Muut
12.7.2014

Blogin tulevaisuus

Blogin tulevaisuus

Kun tikku näytti kahta viivaa, olin riemuissani. Välittömästi vaihdekeppini hyppäsi meikäläiselle tyypilliseen ongelmien ratkaisu – vaihteeseen päälle. Mieleeni alkoi tulvia mahdollisia skenaarioita, joihin jokaiseen piti minulla olla suunnitelma valmiina. Minun mieleni vain toimii niin: tilanteessa kuin tilanteessa minun on tiedettävä, mihin suuntaan mennä. Mitä tavoitella.

Näin ollen kävelin aikanani varmoin askelin korkeakouluni opettajien toimistoille, ja sovin, kuinka raskaudestani ja muutostani Englantiin huolimatta voisin tutkintoni suorittaa kunnialla. Pätevä suunnitelmanihan oli, että raskausmasua kannatellessa viettäisin päivät läppärin ääressä opiskellen ja siten fyysisesti leväten. Sitten terveen vauvan tultua maailmaamme olisi kesäloman aika muutenkin, joten voisin täsmällisesti pitää pienen tauon opiskeluista opetellessani äitiyteen. Sitten syksyllä aloittaisin opinnot uudestaan, ja vauvan ollessa puolen vuoden vanha lähtisimme hänen kanssaan Suomeen. Olinhan ratkaissut ongelman nimeltä tutkintoon kuuluva työharjoittelu, ja minä sain hyvänä neuvottelijana palkallisen harjoittelun sovittua. Noiden parin kuukauden ajaksi Dan jäisi tekemään töitä Englantiin, minä tekisin töitä Suomessa, ja Suomen isovanhemmat saisivat tutustua lapsenlapseensa oikein kunnolla tuon ajanjakson verran vauvavahteina toimiessaan. Olinhan laskeskellut, että tuossa iässä vierottaisin vauvan tissimaidosta, joten hoitoon jättäminen sinällään olisi mahdollista.

No, sitten tapahtui elämä.

korppi-1440x500

Järjestellessäni muuttoa Englantiin päätin aloittaa blogin. Aluksihan se kantoi nimeä ”Rakkautta ja teehetkiä”, ja tavoitteena oli puhtaasti pitää niin kaverit, tutut kuin sukulaisetkin ajantasalla kuulumisista. Olin hermostunut ensimmäisen julkisen blogin pitämisestä, vaikka kirjoittamisesta yksityisiin nettipäiväkirjoihin oli jo monen vuoden ajalta kokemusta.

En mainostellut blogiani sen kummemmin missään, jaoin vain omalla fb-seinällä linkkejä julkaistuihin postauksiin tuttujen löydettäväksi. Koulujuttujen tekeminen takkusi, sillä raskaus sai minut voimattomaksi. Laukkasin tunteiden äärirajoilla, laineelta laineelle raskaushormonien myrskyssä, ja tunsin syyllisyyttä kasautuneista töistä. Stressasin kohtaamistani ongelmista NHS:n kanssa, testailin verensokereita peläten raskausdiabeteksen vaikuttavan vauvaan.. Ja sitten huhtikuussa maailmani räjähti sirpaleiksi. Tyttö syntyi hätäsektiolla, ja ensimmäiset elinminuuttinsa hän oli eloton. Pitkällisen vauvatehoajan aikana blogia en jaksanut päivittää ollenkaan. Ei ollut sanoja.

Kotiinpääsyn jälkeen, vakavasta masennuksestani huolimatta, aloitin bloggaamaan uudelleen. Kuukausien ajan kirjoittelin blogiin tuntemuksiani, avauduin peloistani ja huolistani sekä kuvailin arjen tilanteita. Positiivinen vastaanotto synkillekin postauksille ja ihanat kommentit saivat minut tuntemaan itseni ymmärretyksi ja kuulluksi. Pian etsin muita äitiblogeja Internetin syövereistä, ja löysin facebook-ryhmän mammabloggaajille. Tunsin kuitenkin liiteleväni blogimeren yläpuolella yksinäisenä, erilaisena, muiden bloggaajien ollessa upeita merikotkia ja -lokkeja, meikäläisen ollessa porukan musta lintu. Tunne on taatusti masennuksestani johtuva eikä mistään muusta, mutta en ikinä ajatellut kehittyväni yhtä hyväksi bloggaajaksi, kuin mitä tuolta ryhmästä ja muualta kohtaamieni blogien kirjoittajia löysin.

leipa-986x1024-474x342

Viimeisen parin kuukauden aikana olen herännyt miettimään työelämään palaamista. Onhan se tietysti takaraivossa ennenkin jyskyttänyt, vaativana, ratkaisua odottavana. Koulunkäynti oli pakko laittaa jäähylle oman masennuksen ja erityislapseni vaativien hoitojen takia – ei yksinkertaisesti riittänyt enää aika eikä energia tenttimateriaalien pänttäämiseen. Vieläkin koulunkäynti tuntuu hyvin kaukaiselta ajatukselta. Niin kovin kaukaiselta.

Mutta jos lapseni olisi niin kutsutusti ”normaali”, terve tapaus, olisimme hänet pystyneet jo laittamaan osa-aikaisesti hoitoon ja minä olisin päässyt tuomaan myös leipää perheemme pöytään. Mutta missään nimessähän tämä ei nyt ole mahdollista. Hoitopaikan järjestäminen olisi kalliimpaa kuin se raha, mitä töistä kantaisin kotiin. Opiskeluun tarvittavasta ajasta puhumattakaan.

Niinpä Danin, perheeni ja ystävieni kanssa käytyjen keskustelujen aikana olen pysähtynyt miettimään, missä ihan oikeasti olisin hyvä. Mitä minä voisin tässä tilanteessa tehdä?

No, sitä kautta pääsemme tähän. Blogiini. Oletteko huomanneet, että viimeisen parin kuukauden aikana olen panostanut ihan eri tavalla blogin sisältöön, ulkoasuun ja muuhun aktiivisuuteen? Itseluottamukseni kirjoittajana on kasvanut, ja uskon, että minulla on vahva tarina ulkosuomalaisena erityislapsen äitinä. Minulla olisi paljon tarjottavaa, kerrottavaa ja jaettavaa. Jos saisin tästä tehtyä itselleni oikeasti työn, voisin tehdä tätä kotoa käsin. Hoitaa tytärtäni, viedä häntä kaikille vastaanottoajoille ja niinä vapaina hetkinä kirjoittaa. Koska tämä on sitä, mistä nautin.

ruusu11-769x1024

En kuitenkaan tahdo tehdä blogista liian kaupallista. Sellaista, mistä jokaisen postauksen kohdalla lukija tottuisi etsimään rivien välistä niitä mainossanoja, ja sitten löytäisi postauksen lopusta pienellä präntillä kirjoitetut sanat ”yhteistyössä”. Tässä olisi sekin, että vahvojen eettisten mielipiteideni takia olisin äärimmäisen valikoiva mahdollisten yhteistyötarjousten kanssa – mikä tottakai olisi hyvä lukijan kannalta, koska tietäisitte, että esille nostamani yritykset ovat oikeasti sellaisia, joista pidän. Mutta rahaksi sillä ei pistäisi.

En myöskään tahdo täyttää sivua mainosbannereilla.

Olen pohtinut blogiportaalin alla bloggaamista, ja vähän katsellutkin ympärilleni. Kuitenkin pelkään menettäväni silloin osan itsenäisyydestäni ja päätösvallastani blogin suhteen, ja se pistää epäröimään. Suostuisin liittymään blogiportaaliin vain, jos saisin pitää blogin materiaalin silti omanani, blogiportaali ei vaikuttaisi liikaa blogini sisältöön ja yhteistyökampanjoihin mukaan lähdön voisin itse valita. Nämä eivät kuitenkaan ole kaikissa portaaleissa läpinäkyvää lukijalle – että miten portaali vaikuttaa blogiin.

Suomalaisena bloggaajana blogilla tienaaminen ei tosiaan ole yksinkertaista. Olen niin onnellinen, että en tätä alun perin aloittanut eurojen kuvat silmissä, vaan blogini on kehittynyt tällaiseksi täysin omasta intohimostani kirjoittamiseen ja haluuni jakaa tarinaani. Ja vaikka toivon saavani tästä jossain vaiheessa juustoa Danin tuoman leivän päälle, niin en myöskään halua blogin muuttuvan liikaa sen takia. Olen nähnyt sitä tapahtuvan ihan liikaa muiden kivoille blogeille. Heti, kun suosiota oli tarpeeksi ja kaupallisuus iski kuvioihin mukaan, blogi.. vain muuttuu. Enkä sitä ollenkaan halua tapahtuvan omalleni! Tottakai blogi saa kehittyä, aivan niin kuin kirjoittajakin..

Huomaatteko, miten jumissa olen tämän asian kanssa?

MIE-1038x500

Siksi pyydänkin teiltä apua. Olisiko teillä antaa minulle vinkkejä? Mitä minun kannattaisi tehdä, mitä te tekisitte minun tilanteessani?


Oh life. What can I say. It does not follow any plans, it makes its own. If everything had gone like I planned, I would have graduated from uni by now and would be working part-time somewhere. As that is important for me personally. I can’t stand being provided for, I have to do my bit for it too. I have been looking around for different options for me and you know what? I love writing, therefore blogging has become my passion. I would love to be able to provide the occasional cheese on top of the bread that Dan provides for our family with doing this. Still I do not want to move towards more commercial blogging with loads of adverts everywhere. I would prefer I could keep doing exactly what I do already, just telling our story and get couple of quid for it. Therefore I have had a look for some blogportals wondering if my blog could fit in… But I don’t know. I do not want to be told what I can or cannot write about.

In other words, I am bit lost right now. Any help, ideas?

rakkaudellam

Avainsanat

Kommentit

Mäkin epäilen, että blogisi saattaa olla vähän ”niche” Suomen kaupallisille blogimarkkinoille, mutta itse innostuin tuosta ylempänä mainitusta kolumniajatuksesta! Esim. Kodin kuvalehdessä on vuosien saatossa ollut kiinnostavia ”niche”-kolumnisteja: mieleen tulee ainakin yksi afrikkalaisen heimopäällikön nainut ja miehen kylään muuttanut suomalaismimmi, Ranskan-suomalainen äiti jne. Jotain perhelehteä voisi hyvinkin kiinnostaa säännöllinen kolumni ulkosuomalaiselta äidiltä, jolla vielä sattuu olemaan erityislapsi. (Itse tosiaan ehkä ”myisin” kolumnin noinpäin, että ensisijassa ulkosuomalaisuus ja toiseksi erityislapsi, niin silloin se ei minusta, siis vain minusta, tuntuisi niin ”tirkistelyltä”, if you know what I mean.)

Onnea valitsemallesi polulle, miksi se sitten muodostuukaan! 🙂 Mun pitäisi myös keksiä itselleni ammatti, jota voisin tehdä ainakin osaksi kotoa käsin, huoh…

Meriannen

Oi ! Kodin kuvalehteen olisi tosi ihana päästä kirjoittamaan, se on ollut pitkään lempparilehteni ja mitä kaipaan Suomesta! Oi, oijoij, sinne pitää laittaa hakemusta menemään ilman muuta! Kiitos näistä ideoista!

Kiitokset.. Kova on ainakin yritys. Tänään juuri puhuin Portage-tyypin kanssa meikäläisen työllistymisestä, ja hän(kin) oli vakaasti sitä mieltä, että ei tässä tilanteessa ainakaan ole burnoutin vaarassa parasta hakea minkäänlaista työpaikkaa kodin ulkopuolelta. Ei vielä. Katsoo sitten parin vuoden päästä. Meillä oli oikein syvälliset keskustelut tässä meillä, kun tyttö sattui nukkumaan hänen aikanaan täällä, niin ei päästy häntä leikittämään – joten käytettiin aika sitten juttelemalla kaikesta! Ei huono! Oli samalla minulle kuin terapiaistunto, kun avauduin kaikista syyllisyydentunnoistani töihinpalaamisasioissa ja muissa 😀
Onko siulla vielä mitään ideaa omasta työllistymisestäsi? Pidän peukkuja ja tsemppaan täältä käsin! Kun tiedän niin kokemuksesta, niin kuin kuvasta näkyy, mitä tämä työelämän ja (koti)äitiyden välillä pomppiminen on.. <3

Luin juuri ensimmäisen kommenttini ja häpesin silmät päästäni miten törkeältä sain asiani kuullostamaan! Se ei todellakaan ollut tarkoitus, olen pahoillani.

Vielä tuohon portali-asiaan. Kaikki portalit joiden sopimukset tiedän, eivät vaadi sisällöltä oikolukua. Mikäli nyt ei saatananpalvojaksi itseään julista, niin kaikki tekstit on sallittuja. Rajoitteina toimii kuukausikohtainen määrä postauksia ja edes osaan kampanjaan osallistuminen. Kaikkea ei tarvitse hyväksyä ja hyvä portali räätälöi sinun blogillesi hyvät yt:t.

Kolumnia minäkin sinulle miettisin! Se voisi olla juuri sinulle sopiva työ jostai saisit pienen pennin palkkaa 🙂 vielä kerran, tsemppiä! Tie on pitkä, mutta sen arvoinen! Kun uskot itsees ja asenteesi on oikea, voit saavuttaa mitä tahansa.

Meriannen

Voi ihana ! Saat ilman muuta anteeksi! Näistä asioista voi joskus olla vaikea kirjoittaa kuulostamatta hieman.. no, töykeältäkin, mutta ollos huoleti – en mitenkään pahalla ottanut viestiäsi. 🙂 Koska asiaahan sinä puhuit!

Oh, ja mitä kerrot portaaleista kevensi jollain hassulla tavalla mieltäni. Kun niitä sopimuksia ei näin lukijana itse ole päässyt näkemään, niin sitten sitä jää välillä miettimään.. Että mihin ne bloggaajat ovatkaan lupautuneet portaaliin mennessään. Kiitos, että valaisit tästä!

Kolumni ois kyllä tosi ihana. Tosi tosi ihana. Kiitos kauheasti kaikesta avustasi ja tsemppauksesta, ja ainakin asenteeni on suomalaisella tavalla sisukas – minähän ainakin yritän parhaani, kuitenkaan muuttumatta liikaa! Kiitos. 🙂

Oletkin saanut jo paljon hyviakommentteja, ja esimerkiksi Kieloisan ensimmainen pointti erityisyyden normaaliksi tekemisesta oli mielenkiintoinen. Siis hyvalla tavalla, niinhan se menee etta mita enemman nakee erityisyytta sita normaalimmaksi se tulee, ja jos erityislapsiin liittyvaa blogia kirjoitat, lapsesi tulisi olla enemman nakyvilla.

Mutta heti ensimmainen asia mika minulle tuli mieleen on etta ehka sinun niche on Suomeen kaupallisella tavalla liian pieni. Suomalainen erityislapsen aiti Englannissa. Ulkosuomalaisuudestasi johtuen et voi esimerkiksi kertoa Suomen tukiviidakoista, jotka suomalaisia erityislapsiaiteja vetaisivat, tai kertoa Suomen systeemeista tai miten Suomessa suhtaudutaan erityislapsiin. En tieda osaisitko kirjoittaa blogia englanniksi, mutta mina nakisin etta sinun niche olisi paremmin kaupallistettava englanniksi, UK yleisolle suunnattuna.

Kolmas asia jonka sanoisin on etta melkoista nappikauppaahan nama blogitienestit ovat, jopa hyvin suositulla tasolla. Jos rahaa haluat, se loytynee ihan oikeista toista 🙂 blogi on hyva harrastus, josta itsekin olen muutaman pennosen kerannyt (hyvin epakaupallisella) blogillani, mut jos laskisin sen tyotunteina niin heh. Olisinkohan tienannut pennin per tunti 🙂

Meriannen

Voi suklainen sydämeni, kiitos kommenttisi sain sen tarvittavan potkun. En tiedä auttaisiko tämä unelmani toteuttamisessa, mutta ainakin tätä on nyt ollut hauska kirjoitella: Meriannen in English. En ole tavallaan osannut ajatellakaan blogia tuollaisena nichena aiemmin, mutta kun mainitsit.. Niin tosiaan, eihän blogi todellakaan ole mikään ”normaali mammablogi”. Tai esimerkiksi lifestyle-blogikaan. Paras kuvaileva termi tulisi juuri ulkosuomalaisuuden kautta, ja sitten erityislapsesta.

Kiitos! Ja hei, laitoin sinulle mailia jokin aika sitten! 🙂

Luin postauksesi jo aamusta ja olen miettinyt mitä oikein kommentoisin.

Blogi tulonlähteenä on sinänsä mukava ajatus, mutta näkisin siinä muutaman ”ongelman” tällä hetkellä:

1) Kirjoitat (tavallaan) lapsikeskeistä blogia, mutta itse lasta ei juuri näy. Portaaleissa ja suosituimmissa blogeissa lapsi näkyy kuvissa ja on muutenkin jotenkin ”aktiivisemmin” sisällössä mukana. En kyseenalaista päätöstäsi pitää lapsi pois julkisuudesta (omastani, joka on vielä siis mahassa, en todennäköisesti laita tunnistettavia kuvia edes seinälleni Facebookiin vaan kuvat menevät sitten pienryhmissä tai chatissa perille tarpeen mukaan). Mieleeni ei kuitenkaan tule yhtään isoa blogia, jossa lapsi olisi yhtä piilossa kuin tässä. Etenkin kun kyseessä on erityislapseen liittyvä blogi, monia varmasti kiinnostaisi nähdä ja tutustua siihen miltä cp-vammainen lapsi näyttää tai millaisia apuvälineitä hänellä on. Kuulostaa omaankin korvaani vähän karulta ja epämääräiseltä tirkistelyltäkin, mutta olen näitä asioita toisinaan pohtinut tämän blogin ääressä. Erityislasten blogit auttavat ymmärtämään erilaisuutta ja tekevät tutuksi ja normaaliksi myös vieraampaa ulkonäköä tai käytöstä. Kun arjessa näkee useammin erityispiirteitä ja apuvälineitä, vaikkakin vain blogissa, niitä ei tarvitse sitten tuijottaa silmät selällään, kun niitä tulee kadulla vastaan. Kun katsoo listaa suosituimmista postauksistasi, nousee nimenomaan lapsesi ja hänen erityisyytensä kärkisijalle. Hän on kiinnostava.

2) Blogiportaalit. Lapsen erityisyys ei toivottavasti sinänsä ole este tai hidaste blogiportaaliin pääsylle, mutta erityislapsiblogeja ei juuri niissä näy. Kaksplussalla on yksi sydänsairaan lapsen blogi ja Amalian harvinainen sairaus -blogi, muualla en muista niitä nähneeni. Muutenkin mikäli blogiportaalit kiinnostavat, kannattaa vain kysyä suoraan heiltä, minkälaisia velvoitteita heidän puoleltaan sanellaan. Pelkkä kysyminenhän ei sido mihinkään. Ja muutenkin kannattaa alustavasti kysellä myös sitä, kiinnostaako heitä ylipäätään sinun blogisi. Tämä auttaa ainakin tekemään suunnitelmia jatkoa varten.

3) Lukijamäärät. Liittyvät vahvasti noihin blogiportaaleihin ja muihin mahdollisiin palkallisiin yhteistyökuvioihin. Lukijoita tulee olla paljon jo valmiiksi, jotta portaalit kiinnostuisivat. En tiedä lukijamääristäsi ja itsekin olen lähinnä satunnainen seuraaja, mutta taustalla olisi hyvä olla jo iso porukka, jos tätä haluaa edes osittain työkseen tehdä. Minusta päivittäinen postaustahtisi on nyt ollut hyvä askel lukijamäärän kasvattamiseen. Aktiivisuus kannattaa ja uudemmatkin lukijat palaavat yhä uudestaan, kun joka päivä onkin uutta luettavaa.

4) Kuvat ja niiden tasalaatuisuus. Tästä voi olla montaa mieltä, mutta useimmissa suosituissa blogeissa on erittäin laadukkaat kuvat. Tässä postauksessa kuvat ovat hyvälaatuisia, mutta esimerkiksi kotipostauksen kuvat olivat osittain melko pieniä (hieman ahtaita kollaaseja), väärän värisiä (kellertäviä) ja ilmeisesti kännykällä otettuja. Tällaisista jutuista mainitseminen voi tuntua turhalta nipotukselta, mutta paremmat kuvat antavat laadukkaamman kuvan kokonaissisällöstä ja ovat siksi (mielestäni) tärkeä askel kohti ammattimaista/myyvää blogia.

Toivottavasti en kuulosta mitenkään ilkeältä tai ikävältä mielipiteineni. Se ei ole tarkoitukseni. Blogissa on mielestäni paljon potentiaalia jo nykyisellään, mutta myös parannettavaa löytyy.

Meriannen

Kieloisa,

en tiedä mitä pelkäsit, minä täällä suorastaan innostuin kommentistasi! Jes! Puhdasta, oikeaa kritiikkiä ja hyvää palautetta – tätä olen kaivannut! Kiitos!

1) Kun tyttö syntyi ja eritoten kun saimme hänet kotiin, minä olin äärimmäisen suojeleva hänestä. Ehkä jopa ylisuojelevakin. Halusin tarkistaa jokaikisen kuvan, joka sosiaaliseen mediaan tyttärestä lähti, ja vaadin kaikkia ystäviäni laittamaan tiukat yksityisyysasetukset päälle, jos he halusivat tytöstä otettuja kuvia laittaa omiin kanaviinsa esille. Tämä on niin ymmärrettävä reaktio minulta, ja noina aikoinahan kirjoitin postauksenkin tyttäreni yksityisyysasioista.
Nyt, kun kaikki on paljon helpompaa.. Olen alkanut rentoutua. Kaverit edelleen tottuneina kysyvät lupaa jokaiseen kuvaan, mikä minusta on aivan ihanaa. Mutta samalla olen huomannut, että en todellakaan ole enää asiasta yhtä tarkka. Ja jo kauan olen himoinnut laittaa tänne blogiinkin kuvia tytöstä, mutta sitten omat lupaukseni hurjana tiikeriemona tyttäreni suojelemisesta kuin myös pinnalla olleet kuvakeskustelut eivät ole antaneet myöten. Vaikka laitoinkin tuohon ulkoasuun kuvan tytöstä, niin silti en ole ollut vielä valmis lisäämään paljoa kuvia postauksiin tytöstä. Koska tuntuu, että pettäisin sillä tavalla sen hurjan pelokkaan ja suojelevan äidin, joka silloin vielä vähän aikaa sitten olin.
Mutta perjantailta asti olin jo työstänyt alun perin huomenna julkaistavaa postausta, missä itseasiassa tulen julkaisemaan pari uutta kuvaa tytöstä. Nyt julkaisen pohdintani tästä kuvajutusta kuitenkin ennen tuota postausta. Ja .. Ehkä löysytänkin hieman tätä tiukkuuttani asiasta. En edelleenkään tule tunkemaan postauksia täyteen kuvia hänestä, mutta kiitos sinunkin kommenttisi.. Niin .. Ajattelinpa, että ehkäpä lisään kuvia tytöstä ns. tärkeissä asioissa, kuten kun oppii uusia taitoja tai noissa tukilaitteissa.

2) Olen huomannut saman ja ollut jopa surullinenkin asiasta – mielestäni olisi aivan käsittämättömän upeaa, jos erityislapsiblogejakin pääsisi enemmän ”barrikadeille” muiden äitiblogien sekaan portaaleihin! Minun blogini ei yksi niistä tarvitse olla, mutta olisi tärkeää tuoda esille, että aina lapset eivät synny terveinä. Aina kaikki ei mene niin kuin neuvolakirjoissa. Ja esim. synnytyksen jälkeisestä masennuksesta olisi hyvä puhua vielä enemmän ja avoimemmin, jotta me äidit oppisimme ymmärtämään itsekin sitä paremmin. Ja tietäisimme siitä jo raskausaikana. Näistä on kuitenkin ollut jo enemmän puhetta kuin aiemmin, mutta avoimuutta näistä asioista kaipaisin vielä itse!

3) Lukijoita on nyt kivasti näiden parin viimeisen kuukauden aikana tullutkin, Google Analytics avasi tässä silmäni. Liittyen tuohon kakkoseen tämän kolmosen kohdalla, niin periaatteessa lukijoita saattaisi jopa olla tarpeeksi portaaliin pääsyyn (ellei tällainen avoin postaus nyt aja lukijoita pois :D). Mutta sitten tulee nimenomaisesti blogin aihe esille, ja myös kohta 1. Blogini voisi olla monessa mielessä riski portaalille. Tai no, riski on ehkä liian vahva sana. Mutta ymmärrät varmasti, mitä tarkoitan.

4. Kiitos eritoten tästä kommentista! Kävin aivan uusin silmin katsomassa tuota mainittua postausta ja näin, mitä tarkoitit. Itse olen katellut postausta isolta ruudulta, jolloin kollaasit näyttävät sopivan kokoisilta, mutta en yhtään osannut ajatella esim. kännykän kautta lukevia. Tähän tulen kiinnittämään paremmin huomiota!

Kiitos aivan älyttömästi tästä kommentistasi – olisiko sinulla vielä lisää vinkkejä/palautetta? 😀 KIITOS ! <3

Olen tänään höylännyt tämän postauksen ja muun netin välillä miettien, miten asiani ilmaisisin parhaiten. Kuten aiemmissa kommenteissa on tullut ilmi, kirjoittaminen/bloggaaminen ei ole oikotie onneen; hieman sillä voi tienata, olla tienaamatta tai sitten hyvän alun jälkeen törmätä seinään. Harrastuksena sitä ei ainakaan kannata lopettaa ja ehkäpä joku päivä – harrastuksen tarpeeksi jatkuttua – joku portaali ottaa yhteyttä ja ilmoittaa haluavansa sinut. 🙂

Mutta ehdottomasti suositan, että lähdet mukaan työ-/opiskeluelämään mahdollisimman pian, sillä se olisi varmasti hyvää vastapainoa kaikelle muulle: jotain täysin sinun omaa, irtiotto muusta tai tosiaan vain se tunne, että osallistuu (jos tosiaan takaraivossa ryskyttää (turhaan tosin) syyllisyys ”toimettomuudesta”). Ja koska itse jo näin hieman yli parikymppisenä mietin jo eläkesäästämistä, kun asuntosäästötili on mallillaan, niin ehdottomasti jo pidempiaikaisen toimeentulon kannalta joku vakituisempi tulonlähde kuin kirjoittaminen ei varmaankaan olisi pahitteeksi. Joten, miten olisi vaikka viikonlopputyö? Tai ilta silloin ilta tällöin näin aluksi? Tai tosiaan opiskelujen pariin palaaminen hyvin maltillisella vauhdilla aluksi?

Meriannen

Tiimarka, kiitos kovasti ajatuksia herättävästä kommentistasi! Puhut niin paljon asiaa, juuri sitä, mitä meikäläisen rationaalinen puoli ymmärtää täysin. Olisihan työt – niin ilta, kuin nimenomaisesti viikonlopputyöt – jotain meikäläisen omaa, joka toisi vähän rahaa meille. Tämän lisäksi noina aikoina ei todennäköisesti olisi mitään aikoja tytölle, jolloin olisin siinä mielessä vapaa menemään. Eikä viikonlopputyötkään tarkoittaisi, että olisin töissä JOKA viikonloppu, jolloin jäisi sitä tärkeää aikaa nimeltä ”koko perhe kotona”.

Ja vaikka opiskelujakaan en ole hylännyt, tuntuu vain ettei niiden aika vielä täysin olisi.. Ei riitä keskittyminen niin pitkälle. Hyvänä opiskelijana tiedän itse, milloin päässä riittää voimavaroja uuden oppimiseen.

Sitten mietin juuri jaksamispuolta – kun tähän mennessä on ollut niin tärkeää, että saan viikonloput olla perheen kanssa. Ne ovat niitä hetkiä, joiden takia jaksan arjen paikasta paikkaan hötkyämisen. Mutta sitten, jos osaisin olla stressaamatta työpaikasta ja sen asioista, se voisi olla myös kivaa oman pään tuuletusta. Ja todennäköisesti tätä ei tiedä ennen kuin kokeilee – tai antaa vielä itselleen hetken aikaa vielä näin. Ehkä sitten, kun pölyt ovat laskeutuneet tässä implanttiasiassa ja arki sitten palautunut. Kun sitten elämä voisi olla TOIVON MUKAAN niin paljon seesteisempää, vähemmän stressiä.

Kirjoittaminen ei ole tie onneen, mutta se on ollut minun aina aiemmin salainen unelmani. Rahaksihan sillä ei tosiaan helposti pistä, mutta toisaalta.. Jep. Unelmat, ja niiden voimat. 🙂

Kiitos Tiimarka, vielä kerran, todella hyvästä kommentistasi!

Ihan unohtui yksi pääpointeista tuosta ensimmäisestä kommentistani – näköjään loma, kesä, aurinko ja festarit tekevät aivoista höttöä 😀

Mutta niin, se miksi oikeastaan ajattelin, että joku muu työ kuin kirjoittaminen silloin tällöin viikonloppuisin tai iltaisin voisi olla hyvä, on, että koska kirjoittaminen todella on sinulle se unelma, niin tuleeko siitä liian velvoittavaa esimerkiksi portaalissa? Meneekö unelmasta tavallaan maku, jos viikossa pitää suoltaa ulos neljä postausta? Tai tuleeko siitä liian ”työtä” – liian arkista?

Näin lukijana voisin myös itsekkäästi todeta, että ilman portaalia blogit yleensä ovat ihanan persoonallisia – aivan ulkonäöstä alkaen! Pari suosikkiblogiani on siirtynyt portaalin alle, ja lopputulos, no… Toinen näistä blogeista oli ihanan värikäs ulkoasultaan ja se oli varmasti yksi syy, miksi jaksoin lukea sitä niinkin pitkään. Portaaliin siirtymisen myötä blogin ulkoasu muuttui portaalin mukaisesti suorastaan kliiniseen valko-musta-harmaaseen, Hyi. Siinä ei paljon kiemurainen fontti lohduttanut, kun muutoin luonne katosi koko hommasta.

Meriannen

Kesähöttöpää paras pää <3 🙂

Koskaan ei saisi sanoa ei koskaan, mutta olisi hyvin vaikeaa kuvitella kirjoittamisesta tulevan liian "arkista" työnä. Teen sitä kuitenkin niin paljon, blogin ulkopuolellakin! Kirjoittaminen on aina ollut osa minua, sitä miten toteutan itseäni.. Ja minusta on aivan parasta kehittyä tässä minulle ominaisessa tekemisessä. Ja mielelläni ottaisinkin myös palautetta vastaan kirjoituksistani, koska oikeasti haluan kehittyä! Enkä koe, että kritiikki olisi jollain tavalla minua vastaan henkilökohtaisesti, vaan nimenomaan yhteistyötä lukijan ja kirjoittajan välillä. Tiedät, mitä tarkoitan?

Ja juuri tuota jännitän myös blogiportaaleista – että minulta vietäisiin se tietty itsenäisyys. Jopa ulkoasujen osalta. Mutta on portaaleja, jotka ovat selkeästi tiukempia ulkoasun suhteen (Kaksplus), mutta esim. omasta mielestäni kide-portaalissa ovat bloggaajat saaneet kivasti pidettyä omaa väriään myös ulkoasussa. Ovat tietysti tietyllä tavalla yhteinäisiä, mutta silti.. Jotenkin näyttää persoonallisemmilta jokaikisen kyseisen portaalin alla oleva blogi. Sitten esimerkiksi tuota tulevaa mamalife-portaalia on vaikea mennä portaalina arvioimaan, kun sitä pääsee näkemään tosityössään vasta ensi kuussa 😀 Mutta sen mitä minä voin bloggaajana luvata, että jos joskus pääsisin portaalin alle, tulen tekemään parhaani saadakseni pitää oman itsenäisyyteni ja persoonallisuuteni blogin suhteen näkyvissä! 🙂

Kiitos hurjasti vieläkin näistä kommenteistasi! Tuntuu, että toistan itseäni ehkä liikaakin, mutta nämä tällaiset keskustelut merkitsevät minulle todella paljon! Kun muun muassa sinä pistät minut miettimään juuri sitä, mitä minä oikeasti haluan. Tämä on juuri parasta tässä, kun uskallan itseni ja unelmani antaa näin teidän "arvosteltavaksi" 🙂 Kiitos <3

Vähän tuohon edellisen kommentoijan jättämään viestiin liittyen, eihän bloggaamisen tarvitse olla kokopäivätyö. Siitä voi silti tienata jotain pientä, ja varmaan kaikilla tunnetuimmilla suomalaisbloggaajilla blogin kautta ansaitseminen on lähtenyt kertymään pienistä puroista.

Nykyään monet melko pienetkin blogit tekee jonkinlaista yhteistyötä eri yritysten kanssa. Suurimpana syynä lienee se, että blogiyhteistyöt ovat edullinen tapa markkinoida.

Minusta on hienoa, ettet lapsesi kehitysvammasta huolimatta ole tuudittautunut siihen ajatukseen, että miehesi pitää olla ainoa, joka perheessä hankkii tienestejä. Ja vähintään yhtä hienoa on se, että aiot edelleen hoitaa lasta kotona. Sun asenne ja jaksaminen on tosi ihailtavaa!

Ootko miettinyt, että voisit tarjota bloggaamisen lisäksi myös yksittäisiä juttuja, kuten kolumneja, johonkin lehteen? Blogi toimisi varmaan aika hyvänä työnäytteenä, ja laskuttaa voi myös verokortilla. Yritystä ei välttämättä tarvita, joskin se taitaa pidemmän päälle olla kannattavampaa.

Toivon ja uskonkin, että jos jossain vaiheessa siirryt kirjoittamaan jonkun portaalin alle, blogisi pysyy yhtä aitona kuin aina ennenkin ja kirjoitat sellaisista aiheista, joista voisit kirjoittaa muutenkin. 🙂

Meriannen

Hei Anu, kiitos piristävästä viestistäsi! Tätä olen miettinytkin, että jos bloggaamisesta saisin tienestiä, vertaisin sitä lähinnä osa-aikaiseen työhön ellei jopa viikonlopputöihin. Sillä mikä tahansa pienikin tienestin puro on plussaa siihen, mitä nyt on. Tunnen ehkä vähän tyhmästikin syyllisyyttä siitä, että en ole työelämään (tai koulunpenkille) vielä palannut, vaikka olosuhteet huomioon ottaen se on hyvin ymmärrettävää. En ole vain tottunut elämään ”toisen pussilla”, vaikka yhteistä rahaahan se on. Tietänet mitä tarkoitan – minäkin haluan kantaa yhteiseen talouteemme korteni kokoon.

Olenhan minäkin pienimuotoista yhteistyötä tehnyt jo, mm. Sini’s Satsuma Sweetheartsin kanssa. Ja hänen kanssaan halusinkin tehdä yhteistyötä juuri sen takia, koska hän myy a) käsitöitä sekä on niin kutsuttu b) pienyrittäjä. Ja suomalainen ulkomailla! Ja yhteistyökuvioita olen tosiaan pohdiskellut aiempaa pidemmälle, ja päätynyt juuri siihen toteamaan, että mikä tahansa yrityksen maininta blogissa (oli yhteistyötä tai ei), on se yritykselle markkinointia. Joten haluan olla tarkka siitä, minkälaisille yrityksille annan huomiota blogin välityksellä..

Ja no ni! Toi on oikeasti hyvä idea. Lehtijuttujen kirjoittaminen voisi olla todellakin blogin ohella sellaista, mistä voisin nauttia ja tehdä kotoa käsin. Kiitos, olet ihana! Olenhan jo kirjoittanut Kevyt-lehteen juttua, ja voisin tarjota juttuja muuallekin. Eri teemoja käsitellen.. Myöntää täytyy, että tämäkin vaihtoehto on käynyt mielessä, mutta jotenkin .. en ole luottanut itseeni kirjoittajan niin paljoa, että voisin kuvitella isojen lehtien hyväksyvän juttujani. Vähän ehkä tyhmää, koska luotan itseeni kirjoittajana kuitenkin blogin puolella. On tämä ihmismieli jännä!
Mutta tässä on oikeasti ideaa! Kiitos! 🙂
Eli toimintasuunnitelmana.. Kirjoitan mallikolumnin, jota tarjoan pariin lehteen (?).

Juuri tästä portaaliasiasta olen nimenomaisesti tuosta syystä ollut vähän epävarma. Kun missään ei oikein selkeästi ilmaista, miten portaali vaikuttaa blogin sisältöön – onko esim. pakkoa osallistua tiettyihin portaalin hyväksymiin mainoskampanjoihin, ja saako postauksia edelleen kirjoittaa niin kuin itse haluaa, vai pitääkö aremmista aiheista hyväksytyttää postaus jotain kautta? Kun haluaisin pitää oman ääneni, haluaisin pysyä näin avoimena ja kirjoitella mistä voisin ilman portaaliakin kirjoittaa. Haluaisin pysyä itsenäisenä blogin sisällön suhteen.

Kiitos Anu. Kiitos. Juuri tällaisen avun takia kannatti riskeerata ja kirjoittaa näin avoimesti tästä asiasta. Vaikka pelkäsin, että ihmiset ymmärtäisivät tämän jotenkin väärin. Kiitos. <3

Ihan ensinnäkin, vaikka kuinka sinä koet sun blogisi hyväksi, ei portaaliin noin vain mennä 😀 tuhansien hakijoiden joukosta täytyy erottua. Jos taas mietit yhteistyökumppaneita tähän blogiisi, et voi odottaa saavasi tästä edes 300e/kk. Sinulla ei ole niin suosittu blogi, jotta firma olisi valmis maksamaan mainoksesta paljoa. Verottomana et voi blogista tienata, ja tässä kohtaa sinun täytyisi tehdä tätä yrittäjänä. Yrityksen kuluihin (vakuutus, verot, kirjanpito..) menisi yli puolet.

Älä kuvittele itsestäs ihan liikoja vaan jalat maassa kehität blogiasi ja opi ensin lisää. Kukaan hyvin tienaava bloggaaja ei ole vaivatta paikkaansa ansainnut. Ja jos oikein muistan, jo blogilistalla on 60tuhatta blogia. Jokainen niistä ei vaan voi olla hyvä. Jyvät akanoista. Tsemiä ja kärsivällisyyttä <3

Meriannen

Hei ”Tuota..”, kiitos kommentistasi! Mitään, mitä tässä sanoit, ei tullut minulle yllätyksenä tai asiana, jota en olisi tiennyt ja harkinnut. Verotusasiat ovat muun muassa tiedossa, kuin myös ettei blogiportaaliinkaan noin vain kävellä sisälle. Siihen pitää olla niin tarpeeksi kävijöitä, jotta toisin blogiportaalille myös lisää yleisöä kuin jo heidän entiset seuraajansa saisivat blogistani uutta luettavaa. Blogin täytyisi myös aihepiiriltään natsata kyseisen yrityksen brändiin. Yrityksen pystyyn pistämistä olen myös pohtinut, mutta senkään eteen en ole tehnyt muuta kuin kyseisen idean mahdollisuuksia puntaroinut.

Tämän postauksen kirjoitin juuri vain se ajatus mielessäni, että josko teiltä lukijoilta tulisi joku idea, jota en ole vielä osannut edes harkita. Niin kuin sinäkin kommentillasi osoitit, sieltä ruutujen toiselta puolelta löytyy todella älykästä porukkaa, ja siksi uskalsin näinkin avoimen ja ehkä blogimaailmassa sinällään oudon postauksen tehdä. Sen kummemmin minulla ei ole harhaluuloja blogistani ja siitä, kuinka hyvä se on. Tiedän omat rajoitteet kirjoittajana ja bloggaajana, ja on asioita, mitä en tule tekemään vain saadakseni lukijoita, siten lisää lukuja google analyticsiin ja näin ollen rahaa.

Nyt katkesi meikäläisen ajatuksenjuoksu – lisää kahvia tähän mammaan! Kiitos taas kommentistasi, ja täällä luvataan olla kärsivällisiä! Voihan se olla, että tämä blogi ei ikinä tule tuomaan edes sitä juustoa leivän päälle, mutta tässä työllistymisasiassani olen juuri nyt miettimässä kaikkia vaihtoehtojani.

Uudelleen, kiitoksia oikeasti todella paljon,
ja ihanata viikonloppua sinne sinulle!

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.