Muut
10.1.2014

Supermammabloggaaja – testi ja muuta pohdintaa bloggaamisestani

Supermammabloggaaja – testi ja muuta pohdintaa bloggaamisestani

Mammapäiväkirjan Mi muotoili hauskan pienen testin, millä testata omaa supermutsiuttaan tai toisin sanoen sitä, miten ”samaa massaa” muiden äitibloggarien kanssa on. Minusta tämä oli niin hauska, että oli pakko tehdä tämä itsekin!
Saamani tulos ei minua kylläkään yllättänyt..

Äitiysblogeja kritisoidaan keskustelupalstoilla siitä, että ne on kaikki valettu samasta muotista. Mammat kuulemma ostavat sopulimaisesti lapsilleen samoja leluja, vaatteita ja tarvikkeita kuin muutkin bloggaajakollegansa, eikä kukaan erotu joukosta (ja jos erottuu, niin ei ainakaan edukseen). Blogin ulkoasutkin ovat prikulleen samanlaisia, ja tekstit pelkkää aivotonta vauvahömppää. Onko asia tosiaan näin?

Kokosin leikkimielisen listan asioista, jotka ovat stereotyyppiselle mammabloggaajalle ihan must. Rasti ruutuun, kun osuu omalle kohdalle, ja lopussa selviää miten fanaattinen äiskä oletkaan! 😉

Mi

PIKKUMURUN ROMPPEET

Lapsesi omistaa seuraavat tavarat:

[ ] Sophie the Giraffe
[ ] Ainun ensipupu
[ ] Brion taaperokärry
[ ] SkipHop-leluja
[ ] Lamaze-leluja
[ ] BabyBjörn-sitteri
[ ] Mitä tahansa Färg&Form-merkkistä
[ ] Manduca TAI Tula
[ ] Stokken Tripp Trapp-tuoli

+ ainakin yhden vaatteen seuraavilta merkeiltä:

[ ] Polarn o. Pyret
[ ] Mini Rodini
[ ] Newbie
[ ] Pomp de Lux
[ ] Me & I

MAMMABLOGGAAJAN ELÄMÄ JA TEOT

[ ] miehesi kulkee blogissa nimellä Isi tai Isimies
[x] olet naimisissa tai häät ovat vähintäänkin suunnittelutasolla
[x] olet osallistunut ainakin yhteen mammamiittiin blogiurasi aikana
[ ] kirjoitat blogiin kuukausikatsauksia lapsesi kehityksestä (”Mussukka 1 kk, Mussukka 2 kk jne.)
[ ] jos olet raskaana, kirjoitat tasaviikkopostauksia!
[x] ja vauvan synnyttyä tietenkin synnytyskertomuksen
[ ] olet toteuttanut blogissa vähintään yhden yhteistyöarvonnan
[x] …ja vähintään yhden kysymyspostauksen
[ ] teet Instaweek-postauksia
[/] sinulla on meneillään laihdutuskuuri tai elämäntaparemontti
[x] blogillasi on Facebook-sivu

0-8 pistettä: Aloittelija

Olet vasta pääsemässä bloggaamisen makuun tai välttelet tietoisesti äitibloggaajien kliseitä. Ehkä haluat kulkea omia teitäsi, ehkä et vain tiedä mikä on blogimaailmassa pinnalla juuri nyt. Aloita vaikka nyt ensiksi liittymällä Facebookin Äiti Bloggaajat-ryhmään – sieltä löytyy vertaistukea.

9-17 pistettä: Wannabe-mamma

Olet hoksannut muutaman blogimaailman kirjoittamattomista säännöistä, mutta vähän on vielä matkaa huipulle. Osaat jo tunnollisesti valokuvata kaikki ostoksesi ja postata blogiin, ja seasta löytyy sekä Polarn o. Pyretiä että Cittarin alepotkareita. Nyt vain äkkiä järkkäämään arvontoja ja blogimiittejä…

18-25 pistettä: Supersopuli

Olet äitibloggaajien eliittiä! Namedroppailet merkkien nimiä sujuvasti keskustelun lomassa (”Mussukka, älä tahraa niitä Rodineja!”) niin ettei keneltäkään jää huomaamatta että teiltä löytyy kaikki tavarat jotka ovat tällä hetkellä in. Et löydä hetken rauhaa instaweek-postausten, kuukausikatsausten ja rakas joulupukki-näitä-kamoja-haluamme-seuraavaksi-kollaasien keskeltä. Pitäisikö jossain välissä muka ehtiä kirjoittaa jotain ihan tavallisiakin tekstejä…?

Samalla havahduin muutenkin pohtimaan omaa bloggaamistani. Jo jokin aika sitten Leluteekin Emiliakin pohti äitiblogien eroja sekä mitä blogit itsessään kertovat niiden pitäjistä. Aikanaan se herätti minua miettimään lähinnä sitä, minkälaisia blogeja tykkään itse lueskella – aidoista, asiallisesti kirjoitetuista, elämänmakuisista blogeista, kuin myös hauskoista blogeista. Pidän postauksista, jotka pistävät ajattelemaan, herkistävät tai naurattavat. Kuin myös siitä, että kaikki ei aina mene kuin Strömssössä, sillä siitä vasta teennäisyyden kalskahtava maku suuhun jäisikin!

.. Mutta minkälaista blogia itse pidän?

Kyllä minulle aikalailla alusta asti oli selkeää, että minusta ei todennäköisesti muotoudu ihan ”tyypillistä äitibloggaajaa”, jos sellaista aikuisten oikeasti on edes olemassa. Leluteekin Emilian tekemistä sisällöllisistä kategorioista löysin kyllä itseni – asun ulkomailla, meidän lapsella on sairaus – mutta sitten kirjoitustyylin kohdalla meni sormi suuhun. Hetkeksi. Asiallista raportointia? Niin asiallinen kuin nyt voinkaan olla.

En tietoisesti välttele niin sanottuja äitikliseitä blogissani, vaan kirjoitan nimenomaan siitä, mitä mielessäni milloinkin pyörii. Kyllä, suurin osa on tottakai Elsas kuin myös äitiydestä, mutta esimerkiksi kuukausittaista kehitysraporttia en ole (vielä) tyttösestäni tehnyt.. Ehkä pitäisi? Jo se, että en halua lapsestani kuvia Internettiin kaikkien nähtäville, on yksi minut monista muista äitibloggaajista erottava asia. Juuri tämän vuoksi en myöskään tee ”instaweek”-postauksia, mihin vaikuttaa tosin jo sekin, että en pidä Iphoneista enkä myöskään Googlesta. Senhän takia postaamani videot löytyvät Vimeolta eikä Youtubesta. Myös se, etten kauheasti itse välitä materiasta, joten niin esittelyjä tehdyistä ostoksista tai äidin kuin lapsen päivänasu – postauksia ei ole minulta ilmestynyt. (Tosin olen miettinyt, että voisin joitain Elsan vaatteita esitellä jo ihan sen takia, kun muiden äitibloggareiden sivuja seuranneina minulle on muodostunut sellainen käsitys, että täällä Brittilandiassa vauvojen pukeutuminen on erityyppistä suomalaiseen verrattuna. Kun Suomessa suositaan mielestäni kivalla tavalla selkeitä värejä ja vaatteiden yksinkertaisuutta kuin myös kotikutoisuutta (itsetekemä on pop!), niin täällä eritoten tyttöjen vaatteissa korostuu söpöys.)

Haluan, että blogini on mielenkiintoinen, tukea tuova, ajattelua herättävä ja aito. Ehkäpä opettavainenkin, kuin myös jollain tasolla viihdyttävä (parempi niin kuin ärsyttävä!). Kuin myös, jos joskus yhteistyöpostauksen päädyn tekemään, pitää kyseisissä tuotteissa/yrityksessä/organisaatiossa olla sitä jotakin, jotain nimenomaan minun arvojeni mukaista.
Tässäpä pähkinänkuoressa se, mihin blogillani pyrin, ja minkä yritän muistaa postausaiheita miettiessäni.

Ennen kuin kukaan ehtii Rubyn ja Elsan kuvien julkaisussa tapahtuvaa ”eriarvoisuutta” pohtia sen syvemmin, avattakoon sitäkin tässä samaan syssyyn kun blogista muutenkin puhutaan. Blogiani kauemmin seuranneet muistanevat, kuinka aiemmin Rubysta otetuista kuvista ei näkyneet kasvot tai olleet muutenkaan tunnistettavia. Halusin suojella häntäkin, mutta unohdin tyystin jotain oleellista. 8-vuotiaalla on jo oma ääni, oma mielipide. Hänen oppiessaan että kirjoitan blogia, hän halusi heti sen päästä näkemään ja sitten seurasi suuren suuri ihmetys:
”Miksi minusta ei ole täällä yhtään kuvia?”
”Onhan, katso, tuossa on tuo jouluinen poski – kuvakin.”
”Aijaa.. ”
”En ole laittanut sinusta kuvia näkyviin, koska halusin suojella sinua.”
”Älä huoli, on minusta blogattu ennenkin!” (Koulunsa blogi)
”Eli haluaisit että laitan kuvia sinusta blogiin?”
”Joo!”
Niinpä lähiaikoina blogiini on kuin onkin ilmestynyt kuvia tästä reippaasta tyttösestä, ja esiintyypä hän jopa videollakin! Kaiken materiaalin hänestä hyväksytän tosin tytöllä itsellään kuin myös isällään ensin. Voi sitä ylpeyttä, kun hän pääsi näkemään kuvia itsestään nettisivulla..!

Sitten kunhan Elsallakin on ”oma ääni”, niin voi olla että hänestäkin ilmestyy kuvamateriaalia. Katsotaan sitten reippaan 8 vuoden päästä!

Mitä mieltä olet blogistani? Haluaisitko lukea jostain enemmän/vähemmän? Kehitysideoita otetaan erittäin mielellään vastaan!

Avainsanat

Kommentit

Joo, hyvin kirjoitettu! ”En tietoisesti välttele niin sanottuja äitikliseitä blogissani, vaan kirjoitan nimenomaan siitä, mitä mielessäni milloinkin pyörii.” Jep ! Jos mun mielessä ei pyöri Mini Rodinin uus mallisto niin enpä mä siitä jaksa kirjoittaa ja jos just se kiinnoistais satoja lukijoita niin onneks on niitä blogeja joista sellasia löytyy. 😀

Onko sulla joku suljettu kuvakansio jossain päin internettiä Suomisukulaisia varten vai lähetätkö maililla kuvia or what? 😮 Kiinnostaa vaan koska mun sukulaiset tulis hulluiks elleivät sais sata kertaa viikossa nähdä meidän taaperosta kuvia! 😀

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.