Perhe-elämä
16.12.2013

Terkkuja sairaalasta!

Terkkuja sairaalasta!

Pikaiset terveiset näin kännykän välityksellä täältä Poolen sairaalan pedistä! Kuuntelen juuri Elsan tasaista mutta niin kovin nopeatahtista hengitystä toivoen, että väsähtäneen raukan pian uni korjaisi parantavaan maailmaansa.. On hän jälleen itkenyt muutaman tunnin putkeen, mikä on hänelle hyvin epätavallista ja juuri siksi minulle niin sydäntä raastavaa.. Mutta selkeää on, että hyvin epämukavat olot tytöllä ovat, mutta toivottavasti pian hän voi paremmin!

Saavuimme tänne tosiaan eilen, kun oli selkeää että saamamme antibioottikuuri ei ollut alkanut vielä auttaa perjantaina diagnosoituun keuhkoputkentulehdukseen, vaan tytön olo oli jatkuvasti huonontunut. Diagnoosi muuttuikin täällä heti virusperäiseksi tulehdukseksi keuhkoissa, minkä myötä antibioottien syöttäminen lopetettiin ja ”oloa tukeva hoito” (supporting care) aloitettiin. Hän sai siis naamatauluunsa ne jo neonataalista tutut happiviikset ja nenän kautta menevän ruokintaletkun, minkä lisäksi hänen nenäänsä imuroidaan räästä tasaisin väliajoin ja annetaan inhalaattorilla vähän keuhkojen laajentamisapua. Koska hänelle tuo hengittäminen on nyt niin työlästä, niin siksi lisähappi ja parin tunnin välein tapahtuva ruokinta nenäletkun kautta (kiinteät ruoat kokonaan pannassa), jotta tytöllä riittäisi energiat itse taudin selättämiseen.

Tuntuu nyt kovin oudolta seurata, kun tyttöä tosiaan ruokitaan nenän kautta eikä perinteistä reittiä suun kautta saa pahemmin mitään antaa, ettei raukka väsy.. Vaikka osittain olenkin tästä tyytyväinen, itsekin puolikuntoisena (keuhkoputken- ja poskiontelontulehdus), sillä ruokkimiseen ei minua sitten pahemmin tarvita.. mikä tarkoittaa, että voin levätä. Mikä hävettää paljastaa, aivan kuin haluaisin muka taukoa pieneni hoitamisesta! En todellakaan! Enkä kotiinkaan mene, vaikka omat energiatasot eivät optimaaliset olekaan. En mene, ellei pakoteta. On lohduttavaa ajatella, että ehkä läsnäolollani on jonkinlainen positiivinen vaikutus, joku joka auttaa Elsaa eteenpäin, että hän tietää ettei ole tässä paikassa yksin.. Vaikka en ihan 100%:sti voikaan.

Täällä siis ollaan nyt seuraavat pari päivää, kunnes tuo pienempi toipilas on taas tolpillaan!
Kyseinen potilas juuri nukahti, joten aika minunkin kokeilla, jos Nukkumatti ottaisi vastaan!

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!

Avainsanat

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.