Perhe-elämä
10.11.2013

Viikonlopun helmiä

Viikonlopun helmiä

Menimme tyttöporukalla herättelemään aamu-unista Dania. Ruby hyppäsi isänsä päälle, minä nousin varovasti sängylle kantaen Elsaa ja asetin hänet isänsä viereen.
”Tässä on minun vauvani,” Ruby sanoi halaten isäänsä. Dan mumisi unisesti.
”Okei!” naurahdin, ”Tässä on minun vauvani.” Silitin Elsaa.
Hetken oli hiljaista, kuului vain heräilevän miehen uniset äännähdykset.
”Katso, mitä teen vauvallesi,” aloitin tökkimään Dania nenään.
”HEI!” Ruby kiljahti hosuen kättäni kauemmas.
”Tämä on minun vauvani,” hän toisti.
”Minä laitan vauvallesi tutin suuhun,” totesin ja työnsin Danin suuhun Elsan tutin. Ruby kikatti.
”Ruby?” sanoin vakavasti, ”Saanko minä mennä vauvasi kanssa naimisiin?”
”Hyii, se olisi outoa! … Mutta okei, saat sinä.”

* * * * * * *

Istuimme autossa matkalla uimahallille, kun puhe Rubyn kanssa kääntyi ikiin.
”Minun äitini on 44-vuotias, isä 37..”
”Jep. Ja tiesitkö, että minun äitini sai minut ollessaan 25-vuotias, ja minä sain Elsan ollessani 25.”
”Oletko sinä 26-vuotias?”
”Parin kuukauden päästä, joo.”
”HEI! Sinä olet vanhempi kuin minä!”
”Tiedän! Mutta aattele miten outoa ois, jos olisin nuorempi.”
”Oho. No niin ois.”

* * * * * *

Lauantaina pääsi Elsa ensimmäistä kertaa uimisen makuun. Mentiin Littledownin uima-altaille, tungettiin tytär pinkkiin märkäpukuun ja uiteltiin häntä neljänneosatunnin verran lapsialtaan vesissä. Voi sitä ihmetyksen ilmettä, ja rauhallisuutta! Ei kertaakaan säikähtänyt tai uusista kokemuksista ärtynyt, vaan silmät apposellaan tuijotteli ympäriinsä. Hauskaa näytti eritoten olevan, kun kannattelin neitokaista vain niskan alta (!) seuraten kuinka rentona hänen kehonsa kellui veden pinnalla.. Tuolloin hän tarkkaili erityisen tarkkaan kattovaloja. Dan uhrautui poistumaan altailta tyttären kera sen jälkeen, kun katsoimme että Elsalle sopiva uittoaika oli ohi (ei liian kauaa saisi häntä uitella, ettei aistikokemuksia tule liikaa), ja minä jäin vesipetona leikkimään vielä vajaaksi tunniksi Rubyn kanssa. Mutta araksi olen heittäytynyt, en uskaltanut mennä vesiliukumäkiin! Mitä tämä tällainen peli on, milloin minusta tällainen jänishousu on tullut?! Mutta onneksi Ruby kulutti vesiliukumäkien pintaa ihan minunkin edestä, juoksi niitä rappusia yhä uudestaan ylös vain päästäkseen hurjaa vauhtia putkea pitkin alas.

Kyllä lapsen riemun seuraaminen on ehdottomasti elämän yksi suurimmista nautinnoista.

Toivottavasti teilläkin oli ihana viikonloppu, ja sen myötä pääsette hyvillä mielin aloittelemaan uutta viikkoa!

Avainsanat

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.