Muut
13.12.2014

Miksi minä bloggaan?

Miksi minä bloggaan?

Juttelinpa tuossa muutaman bloggaajakaverin kanssa menneenä päivänä, ja satuttiin vertailemaan keskenämme Google Analyticsin kertomia kävijämääriä. Eräs heistä tunsi olevansa jumissa bloginsa kanssa, mutta vain sen takia, että nuo kylmät luvut eivät olleet nousseet hetkeen. Keskustellessani hänen kanssaan nostin esille bloggaamisen syyt, ja toki työstin noita perustavanlaatuisia kysymyksiä itsekin. Miksi minä bloggaan? Bloggaisinko, vaikka blogiin ei kukaan muu eksyisi kuin äitini ja siskoni?

Bloggaisin. Vaikka olen hyvin avoimesti kertonut blogissanikin siitä, kuinka toivoisin saavani tästä itselleni työpaikan – koska tyttäreni omaishoitajana minulla ei ole samanlaisia mahdollisuuksia päättää kotiäitiyden uraa kuin ”normaalin” lapsen äidillä ja kaiken lisäksi rakastan kirjoittamista, niin kuitenkaan tästä työpaikan saaminen itselleni ei ole se blogini perustuskivi. Bloggaan, koska minulla on niin paljon sanottavaa. Bloggaan, koska haluan kirjoituksillani tuottaa hyvää mieltä ja avata erityisperheen arkea yleiseen tietoon. Bloggaan, koska rakastan kirjoittamista. Rakastan sitä, että minulla on oma pieni nurkkani täällä Internetissä, joka on vain minun. Minä olen tämän median päätoimittaja, minä päätän mitä täällä on ja mitä täällä julkaistaan. Rakastan sitä, että minulla on oma pieni kanava, jonne purkaa ajatuksiani, ahdistuksiani ja saada sekä tarjota vertaistukea.

Bloggaisin, vaikka näitä raapustuksiani ei kukaan lukisi. Olenhan pitänyt vuosikausia ahkerasti salaisia nettipäiväkirjoja, joista vain osaan pääsi parhaimmat ystäväni kirjailujani lukemaan. Tuskin kuitenkaan bloggaisin näin suurella intohimolla ja innostuksella, jos minulla ei olisi näin ihania lukijoita kuin mitä te olette! Vaikka toiveissani olisikin että pystyisin antamaan edes jollekulle vertaistuellisesti voimaa raapustuksillani, niin olen aivan varma että olen teiltä lukijoilta saanut paljon enemmän kuin mitä minä olen antanut teille. Vaikka tämä ei kilpailu olekaan! Esimerkkitapauksena eilinen, kun itkua tihrustelin kotona Englannissa vietettävän joulun takana, niin yksi teistä blogin lukijoista sattui laittamaan juuri samaan aikaan viestiä minulle. Jo se yksi viesti piristi, sillä tämä upea neitokainen ilmoitti juuri viestissään että oli lähettänyt jotain kivaa meidän perheelle postissa. Minä siihen, että hei kai tiedät että ei sinun olisi tarvinnut?

”tietenkin tiedän, ettei olisi tarvinnut, mutta minä halusin!”
”jos nyt oikeasti voin vähän iloa tuoda teidän elämäänne, teen sen oikein mielelläni”
”niin paljon kaikenlaisia vastoinkäymisiä teillä on ollut”

Juteltiin pitkät pätkät minun ahdistuksistani, joulujen vietosta, vanhemmuudesta, eilisestä postauksestani ja politiikastakin. Tämä lukija sai minut nauramaan muun muassa linkittämällä minulle tällaisen hulvattomuuden!

”ei siis tämäkään päivä mennyt hukkaan, olen onnistunut jo monin tavoin saamaan sinut hyvälle tuulelle ”

No ei todellakaan!

rakkkauslove

Kun illasta minulla oli taas suru puserossa (ai miten niin hormonihuurut juuri ennen menkkoja sai minut tosi herkäksi), toisen blogin lukijan kanssa hengasimme somessa viestitellen. Ja hänkin sai minut piristymään, hänkin antoi minun purkaa itseäni hänen harteilleen.

Jos en ikinä saa toiveitani blogin suhteen toteutumaan niin, että saisin tänne kirjoittelusta ihan palkkaa – niin blogi on antanut minulle jo enemmän kuin ikinä uskalsin edes toivoa. Kun suositut bloggaajat ovat joskus blogeissaan kirjoittaneet niistä ystävistä, jotka blogin kautta ovat saaneet, en ole ihan täysin heitä uskonut – mutta nyt tiedän. Parasta bloggaamisessa olette te. Lukijat. Koska te olette minun ystäviäni, vaikka en teitä koskaan ole tavannutkaan. Kun sanon postausten lopussa että odotan kommenttejanne, niin minä oikeasti myös tarkoitan sitä. En kerää kommentteja osoittaakseni jollekulle rahapussin nyörejä pitävälle taholle, kuinka suosittu blogini on – vaan koska minä odotan sitä, että pääsen teidän kanssa juttelemaan.

Kiitos, että juuri sinä luet blogiani. Kiitos, että välität. Kiitos!

Avainsanat

Kommentit

🙂

Sun blogia on niin mielenkiintoista lukea, koska kirjotat paljon bloggauksia bloggaamisesta ja kirjoittamisesta. Se tuo sut samalle tasolle lukijoiden kanssa- oot niin inhimillinen ja aito sekä rehellinen, että varmasti se myös vetoaa lukijoihin, puhumattakaan teidän ihanan perheen erilaisesta tarinasta. 🙂 Blogi varmaan toimii sellasena vuorovaikutuksellisena areenana- että sä saat purettua ajatuksiasi, nimenomaan vielä suomeksi- ja että lukijat saa vertaistukea/maailmankuvan avartumista teidän elämästä. Sun blogissa on kuitenkin kaikesta huolimatta aina läsnä sellanen toiveikkuus ja ilo. 🙂

Meriannen

Oi kiitos ihanista sanoistasi – oon tavannut viestiäsi lauantaista asti enkä ole vain osannut sanoa mitään yhtä ihanaa takaisin.. I’m just so touched <3
Ja tykkään tuostakin termistä, että blogi on vuorovaikutuksellinen areena! Koska niin olen toivonutkin, että tämä on minun paikka, jonne kirjoittaa, ja mihin kuitenkin lukijatkin voi ja pääsevät vaikuttamaan sekä osallistumaan..

Ronja, kiitos <3 Kiitos! <3

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.