Perhe-elämä
31.1.2014

Miehen lahjontaa

Miehen lahjontaa

Miehet. Eritoten sellaiset, joilla on jo kaikkea. Milläs ihmeellä sitä toista sitten muistaisi? Kun äitinsäkin varmasti jouluna täyttää bokseri- ja sukkavarastot uusilla, tuoreilla tapauksilla. Ja kyllähän sitä jotain erikoista ja omaperäistä haluaisi antaa. Jotain, mitä hipelöidä ja muistaa, miten ihana tyttöystävä siellä kotona vauvan kanssa odottaakaan.

Kuten ehkä muistatte, meidän joulumeiningit eivät ihan menneet kaikkein ihanteellisimmissa merkeissä, minkä vuoksi päätimmekin pitää ihan omat joulujuhlat sitten reippahasti itse kalenteriin merkattujen joulupyhien jälkeen. Lahjatkin hankittiin vasta joulun jälkeen.

Aina, kun aktiivisesti aivojani rassasin kivoja lahjaideoita etsiessäni, niin mitään en keksinyt. Mutta niin kuin parhaimpien ideoiden kanssa yleensä tapahtuu, niin ne mieleen tupsahtavat silloin, kun sitä vähiten odottaa. Joinain yön pimeinä tunteina tajusin, että hei, jokapäiväiset kivat käyttöesineethän sitä ehkä iloa eniten toisivat. Niinpä ensimmäinen lahja muodostui tästä.

Dan kantaa päivittäin läppäriään töissä. Hänen aikaisempi rakas työlaukkunsa alkoi olemaan jo kovin risa, ja silti hän suunnitteli sen paikkaamista vielä ompelein ja paikkapaloin. Minä vietin Amazonin sivuilla pienen tovin käyden lävitse kaikkia mahdollisia läppärilaukkuja, mittaillen salaa hänen isokokoista läppäriään ja miettien, mikä niistä nyt eniten Danilta näyttäisi.

Olisi pitänyt olla kamera esillä ja käyttövalmiina, kun tuon hänelle ojensin.
”Nyt minä tahtoisin mennä hetimmiten töihin, että pääsisin tätä nyt jo käyttämään!” lausahdus kertonee kaiken.

Sitten varhaisilta seurusteluajoilta muistui mieleen, kun tämä teknologiaa rakastava mieheni ohimennen sanoi, kuinka hän niin haluaisi taskukellon. ”Sullahan on kännykässä kello, mihin sinä sellaista?” ”Oon vaan aina halunnut sellaisen.”

No, sellainen löytyi.

Kello, joka on nyt aina hänen mukanaan. Kaikkialla. Läppärin päällä, liikkeessä ollessa taskussa. Sitä hipelöidään, ja muistetaan vetää se päivittäin. Leikitetään sillä Elsaa, esitellään kaikille tutuille ja tuntemattomille.
Juuri niin kuin halusinkin. Mieluinen lahja.

Mitä te olette ostaneet mielitietyillenne?

(postauksen kuvat kadonneet teknillisten ongelmien vuoksi)
rakkaudellam

Avainsanat

Kommentit

Ihanat lahjat olet löytänyt ja toi taskukello on aivan upea ilmestys! Mä ostin jo aikaa sitten poikaystävälleni rannekellon synttärilahjaksi, arvoin pitkään minkä tilaisin ja näyttelin kuvia eri malleista kavereille ja työkavereille mielipiteiden toivossa… Päädyin lopulta yhteen mustaan nahkaremmiseen ja näyttää olevan kovassa käytössä, siitä ainakin tosissaan tietää että on ollut mieleinen 🙂 Viimeaikoina ollaan osteltu lähinnä pieniä reissuja toisillemme jos on joku merkkipäivä/juhla. Otan aina vähän turhankin paljon paineita näistä lahjojen hankkimisista. Onneks seuraava ”iso” täytyy hommata vasta heinäkuussa, täytyy kuitenkin alkaa pitää jo silmät auki 😉

Meriannen

Mie en ole itse vuosikausiin minkäänlaisia kelloja seinä- ja herätyskelloja lukuunottamatta käyttänyt, kun kännykkä on kuitenkin tiiviisti aina mukana! Siksi tuntuikin hassulta, kun älypuhelinriippuvainen mies halusikin tuollaisen vanhanaikaisen vedettävän kellon! Mutta ihana tietää, että ei tämä ole ainut ihmeellisyys, ainakin siis teikäläisenkin puoliso tykkää ”vanhanaikaisesti” rannekelloista! .. Ehkä siinä taas vaikuttaa se eri kromosomi. Tai joku. 😀
Tuo reissujen ostaminen ei todellakaan ole huono idea, pistetäänpä muistiin! 😀 Onko vielä ideoita heinäkuulle? Minä aloin jo pähkäilemään, että mites sitä muistaakaan toista ystävänpäivänä.. Niin, ja pari viikkoa sen jälkeen onkin vuosipäivä, silloinkin ois kiva muistaa jollakin! Ei kun taas rassaamaan aivoja…. 😀

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.