Infoiskut
20.6.2014

Sisäkorvaistute – mikä se on ja miten se toimii?

Sisäkorvaistute – mikä se on ja miten se toimii?

Kuulo on ensimmäinen aisti, joka pystytään osittain palauttamaan. Kuuloa kyetään tukemaan muun muassa erilaisilla kuulolaitteilla, joiden avulla huonokuuloiset voivat kuulla paremmin. Kuulolaite on korvan ulkopuolinen laite, jossa on korvaan laitettava kuulokeosa ja korvalehden taakse laitettava kuulolaite. Elsalla on jo kuukausia ollut tällaiset kuulolaitteet käytössä! Joskus tämä ei kuitenkaan riitä, kuten meillä, jolloin tutkitaan sisäkorvaistutteen mahdollisuutta potilaan tai alaikäisen vanhempien niin halutessa.

Kuvan (c) Kuuloliitto, lupa kuvan käyttöön saatu.

Kuten olen aiemmassa postauksessa jo maininnut, sisäkorvaistutteen laitattaminen ei ole kevyen päätöksenteon tulos. Sitä ei haeta ostosreissulla kaupasta, eikä siihen kyllästyttyä sitä noin vain korvasta pois oteta. Niin kuin yllä olevasta kuvasta näkyy, sisäkorvaistutteella on niin ulkoisia kuin sisäisiäkin osia – ja näin ollen se vaatii nukutuksessa tapahtuvan leikkauksen.

Sisäkorvaistutteen osia ovat ihon alle kalloluuhun kiinnitettävä istute, korvan simpukkaan asetettavat elektrodisiset osat sekä ulkoiset osat. Sisäkorvaimplantin avulla ohitetaan simpukassa olevat korvan hiussolut ja siten johdetaan kuuloaistimus sähköisessä muodossa suoraan kuulohermoon. Implantin ulkoiset osat vastaanottavat äänen, muuttavat sen sähkösignaaleiksi ja johtavat sen laitteen sisäosien kautta kuulohermoon – näin ollen ääni ei enää kulje korvakäytävän kautta, vaan kuuleminen tapahtuu korvantausprosessorissa olevan mikrofonin kautta.

Kuvassa:

  1. Puheprosessorin mikrofoni, joka vastaanottaa äänen
  2. Puheprosessori muuttaa äänen digitaalisiksi signaaleiksi
  3. Signaalit etenevät johtoa pitkin korvan takana olevaan lähetinkelaan.
  4. Lähetinkela siirtää digitaaliset signaalit ihon läpi istutteeseen, jossa ne muuntuvat sähköisiksi signaaleiksi.
  5. Nuo signaalit siirtyvät elektrodiketjun elektrodeihin, jotka stimuloivat kuulohermon hermosäkeitä.
  6. Hermoimpulssit siirtyvät kuulohermon kautta aivoihin, jossa ne tulkitaan ääneksi.

(Lähde: Kuuloliitto.)

Leikkaus on vaativa, ja se tehdään nukutuksessa. Ennen leikkausta tehdään tarkat tutkimukset, joilla selvitetään sisäkorvaistutteen mahdollisesti tuoma hyöty kuulovammaiselle. Jos tutkimuksissa selviää, että istute on esimerkiksi hyödytön kuulohermon puuttuessa potilaalta, leikkausta ei tehdä. Jos taas potilas saa tarpeeksi irti muista kuuloa helpottavista apuvälineistä, kuten kuulokojeista, tällöinkään leikkausta ei tehdä. Niin kuin jokaisessa leikkauksessa, tätäkään ei haluta suorittaa niin sanotusti turhaan.

Ennen leikkausta potilas rokotetaan aivokalvontulehdusta vastaan. Leikkaus itse kestää 3-5 tuntia, minkä jälkeen potilaalla saattaa esiintyä väliaikaisia komplikaatioita tasapainohäiriöistä tulehduksiin. Meitä varoitettiin myös, että joskus potilaan kasvot saattavat halvaantua hetkellisesti, sillä joku kasvon hermoista kulkee lähellä leikattavaa aluetta. Äärimmäisen harvoin halvaus on pysyvä, ja meidänkin istutetiimin leikkaava lääkäri kertoi, ettei yksikään hänen potilaista ole pysyvästi halvaantunut.

Leikkaushaavan annetaan parantua kuukauden verran, minkä jälkeen laite aktivoidaan ja laitteen säätäminen käyttäjälle sopivan kuuntelualueen löytämiseksi alkaa. Varsinkin alussa tarvitaan useita säätökertoja, mutta jatkossa laitteen toiminta tarkistetaan vähintään kerran vuodessa.

Sisäkorvaistute ei tee käyttäjästään normaalikuuloista, eikä kuulovammainen edelleenkään kuule laitteen ollessa poissa päältä. Joitain implantteja ei voi käyttää uidessa ja esimerkiksi suihkussa käydessä implanttia ei voi pitää (ulkoiset osat); tällöin muiden pitää vain muistaa, ettei esim. meidän tytär voi tuolloin kuulla (olettaen, että implantit tytöllemme leikataan).

Vaikka sisäkorvaistute ei teekään käyttäjästään normaalikuuloista, monet tulevat leikkauksen jälkeen toimeen implanttikuulonsa avulla lähes kaikissa tilanteissa. Leikkauksen tulokset ovat vaihtelevia eikä täysin ennustettavissa; tähän vaikuttavat monet tekijät, kuten kuinka kauan potilas on ollut kuuro. Leikkauksen jälkeen potilas tarvitsee monia kuntoutustoimia, kuten puheterapiaa.

Me toivomme, että saamme tänään istutetiimiltämme myöntävän vastauksen implantin suhteen; jolloin implantti ei olisi tyttäreltämme poissuljettu, ja voimme täysin tehdä päätöksen itse.

Hyödyllisiä suomenkielisiä linkkejä aiheeseen liittyen:

Lisäksi Facebookista löytyy tarvitseville ja halukkaille tukiryhmiä, laita hakuun sisäkorvaistute tai kuulovamma.

Jenni, ”Tytön matkassa” – blogin kirjoittaja, on juuri kokenut sisäkorvaistuteleikkauksen ja blogissaan kertoo avoimesti kokemuksistaan! Suosittelen vilkaisemaan, jos implanttiasiat kiinnostavat.. Kuten miltä äänet aktivoinnin jälkeen ensin tuntuvat.

Avainsanat

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.