Perhe-elämä
7.2.2014

Pitkää pinnaa paperiasioissa

Pitkää pinnaa paperiasioissa

Nyt palaan takaisin Valittaja-minän rooliini. Yhä useammin huomaan sanovani niin ystäville kuin perheellekin, että ihan aikuisten oikeasti, mitä tahansa me yritetäänkään, se menee takuuvarmasti sen hankalimman kautta. Kun mikään ei tunnu menevän suoraviivaisen yksinkertaisesti, eikä se kaikki voi johtua brittilandian vanhanaikaisesta byrokratiasta. Ehkä. Kyllä tähän on pakko jo jonkinkaltaista huonoa tuuriakin liittyä? En ole täällä muistaakseni aiemmin maininnut siitä, kuinka vaikeaa minun on ollut saada itselleni NI-number (National Insurance, vähän sama asia kuin Suomen sosiaaliturvatunnus) ja esimerkiksi iänikäinen passiprosessimmekin on vieläkin päällä. Näistä molemmista aion kyllä tehdä oman postauksensa aikanaan, sitten kuin nuo taistelut on loppuun asti oteltu.

Mutta nyt haluan ihan vain vähän vinkaista. Olimme jo jonkin aikaa pyörittäneet mielessämme, että haluaisimme vaihtaa aiemmin käyttämämme pankin toiseen ja siinä samalla yhdistää tilimme, että voitaisiin elellä kuin mikä tahansa naimisissa oleva pariskunta vaikka vihkisopimusta vielä ei ollakaan allekirjoitettu. Tekisi elämän helpommaksi ja muovin määrän kukkarossa vähemmäksi, kun kaikki rahat tulisivat yhdelle tilille ja päästäisiin eroon pankista, josta kumpikaan ei pahemmin välitä. No, kaikki vaikutti yllättäen aluksi helpolta. Valitsemaamme pankkiin pystyi aloittamaan tilin aukaisemisen täyttämällä ensimmäinen lomake Internetissä, ja parin päivän kuluttua paksu kirjekuori kolahtikin postiluukusta. Sieltä löytyi ohjeet, joka kertoi että pankki tarvitsisi enää nähdä vain meidän henkilötodistukset ja todisteen osoitteesta, kuten kaasulaskun. (Ei kai se nyt hei riittäisi todisteeksi, että heidän lähettämänsä kirje on löytänyt oikeille henkilöille, tämähän olisi jo liian helppoa!) Vaihtoehtoina oli joko lähettää tarvittavat paperit postissa pankille tai mennä lähimpään pankin toimintapisteeseen. No, minä en halunnut ottaa lisästressiä henkilötodistusten valokopioinnista tai mistään muustakaan, vaan koin että kaikkein helpointa olisi mennä juttelemaan asiasta jonkun kanssa kasvotusten.

No, sitten Elsa pamahti tulla kipeäksi, ja olinkin kotona jumissa neljä päivää. Sitten Homestartin vapaaehtoistyöntekijä saapui viikottaiselle käynnilleen, ja yhdessä tuumin pakkasimme nuhanenän lämpimään autoon ja ihana apulaiseni kirmautti ajaa suoraan pankin eteen niin, että minä säästyisin kurjassa sateessa kastumiselta. Hän itse jäi pitämään seuraa puolikuntoiselle vauvelillemme.

Ojensin kaikki mainitut paperit virkailijalle, joka vilkaisi ne lävitsi ja kertoi, että ”käyn näyttämässä näitä vielä asiantuntijalle, hetki pieni”. Jo tässä vaiheessa hälytyskellot alkoivat piristä sisälläni kovaa, mutta yritin vain hymyillä.

Virkailijan istahdettua takaisin toimistotuoliinsa otin itse välittömästi ongelmien ratkaisijan roolin päälle, ja hyvä etten mieheltä piilossa ristinyt sormianikin onnenpotkua toivoessani. Niin selkeää oli miesrukan rattaiden ritinä siellä aivokopassa.
”Okei, meillä on sääntö, että yhteistilin avaamisessa tarvitaan paikalle molemmat tulevat tilinomistajat..”
”Joo ei hätää, mies on töissä tossa viereisessä rakennuksessa, hän voi tähän kyllä pikaisesti tulla!”
”Okei, mutta se ei nyt valitettavasti riitä. Tiedän, että tämä ei ole sinun ongelma, mutta kun meillä ei ole tällä hetkellä paikalla ketään, jolla olisi valtuudet avata tili…”
”Öh..” Tässä vaiheessa ajattelin mielessäni kaikkea sitä vaivaa, minkä olimme nähneet ylipäätään päästäksemme käymään tänään pankissa. Ei ole elämä helppoa, jos vauvaperheessä pienimmäinen sairastaa!
”Miten olisi, pääsisittekö lauantaina?”
”Pitäisi onnistua.. Monelta?” mokelsin pettyneenä ja kaivoin kännykän kalenterin esiin.
”Tuota.. Jaa. On näköjään jo ihan ylibuukattu.”
”Okei..”
”Tiistai?”
”Kaipa se on pakko. Joskus neljän aikoja?”
”Puoli neljä on viimeinen aika.. Mutta laitan tähän ylös, että saatatte tulla myöhemmin. Siitä ei pitäisi muodostua ongelmaa..”
”Okei. Mutta hei. Käypä nyt nuo kaikki paperit läpi, että kun sitten tiistaina tullaan uudestaan, niin sitten tän pitäis olla ihan vaan läpihuutojuttu!”

Selitettyäni tilanteen tälle samalle englantilaiselle vapaaehtoistyöntekijälle, joka on meitä niin monen aiemman paperisodan kanssa jo auttanut, hän avasi suunsa ja ärjäisi:

”Minun NIII-IIIN tekisi mieli kirkua teidän puolesta! Ei voi olla totta!”

Avainsanat

Kommentit

Miten voi olla noin vaikeaa!? Keitä siellä pankissa sitten on töissä, jos ne eivät tilejäkään osaa avata? Luulisi, että uudet asiakkaat edes sen verran kiinnostaisivat.

Meillä kävi pankin kanssa tosi tuuri! Lauran ei tarvinut näyttää edes mitään todistuksia, kun se muutti tänne ja avattiin yhteinen tili. Tai siis ajokortin se taisi näyttää, mutta ei mitään proof of addressia. Sitten kun meillä oli yhteinen tili, se sai samalla yhtä helposti omankin tilin. Tosi hämmentävää, että kävi niin helposti kun olen lähinnä vain kuullut kauhutarinoita!

Toivottavasti teillä onnistuu vihdoin tiistaina!

Meriannen

No siis älä, olin ihan huul pyöreenä että ootko tosissas, ei oo ketään töissä joka voisi tilin avata? Nämä jolle juttelin ovat vissiin sellaisia, jotka saavat nostaa tai tallettaa tilille rahaa ja hoitaa muita tuollaisia ”pieniä asioita”.. Vaikka kummaltahan tuo tuntuu. Tosi kummalta.

Eihän minulle tuo ensimmäisen tilin avaaminenkaan hirveän helppoa ollut, silloin istuin pankin tiloissa kolme tuntia odottamassa että virkailijan pääsin näkemään.. Ja muistan kuinka jouduin kovasti selittelemään, että ei minulla ole mitään proof of adressia kun olen vain vaihto-oppilas ja vuokraan kuuluu kaikki laskut. Olikohan minulla kuitenkin vuokrasopimus mukana, mitä pystyin vilauttamaan, ja vaikka sitä ei yleensä hyväksytä moiseksi todistukseksi niin taishan se virkailija silloin taipua, kun lopulta pankkikortin kanssa kävelin mokomasta rakennuksesta pihalle.

Ja ei kuule onnistunut vielä tiistainakaan! Vaikka samat paperit oli matkassa niin nyt tämän ”oikean” virkailijan mukaan ne eivät olleetkaan riittäviä. Ehkä ensi viikolla sitten.. Ihana kuulla, että teillä onnisti heti! Kyllä tässä meinaa pinna kiristyä..

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.