Muut
11.4.2014

Elämäni aakkoset

Elämäni aakkoset

Lilyn toimittajaporukka haastoi bloggaajia kirjailemaan elämänsä aakkoset – ja vaikka en nyt Lilyn bloggaaja olekaan, niin tässä on meikäläisen aakkostukset!

Australia, maa, joka vei sydämeni. Näen edelleen unia siitä, kuinka olen koneessa matkalla takaisin kengurulandiaan! Joskus koko perheen kanssa, toisinaan olen uudestaan menossa maailmaa kokemaan reppu selässä seikkailijateininä. Australiaan olisi ihan oikeasti joskus kiva palata tunnelmoimaan reppureissua!

Blogista on tullut minulle suoranainen henkireikä. Tapa toteuttaa itseäni, purkaa tuntojani, saada ja antaa tukea. Ei kulu päivää, jolloin blogi ja postausaiheet eivät pyörisi mielessä, ja se luomisen huuma on suorastaan pyörryttävää, kun annan sormien naputtaa näppäimistöä saaden aikaan teille lukemista! Tämä on nyt osa elämääni. Tärkeä osa sitä.

C-section, tuo meidän vauvan pelastanut upea toimenpide. Jos vatsani peitteitä ei olisi leikattu auki, olisi tyttömme kuollut kohtuuni. Vaikka tämä aiheuttaa minulle ihan käsittämättömällä tavalla huonommuuden ja pettymyksen tunteita, enhän päässyt kokemaan luonnollista synnytystä – niin silti. Niin kutsutun keisarinleikkauksen arpeani on kiva silitellä. Muisto lapsemme hengen pelastamisesta.

Dan, elämäni rakkaus. Kokkini, lapseni isä, tietokoneeni korjaaja, lämpövesipulloni ja tyynyni.

Elsa. Elämäntarkoitukseni, maailman ihanin vauva ja lapsi.

Fetomaternaalinen vuoto. Syy siihen, miksi vauvamme on oikea ihme eläessään ja miksi hänen elämänsä tulee olemaan aivan erityistä cp-vamman ja kuulovaurion takia. Raskaana olevat äidit! Muistakaa ultrissa tarkkailla, että istukassa kiertää veri, ja jos vähänkään tuntuu siltä, että vauvan potkut tuntuvat erilaisilta – menkää heti lääkäriin. Parempi tarkastaa, kuin kokea kohtukuolema. Fetomaternaalinen vuoto kun voi olla hyvin akuutti tila, joka vie vauvan hengen hetkessä, tai pitkällä aikavälillä tapahtuva epänormaali tila. Niin kuin meillä.

Toisena tähän tulisi frangipani. Ehdoton lempikukkani!

Galleria, valokuvista. Rakastan ottaa valokuvia, ja haluan oppia lisää tästä upeasta taiteenmuodosta. Haluaisin oppia ottamaan parempia henkilökuvia, sekä kehittää taitojani luonnon kuvaamisessakin.

Home, koti kullan kallis. Maailmanmatkaajana koin sellaisenkin asian kuin juurettomuuden tunteen, kun mikään paikka ei tuntunut kodilta. Kun koti-Suomessa ollessa palo oli jatkuvasti lähteä maailmaa tutkimaan, ja maailmaa tutkiessani tunsin itseni irralliseksi muusta väestöstä. Olinhan ”vain” matkailija. Nyt, vihdoin ja viimein, minulla on koti. Se armas tunne siitä, että minulla on oma paikka tässä maailmassa, minne on aina ilo palata. Minun oma paikka. Perheeni sijainti.

Ilahduttaminen. On ihana muistaa ystäviä ja rakkaita pienillä asioilla, oli se sitten suklaa-addiktille kihlatulleni suklaan piilottaminen laukkuun tai ystävälle yllätyksen järjestäminen.

Joskus. Jo lapsena vihaamani sana. ”Milloin saan koiran?” Joskus. ”Milloin mennään ulkomaille?” Joskus. ”Milloin mennään huvipuistoon?” Joskus. Mikä ärsyttävintä, nyt turvaudun ihan samaan vastaukseen! Kun ei halua sanoa ei, mutta ei voi vielä sanoa kyllääkään ja antaa kysytylle asialle tarkkaa aikamäärää. Ehkä sitten joskus pääsen tuosta sanasta eroon!

Kirjallisuus, sitä tuottaen itse tai siitä nauttien. Ollut henkireikäni siitä lähtien, kun äitini laittoi minut lukemaan ensimmäisen Viisikko-kirjani. Edelleen käsilaukussa on aina kirja, ja Lumiassakin sähköinen kirja lukuvalmiudessa!

Läppäri. Rakas tapani purkaa tunteita naputtelemalla näppäimistöä ja tsekatessa muualla olevien rakkaiden kuulumisia. Ensimmäisen läppärin sain ylppärilahjaksi, ja se palvelikin minua yli viisi vuotta. Sille piti vesivahingon myötä sanoa hyvästit, ja sen jälkeen onkin IT-neroni huolehtinut läppäritarpeistani.

Mango, jota ensimmäisen kerran maistoin Australiassa ja siitä nopeasti tulikin lempihedelmäni! Onko ihanampaa, kuin mehua tihkuva kypsän makea mango.. Käsittämätöntä, miten jotain niin syntisen hyvää on vielä terveellistäkin!

Nauru, aito ilon ja huvittuneisuuden purskahdus, on yksi maailman kauneimpia ääniä. Eritoten oman lapsen suusta!

Oma aika. Aiemmin itsestäänselvyys, perheellisenä ei niinkään. Arjen pyörittämisen yhteydessä onkin tärkeää muistaa, että molemmat perheen aikuiset tarvitsevat sen oman hetken, vaikka vain puoleksi tunniksi istua alas ja tsekata päivän uutiset. Yhtälailla tärkeää on sitten myös parisuhteelle järjestetty oma aikansa!

Perhe. Tarvitseeko tätä edes selittää?

Qlo (Kuulo). Asia, jonka ottaa itsestäänselvyytenä silloin kun se toimii, ja sen huonontuessa vasta tajuaakin, miten paljon se vaikuttaa jokapäiväiseen elämään. Kuitenkin, jos pitäisi valita näön ja kuulon välillä, moni sanoo olevansa valmis luopumaan kuulosta. Elsan kuulovaikeudet ovat nostaneet ihan toisenlaisia ongelmia eteen, kuten puhumaan oppiminen ja meidän toiveet siitä, että hänestä tulisi kaksikielinen. Mahdollisen henkisen kehitysvamman takia epävarmaa on myös, kuinka paljon tyttö oppii ymmärtämään implanttien myötä kuulemaansa. Vain aika näyttää…

Ruoka. Rakastan syömistä, jumaloin hyvää ruokaa, ja olen maailman onnekkain tyttö, että kihlattuni osaa laittaa hyvää ruokaa. Mikä vielä parempaa, omien sanojensa mukaan hän rakastaa ruokkia meikätytön! Hyvää ruokaa joka päivä.. Ihanuutta!
Tämän kirjaimen kohdalle laitan myös Rubyn, mieheni tyttären aiemmasta suhteesta.

Shetlanninlammaskoira, minun koirarotuni. Ensimmäinen koirani oli sheltti, ja niin tulee olemaan loputkin. Unelmoin kovasti osallistumisesta koirankoulutuskursseihin, jotta oppisin miten osaisin itse kouluttaa seuraavasta pienestä shelttipennustani Elsalle oman kuulokoiran. Oman opaskoiran, tuen ja turvan, arjessa auttajan ja piristäjän.

Taide, itsensäilmaisu ja taiteesta nauttiminen. Oli se sitten hyvää elokuvaa, valokuvia, kaunokirjallista tekstiä, maalauksia.. Jos se saa minut kokemaan tunteita, se on yksi elämän ehdottomista suoloista.

Unelmat, niitä pitää olla. Masennuksen syvimmissä kourissa en uskaltanut unelmoida mistään, sillä ne tuntuivat aivan sulilta mahdottomuuksilta ja siten unelmointi tuntui turhalta ajankäytöltä. Olen nyt oppinut unelmoimaan uudestaan. Omasta kodista ja pihamaasta, kesämökistä, kirjoittajan urasta, koiran kouluttamisesta, tyttäreni kouluun menemisestä, matkailusta ja Suomi-reissuista.. Pieniä ja isoja haaveita, ne pitävät pinnalla isompienkin vastoinkäymisten keskellä!

Vapaa menemään ja tulemaan, päättämään puolisoni ja pukeutumiseni sekä käymään koulua. Monelle tässä maailmassa moisia vapauksia ei ole, ja minä olenkin onnekas kun olen aina saanut olla vapaa tekemään omat päätökseni!

Web. Kiitos älypuhelimien ja muiden teknisten härveleiden, olen tähän jatkuvasti yhteydessä. Ja koukussa. Miten sitä osasi ennen selvitä ilman tätä verkkoa?

Xylitol-purkat, eritoten Jenkki. Asioita, joita on ikävä Suomesta. Aivan kuten aurajuusto, Auran sinappi, näkkileivät, kermajuusto.. Fazerin suklaa, salmiakki, ruisleipä…

Ystävät. Olen älyttömän onnekas tyttönen siitä, että minulla on aivan upeita ystäviä. Ihmisiä, jotka hyväksyvät minut sellaisena kuin olen, auttavat tilanteessa kuin tilanteessa ja kuuntelevat huoliani. Kiitos teille siitä!

Zen. Tasapaino, rauha. Tila, johon yritän pyrkiä. Eri asia, olenko onnistunut!

Ålut. Nuorempana tykkäsin alkoholillisista juomista juuri niistä makeista litkuista, mutta Australian matkoillani saksalainen ystäväni meni ja tutustutti minut oluisiin. Yhden villin yökerhoyön ajan join vain olutta, ja sen jälkeen mikään makea litku ei olekaan antanut sitä samaa makunautintoa, kuin mitä olut. Nytkin, jos lähden yksille, tilaan mitä todennäköisemmin oluen. Ellen viinilasia. Tai cocktailia. Mutta siis olut! Nam!

Äitiys, maailman paras asia mitä minä olen ikinä saanut osakseni.

Öööö siis miten meni, minne mä laitoin Elsan tutin? Tuntuu, että tämä englantilaisten sana ”baby brains” – tila ei vieläkään ole oikein poistunut, vaikka tyttö on ihan just jo vuoden vanha. Kun eihän sitä voi muistaa, että tuttia pitää jo kädessä. Höhlä äiti!

Tämä ilmenikin vaikeammaksi toteuttaa kuin osasin kuvitella! Postaus pyörikin luonnoksissa hyvän aikaa, palasin siihen hetkittäin lisäämään mieleeni ilmaantuneen elämääni liittyvän sanan ja sitten jäin taas jumiin. Jos olette tämän jo tehneet, miten te tehtävän koitte? Jos ette ole tätä vielä tehneet, niin kokeilkaa ihmeessä! Tosi hauska, haasteellinen ja ainakin minusta näitä on ollut kiva myös lukea!

Avainsanat

Kommentit

Hyvin olit saanut itsesi tiivistettyä noihin kirjaimiin! Ja hyvin olet ilmaissut itseäsi aiemminkin, sillä lähes kaikki kertomasi oli aktiiviselle lukijallesi tuttua. Onneksi se läppärisikin hajosi siinä vesivahingossa, olisi Dan joutunut muuten keksimään jotain muuta treffikutsun taka-ajatukseksi. 🙂 Oma rakkaustarinani on kovin erilainen, kun menin rakastumaan nettikaveriini, mutta ensimmäinen livetapaaminen alkoi meilläkin tietokoneen korjauksella! Koneen tultua kuntoon olimmekin jo sopivasti tutustuneet toisiimme livenäkin. Se oli vielä sitä aikaa kun netistä ei varsinaisesti haettu seuraa, joten emme suoraan toistemme kaulaan hypänneet, ja kun tapaamisen saattoi sopia kotiin, nykypäivänä sopisin sen ehdottomasti julkiselle paikalle!

Sen verran on pakko oikaista, että sanan suola monikon elatiivi on suoloista. 🙂

Meriannen

Kiitos – oli muuten yllättävän vaikeata, kun nimenomaan halusin sellaisia sanoja, jotka oikeasti tarkoittivat minulle jotakin!
Ihana rakkaustarina teidänkin, koneen korjaamisessa on sitä jotain intiimiä kun antaa toisen koskettaa henk.koht. tavaraansa mistä voisi löytää kaikki kuvat ja muut tärkeät! 😀
KATO! No niin, kiitos avusta! Meikä miettikin, että onko oikeasti ”suolia”, eikö se ole nuo ruoansulatuksen tietyt osat, mutta ei taipunut sana mielessä mitenkään paremmin! Pitääpä ihan käydä korjaamassa, kiitos kauheasti! 😀

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.