Muut
12.8.2014

Ulkomaalainen mies, parempi mies.

Ulkomaalainen mies, parempi mies.

Suomalaiset naiset ovat nirppanokkia. Ei kelpaa tavallinen PS -duunari.

Naiset ylläpitävät miehistä myyttejä. Näiden on oltava naista ylemmällä tasolla, jotta nainen voi itse kokea alistuvansa suhteeseen

Jutun perusteella ulkomaalaisesta miehestä saa yhden yön suhteen tai muutaman vuoden avo- tai aviopuolison. Ne onnellisimmat ja pitkäkestoisimmat liitot taitavat kuitenkin olla Suomessa suomalaisen miehen ja suomalaisen naisen avioliittoja.

ummmm

Yllä olevat ovat Helsingin Sanomien ”Ulkomaalaisille miehille riittää Suomessa vientiä” – jutun saamia kommentteja. Kun juttu ensimmäistä kertaa ilmestyi Facebookini uutisvirtaan, luin sen varoen lävitse. Yrittäen siivilöidä kaikki mahdolliset ennakkoluulot ja yleistykset ja nähdä vain ne faktat. Mutta kommentteihin päästessäni siivilä räsähti rikki ja räjähdin nauramaan. Ei ole totta!

Itsehän olen juuri tällainen Suomen pölyt ja kyseisen maankamaran kaksilahkeiset jättänyt taakseni. Niin sanotusti nirso maanpetturi, joka meni muille maille vierahille. Rahan perässä? Koska halusin tulla alistetuksi? Koska ulkomaalaisissa on eroottista mystiikkaa, salaperäisyyttä ja hei, onhan se statusasiakin. Meikätyttöpä kaatoi ulkomaalaisuroon.
Repikää siitä!

kieli-1038x500

Vakavasti ottaen, ei se ulkomaalaisen miehen kanssa rakkaussuhteessa oleminen ole pelkästään autuasta. Se on ihanaa, yllätyksellistä ja monenlaisten odotusten sekä kulttuurierojen kanssa tasapainoilua. Ihan niin kuin missä tahansa suhteessa! Oli suhteessa sitten ulkomaalaisen tai suomalaisen kanssa, kiivastakin keskustelua syntyy esimerkiksi kotiaskareista ja huomionosoituksista. Niin kuin ystäväni sanoi, ei se kumppanin kotimaa ole se suhteen peruskivi. Se tuo oman lisänsä, pippurinsa ja hunajaisen sivumakunsa, mutta siihen ei koko suhde nojaa. Sillä siihen kaikkeen kuuluu niin paljon muutakin.

Ilta-Sanomat innostuivat keräämään lukijakommentteja aiheeseen, ja tätä laatujournalismin tuotoksia voi mennä katsomaan täältä, kun taas täältä löytyy ihan asiantuntija-artikkelia.

Mutta kaikkein fiksuin vastaus Helsingin Sanomien kirjoitukseen tulee toimittaja Jonna Waddingtonilta, joka itse on skotlantilaismiehen kanssa avioliitossa. Kokemuksien kautta kirjoitetussa artikkelissa oma ajatusmaailmani löysi samaistumisen kohteita, vaikka kaikesta en edelleenkään ollut samaa mieltä. Maailmaa sen verran kiertäneenä voin sanoa, että itselleni ulkomaalainen mies ei ole ”eksoottinen” – jos hänet ulkomailla tapaan. Suomessa tällaiseen ”ihmeeseen” törmätessä tiedustella heti pitää, että no mites tänne perähikiään tiesi löysit ja mitä oot tykännyt! Romanttisessa tai eläimellisessä mielessä tämä Suomeen eksynyt muun maalainen ei kuitenkaan sen kummemmin vetoa pelkästään ulkomaalaisuutensa vuoksi. Waddington sai kuitenkin minut nyökäyttämään päätä eritoten näillä:

Suurin osa monikulttuurista suhteista alkaa niin, että vähintään toinen osapuolista on vieraassa maassa. On eri asia heittäytyä keskustelemaan mielenkiintoisen ihmisen kanssa, kun ei ole varma, törmääkö toiseen välttämättä enää koskaan. Sosiaaliset estot häviävät, joten tilanne on otollinen varsinkin lyhyemmille suhteille.

En väitä vastaan. Tuohan se tilanteeseen omaa salaperäisyyttä ja mysteeriä, kun tulevaisuus on täysin tuntematon. Eri asiahan se on jutella omasta kantakuppilasta löytyneelle suomiuroolle, joka todennäköisesti tulee löytymään sieltä myös kuukausien päästä..  Jos draamaa pääsisi syntymään, niin toinen pysyy turhankin lähellä omaa elinympäristöä. Mutta sille ”yhteisen tulevaisuuden mahdottomuuden” pohjalle ulkomaalaisen kanssa ei kannata lähteä suhdetta rakentamaan – ei edes vain leikillä, ilman aiettakaan sitoutua. Kun sitä sormet helposti polttaa, se tunneroihu syttyykin, ja hups. Sitä siinä sitten ollaankin, vakavassa suhteessa.

(Meille ei ihan näin käynyt. Minä sanoin heti alussa, että minähän en suhdetta halua kun Suomeen olen kesällä lähdössä. Mies oli samaa mieltä, ja pisti välit poikki. Viikoksi. Sitten häneltä loppui kärsivällisyys ikävän vuoksi, ja päätettiin olla vain ystäviä. No..)

Aina on ikävä jonnekin. Vaikka pariskunta asuisi samassa maassa, puolet yhteisestä perheestä asuu toisessa maassa.
– Waddington

Tätä en voi korostaa tarpeeksi, eritoten siinä vaiheessa kun jälkikasvua aletaan suunnittelemaan / tekemään! Asutaan sitten joko toisen kotimaassa tai jopa tasapuolisuuden nimissä molemmille uudessa maassa, aina osa perheestä puuttuu – ja sitä kautta osa tukiverkostoa. Tätä kannattaa miettiä ja asia ottaakin puheeksi heti suhteen alkumetreillä – oli parisuhteessa sitten helsinkiläinen ja muoniolainen, tai espanjalainen ja jyväskyläläinen.

isijatytto-1038x500

Kulttuurierojen merkitystä ei myöskään pidä vähätellä. Lastenkasvatukseen ja sukupuolirooleihin liittyvät erot voivat tuoda ongelmia parisuhteeseen.
– Waddington

Keskustella pitää pystyä, mutta onhan se ihan eri esimerkiksi riidellä opitulla kuin jo äidinmaidosta omaksutulla kielellä. Kun tahtoa ja kärsivällisyyttä riittää, tilanteesta kuin tilanteesta voi selvitä. Puhumalla ja olemalla avoin. Heittämällä ennakkokäsitykset romukoppaan ja omat itsestäänselvyydet nostamalla reippaasti esille arvioitaviksi. Mutta jo ennen raskaushormoneita ja niiden jälkeenkin kulttuurierot tulevat aiheuttamaan hampaiden kiristelyä, ja jos niitä ei käy lävitse keskustelemalla, siihen voi alun perin hyväkin suhde päättyä. Se, että mies kävelee sisällä (ulko)kengät jalassa täällä Englannin kokolattiamatoilla, ei huuhtele tiskinpesuainetta pestyistä astioista, juo vain makeita litkuja ja kaataa hunajamurojenkin päälle sokeria, voivat aluksi olla vain pieniä huvittavia arjen piristäjiä – mutta niitä kengänjälkiä sen miljoonannen kerran hinkatessa matolta voi käämi kärähtää jopa viilipytyimmältä suomalaiselta. Entäs sitten, kun lastenkasvatukseenkin on ihan omat kulttuuripiirteensä molemmin puolin? Kuten itsenäisyyden opettelu – kun Suomessa on totuttu kannustamaan itsenäisyyteen ja itsetekemiseen, täällä Englannissa paapotaan lapsia ja tehdään suurinpiirtein kaikki puolesta. Vanhemmat/isovanhemmat hakevat lapset koulusta, ja voileivätkin voidellaan valmiiksi eteen isommillekin tenaville.

mer

Vaikka minulle kaverit ovatkin tirskuneet, että eivät he olisikaan minua nähneet suomalaismiehen kanssa suhteessa.. Niin en minä sitä vastaan ikinä ollut. En tietoisesti valinnut monessa suhteessa vaikeinta parisuhdemallia. En asiakseen vältellyt suomalaisia, ja se ainokainen ex-poikaystäväkin on kyllä ihan suomalainen. Hänenkin lisäkseen sitten sinkkuaikoinani koin ihastumisen tunteita muutamaakin suomalaismiestä kohtaan, mutta ei ne hommat ikinä ottaneet tulta alleen. Enkä nyt.. voisi kuvitella itseäni suomalaisen kanssa. Näin niin kuin yleistäen! En tosin osaisi kuvitella itseäni kenenkään muun puolisona kuin Danin, ja juuri niin sen pitää ollakin.

HS:n jutussa pohdittiin näin:

Nuorissa sukupolvissa alkaa olla se ongelma, että naiset alkavat olla koulutetumpia kuin miehet ja vastaavasti koulutettujen miehien löytyminen on vaikeaa. Ulkomaalaisista heitä löytyy.”

Allekirjoitan. Yksi, mikä Danissa veti puoleensa olivat meidän virkistävät keskustelut. Aiheesta kuin aiheesta. Puhuttiin tunteista, unelmista, maailman menosta.. Sosiaalisista teemoista, hyväntekeväisyydestä – monesta sellaisestakin aiheesta, mistä olin yrittänyt suomimiestenkin kanssa aikanaan keskustella ja jouduin pettymään. Kun vastaanottoa ei ollut meikäläisen ideoille, pohdinnoille eikä vastakaikua tai ajatusten haastamista hyvällä maulla .. Dankin tosin on sanonut, että minussa puoleensa veti alusta asti meikäläisen fiksuus.

mualimani-558x300

Kun näistä artikkeleista keskustelin suomikaverini kanssa viikonloppuna, hän myös toi esille tämän keskustelutaidon. Kuinka hän oli kokenut sitä samaa Suomessa ollessaan mitä minä – jos suomalainen mies tuli juttelemaan, se yleensä tarkoitti iskuyritystä. Mies katosi sen jälkeen välittömästi, jos kertoi olevansa parisuhteessa tai ettei ole kiinnostunut toisesta siinä mielessä. Kun taas ulkomaalaisen kanssa se ei haittaa. Mielenkiintoinen keskustelu on tärkeämpi, eikä kummallakaan keskustelukumppanilla taka-ajatuksena pyöri välttämättä sänkypuuhat. Karkeasti yleistettynä – kyllä niitä hyviä keskustelijoita myös Suomesta löytyy, kuin myös sukupuolielimien tyydytys mielessä kulkijoita ulkomailtakin.

Toinen keskustelussamme noussut asia oli nimenomaan jutteluaiheet. Kun suomalaisen samanikäisen miehen kanssa juttu oli helposti kännireissuilla retostelua eikä esimerkiksi poliittisia asioita voinut käsitellä kiihkoamatta, on asia jälleen toisin jutteluun ”tottuneemmilla” ulkomaalaisilla.

Muut ulkomailla aikaa viettäneet, oletteko huomanneet samaa näissä keskustelutaito – asioissa?

minahan-558x300

Että terveisiä vaan sinne Suomeen, joiden mielestä monikulttuurinen perhe ei tule olemaan kestävä. Ei se kuule sitä katso, miltä kylältä ja maanosasta se kumppani on kotoisin. Vaan siitä, miten paljon on valmis tekemään töitä rakkautensa ja perheensä eteen. Me luodaan meidän omaa perhekulttuuria, miten siellä?

Terveisin,
Rakastunut Ulkosuomalainen.


This is me being critical over some funny articles published recently in Finland – about foreign men being better than Finnish men. Like the whole relationship could lean on the nationality of the partner? No. Way. Actually the cultural differences can make it more challenging than being with a person who’s from the same country than you. Saying that, I’m in a relationship with a foreigner – and we are doing more than well. As we want to be together, and work hard for our relationship – meaning, we have these silly conversations about why we should rinse the dishes after washing them and why not we shouldn’t walk inside with our shoes on. Or why those things should be the other way around. Anyway.. Peace and love!

rakkaudellam

Avainsanat

Kommentit

Vielä sellaista kysyn, että minkä maalaisia miehiä tässä tarkoitetaan. Mielenkiintoista, että Venäjällä, jossa sielläkin monet naiset haluavat nykyään ulkomaalaisen miehen, suomalaiset miehet ovat vielä suositumpia kuin muut ulkomaalaiset miehet.

Tämä on kyllä mielenkiintoinen aihe. Sitä esiintyy myös koirilla: jos koirat keskenään ilman ihmisten holhousta saavat valita parinsa, rotukoirat karttavat omaa rotuaan. Tosin koirilla lienee kyse pelkästä lisääntymisestä, toisin kuin paitsi ihmisillä, myös esim. laulujoutsenilla. Meriannen, lähetä minulle sähköpostia: jaslei@luukku.com.

Meriannen

Hei, tuota en tiennytkään! Johtunee varmaan juuri geeniperimästä.. Jaakko, laitan kun ehdin – jos itse ehdit aiemmin, niin miun osoitehan on blogi@meriannen.com! 🙂

Luin, että Venäjälläkin jotkut naiset ajattelevat noin, ja ulkomaalaisista miehistä varsinkin suomalaiset miehet ovat parempia kuin venäläiset. Siitäs saitte, suomalaisten miesten väheksyjät!

Meriannen

Repesin, olet ihana! 😀 Kato nyt, suomimiehilläkin on vientiä! ;D Itsehän olen edelleen sitä mieltä, että tärkeintä on rakkaus, eikä minkä maan passi kumppanilta löytyy.

Millä tavalla on hienompaa kaataa ulkomaalainen kuin kotimainen? Tiedättekö, ajattelevatko naiset joissain muissakin maissa noin, että on hienompaa kaataa ulko- kuin kotimainen?

Meriannen

Henkilökohtaisesti en oikeasti näe siinä mitään eroa, onko kumppanina ulkomaalainen vai kotimaalainen yksilö – niin kuin toivon mukaan omassa tekstissänikin toin esille. Tärkeintä on rakkaus ja yhteinen onnellisuus. Jos kommentti kimpoaa vaihteeksi tästä kohdasta postauksessani: ” Meikätyttöpä kaatoi ulkomaalaisuroon. Repikää siitä!” niin kai ymmärrät siinä olleen vitsin?

Ja itseasiassa, kannattaa katsella jos jostain löytäisit dokumentin thaimaalaisista naisista. He uskovat vankasti saavansa paremman elämän, jos naimisiin astelevat ulkomaalaisen kanssa. Ja siellä se vasta statusasia onkin, jos naimisiin olet ulkomaalaisen kanssa päässyt! :’D No, itsepä kysyit, tässäpä vastaus.

Mitä statusasiaa siinä on, että kaataa ulkomaalaisuroon?

Meriannen

Ei mikään tutkittu fakta, vaan sellainen tyttöjen kesken oleva statusasia. Vaikka eihän se ulkomaalaisuus kuin muukaan miehen ominaisuus ole loppuunsa tärkeää – vain rakkaus ja yhteinen onnellisuus parisuhteessa.

Ei itse aiheeseen enää mitään lisättävää, mutta mä ihailen sun kärsivällisyyttää ja tapaa vastata näihin kommentteihin. Olet ihan huippu!

Meriannen

Jonna – aivan älyttömän iso kiitos! Sait mut tällä kommentilla niin hyvälle tuulelle <3

http://www.tv2.no/v/836314/

Pätkä Norjasta. Naistoimittajaa pommitetaan ehdotuksilla, huumeita tarjotaan. Tarjoajina mustat ja arabit. Ei ihme, että tuohon joku haksahtaa.
Googlamalla löytyy, että Oslo on Pohjolan raiskauspääkaupunki ja raiskauksista ovat vastuussa em. ryhmät 100%:sti

Meriannen

Hmm, no niinpä näkyi olevan mielenkiintoinen pätkä. Mutta mikä kommenttisi pointti oli? Ja kerran googlaamalla löytyy, niin linkitäpä niitä löydöksiäsi Oslosta – eritoten tuollaisista prosenttiluvuista! Olisipa hienoa nähdä, minkälaisilta laatusivuilta tollaiset luvut ovat peräisin.

Ensimmäinen hakukoneen löydökseni kun oli vieläpä tällainen: http://www.outsidethebeltway.com/rape_statistics_in_oslo_revisited/ – ei ne ”valkoiset norjalaismiehetkään” näköjään aivan puhtoisia ole, kun suorittavat kaksinkertaisen määrän raiskauksia esimerkiksi New Yorkin raiskauslukuihin verrattuna. Suora lainaus: ”What this means is that the Western immigrants and locals (read white males) are comitting rapes at a rate twice as high as in New York City on a per capita basis. Or, white males in Oslo are rather enthusiastic rapists in terms of statistical likelihood. Blaming the entire problem on Muslims and Islam is either due to ignorance or racism. I’ll go with the former as it reflects better on the people making such assertions.”

Kun taas esimerkiksi täällä moista syyttelyä ei näy missään – http://theforeigner.no/pages/news/norway-rape-cases-double/ – ja tehdyn vertauksen mukaan muissa Skandinavian pääkaupungeissa poliiseja on sekä enemmän että myös enemmän näkyvillä. Ja tässäpä toinen erittäin hyvä artikkeli asiasta, mitä äkkiä hakukoneilla löysin: http://www.tnp.no/norway/exclusive/2593-oslo-a-rape-capitalij-myths-facts-and-fictions Tuolla kerrotaan party-kulttuurista ja alkoholinkäytöstä, ja eritoten: ”Saetre and Grytdal are also frustrated by simplistic focus on the perpetrators’ ethnic background as the cause of abuse behavior. “In the media, this has emerged as a kind of mystical cause, which has been especially designed to create fear without documentation and research-based theories,” says Saetre.”

Niin, että sanopa vielä uudestaan, mikä se oli se siun pointti? 🙂

http://www.iltalehti.fi/ulkomaat/2014081818582557_ul.shtml

Katsos millaisia intohimoja tuollainen liitto herättää.

Meriannen

No äläpä muuta vikise – voi ihmisten ennakkoluulot! Mutta sielläkin se tärkein sanoma voittaa:
”Häiden edustalla nähtiin myös toinen mielenosoitus. Jokunen tusina vasemmistolaista juutalaista piteli käsissään kukkia ja kylttiä, jossa luki: ”rakkaus voittaa kaiken”.” <3

Rakkaus on äärettömän huono peruste millekään.

Meriannen

Kuten häille ja naimisiinmenolle, mitä linkkaamassasi uutisessa tapahtui? Really? Olet hauska. 🙂

En tarkoittanut tuota. Tarkoitin sitä, että ei tuollaista liittoa ole helppo hyväksyä jos arabimuslimit ovat surmanneet joukoittain israelilaisia.
Miettiä pitää sitäkin, että olisiko liitto edes mahdollinen, jos se morsian olisi muslimi ja sulhanen juutalainen. Silloin voisi olla verisaunan paikka.

Meriannen

Mutta kun riisutaan kaikki tittelit, etnisyydet, uskonnot ja muut pois, jää jäljelle vain ihminen. Ihminen luonteenpiirteineen, oikkuineen, mieltymyksineen ja temperamenttinsa kanssa. Ja ihmiseen sitä rakastutaan. Ja rakkaus voittaa.

”Sinäkin olet arvokas huolimatta tuosta idioottimaisuudestasi, joka toivottavasti saamasi rakkauden myötä joskus hälvenee” Vaikka miten tuota tavaa, niin siinä puhutaan minusta, ei minun kirjoituksistani.
Oma suhteesi ei ole minulta pois, mutta kaltaisiasi on paljon, se alkaa jo olla suomalaisilta miehiltä pois. Jos pääkapunkiseudun yössä kulkisi sama määrä halukkaita ulkomaalaisia naisia metsästämässä (ja hyvällä prosentilla) suomalaisia miehiä, niin voi kuvitella sitä natkutusta mikä siitä seuraisi. Minulla ei ole ulkomaalaista lankoa ja toivottavasti ei tulekaan.
Minähän seison sanojeni takana. Mitä ihmettä oikein ajat takaa? Jos sanon jonkun väitteen, en minä siinä samassa postauksessa ala juurta jaksaen kertomaan väitteen taustoja. Muuten tulisi niin pitkiä postauksia, että ei niitä kukaan lukisi.

Osaan englantia, vieläpä erittäin hyvin, mutta sepä se onkin. Tiedostan, että se ei koskaan voi olla tunnekieli jolla pystyisin tuomaan julki sen mitä ajattelen. Sanoilla on eri arvolataus eri kielillä. Tästä on kyse.

Mitä ihmettä tekniikan kehittyminen tässä tekee? Se on totta kai helpottanut yhteydenpitoa, mutta en nyt keksi millä tavalla halvat puhelut ja Skype edesauttaisivat suhteiden pysyvyyttä. Suomeen voi olla yhteydessä helpommin, mutta sepä se onkin. Ei ole pakko juurtua samaan malliin kuin ennen. Suomesta lähdettiin Amerikkaan yli sata vuotta sitten ja sinne jos mentiin niin kirjeet olivat ainoa tapa pitää yhteyttä. Oli pakko sopeutua, eikä sinne muutenkaan menty ”tapaamaan ihmisiä” vaan tekemään työtä. Maailma ei muuten ole yhtään sen kansainvälisempi kuin ennenkään. Siis mikäli kansainvälisyydellä tarkoitetaan sitä millaisia kansoja ja kieliä maailmassa on.

Turkkilainen ja marokkolainen saattava toki vierailla kotimaassaan, mutta jos Suomeen tai muualle länsi-Eurooppan on päästy asumaan, niin takaisinhan ei palata. Useimmat arabimiehet ovat suomalaisista vaimoistaan eronneet ja hakeneet oikean vaimon kotimaastaan heti kun ovat saaneet pysyvän oleskeluluvan. Suomalaisen osa oli olla matkalippu.

Meriannen

Juippi, siinä vaiheessa kun oikeasti haluat asiasta keskustella, niin tule ihmeessä takaisin tai laita vaikka sähköpostia minulle, jolloin voidaan näistä jutella privaatisti. Mutta vasta sitten, kun olet valmis tekemään taustatyötä ja -tutkimusta, jotta voit tarkistaa omat mielikuvat faktoista ja muusta. Se, miten sinä ajattelet, ei välttämättä pohjaa todellisuuteen – ellet niin pysty todistamaan. Kannattaa myös oikeasti pohtia, miten helpotettu kommunikaatio todellakin auttaa suhteiden pysyvyydessä ja kestävyydessä..

Mutta minulla ei ole enää mitään lisättävää mihinkään, mutta palaan mielelläni keskustelemaan näistä kuin muistakin asioista kanssasi, sitten kun siihen olet valmis.

Oli ilo keskustella kanssasi, juippi!
Toivottavasti sinulla jäi yhtä hyvä mieli näistä keskusteluista kuin mitä minulle.

Niin että antoisia ajattelutuokioita ja mitä virkistävintä viikon aloitusta sinulle! 🙂

Se miten ajattelen on oma asiani. Kyse on mielipiteestä. Sinullakin on omat mielipiteesi. Mielipide ei ole fakta, se on mielipide. Kyllähän tiedät itsekin, että vaikka minkälaista faktaa mistä hyvänsä asiasta esittäisi, niin sitä voi väännellä haluamakseen.

Helpotettu kommunikaatio ei auta suhteiden pysyvyydessä, päinvastoin. Jos jää koukkuun liiallisee kommunikaatioon, niin ilman sitä on vaikea olla ja alkaa tuntua, että tuo toinen ei rakasta minua, kun se ei soita kerran tunnissa. Mikä ei tietenkään pidä paikkaansa.

Miehet lähtivät sotaan ja kirjoittivat kirjeitä. Jos kirjoittivat. Vielä 60-luvulla monet miehet olivat kuukausia työmaillaan, eikä kotiin juuri pidetty yhteyttä. Silti vaimokulta odotti.

Meriannen

Juippi, faktaa ei voikaan muuttaa miksikään, mielipiteen voi. Perustelemalla. Juuri sillä, mitä olen jäänyt kommenteissasi kaipaamaan. Se, miten ajattelet on oma asiasi, mutta mielipideasioista keskustelemalla avataan omia näkökulmia ja etsitään syitä siihen, miksi kokee niin vahvasti jostain asiasta kuin tekee. Näin voi sekä oppia itsestä kuin toisista paljon, ja kun on avoin maailmalle ja muiden mielipiteille, oppii paljon uutta.

Joten kun olet valmis perustelemaan esittämiäsi asioita (perustelusta: http://www.kielijelppi.fi/puheviestinta/perusteleminen), olet tervetullut ottamaan minuun yhteyttä sähköpostilla. Tai miksei tietysti jatkaa kommenttienkin kautta keskustelua, jos niin haluat.

Hahah, piti tulla tarkistamaan onko jonkinlaista mielenkiintoista keskustelua herännyt tämän postauksen tiimoilta, ja enpä joutunut pettymään! 😀 Meriannelle pointsit ystävällisestä tavastata vastata, vaikka kommentoija selvästi yrittää kaikilla vähäisillä voimillaan provosoida ja ärsyttää.

Nyt munkin on pakko iskeä lusikkani soppaan – Juippi, tässä suora lainaus omasta kommentistasi: ”Omat perustelusi ovat aika heppoisia ja perustuvat lähinnä omiin mielipiteisiisi ja kokemuksiisi. Heittelet ilmaan arvauksia ja oletuksia kuten koti-ikävän ja huonon yhteydenpidon syyksi suomalaisten naisten ja marokkolaisten miesten eroihin. ”

Esittikö Merianne jossain vaiheessa ajatukset yhteydenpidosta ja koti-ikävästä varmaksi, tutkimuksilla varmennetuksi faktaksi vai nimenomaan omiin arvauksiin, kokemuksiin ja oletuksiin pohjautuviksi? Ilmeisesti argumentointi on mielestäsi ”heppoisia” jos ne perustuvat omiin mielipiteisiin. Mihin ihmeeseen perustat argumentointisi, jos et mielipiteeseen? Miten voit edes argumentoida yhtään mitään, ellei sinulla ole mielipidettä asiasta?

Meriannen

Hehheh, tervetuloa tänne kuule viihtymään! Minulla on ollut oikeasti todella hauskaa täällä keskustellessa, tämähän käy suoranaisesta viihteestä! 🙂 Kaikenkokoiset lusikat, kiiltävät ja puiset kuin muunkinlaiset, ovat tähän soppaan tervetulleita – pölytellääs vähän nurkkia ja kolistellaan möröt liikenteeseen! :’D

Mielipiteiden muutokset ovat kaikilla ihmisillä hyvin pitkien prosessien tulosta, ne eivät muutu todellakaan helposti. En nyt pysty seuramaan mihin ihmeeseen oikein haluat perusteluja. Teehän kysymyslista niin se helpottaa.
Omat perustelusi ovat aika heppoisia ja perustuvat lähinnä omiin mielipiteisiisi ja kokemuksiisi.
Heittelet ilmaan arvauksia ja oletuksia kuten koti-ikävän ja huonon yhteydenpidon syyksi suomalaisten naisten ja marokkolaisten miesten eroihin. Onhan tuo romanttinen näkökulma, mutta jospa kyse onkin vain totaalisesta yhteentörmäyksestä kaikessa mahdollisessa, siis sen jälkeen kun se rakkaushuuma on haihtunut.

Muutenkaan romanttinen höttö jossa asioita perustellaan tunteella ja rakkaudella ei johda kovin pitkälle.

Meriannen

Kysymyslistojen tekeminen tuntuu turhauttavalta, kun olen sinulle kysymyksiä ja ajatuksia kommentoitavaksi heittänyt aikalailla jokaisessa vastauksessani sinulle. Nyt tuntuu jopa siltä, että et ole vastauksiani lukenut kunnolla ajatuksella, mikä on harmillista.

Jos koet perusteluni heppoisiksi, niin miten ajattelet minun kokevan sinun kommenttisi, joissa perusteluja ei ole laisinkaan? Nimenomaisesti minulle näyttää siltä, että ”heittelet ilmaan arvauksia ja oletuksia”. Jos et pysty mielipiteitäsi perustelemaan millään tavalla tai analysoimaan niitä syvemmin, ne valitettavasti jäävät täysin ilmaan heitetyiksi turhiksi provokaatioyrityksiksi minun kirjoissani.

Mielipiteet voivat muuttua, joskus helpostikin. Mutta se vaatii sitä, että lähtee mukaan oikeaan keskusteluun, jossa on valmis syventymään omiin itsestäänselvyyksinäkin pidettyihin asioihin ja pohtimaan, mihin ne juontavat juurensa. Jos et tähän ole valmis, en näe että voimme keskustelussamme mennä enää tämän pidemmälle – jäämme toistamaan vaan samoja asioita uudestaan ja uudestaan. Mikä on viihdyttävää minulle, mutta loppuunsa hyvin hedelmätöntä.

Muutama pointti. Ensinnäkään Ei Kukaan ei tuossa yhdessä postauksessa kysynyt minulta yhtään mitään vaikka näin virheellisesti väität. Toisekseen, jos huomauttelin hänelle ihan yleisistä normeista, niin sinä sanot sitä henkilökohtaisuuksiin menemiseksi. Nettikirjoittelussa ei ole tapana kiroilla, itse en käytä V-sanaa kirjoittelussani koskaan ja on aika erikoista, että väitöskirjaa kirjoittava näin tekee. Pillua saavan tyttöystävä ei väitä kirjoituksiani idioottimaisiksi vaan minua itseäni joka kyllä täyttää henkilökohtaisuuksiin menemisen määreet 100%:sti. Kehtaatkin pitää minulle eri standardeja kuin muille.

En tiedä millaisia puutteita kirjoituksissani näet, ehkäpä sokaistut siitä, että ne kyseenalaistavat ne totuudet mitä sinä ja muut heittelette. Huono itsetunto, epävarmuus, rakkauden puute, niitä vakioselityksiä mitä aina ja joka paikassa kuulee ja saa lukea. Keksikää parempaa. Kaikki nyt eivät vain fanita suomalaisten naisten ja ulkomaalaisten miesten suhteita. Missään ei sanota, että niin täytyisi tehdä. Minä haluan pystyä keskustelemaan lankoni tai vävyni kanssa, siksi en hyväksy kuin suomalaisen, enkä heistäkään kaikkia.

Nuo artikkelit olen ohimennen lukenut joskus aikoinani, en muista missä ne olivat, mutta minulla ei ole mitään syytä puhua omiani. Parissakymmenessä vuodessa kielitaito tai liikkuvuus eivät ole olennaisesti muuttuneet, eivätkä ne ole avioliittojen hajottajia muutenkaan, niitä ovat erilaiset käsitykset oikeasta ja väärästä eli moraali ja kulttuuri. Alunperin väärät odotukset, jne. Koti-ikävä tuskin on syy, koska turkkilainen tai marokkolainen mies ei halua suurin surminkaan lähteä kotiinsa jos on Suomeen päässyt. Tottakai suomalaistenkin avioliittoja purkautuu, mutta riski on paljon suurempi kansainvälisissä liitoissa. Se nyt vain on tosiasia.
Sanot, että rakkauden huuma kestää kaksi vuotta. Tuo on totta, mutta sitten sanot, että suhde on pysyvä jos se sen jälkeen todetaan turvalliseksi ja toimivaksi. Tuolla logiikalla suhteet ovat joko kahden vuoden tai elämän mittaisia. Miten selität sen, että kolmekymmenvuotiaitakin liittoja purkautuu? Aina ei puhuminen auta, itse asiassa siitä on joskus pelkkää haittaa. Jos puhuminen auttaisi, niin avioeroja ei olisi. Joskus se alun ihana kumppani alkaa vain tuntua sietämättömältä. Niin se vain on.

Meriannen

Voi Juippiseni, nyt taisit taas vähän hermostua. Yksi vinkki – jos alkaa pulssi nousemaan näppäimistön lähellä, ota pieni tauko! Käy vaikka vessassa, tai hakemassa kuppi rauhoittavaa teetä. Tai lasi vettä! Ja sitten kun pulssi on laskeutunut, niin palaile takaisin ja kirjoittele sitten.. rauhassa.. 🙂

En tiedä Ei Kukaan – nimimerkistä, mutta minä ainakin mielenkiinnolla odotan vastausta tähän hänen heittämänsä pointtiin: ”Ainiin muuten, saksalaisella luokkakaverillani maisterikouluajoilta (mies) ei muuten kaynyt flaksi yhdenkaan kuopiolaisnaisen kanssa, vaikka asui Kuopiossa kaksi vuotta! Aika erikoista, eiko! Ja kun han muutti Suomesta pois, muutto tuli Puolaan, naisen perassa. Vahan ajattelemisen aihetta?” Näin niin kuin muun muassa.

Olen pahoillani, että luet Pillua Antavan viestin eri tavalla kuin minä. Omasta mielestäni hän ei kutsu sinua idiootiksi, vaan kirjoituksiasi. Ja sitä paitsi, häneltä on tullut vain yksi kommentti, jonka voi lukea väärin henkilökohtaisuuksina – kuin myös sinulta julkaisin yhden kommentin, jossa menit henkilökohtaisuuksiin. Jos sieltä Pillua Antavalta tulee henkilökohtaisuuksia, hänenkin kommentit tulevat kokemaan saman kohtalon kuin sinun mahdollisesti tulevaisuuden julkeat kommentit.

”Kaikki nyt eivät vain fanita suomalaisten naisten ja ulkomaalaisten miesten suhteita. Missään ei sanota, että niin täytyisi tehdä. ” – Ei tarvitsekaan. Mutta missään ei myöskään lue, että muiden suhteita ja henkilökohtaisia valintoja saa silti mennä arvostelemaan. Se, että esimerkiksi minä olen löytänyt rakkauden muualta kuin Suomesta, ei ole pois niin sinulta kuin keneltäkään muulta. Ei meidän, kuten kenenkään muunkaan, suhdetta tarvitse ”fanittaa”. Vai sanoisitko, että suomalaisten välisiä rakkaussuhteita pitäisi ”fanittaa”? Koko homman jyvähän olikin tässä. Se on aivan sama, mitä sinä henkilökohtaisesti ajattelet ulkomaalaisen ja suomalaisen suhteesta. Koska se ei muuta sitä tosiasiaa mihinkään, että tätä sattuu ja ihmiset rakastuvat toisiinsa kansalaisuuksista ja etnisyyksistä riippumatta. Ero on vain siinä, että lähteekö sitä huutelemaan toreille ja nettipalstoille, kuinka sinä et sitä henkilökohtaisesti hyväksy.

”Minä haluan pystyä keskustelemaan lankoni tai vävyni kanssa, siksi en hyväksy kuin suomalaisen, enkä heistäkään kaikkia. ”
Oi. Tarkoittaako tämä sitä, että Juippi et osaa englantia? Siksi epävarmuus, ennakkoluulot ja ulkopuoliseksi jäämisen tunne? Vai mikä estää ulkomaalaisen kanssa keskustelemisen? Nimenomaisesti ennakkoluulot? Mikään noista ei ole ulkomaalaisen vika, vaan kuten melkein missä tahansa muussakin, muutos lähtee aina itsestä. Jos annat ulkomaalaiselle langollesi mahdollisuuden, hän voi sinut vielä yllättää. Ehkäpä saat jopa uuden ystävän!

Ehkä sinulla ei ole mitään syytä puhua omiasi, mutta ilman tukevaa näyttöä se vaikuttaa siltä. Olisiko mahdollista, että löytäisit jotain vastaavaa näyttöä jostain muualta? Jos et, niin.. Olen pahoillani, mutta jos et kykene mielipiteitäsi avaamaan sen kummemmin enempää auki, uskon keskustelumme noista kyseisistä pointeista päätyvän tähän. Minä olen nähnyt vaivaa keskustelumme eteen ja hakenut näyttöä sanoilleni, olettaisin tasavertaisena keskustelukumppanina että sinä tekisit saman. Palataanko astialle sitten, kun haluat seistä sanojesi takana?

Mitäköhän on tapahtunut 20 vuodessa, mikä on helpottanut kansainvälisten ystävyyksien ja suhteiden hoitoa? Hmmm. Mietitäänpä.

90-luvun matkapuhelimia. – 90 luvun matkapuhelimia. Nykyään puhelimessa on Skypet, whatsapit ja muut – äkkiä saa niin ulkomailla olevaan poikaystävään halvalla yhteyden, kun vielä 90 luvulla puhelut olivat niin kalliita – eikä tällaisia ohjelmia puhelimeen saanutkaan. Kuin myös ulkomailla asuessa helposti saa yhteyden kotiväkeen Suomessa, kun taas vielä parikymmentä vuotta sitten koko homma oli a) hitaampaa ja b) kalliimpaa.

Entäs liikkuminen? Miten olisi pelkästään lentolippujen hinnat, jotka ovat laskeneet? Oli syynä sitten tiukempi kilpailu, lainsäädännön muuttuminen edellisen mahdollistamiseksi ja tässäkin tekniikan kehitys? Eli tämä kaikki mahdollistaa sen, että pääsemme matkustamaan helpommin ja useammin tapaamaan rakkaita maasta toiseen kuin myös tapaamaan uusia ihmisiä.

Ja kyllä, parikymmentä vuotta sitten eli mainitsemallasi aikajanalla, jolloin kertomasi mukaan niin moni marokkolaisen ja turkkilaisen kanssa solmittu avioliitto päätyi eroon, oli tilanne monessa suhteessa eri. Nykyään maailma on muun muassa kansainvälisempi, mitä ei pelkästään matkailu ole avartanut, vaan myös juurikin tämä mitä juuri nyt itsekin teet. Tuijotat näyttöpäätettä ja hengailet netissä. Muistatko sen 90-luvun hitaan Internetin ja paljon yksinkertaisemmat nettisivut? Sieltä maailmasta olemme oikeasti päässeet pitkälle, ja nämä kaikki auttavat myös pitkän matkan suhteiden hoitamisessa.

Mistä tiedät, ettei turkkilainen ja marokkolainen ikävöisi perhettään ja omaa kulttuuriaan? Lapsuusajan kotiaan? Miksi he haluaisivat pysyä vain ja ainoastaan Suomessa, jos mahdollisuuksia nyt on esimerkiksi omassa kotimaassa vierailuun?

Miten kolmekymmenvuotiaitakin liittoja purkautuu? Oh. Tämäpä on helppo. Miten olisi erilleen kasvaminen ja esimerkiksi tyhjän pesän syndrooma? (http://www.vaestoliitto.fi/parisuhde/tietoa_parisuhteesta/parisuhde_ja_lapset/lasten-poismuutto-lisaa-vanhempi/)

Millä tavalla puhumisesta voi olla joskus vain haittaa? Minkälaisessa tilanteessa? Joskus käy niin, että välit tulehtuvat niin pahasti että ei osaa enää puhua toiselle. Tuolloin auttaa se, että yhteistuumin lähdetään ottamaan ammattilainen apuun – kolmas osapuoli, joka pitää keskustelun aisoissa ja auttaa ohjaamaan keskustelua suhdetta parantavaan suuntaan. Ettei käy niin, että keskustelu muuttuu vain turhanpäiväiseksi nimittelyksi, huutamiseksi ja karjumiseksi. 🙂

Meriannen

Ei Kukaan – Tuuletan sinulle, olet aivan huippu! Henkilökohtaisuuksiin puuttumatta sait ihanasti tuotua omat mielipiteesi esille ja annoit tilaa myös muiden kommentoinnille sekä avasit keskustelua pidemmälle! Arvostan! Jatka samaa rataa!

Minusta taas kirjoittelunsa on taattua Suomi24-tasoa ja jos oikeasti tekee väitöskirjaa, niin olen vakavasti Suomen tieteen tasosta huolissani.

Ala suotta huoli tieteen tasosta Juippi! Eikohan nuo ohjaajat minut pihalle potki (tai vastavaittaja viimeistaan stoppaa etenemisen), jos tutkimuksen taso ei vastaa odotuksia 🙂

Minkäs alan tohtori sinusta on tulossa? meinaan vain siis sitä, että jos olet noin huippukoulutettu, niin miksi hyödynnä Uuden-Seelannin taloutta etkä Suomen.

Meriannen

Henkilökohtaisesti minun mielestäni sinun kannattaisi katsoa peiliin kirjoittelujesi johdosta. Nyt olet kuitenkin parantanut kielenkäyttöäsi ja avannut kommenttejasi paremmin, eli olet osoittanut loistavasti pystyväsi ottamaan palautetta vastaan. Olen positiivisesti yllättynyt tästä, ja hyvä niin!

Öööö…en kyllä ole muuttanut mitään. Ainakaan omasta mielestäni.

Meriannen

Oletan edelleen, että olet mies? Naisen taika on siinä, että muuttaa miestä tämän huomaamatta. 😀
Pidän sormia ristissä, että parempi käytöksesi jatkuu, kuin myös että argumentointisi paranisi.

Hyvä blogikirjoitus, herättää ajatuksia. Rakkaudessa ei ole mitään rajoja. Minun mielestäni Suomalaisten kannattaisi pariutua Etelä-Amerikkalaisten ihmisten kanssa, jotta saataisiin Suomen jalkapallo korkeammalle tasolle 😉 . Pari tämän hetkistä huippuyksilöä ei riitä joukkuepelissä. (Litmanen ja Hyypiä, tekivät jo työnsä pelaajapuolella).

Meriannen

Hahhahhah repesin, ihana kommentti ja tykkään huumoristasi! 😀 Tiedä vaikka moinen ”pariutuminen” auttaisi saamaan Suomea jalkapallon maailmankartalle.. ;D

Joo, suomalaisten naisten harmiksi on todettava, että Etelä-Amerikassa suomalainen mies on kovaa valuuttaa. En kyllä muuten nähnyt tässä pillunsaajan kommentissa minkäänlaista huumoria.

Meriannen

Huumorintajustahan tämä on kiinni, itse näin tämän nimenomaisesti hyvänä läppänä! Mutta niinhän se on, joskus vitsit ymmärtää vasta myöhemmin.. 😉 Enkä usko suomalaisten naisten olevan kovinkaan harmissaan siitä, jos jotkut miehet Suomesta tai muualta onnensa löytävät Etelä-Amerikoista. Jos taas miehet tuntevat jonkinkaltaista harmistusta siitä, että joku Suomesta kotoisin oleva rakastuu ulkomaalaiseen ja on hänen kanssaan onnellinen, niin silloin mielestäni huomio kannattaisi kääntää harmittelijaan itseensä. Miksi tämä kuohuttaa? Miksi se satuttaa? Mitä se on itseltäni pois?

Juippi. Sä tunnut käsittävän kyllä kaiken ihan melkein tahallasikin väärin. Ihan naurattaa! Miten voi olla ihmisellä noin surkea itsetunto ja epävarmuus? Minusta on kuitenkin parasta että Merianne vastaa asiallisesti sinun kommentteihisi, joissa kyllä on pointteja, mutta sun perustelut kyllä aika pitkälti huokuu sun omaa epävarmuutta miehenä. Mä olen ite sitä mieltä että ketään ei pidä vertailla toisiin, ei miehiä, ei naisia, ei eri kansalaisuuksia jne sillä jokainen on oma yksilönsä ja sitä kautta arvokas ja rakastettava. Sinäkin olet arvokas huolimatta tuosta idioottimaisuudestasi, joka toivottavasti saamasi rakkauden myötä joskus hälvenee. Lähinnä opettele rakastamaan itseäsi. Kun se ei jotenkin sinusta paista ollenkaan, pelkkä epävarmuus ja huono itsetunto vain. Harmi sinänsä. Saatan tietysti olla väärässä, mutta sellaisen kuvan itsestäsi teksteilläsi annat. Miksi muuten vetää herne nenään tällaisesta blogitekstistä noin pahasti? Naisia kyllä saa ”arvostella” mutta teitä miehiä ei?
Yleistykset kannattaisi jo tässä maailman vaiheessa heittää menemään, sillä niistä ei ole kenellekkään mitään hyötyä missään suhteessa. En ainakaan itse haluaisi laittaa ketään mihinkään lokeroon. Juissille semmonen nootti tuosta lapsen vetämisestä tähän asiaan, että jos tavataan niin ei hyvä heilu. Kertoo kyllä maailmanluokan ….päisyydestä vetää viaton lapsi mukaan tällaiseen juttuun. Häpeä ja syvästi, jos millään vaan osaat. No, karma kyllä huolehtii. Mutta edelleen korostan sitä kaikkien meidän yksilöllisyyttä, niin Meriannen, hänen miehensä, kuin sinunkin ja minun. Me kaikki olemme erilaisia ja ainutlaatuisia. Kehitetään itseämme positiivisesti ja jätetään vertailu ja arvostelu sikseen. Relaa hetki Juippi, elä ota tommosta hernettä enää nenääs. 🙂 Meriannen, I love you!

Meriannen

Hei Pillua Suomalaiselle Miehelle Antava Suomalainen Nainen – kiitos kommentistasi! Se, että Juippi ymmärtää kommentteja tahallaan väärin voi olla jonkinkaltaisia yrityksiä provosoida minua tai muita kommentoijia – ehkä tämä on hänelle yhtä suurta viihdettä kuin mitä tämä on minulle hänen kommentteihinsa vastatakseen? Hän on kuitenkin omalta osaltaan osoittanut olevansa fiksu, mutta jonkinkaltainen tunneälykkyys ainakin näin kommenttien kautta ei välity. Mutta ehkä sekin on osa hänen viihdettään? Olisi vaikea kuvitella hänen olevan täysin tosissaan, tai jos on, niin uskoisin hänen sitten myös pystyvän perustelemaan jatkossa pointtejaan paremmin. (Ja kyllä Juippi, oletan että luet myös tämän kommentin! Kiitos monista saamistani naurukohtauksista!) Siihen mitä Pillua Antava sanoi itsetunnostasi ja -luottamuksestasi on kyllä pointtia siinä vaiheessa, jos olet näitä kommentteja kirjoittanut tosissasi. Sillä Pillua Antavalla on aivan äärimmäisen hyvä pointti – jokainen on oma yksilönsä ja sitä kautta arvokas ja rakastettava, eikä ketään pidä vertailla toisiin. Toivon esimerkiksi, että itse tekemäni vertailut blogipostauksessani tulivat kaikille selväksi, että puhun omista kokemuksistani enkä yleistä tätä tarkoittamaan kaikkia suomalaisia miehiä ja/tai kaikkia muun maalaisia.

Kommentista Juissille – kyllä, lapsen vetäminen keskusteluun niin kuin hän teki oli ala-arvoista. Minua saa arvostella sen kuin mitä sielu sietää, mutta lapseni kuuluu ja pitää jättää rauhaan!

Ja vaikka Pillua Antava käytti sanaa ”idioottimaisuus”, en sitä lue niin että hän sinua henkilökohtaisesti idiootiksi haukkui. Kertoi vain, että kommentteissasi on ollut tietynlaisia puutteita, mitkä hän myös tässä kommentissaan mainitsee.

Näin ollen olen nyt kommentoinut Pillua Antavan kommentin kautta teille muille, ja nyt sinä itse Pillua Antava vielä: kiitos kommentistasi! Olen todellakin samaa mieltä kanssasi siitä, että me kaikki olemme erilaisia, yksilöitä ja arvokkaita juuri sellaisina kuin olemme. Kiitos – ja koska sain tietää muuta kautta kuka olet, niin voin sanoa täydellä sydämelläni: I LOVE YOU TOO ! Terkkuja sinne Pillua Saavalle! 😀

Siis sinun mielestäsi on vitsi jos suomalaisella miehellä olisi brasilialainen vaimo? Minusta ei ollenkaan. Googlaahan Henri Heikkinen, mies on suomalaisen isän ja brasilialaisen äidin poika, kokoomuslainen libertaari, eikä varmasti mikään jalkapalloilija. Ihmeellinen stereotypia tuokin muuten, että eteläamerikkalainen osaa pelata jalkapalloa. Miksi puoleksi saksalainen ei ole hyvä jalkapalloilija, hehän ne maailman parhaita ovat.

Tuo, jossa suomalaisella naisella on ulkomaalainen mies harmittaa lähinnä siksi, että ulkomaalaiselle sallitaan sellaisia asioita mitä suomalaiselle ei ja suhteeseen lähdetään paljon keveämmin perustein.

Meriannen

Voi Juippi, ymmärsit tuon tosiaan ihan väärin! Minä naureskelin ajatukselle, että parinvalintaa tehtäisiin pelkästään jalkapallon takia – että saataisiin Suomi jalkapallon maailmankartalle!

Itse en voi samaistua ollenkaan tuohon, että ulkomaalaiselle sallitaan asioita joita suomalaiselle ei sallittaisi. Henkilökohtaisesti en salli Danilta esimerkiksi yhtään mitään sellaista, mitä en hyväksyisi suomalaiseltakaan poikaystävältä.. Minkälaisia asioita tällä nyt tarkoitat? Mitä ulkomaalaisille sallitaan, mitä suomalaiselle poikaystävälle ei sallittaisi?

Ja voisin sanoa, että monessa mielessä suhde ulkomaalaisen kanssa ei ole mikään kepeisiin perusteisiin perustuva päätös, vaan se vaatii molemmilta osapuolilta hyvin tarkkaa analyysiä suhteesta. Onko esimerkiksi suhde kaukosuhteen arvoinen, koska sitäkin todennäköisesti suhteessa tulee tapahtumaan? Onko suhde koko elämän muutoksen arvoinen, niin että jompikumpi tai molemmat muuttavat pois omasta elinympäristöstään? Nämä eivät todellakaan ole kepeitä päätöksiä, eikä niitä tosta noin vain tehdäkään..

”Venezuela, USA, ja Israel. VAU”

Tuohan se on yksi ongelmista. Ollaan niin rakastuttu matkailuun ja lomailuun, että ulkomaalainen mies nähdään matkalippuna eksoottisiin paikkoihin jonne voi mennä ja jossa asua ilmaiseksi,

Tuo on kanssa ihmeellistä tuo, että ero tulee jos ollaan kaiken aikaa yhdessä. Miten niin? Eikö liitto olekaan liitto? Pitääkö olla yhtäaikaa sinkku ja suhteessa? Ennen aikaan pariskunnat olivat kaikena ihkaa yhdessä maatiloilla ja muualla eikä ero tullut kysymykseenkään. Ei sitä edes mietitty. Nykyihmisellä on aivan liikaa valinnan varaa ja se tekee meidät lopulta onnettomiksi.
Katselkaa kehitysmaiden ihmisiä. Siellä ei matkustalla ja tuhlailla vaan ollaan läheisten kanssa.
Sama on meilläkin edessä maailmantalouden romahtaessa.

”Tuohan se on yksi ongelmista. Ollaan niin rakastuttu matkailuun ja lomailuun, että ulkomaalainen mies nähdään matkalippuna eksoottisiin paikkoihin jonne voi mennä ja jossa asua ilmaiseksi,” — Aishaatana! Tassa taa mun tyhmyys taas nahdaan! Siis Juippi, ihan tosiaanko olisin saanu ilmaiset matkat ja asumiset jos olisin ulkomaalaisen ukon itelleni ottanu??? Voe vittu… tuon suomalaesen kanssa asuessa kun joutuu kaymaan toessa!! *insert sarcasm sign here*

Ei mut nyt ihan aikuisten oikeesti. Se kaukokaipuu voi puraista ihan keta tahansa, mutta tuskin kukaan puolisoa sen perusteella valitsee. Jos se nyt kuitenkin sattuu olemaan se ainoa valintaperuste, niin se on ko. yksilon oma asia ja han todennakoisesti joutuu maksamaan valinnastaan myohemmin elamassaan. Mut se tuskin Juippi sun persettas kovin paljon kaivelee?

Mutta kaukokaipuusta, meidan perheessa esmes se oli tuo isannyys joka tanne mualimalle halus. Ite olisin ollut ihan tyytyvainen elamaan myos Suomessa. Mutta taalla ollaan, ja elama on oikein mukavaa myos taalla piat alaspaen 🙂 Eli ei ne ne naiset vaan niita ulkomaille kaipaavia huithapeleita ole.

Yhdessa asiassa olen kylla kanssasi tasmalleen samaa mielta – Suomesta on kadonnut yhteisollisyys ja se on ihan helvetillinen vaaryys! Tuijotetaan vaan sita omaa napaa, ei tunneta naapureita, ja valitetaan vaan miten MINULLA menee huonosti kun en saanut sita uusinta puhelinta ostettua, eika rahat riita uuteen 60 tuumaiseen flatscreeniin – kun naapurissa samaan aikaan sinnitellaan toimeentulotuella ja mietitaan etta riittaisikohan talla viikolla rahaa muuhunkin kuin kaurapuuroon. Meilla vanhemmat lahjoittavat kouluille ruokaa, jotta huonommista oloista tulevat lapset saisivat edes aamupalaa ja jaksaisivat koulupaivansa jotenkin (kouluissa ei tarjota lounasta), ja jos blogiani vilkaiset niin se yhteisollisyys nakyy tuolla lasten koulumaailmassa monella muullakin tavalla. Eli todella ihanassa maassa asun nykyaan verrattuna entiseen. Mutta! Yhteisollisyys nyt ei liity tahan aiheeseen millaan tavalla, oli puhe suomalaisista naisista jotka valitsevat ulkomaalaisen miehen. Ihan nyt jos suoraan Juippi sulle sanon, niin onko silla nyt vitunkaan valia kenen kanssa sita itsekukin asuu? Ihan samalla tavalla sina voit menna ja pokata itelles ulkomaalaisen naisen, eiko? Ja siita tuskin kukaan rupeis huutelemaan sen kummemmin (korkeintaan pojat ylafemmaa heittais, etta teitpa jatka tempun!). Mutta kun kyseessa on NAINEN ja hanen tekemansa itsenainen paatos, tottakai se nainen on tyhma, niinko?

Kuten Meriannen tuossa sanoi, suomalaisissa miehissa ei ole mitaan vikaa. Kyse on yksiloiden valisesta kemiasta – sita joko on, tai sitten ei. Piste. Siina ei kansallisuudella ole mitaan valia.

Ainiin muuten, saksalaisella luokkakaverillani maisterikouluajoilta (mies) ei muuten kaynyt flaksi yhdenkaan kuopiolaisnaisen kanssa, vaikka asui Kuopiossa kaksi vuotta! Aika erikoista, eiko! Ja kun han muutti Suomesta pois, muutto tuli Puolaan, naisen perassa. Vahan ajattelemisen aihetta?

Ensinnäkään kommentteihisi ei kannattaisi vastata, ne ovat alatyylisiä kirosanoineen sekä huuto- ja monine kysymysmerkkeineen. Jos et tiennyt, niin missä hyvänsä kirjallisessa esityksessä huutomerkki lauseen tai sanan perässä ja etenkin monistettuna, laskee sanoman uskottavuuden nollaan. Älykkyys on niukka luonnonvara, sitä ei ole todellakaan kaikilla.

Mutta joo: Sinähän se luuseri olet, kun olet siellä suomalaisen miehen kanssa. Varmaan siellä tapaamasi suomalaiset naiset katsovat sinua hiukan säälien, sinulla kun ei ole sitä ihanaa kiwimiestä (vaikka kiwihedelmä on alunperin Kiinasta) mitä muilla.

Yhteisöllisyys on kumma juttu, jos Suomen politiikassa ehdotetaan mitään sellaista jossa valtion väliintuloa vähennettäisiin ja tukia leikattaisiin, niin heti ovat vihreät ja muut naisten puolueet takajaloillaan. Sitten vasta asuttaessa jossain muualla huomataan, että siinä ns. hyvinvointi-Suomessa on moni asia pielessä.

Ulkomaalaisten naisten kanssa on oltu, monellakin mantereella, mutta minulle ulkomaalainen puoliso ei ole mikään trofee (googlaa jos et tiedä mitä sana tarkoittaa) vaan joku jonka kanssa vietän hauskaa aikaa. Tämän vuoksi en jaksa välittää sellaisista naisista joiden kanssa en voi kommunikoida, vaikka Suomessa on yleistä sekin, että 60-vuotias nainen ottaa turkkilaisen tai afrikkalaisen miehen. Ero tulee nopeasti, mies vie rahat ja naisen aikuiset, suomalaiset lapset kiittävät äitinsä tekoa, perintö meni ja parhaassa tapauksessa äitiä joudutaan elättämään.

Sekin on nähty, että länsimainen nainen suomalaisella miehellä on varsinainen punainen vaate. Suomalainen nainen on tottunut ajattelemaan, että suomalainen mies ottaa venäläisen tai thaimaalaisen naisen, mutta jos hänellä onkin brittityttö tai saksatar käsipuolessaan, niin eihän sellainen käy.

Olen aidosti pahoillani Juippi, jos kirjoitukseni loukkasi, se ei ollut tarkoitukseni. Aihe lahinna yksilonvapauden nakokulmasta kuohutti ja myonnan provosoituneeni aiemmista Sinun ja Kangen kommenteista. Lupaan ensi kerralla odottaa hetkisen kommenttien luvun jalkeen, ennenkuin kirjoitan oman vastineeni.

Mutta sarkasmi sikseen! Kuten Meriannen jo sanoikin, totta, kommenttini olivat omia huomioitani taalta uusilta kotiseuduiltani ja omasta elamastani. Ymmartaakseni omien kokemusten jakaminen on sallittua? Sinun kommenttejasi lukiessasi voisin sanoa tasmalleen samaa, kerrot myos omasta elamastasi, mm. kokemuksistasi ulkomaalaisten naisten kanssa. Olen pahoillani jos kohtaamiesi suomalaisten naisten asenteet eurooppalaista puolisoasi/tyttoystavaasi kohtaan ovat olleet huonot. Kuten Meriannen, en minakaan voi ymmartaa miksi. Sama vapaus sinulla on valita puolisosi mita esimerkiksi Meriannella tai kenella tahansa muullakin. Ja siita syysta en voikaan ymmartaa miksi suhtaudut aiheeseen niin negatiivisesti. Jos itsellasikin on huonoja kokemuksia ja tiedat kuinka ikavaa omaa rakasta halveeraava kommentointi on, miksi sitten teet samaa muille?

Ala-arvoisista kommenteista tulikin muuten mieleeni ensimmaisessa kommentissasi oleva teksti: ”Ehkä sinulla ei ole ollut vastakaikua Suomessa koska olet yksinkertaisesti lapsellinen ja tyhmä eikä kukaan jaksa kuunnella juttujasi tai sitten siinä sosiaalisessa lokerossa johon kuulut ei ole kunnollisia miehiä.” Tamako muka ei ole ala-arvoista tekstia?

Mita tuohon luuseri-kommenttiin tulee, Meriannen, ala hermostu. Minulla ei viela tuo sarkasminlukutaito ole kadonnut. Juippi, en todellakaan pida itseani, enka muitakaan suomalaisten miesten kanssa naimisissa olevia luusereina. Jokainen valitsee itse puolisonsa, ja mina olen onnellinen tuon suomalaisen jurokkini kanssa. Se lienee sallittua?

Meriannen

Voi Juippi, ensinnäkin kiitokset että ylipäätään otit ja vastasit kerrankin yhteen kommenttisi saamista kommenteista – vielä löytyisi tuolta parikin, jotka odottaisivat syvempää keskustelua! Samat sanat sanon kuitenkin niin sinulle kuin mitä jo Kankille – annatte molemmat hyvin ala-arvoista ja kehnonlaista kuvaa itsestänne, todennäköisesti tahtomattanne. Kerrotte mielenkiintoisia pointteja kyllä, joihin olisi hyvin kutkuttavaa syventyä tarkemmin – mutta ainakaan vielä kumpikaan teistä ei ole siihen ryhtynyt. Miksi?

Omasta mielestäni Ei Kukaan – nimimerkin kommentit eivät olleet ala-arvoisia, päinvastoin. Ne esittivät hienosti hänen mielipiteitään, joista tiedän että hän on myös valmis pureutumaan tarvittaessa syvemmin – toisin kuin mitä itse osoitat. Se, että Ei Kukaan käytti kommentissaan värikästä kieltä, hän käytti sitä sarkasmin mielessä eikä esimerkiksi sinuun henkilökohtaisesti kohdistettuna. Kun taas sinun kommenttisi menee luomaasi kastiin ”ala-arvoinen” hyökkäämällä jälleen henkilökohtaisesti toisen kommentoijan kimppuun. Se valitettavasti osoittaa, että sinulla ei riitä rahkeita seistä sanojesi takana ja perustella mielipiteitäsi sekä kantojasi hyvin. Sillä sitähän keskustelu parhaimmillaan on – faktoista ja mielipiteistä keskustelemista ilman henkilökohtaisuuksiin puuttumista. Itseasiassa kommenttisi on juuri paras esimerkki siitä, mitä itse henkilökohtaisesti koin Suomessa suomalaisilta miehiltä. Ei osattu keskustella mielipiteistä kuin esimerkiksi poliittisistakaan asioista ilman, että toinen otti henkilökohtaisuudet esiin. Mikä on hyvin sääli. Minä luotan siihen, että sinä osaat siistiä pelisi – jos näin ei käy, niin tulen jatkossa poistamaan kommenttisi, jotka koen ala-arvoisiksi ja turhaan muita kohtaan hyökkiviksi. Tämän koen reiluksi kaikkia kohtaan, niin myös sinulle.

Kerrot viimeisillä riveilläsi, että sekin on nähty kuinka länsimaalainen nainen suomalaisella miehellä on kuin punainen vaate. Missä tämä on nähty? Oletko kokenut tätä henkilökohtaisesti? Itselleni koko ajatus tuntuu täysin absurdilta. Kun rakkaus iskee, ei siinä oikeasti katsella rotua, väriä, statusta tai vaikkapa pankkitilin numberoisia (jos katsotaan, se ei ole mielestäni sitä oikeaa rakkautta). Ja henkilökohtaisesti minä annan kaikkien kukkien kukkia ja kunnioitan muiden henkilökohtaisia suhteita ja olen onnellinen heidän kokemastaan rakkaudesta. Olen pahoillani puolestasi, jos sinä olet kokenut toisin.

Ei Kukaan käytti ala-arvoista kieltä, kiroilua, alatyyliä, huutomerkkejä. Ne eivät kuulu fiksuun keskusteluun. Kyllä näistä saa mainita. Ei Kukaan-tyypin kommentti olisi poistettu vaikka Helsingin Sanomien keskusteluista juuri noista mainitsemistani syistä.
Ei Kukaan kertoili asioita lähinnä omasta elämästään vailla sen suurempia analyysejä. Jos sarkastisesti sanon, että sinähän se luuseri olet, niin se ei tarkoita, että Ei Kukaan olisi luuseri, se on argumentti johon hän saa vastata.

Sinullehan asia on absurdi, mutta olen nähnyt sen, että jos suomalainen mies on länsimaisen naisen kanssa ei suomalainen nainen sulata asiaa eikä silloinkaan jos nainen on musta.

Henk. koht. olen sitä mieltä, että rakkaus on huono peruste muuttaa toiseen maahan. Rakkaus on katoavaista ja kansainväliset liitot purkautuvat paljon herkemmin kuin suomalaisten kesken solmitut. Pitää odottaa, ja katsoa josko mukana on muutakin. Joskus 90-luvulla luin, että suomalaisten naisten ja marokkolaisten sekä turkkilaisten välisistä liitoista 90% oli viiden vuoden kuluessa purkautunut. Samoin luin Lontoon suomalaisen merimieskirkon papin haastattelun. Hän sanoi, että on tavannut suomalaisia naisia jotka valittavat perheväkivallasta vasta kenties kahdenkymmenen vuoden jälkeen, koska ovat aikanaan niskojaan nakellen lähteneet Britanniaan. Luonto ei ole kestänyt asian myöntämistä aiemmin.

Meriannen

Olen kanssasi täysin samaa mieltä – kyllä siitä saa mainita. Mutta homman juju ja pointtini olikin siinä, että miten. Edellisessä kommentissasi hyökkäsit häntä kohtaan henkilökohtaisesti, minkä minä näen hyvin ala-arvoisena ja huonona käytöksenä. Kun asioista pystytään keskustelemaan pysyen itse asioissa ilman henkilökohtaisuuksiin menemistä, niin se nimenomaisesti on sitä fiksua keskustelua. Ymmärtänet mitä tarkoitan.

Ei Kukaan kysyi sinulta myös kysymyksiä, niin kuin minäkin olen aiemmissa kommenteissani tehnyt. Hän herätteli ajatuksia ja todennäköisesti toivoi niihin myös oikeasti ajateltua vastausta. Hän kertoi omasta elämästään antaen sinulle kuin muillekin näin myös ajattelun aihetta sekä mahdollisuuden löytää omasta ajattelustaan puutteita. Jos haluat syvempää analyysiä, mikset sitten kysy häneltä tarkentavia kysymyksiä? Mutta sitä ennen voisi hyvän keskustelun mukaisesti odottaa itsesi vastaavan hänen kysymyksiinsä ja pointteihinsa.

Minkälaisessa tilanteessa olet sen nähnyt? Onko näin käynyt itsellesi tai jollekulle tutullesi? Olisi kiva tietää, mihin tällainen esittämäsi pointti pohjautuu. Ihan nimenomaan siksi, koska tilanne on minun mielestäni täysin absurdi!

Ymmärrämmeköhän me rakkauden samalla tavalla? Minun käsitykseni mukaan rakkaus on pysyvää. Se voi muuttaa muotoaan ja niin kuin kaikki ihmissuhteet, rakkaussuhteetkin tarvitsevat osakseen työtä. Riippumatta siitä, mistä kumppani on kotoisin. Onhan tästä tutkimuksiakin teetetty, kuinka rakkaus muuttuu – ensin rakkauden huuma, mitä kestää sen ensimmäiset kaksi vuotta (syynä lisääntyminen), minkä jälkeen suhde on pysyvä, jos se koetaan turvalliseksi ja hyvin toimivaksi. Rakkaus on sielun kumppanuutta, elämän jakamista, ihmisen rakastamista sellaisena kuin hän on. Rakkauskumppani on se tuki ja turva, paras ystävä ja elämän aallokossa pysyvä tukikallio.
Mainitsemani tutkimukset:
Psykologian opetusta rakastumisesta (Yle)
Kiintymyshormonit – eli pysyvästä rakkaudesta (Tiede-lehti)
Tieteen Kuvalehden juttua rakastamisesta ja rakastumisesta

Halutessasi voin kaivella vielä lisää, nuo olivat ensimmäiset löytämäni hakutulokset!

Kyllä niitä avioeroja tapahtuu ihan suomalaistenkin välisissä suhteissa, ei se ole vain kansainvälisten suhteiden juttu. Mutta kuten postauksessakin mainitsin ja tässäkin aiemmin, niin jokainen ihmissuhde vaatii töitä. Kansainvälisessä suhteessa muun muassa kulttuurierojen vuoksi voi olla enemmän ”riskitekijöitä”, jotka voivat ajaa parin etääntymiseen toisistaan jos asioista ei puhuta. Asioista avoimesti puhuminen onkin kaiken a ja o!

Olisiko mitenkään mahdollista, että löytäisit tuon artikkelin, jonka luit melkein parikymmentä vuotta sitten? Olisiko myös mahdollista, että tilanne olisi päässyt muuttumaan vuosien kuluessa? Ihmisten kielitaidon parantuessa kuin myös liikkumisen helpottuessa? Tekniikan kehityksen ansiosta? Muistaisitko myös aineistosta, jonka tuolloin satuit lukemaan, oliko siinä erojen syitä päästy pohtimaan? Johtuiko koti-ikävästä, kulttuurieroista.. Jostain muusta?

Tuon merimieskirkon papin haastattelu olisi myös todella mielenkiintoista lukea! Luuletko että voisit sen löytää, vai otanko itse yhteyttä merimieskirkkoon artikkelin perässä? Luulisi sen nimittäin heiltä arkistoistaan löytyvän. Tuo haastattelu olisi myös hyvin monessa mielessä mielenkiintoinen lukea – onko se esimerkiksi vain yksittäisistä tapauksista muodostettu mielipide? Se, että yksi on väkivaltaisessa suhteessa pysynyt pitkään vain siksi, kun ei ylpeydeltään ole kehdannut myöntää suhteen ongelmia, ei ole mielestäni hyvä perusta mielipiteelle. Ja ajatuksena – entäs kaikki avioliitot suomalaisten kesken, jossa tapahtuu perheväkivaltaa ja silti yhdessä pysytään vuosikymmeniä? Ylpeyden vuoksi? Koska ei haluta myöntää ongelmia? ”Koska hän rakastaa minua?” – ymmärtämättömyyttä, oman arvon latistamista? Tämäkään ei ole vain tosiaan kansainvälisten liittojen ”ongelma”.

Mikä on mielestäsi hyvä ratkaisu tilanteelle, jossa itse löytäisit elämäsi rakkauden ja hän sattuisi olemaan saksalainen? Laittaisitko hänet muuttamaan Suomeen, muuttaisitko itse Saksaan vai muuttaisitteko jonnekin välimaastoon, vaikkapa .. Puolaan? Norjaan? Vai etkö palavista tunteistasi huolimatta lähtisi suhteeseen ollenkaan vain sen takia, koska hän on ulkomaalainen eikä siten tarpeeksi hyvä peruste ulkomaille muuttamiseen?

Mielenkiinnolla odotan vastauksiasi!

Meriannen

Oi hei herra Juippi, odotinkin sinun kommenttiasi – mutta vastauksena tuonne jo aloittamaasi kommenttikenttään! Olisi niin mielenkiintoista kuulla sinun ajatuksistasi vähän syvemmin noihin teemoihin, jotka itse nostit esille. Näin voit osoittaa myös muille, ettet vaan huutele omiasi uskaltamatta mennä näihin aiheisiin syvemmälle! Itse ainakin nautin näistä keskusteluista, sillä silloin jos milloin pääsee tarkastelemaan omia mielipiteitään ja niiden kannattimia oikein suurennuslasin kanssa!

Miten paljon sinulla on kokemusta parisuhteista ja yhdessäolosta? Siitä, mitä on olla toisen kanssa 24/7? Kyllä itse kullakin alkaa pinna vähän kiristyä, ja sen mitä tiedän esim. juuri mainitsemistasi ”vanhan kunnon ajan” maatilaelosta, ei sitä silloinkaan 24/7 toisen kanssa oltu. Oli tiukka tehtävänjako, ja töitä tehtiin niin pitkälle kuin valoista aikaa riitti. Tähän kuului myös oman tilan ulkopuoliset työt, kuten esim. työt sahalla. Näin ollen omasta mielestäni käyttämäsi vertaus ei ole oikein asiaa täysin kuvaava – vai mitä mieltä olet?

Naise elämää?
Jos sää ole itsenäine, sää ole pelottava.
Jos sää ole ystävälline ja ymmärtäväine, sää ole liian kiltti.
Ku sää sano, mitä sää ajattele,
sää ole rääväsuu.
Jos sää ole hiljaa, on sus
jotta kummallist.
Jos sää anna, sää ole helppo nakki.
Jos sää pihtaat, haeta joltain muult.
Yritä täsä sit olla. Jua pari lasi kuaharii.
Venytel tualis semmottos,
et pää menee taakse ja kattelet maailmaa ylösalasi.
Hiukka hianon näköst.
Ei iloseks tulemiseks enemppä tarvita.
Pan lähettäen kaikil, joil o väsymyst ja kaikil, joil ei ol ja si
kaikil, joil halut viesti laitta.
Kyl o helppo ol naine!!!!

Heli Laaksosen hieno runo. Teet niin tai näin niin aina on olemassa ihmisiä jotka katsovat oikeudekseen mitätöidä ja loukata muita ihmisiä. Kaikkea elämässä ei kuitenkaan voi suunnitella tapahtuvaksi tietyn kaavan mukaan- etenkään rakastumista. Onnea jokaiselle joka rakkauden on elämäänsä löytänyt oli sitten mistä tai miten tahansa.

Meriannen

Aivan mielettömän hieno runo, ja mitä viisaammat jälkisanat sinulta. Kiitos tästä! Sillä elämäähän ei voi suunnitella – tai voi, mutta harvoin se noudattaa tehtyjä suunnitelmia. Sama myös rakkaudessa!
Kiitos mielettömästi tästä – tuon runon taidan ihan kirjoittaa päiväkirjaani muistiin, se on niin oiva!

Mielenkiintoinen keskustelu:) Minulla oli täkäläinen eli israelilainen mies,jonka tapasin Suomessa,ja niin päädyin taas tänne,jossa olin asunut ihan nuorenakin ,kun kibutsin jälkeen vaan jäin muutamiksi vuosiksi. Miehen kanssa asuttiin myös Venezuelassa ja USAssa ja nimenomaan tuo keskustelupuoli oli yksi parhaimpia puolia suhteessamme.Ikävä kyllä meille tuli ero kun olimme yhdessä 24/7 muutaman vuoden,mikä ei tee hyvää millekään suhteelle.

Meriannen

Vau, sinun elämäsi on ollut jo tähän mennessä seikkailu – ja se jatkuu! Vau! Venezuela, USA, ja Israel. VAU.
Kiitos tarinasi jakamisesta! Ja eikö olekin, mielenkiintoinen ja ajatuksia kutkuttava herättävä keskustelu! 🙂

Harmi, että suhteesi päättyi.. Minkä takia jouduitte viettämään 24/7 yhdessä, jos saan kysyä? Itse mietin nyt rakkaushuumassani, että olisi IHANAA jos noin minä ja Dan pystyttäisiin elämään.. Mutta toisaalta, jos sitä tosiaan kestäisi vuosia, niin saattaisi hermo ehkä itse kullakin mennä 😀

Usein sanotaan, että geenien sekoittaminen tuottaa terveitä jälkeläisiä. Aina se ei kuitenkaan näy sattuvan kohdalle.

Painupa Juissi helvettiin ja pitkälle sinne. Olet ala-arvoinen ihmispaska!

Ja sitä paitsi, vammoistaan huolimatta EL näyttää olevan suloinen ja aurinkoinen lapsi! Kukaan ei vielä tiedä, miten mainio tyyppi hänestä tuleekaan, haasteistaan huolimatta! Aika näyttää 🙂

Meriannen

Nimenomaan, aika näyttää! <3 Ainakin hän on jo äidilleen opettanut enemmän kuin kukaan koskaan aiemmin – aivan ihmeellinen selviytyjä! <3

Tuo oli Juissi todella ala-arvoinen kommentti. Joskus on parempi pitaa turpansa kiinni jos ei ole mitaan jarkevaa sanottavaa.

Meriannen

Tai joskus sattuu vain äärimmäisen huono tuuri, niin kuin meidän kohdalla – eikä siinä geeneissä ollut mitään tekemistä asiaan (voin sanoa näin todistetusti, sillä tytön syntymän jälkeen geenitestejäkin otettiin ja erittäin hyvin sopiviksi keskenään todettiin). Jos oikeasti haluat oppia ja tietää tästä lisää, niin käypäs vilkaisemassa fetomaternaalisesta vuodosta lisää – esimerkiksi täältä.

Jos Ghanalaisia miehiä on suomalaisilla naisilla, niin heistä ehkä 1/10 on jollainkaan tapaa koulutettu. Suhde on vaikkapa brittien kohdalla ehkä 8/10. Oletko kuullut sellaisesta kuin tilastotiede? Ei kukaan koskaan sano, että KAIKKI turkkilaiset ovat kouluttamattomia ja kaikki britit koulutettuja.
Sehän tässä on se ydinasia, että suomalainen kouluttamaton mies ei kelpaa suomalaiselle maisterinaiselle, mutta ulkomaalainen kouluttamaton kelpaa.
Enkä muuten usko, että olisit suomalaista sinua 15 vuotta vanhempaa miestä huolinut, britti kelpasi.

Suomalainen nainen on kuin torituote. Ensin ulkomaalaiset poimivat päältä mitä haluavat, sitten suomalaisille mitä jää. Usein vielä ulkomaalainen palauttaa suomalaisen naisensa jolla saattaa olla lapsi-pari tehtynä ja tähän saumaan suomalainen mies taas kelpaa. Elättämään nämä ulkomaalaisen lapset.
Missään muussa länsimaassa naiset eivät ole näin helppoja ja höynäytettäviä kuin Suomessa. Terveesti itsetuntoinen espanjalaisnainen ei ryhdy suhteeseen afrikkalaisen kanssa, ja saksalainen tai britti kelpaa hänelle vasta jos mies osaa naisen kieltä. Suomessa suomen osaaminen on miehelle miinus, siksi ulkomaalainen mies ei suomea opettele.
Tino Singh, tuo Intian lahja Suomelle sanoi joitain vuosia sitten, että naiset kiinnostuvat hänestä mutta jos hän avaa suunsa ja puhuu sujuvaa suomea, niin kiinnostus lopahtaa. Näin siis myös eksoottisen näköinen mies ei enää ole eksoottinen jos hän puhuu suomea.

Pari kommenttia, dear Kanki:
1. ”Usein vielä ulkomaalainen palauttaa suomalaisen naisensa jolla saattaa olla lapsi-pari tehtynä ja tähän saumaan suomalainen mies taas kelpaa.” — Niin suomalaiset pariskunnathan eivat koskaan eroa, eika suomalaisia uusioperheita ole olemassakaan? Tatako koetat tassa sanoa? Vai seko tassa nyt on ongelma jos joku suomalaisraukka joutuu kasvattamaan jotain ulkolais-sekasikiolapsia? Karmee kohtalo miesparalle, joo.
2. ”Terveesti itsetuntoinen espanjalaisnainen ei ryhdy suhteeseen afrikkalaisen kanssa, ja saksalainen tai britti kelpaa hänelle vasta jos mies osaa naisen kieltä.” Hmmm… mistahan sitten johtuu se, etta noita espanjalaisia, kuten monia muitakin naisia useista Keski-Euroopan maista on taalla Uudessa Seelannissa naimisissa vain englantia puhuvien kiwi-miesten kanssa? Kuten myos Australiassa… ja USAssa… ja kiwi-naiset tuo Big OE:ltaan (overseas experience) ulkomaisia puolisoita mukanaan… Niinpa niin, VAIN suomalaisnaiset ovat tyhmia ja helposti hoynaytettavia…

Mina olisin myos erittain kiinnostunut nakemaan niita mainostamiasi tilastotietoja. Nain vaitoskirjaa juuri kirjoittavana kavisin mielellani lapi, miten ko. tutkimukset on suoritettu ja onko tuloksissa todellakin tilastollista merkittavyytta kuten vaitat. Taidankin tehda itse vahan taustatyota aiheesta ja palata asiaan, niin voidaan Kanki vertailla tuloksia. Mielenkiinnolla odotan kontribuutiotasi aiheesta.

Ja loppuun ”Sehän tässä on se ydinasia, että suomalainen kouluttamaton mies ei kelpaa suomalaiselle maisterinaiselle, mutta ulkomaalainen kouluttamaton kelpaa.” — Taisin siis olla vahan tollo kun menin naimisiin ihan savosta kotoisin olevan datanomin kanssa, vaikka itella on kohta tohtorin hattukin jo paassa?? Hiton blondi! Tiija minka uroon olis loytany jos olis vahan viittiny katella! Btw, alykkyys ja koulutuksen maara eivat todellakaan kulje kasi kadessa…

Afrikkalaiset tai arabimiehet eivät ole todellakaan mitään koulutettuja. Koulutusten vertailukin on vaikeaa, joku Lagosin yliopiston todistus voi olla väärennös tai sitten maisterin paperit saa siellä täysin eri kriteerein kuin Suomessa. Työllistyminen kertoo paljon. Suomessa länsimaiset ihmiset työllistyvät hyvin, samoin aasialaiset, vaikka he ovat ihan yhtä erikoisia ja eksoottisia kuin afrikkalaisetkin.
Suomalaiset toki eroavat hekin, mutta ulkomaalaisen kanssa tunnutaan tekevän lapsi paljon keveämmin perustein kuin suomalaisen. Nämä lapset jäävät sitten veronmaksajien kontolle. On nähty noita pariskuntia missä on sekarotuinen lapsi suomalaisen pariskunnan kanssa. Kyllähän ne herättävät sääliviä katseita.

Ai tohtorin hattu päässä? Olen todellakin samaa mieltä kanssasi siitä, että älykkyys ja koulutus eivät kulje käsi kädessä. Olet siitä itse erinomainen esimerkki.

😀 Kiitos Kanki syvallisesta analyysistasi. Erityisesti se etta pystyt ventovieraan ihmisen alykkyyden paattelemaan yhden kommentin perusteella, on todella taitavaa. Sen verran kommentoin noihin ”sekarotuisiin” lapsiisi – ihmisia hekin ovat, ymmartaakseni? Ja voivat myos olla vanhempiensa adoptoimia rakastettuja lapsia. He eivat varmaankaan kaipaa saalivia katseitasi.

Meriannen

Erittäin mielenkiintoisia pointteja edelleen esität Kanki, mutta aivan kuten nimimerkki Ei kukaan, odottelen niitä mainitsemiasi oikeita tutkimusten tuloksia! Koska muuten valitettavasti annat vain sellaisen kuvan, että huutelet omiasi provosoidaksesi, ja tottakai fiksuna tyyppinä et sellaista varmaan tekisi. Vaikkakin viimeiset kommenttisi rivit antavat juuri tällaista kuvaa – sillä faktoista ja mielipiteistä keskustellessa antaa itsestään ja keskustelutaidoistaan aika kehnonlaisen kuvan, jos tuolla tavalla hyökkäilee toisen kimppuun henkilökohtaisella tasolla. Hyväksyin kuitenkin kommenttisi, koska luotan, että osaat siistiä pelisi.

Meriannen

No hellou Kanki, ja kiitos erittäin mieltä virkistävästä ja ajatuksia herättävästä kommentistasi! Mielenkiinnolla tavailin kommenttiasi, ja kun tilastotieteistä tunnuit tietävän, niin olisiko laittaa antamistasi luvuista ihan oikeasti minulle katseltavaa? Numeroita, kaavioita, tutkittuja faktoja? Ja koska tunnut olevan myös monella tapaa fiksu tyyppi (vaikkakin havaitsen kommentistasi jonkinkaltaista katkeruutta), niin varmaan ymmärsit myös postaukseni punaisen langan? Kuinka niin rodulla, kansalaisuudella kuin esimerkiksi iälläkään ei ole mitään tekemistä rakkauden kanssa. On surullista, jos moisten seikkojen annetaan seistä rakkauden tiellä ennakkoluulojen takia, eikä anneta rakkauden kukkia kaikissa moninaisissa muodoissaan.

Niin esimerkiksi ikä on minulle vain numero, ja vaikka Dan ei nyt 15 vuotta minua vanhempi olekaan, ei hänen ikänsä minua ole koskaan millään muotoa häirinnyt tai haitannut. Jos eteen olisi sattunut ennen häntä vaikkapa suomalainen juurikin itseäni 15 vuotta vanhempi mies ja olisin häneen rakastunut, niin kyllä hän vain olisi minulle kelvannut.
Miten paljon sinulle ikä merkitsee? Tai nämä muut mainitsemasi seikat parinvalinnassa?

Kommentissasi esität hyvin mielenkiintoisia teorioita, ja kun itse heiluttelit tilastotiede – lippua, niin voisin hyvin mielelläni nähdä näistä myös tehtyjen tutkimusten tuloksia! Puhun tietysti tästä, kuinka ”ulkomaalaiset poimivat päältä mitä haluavat, ja sitten hän palauttaa naisen lapsineen suomimiehen elätettäväksi”. Kuin myös noista muiden länsimaisten naisten ”höynäytettävyydestä” olisi tosi mielenkiintoista nähdä tutkimustuloksia, jos vain sinulla kerran niitäkin on näyttää?

Tuo Tino Singh kuulostaa älyttömän mielenkiintoiselta mieheltä! Itse olen tavannut erään Suomeen muuttaneen ulkomaalaisen miehen, joka opetteli suomenkielen – ja minun mielestäni ainakin se teki hänestä monella tapaa mielenkiintoisen. Miten sinnikäs ja fiksu kyseinen mies onkaan, että on jaksanut niinkin vaikean kielen kuin suomen opetella! Sitä en tiedä, kuinka onnekas hän on naisasioissa ollut – eikä se minulle kuulukaan. 🙂

Mielenkiinnolla odotan jatkoa keskustelullemme, Kanki – on ihana tuulettaa ajatuskoppaa ja jopa jonkinkaltaisia ennakkokäsityksiäkin, kun ne näin asettaa toisen eteen! Eikö olekin?

Kiitos kommentistasi, ja oikein hyvää viikonloppua sinulle!

”HS:n jutussa pohdittiin näin:

“Nuorissa sukupolvissa alkaa olla se ongelma, että naiset alkavat olla koulutetumpia kuin miehet ja vastaavasti koulutettujen miehien löytyminen on vaikeaa. Ulkomaalaisista heitä löytyy.”

Allekirjoitan. Yksi, mikä Danissa veti puoleensa olivat meidän virkistävät keskustelut. Aiheesta kuin aiheesta. Puhuttiin tunteista, unelmista, maailman menosta.. Sosiaalisista teemoista, hyväntekeväisyydestä – monesta sellaisestakin aiheesta, mistä olin yrittänyt suomimiestenkin kanssa aikanaan keskustella ja jouduin pettymään. Kun vastaanottoa ei ollut meikäläisen ideoille, pohdinnoille eikä vastakaikua tai ajatusten haastamista hyvällä maulla .. Dankin tosin on sanonut, että minussa puoleensa veti alusta asti meikäläisen fiksuus”

Ensinnäkin, miehesi sopisi isäksesi, hän näyttää sinua tuplasti vanhemmalta. Muutenkin koko postaus on teinityttömäistä kikattelua jota koetetaan peittää mukaviisailla pohdinnoilla.

Tuo minkä kopioin oli ihan helmi. Ensinnäkään HS:n väite ei pidä paikkaansa, suomalaisilla naisilla on melkoinen määrä miehiä Ghanasta, Egyptistä, Turkista jne ja nämä miehet ovat kaikkea muuta kuin koulutettuja. Suomalainen koulutettu mies ei kelpaa suomalaiselle naiselle. No, joku ekonomi saattaa kelvatakin, mutta usein koulutettu mies on naisen silmissä tylsä nörtti ja naiset hakevatkin jotain Hunks-tyyppistä tatuoitua tyhjäpäätä. Ulkomaalaisen miehen kouluttuneisuus tai kouluttamattomuus ei näy eikä varsinkaan kuulu kuin vasta pitkän ajan kuluttua.

Ehkä sinulla ei ole ollut vastakaikua Suomessa koska olet yksinkertaisesti lapsellinen ja tyhmä eikä kukaan jaksa kuunnella juttujasi tai sitten siinä sosiaalisessa lokerossa johon kuulut ei ole kunnollisia miehiä.

Tuokin vielä, että koet kaataneesi ulkomaalaisuroon. Onpas saavutus. Tuskin siihen ihmeitä vaaditaan, että sanotaan miehelle joo, jos se seksiä ehdottaa.

Mikähän tekee suomalaisista miehistä niin surkeita vaikka he ovat suomalaisten naisten synnyttämiä ja kasvattamia? Ehkä tarkoitus onkin pitää miehet avuttomina ja haukuttavina surkimuksina.

Meriannen

Hahhah juippi, olet monella tavalla virkistävä! Kiitos tämän illan nauruista! Ja kyllä, tarkkanäköinen olet – Dan on minua vanhempi, mutta ei sentään sen verran että voisi olla isäni. Ja onhan se totta, kyllä sieltä suomalaisilta naisilta löytyy puolisoita Ghanasta, Egyptistä ja Turkistakin asti – joskus koulutettuja, toisinaan ei. Mutta oletko huomannut, silti suomalaisia naisia riittää ihan suomalaisille miehillekin? Joskus rakkaus ei vaan tapahdu, kuten omalla kohdallani, suomalaisen miehen kanssa. ”Sosiaalisessa lokerostani” löytyy Suomenkin päästä hyvinkin fiksuja tapauksia, mutta heidän kohdallaan ei taas rakkaus syttynyt. Mutta näissä teksteissä on aina se yleistyksen vaara – aivan kuten ei voi sanoa, että kaikki suomalaiset ovat tietynlaisia, ei voi myöskään sanoa että kaikki naiset haluavat tietynlaisia miehiä.

Ja hienoa, että huomasit viestistäni sen vitsini ”saavutuksestani kaataa ulkomaalaisuroon”! Niin kuin fiksuna ymmärsit, en todellakaan tarkoittanut sitä vakavassa sävyssä.

Ehkä viimeiseen kysymykseesi osaat vastata itse? Kun jos yleistämään tuolla tavalla lähdit? Itse en lähde tuolle polulle, sillä omasta mielestäni suomalaisissa miehissä ei ole mitään vikaa.

Ihanata perjantain jatkoa sinulle – odotan mielenkiinnolla vastauksia omiin kysymyksiisi!

Mä en niin missään muodossa allekirjoita että liitot ulkomaalaisen kanssa ei tule kestämään. Omani löytänyt Turkista, rantalomalta. Sitten jatkui muutaman vuoden kaukosuhde. Sitten mies muutti Suomeen ja nyt asutaan Englannissa. Elokuun lopussa ollaan oltu yhdessä 10v ja juuri muutama viikko sitten juhlittiin 7v. hääpäivää. Ja vielä korostus, mieheni on britti vaikka Turkissa tavattiinkin. 🙂

Meriannen

En minäkään! Sen takia piti oikein tuo kommentti repäistä tuohon esille, kun se minua niin huvitti! Kun ongelmiahan tottakai kulttuurierojen yms. takia helposti tulee, mutta jokaisessa suhteessa on omat koetinkivensä. Oli se sitten kotiaskareet tai vaikkapa .. öö. Oman tilan kaipuu? Anyway. ONNEA muuten myöhässä tuosta hääpäivästä, kun nyt aamutokkurassa en yhtään muista onnittelinko ”ajoissa”!

Lomaromanssista kaikki lähtenyt.. ihana. Jäin hekumoimaan tätä ajatusta.. Ootko muuten blogannut tästä, miten tapasitte etc? 🙂 terkuin, utelias pikkupossu!

Helouuuu,hyvä kirjoitus ja hyviä huomiota. Itse 10vuotta Brasiliassa,kaukana Suomesta ja kulttuurista missä kasvoin -ajattelen monin paikoin samoin! Tunnen ihmisiä jotka ovat aina halunneet ulkomaalaisen miehen,mutta väittäisin ettei ole enemmistö joka päättää haluavansa.. Asiat vain tapahtuvat!

Meriannen

Samaa mieltä – se vain tapahtuu. Rakkaus iskee kuin hyökyaalto, ja joko päätät mennä virran mukana tai sitten taistelet vastaan palmuun takertumalla! Eikä siinä vaiheessa katsota kansalaisuutta, kun en koe että kumppania voi niinkään päättää – jos rakkausliiton haluaa 🙂

Kiitos kommentista!
Ja Brasiliassa.. Hmm.. Tykkään itse niin tropiikista ja lämmöstä, että ihan kade iski asuinpaikasta! 😀

Pitäisi ilmeisesti nämä jutut ja kommentit käydä lukemassa läpi kun nauruja kaipaa 😀 Itse olen (tosin vasta vajaan vuoden) viettänyt yhdessä myös ulkomaalaisen uron kanssa kun täällä ulkomailla asun. En nyt sanoisi kulttuurierojen ja jännittävyyden olleen motivaattori, itse kun asun täällä pidemmällä aikavälillä, niin kävipä nyt näin. Löytyipä vain ihminen joka jaksaa kattella mun oikkuiluja ja silti olla rakastava ja rakastettava herrasmies. Mutta ehdottomasti samaistun perheen kaukaisuuden tuottamaan ikävään. Itse olen se ikävöivä osapuoli kun perhe ja suku on levitetty pääasiassa 1000-4000km päähän. Mutta siinä ehdottomasti on auttanut se että toisen osapuolen perhe on otanut kuin omakseen ja täältä nuoren herran kotoa nytkin naputtelen 🙂

Meriannen

Hehheh suosittelen, ellei sitten vaan ole vaaraa että alkaa ottaa pannuun!

Itsellä kävi myös niin, että löytyi mies joka jaksoi miuta katella. Kuunnella mun avautumisia, itkeä ja nauraa miun kanssa, kestää miun oikkuilut ja ikuiset pohdintakysymykset.. Jolle ei tarttee laittautua, vaan voin röhnöttää sohvalla tukka sekasin täysin kuolemanväsyneenä, ja silti olen kuulemma kaunis. :’)

Ja tuo ikävä. Voi että.. Odotahan vain, jos teilläkin juttu kestää ja perheen lisäystä alatte miettimään.. Sitten vasta sen luonnollisen kaipuun kanssa onkin taistelemista, kun ei oma äiti vaan pysty olemaan etäisyyden takia koko ajan apuna… Mutta siksikin oli niin ihanaa lukea, että nuoren herran puoli perheestä on ottaneet sinut aivan omakseen – siitä jos mistä on ihan aikuisten oikeasti apua!

Kiitos kovasti kommentista!

Minua nauratti yksi kohta näin brittimiehen kanssa naimisissa olevana. Se kengissä sisällä kävely. Meillä ei sitä tehdä. Lopetin sen alkuunsa. En mina jonkun mutajälkiä lähde siivoamaan jos ne kengät voi ottaa pois jo eteisessä 😀
Suomalaisista miehistä olen muuten löytänyt paljon parempia keskustelijoita kuin oma (asumme jo erillään pitkän liiton päätteeksi) brittimieheni on.

Meriannen

Meillä on kuule tiukka koulutus vielä menossa, ja parempaan päin on suunta! Kengät lähtevät jo eteisessä, jos etuovesta mies tulee sisälle – jos takaovesta, niin sitten saattaa lompsia vähän aikaa niiden kanssa. Mutta ei enää yhtään ”miksen mä voi vaan töistä tulla kotiin ja istua kengät jalassa hetken aikaa sohvalla” – narinaa! 😀

Ja luonne- sekä persoonakysymyksiähän nämä on, eli ei kaikki suomalaiset tosiaan ole tuppisuita (esim. kun itteeni aattelee, vaikken mies olekaan) eikä kaikki britit suulaita sanahöyliä 🙂

Mulla on myös ulkomaalainen mies. Norjalainen öljyporvari tietenkin! Koska rahan perässähän ne naiset juoksee, eiks näin.

Tai sitten ei. Mies tosin on varsin ”hyvältä alueelta” ja suku on hyvin toimeentulevaa joukkoa, mutta en minä tuollaisista jutuista edes voinut tietää, kun tutustuttiin ja rakastuttiin. En osaisi nyt kuvitella itseäni suomalaisen miehen kanssa parisuhteeseen, mutta en kyllä kenenkään muunkaan norjalaisen kuin nykyisen mieheni. Mielikuvitus kai meni siinä samalla, kun löysin sopivan miehen.

Exissä on yksi suomalainen, yksi britti ja nyt siis tämä norski nykyisenä. Tyyppeinä kaikki tavallaan ihan kivoja, vaikka ne pari ensimmäistä olivatkin ihan vääriä ihmisiä minulle.

Kulttuurierojakin on, vaikka kyseessä on toinen Pohjoismaa. Lähinnä silti kuvailisin ”norjalaista miestä” lämpimämmäksi ja avoimemmaksi versioksi ”suomalaismiehestä”. Karkeasti yleistäen. Ja ihan käytännön elämässä on paljon pikkuasioita, jotka myös häiritsevät: norjalainen ei sammuta valoja, kun poistuu huoneesta. Kaikki valot päällä aina. Myös WC:ssä. Norjalainen ei syö lounasta. Lämmin ruoka on iso illallinen ja varsin myöhään. Kierrättäminen, lajittelu ja muu vastaava tuntuu olevan vierasta, vaikka mahdollisuudet siihen toki tarjotaan. Ei lainkaan kiinteitä kirpputoreja! Ainoastaan tapahtumatyylisiä kirppiksiä silloin tällöin. Tässä suhteessa on silti todella hyvä olla.

Suomalaisissa miehissä ei siis ole mitään vikaa. Ihmiseen sitä oikeasti rakastutaan, ei kansalaisuuteen. Lähinnä kai tuota ”ne vie meidän naiset” -huutelua harrastavat vain hieman rasisitisemmat tyypit, tai ns. ”laasalaiset”, jotka kumartavat Henry Laasasen uskomattoman kammottaville teorioille siitä, kuinka on alfamiehiä ja betamiehiä ja naiset on pihejä ämmiä, kun eivät anna kuin alfamiehille. Laasasen mukaan mies joutuu ottamaan alempiarvoisen naisen, mutta nainen ei koskaan joudu ottamaan alempiarvoista miestä. Jo pelkkä terminologia riittää oksennusrefleksin aikaansaamiseksi. Hrr.

Kuka ihme ajattelee, että norjalaiset olisivat rikkaita öljypohattoja? En minä ainakaan. Miksi ihmeessä et pystyisi kuvittelemaa itseäsi suomalaisen miehen kanssa? Mikä ero siinä on tilanteeseen jossa kaikki norjalaisetkaan eivät kelpaa. Tuohan se vasta melkoista yleistämistä onkin, jossa kukaan suomalainen ei kelpaa ja nimenomaan sen suomalaisuutensa vuoksi. Mitä ihmettä muuten millään kierrättämisellä ja kirpputoreilla on parisuhteen kanssa tekemistä?

Henry Laasasella on hyviä pointteja, hän on avannut aivan uuden maailman jossa kaikista asioista keskustellaan eikä mikään ole tabu. On totta, että on olemassa miehiä jotka kaikki naiset haluavat ja taas niitä joita kukaan ei halua. Ei sellainen asia muutu kieltämällä. Henry Laasanen on vain analysoinut tätä totuutta ja antanut asioille nimityksiä.

Mies ei ehkä joudu ottamaan alempiarvoista naista, vaan miehelle sellainen kelpaa. Alempipiarvoinen nainen taas saattaa saada paremman luokan miehen, ainakin hetkeksi.

”Ne vie meidän naiset” on ihan relevantti käsite. Miettikääs arabimaita. Siellä on vääräuskoisen jopa vaarallista tehdä tuttavuutta paikallisiin naisiin. Intiassa samoin, jopa etelä-Euroopassa omat naiset ovat todella omia, ei koko maailman omaisuutta.
Maailmanlaajuisesti ”Ne vie meidän naiset” elää ja voi hyvin, tosin suomalaiset eivät sitä niinkään hoe kuin vaikka turkkilaiset.

Meriannen

Oi ihana Juippi, kiitos tämän aamun piristyksestä ja totaalisesta nauruun repeämisestä! Olet kyllä aikamoinen huumoriveikko!

Jos nyt kertoisit sen mikä sinua oikein nauratti?

1. Kysymys:
”Kanki – on ihana tuulettaa ajatuskoppaa ja jopa jonkinkaltaisia ennakkokäsityksiäkin, kun ne näin asettaa toisen eteen! Eikö olekin?”
Vastaus : On tietenkin.
2. Kysymys:
”Miten paljon sinulle ikä merkitsee? ”
Vastaus: Iso ikäero, suurempi kuin noin 10 vuotta on suhteessa riski.

Joko nyt huomaat, että kysymyksesi ovat hyvin yleistasoisia ja retorisia.

Meriannen

Jatka lukemista. 😉

Ööö…mihin kysymyksiin? Kysy alkajaisiksi edes pari suoraa kysymystä.

Meriannen

Osoita että osaat lukea ja ajatella, ettet kenellekään anna vain sellaista kuvaa että kommenteillasi yrität pelkästään provosoida. Käypä vaikka systemaattisesti vastaukseni lävitse ja vastaa jokaiseen näkemääsi kysymykseen. Kyllä, siellä on ihan suoriakin kysymyksiä sinulle.

Koska tällaiset hypyt muiden kommentteihin heti sen jälkeen, kun pyydän sinua perustelemaan ajatuksiasi ja mielipiteitäsi, antaa nimenomaan sellaisen kuvan, että tiedät itsekin liikkuvasi heikoilla jäillä ja toivot vain jonkun hermostuvan sinuun.

PS. Kiitos jatkuvasta kommentoinnista, tuo kivasti lisäliikennettä sivulle! 😉

Meriannen

Jos nyt ensin vastaisit niihin kysymyksiini? En koe tarpeelliseksi selittää itseäni, jos niin ei sinunkaan tarvitse tehdä.

Meriannen

Koko kommenttisi ajan nyökyttelin päätäni, mutta tämä summasi niin koko minun postaukseni kuin kommenttisi: Ihmiseen sitä oikeasti rakastutaan, ei kansalaisuuteen. Tottakai kulttuuri ja toisen kotimaa tuo oman hauskan lisänsä ja on aluksi voinut ollakin myös viehättävä, puoleensavetävä pointti, mutta ei koko suhteen perusta. Koska se ihminen, luonne kaikkine piirteineen, on se tärkein! Ja Henry Laasanen.. HRRRRR! Niitä kirjoituksia sitä aina lukee ihan pelkästään vitsinä. 🙂

Voi että! Täytyy kyllä itekin varmaan tarttua tähän aiheeseen, on niin mielenkiintoista kuulla muiden ajatuksia kaksikulttuurisesta parisuhteesta. 🙂

Oot kyllä oikeassa tuossa, että jos esimerkiksi brittimies tulee juttelemaan, kyseessä ei välttämättä ole iskuyritys. Olin katsomassa lätkää pubissa, ja vieressä istuva mies avasi suunsa. Siinä sitten höpötettiin koko pelin ajan eikä mielessä edes käynyt, että tyyppi haluaa nyt lämmittäjän seuraavaksi yöksi. Ja pelin loputtua totesikin, että nyt on lähdettävä kotiin, kun tyttöystävä odottaa. Omiin kokemuksiin pohjautuen Suomessa on paljon vaikeampaa jutella tuntemattoman miehen kanssa ilman jonkin tasoista seksuaalista jännitettä.

Meidän parisuhteessa kulttuurieroista eniten tuottaa ongelmia kohteliaisuus… Mies kun yleensä aina ottaa mun lyhyet kommentit tylyytenä, ja merkkinä siitä, että olen suuttunut. Hups 😛

Meriannen

TARTU! Ois ihana lukea muidenkin postauksia tästä asiasta!

Itselläkin on näitä kokemuksia brittimiehen kanssa. On tullut juteltua niitä näitä niin bussipysäkillä, kaupan kassalla, kahviloissa.. Ihan vain juttelun ilosta! Suomalaiseen kulttuuriinhan kuuluu tietty hiljaisuus, nimenomaan se.. Että ei puhuta ellei ole asiaa. Ja sitä kauttahan tuntemattomillekaan ei mennä sanomaan helposti mitään. 🙂

Meillä Dan on ehkä tuohon tottunut! Hän ei nimittäin tosta ole ikinä valittanut. Itse ”valitan” välillä siitä, että mies on niin kohtelias. Eritoten jos pyydän jotain häntä tekemään, ja hän sanoo ”No, I let you do that.” Really? Really really? Entä jos sä nyt kuitenkin sen tekisit, kun minä niin pyysin.. 😀

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.