuulla että teillä on myös ruokailu edistynyt, ja pidän peukkuja että karkean ruoan opettelu sujuu mallikkaasti ilman ylimääräistä stressiä! <3
Terveisiä muuten JAMKiin! Ja kiitos ihanasta kommentista <3

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.