Perhe-elämä
2.11.2013

Kuurouden posiitivisia puolia ja laitetaan hyvä kiertämään lelujen muodossa

Kuurouden posiitivisia puolia ja laitetaan hyvä kiertämään lelujen muodossa

Olen aiemmin jo avautunut niistä parista huolesta, mitä oman lapsen huonokuuloisuus eittämättä aiheuttaa. Nyt mennäänkin sitten päinvastaiseen suuntaan – mitä positiivista on siinä, että lapsi ei kuulekaan? Yksi on häiriötekijöiden väheneminen vauvan nukkuessa. Ihan vauvan vieressä tämän uinuessa voi keskustella normaalilla äänellä, ei tarvitse hipsutella varpaisillaan ympäri kämppää kun toinen nukkuu, voi imuroida ihan rauhassa herättämättä pientä, kuten myös katsoa normivoluumeilla leffaa, kuunnella musiikkia, tiskata ja tiputtaa vahingossa astioita laattalattialle rämisten, pitää vaikka huutoshown ukon kanssa ja tytär nukkuu onnellisesti kaiken tuon hälinän yli.

Niin sitten eilenkin vauvan nukkuessa vieressä me tyttöporukalla kuunneltiin nostalgisia suomibiisejä, niin Kikkaa, Don Huonoja, Tik Takia, Nylon Beatia, Puoli Kuuta.. Naureskeltiin sanoille, muisteltiin missä oltiin kun näitä kuunneltiin. Ja miten biisit, jotka niiden pinnalle tullessa olivat ärsyttäviä, mutta nyt nostalgisuudessaan niin ihania – ne kun tuovat muistoja sieltä nuoruuden ja teiniyden ajoilta..
Terkuin kotimamma 25-v, eihän siitä teiniydestäkään niin kauaa vielä ole?
Ja Elsa ei värähtänytkään, uinui suu auki täydessä unessa koko meidän musiikkisession lävitse.

ruskaOlin jo jonkin aikaa pyöritellyt mielessäni pienenmuotoista ideaa.. Ovatko kaikki kuulleet ”Edes yhtenä päivänä maailman tärkein” – fb-ryhmästä? Ryhmän ideahan lähti tästä, erään tytärtään rakastavan äidin päähänpistosta, ja kyseisen tarinan koskettamana turkulainen nuori teki asiaa varten ihan oman ryhmänsä facebookiin. Pääasiallisesti ryhmä on tarkoitettu lasten ja nuorten ilahduttamiseen, mutta olen minäkin saanut siitä oman koskettavan osani, kun ystäväni pyysi siellä kortteja minulle. Nyt ne ovat seinää koristamassa, missä ne muistuttavat ihmisten hyvyyestä päivittäin…!

Ja sainkin tästä sitten idean. Mikä estäisi minua pyytämästä apua omalle tyttärelleni lelujen muodossa? Elsallehän olisi tärkeää saada hyvin paljon erilaisia aistikokemuksia tukemaan hänen kehitystään, ei pelkästään hänen kuuroutensa takia vaan myös siksi, kun hänellä on sitä jäykkyyttä raajoissa ja mahdollisesti jotain häimää silmissäkin. Elsan lempilelu tällä hetkellä on valoja välkyttelevä musiikkilelu, ihan vain niiden valojen takia – ja koska voi olla perheitä, joiden lapset ovat jo vauva-ajan leluista kasvaneet yli, niin pohdin, että haluaisivatkohan he laittaa hyvän kiertämään ja ilahduttaa meitä ja pientä tytärtämme pienellä lelulahjoituksella?
Pohdin jo loppusijoituspaikankin kyseisille leluille sille ajalle, kun Elsa olisi kasvanut noista leluista yli. Voisin viedä ne esimerkiksi Poolen sairaalan lastenosastolle, missä olisi paljon iloa ja viihdykettä kaipaavia pikkuisia.. Jolloin lelut eivät taas jäisi meidänkään nurkkiin pölyttymään, vaan annettuaan iloa meidän hymypakkaukselle ne pääsisivät tekemään sitä samaa sitten sairaalallakin, missä hymyjä varmasti tarvittaisiin!

Olenkin saanut jo muutamia yhteydenottoja, ja olen ollut aivan otettu jokaisesta saamastani viestistä. Jos sinä haluat laittaa meille lelupakettia, älä epäröi jättää kommenttia sähköpostiosoitteen kera, niin mielellään laitan osoitetta tulemaan!

Uskon ihmisten hyvyyteen. Ja haluun auttaa. Niinkuin minä haluan auttaa muita kaiken kykyni mukaan, niin niin varmasti tekevät muutkin.
Kiitos, kiitos teille kaikille jo näin etukäteen!

Avainsanat

Kommentit

Niin se vaan, eikö olekkin ihan mukavasti näitä hyviäkin puolia 😉 varmasti joskus vahingossa hyssyttelee muita, kun vauva nukkuu vaikka ei ole ollenkaan tarpeen. Itsekin joskus menen onnellisena nukkumaan, kun tiedän muiden meluavan ja kolistelevan ympärillä mutta onneksi en itse niitä kuule, heh! 🙂 Kuulostaapas niin ihanalta tyttöjenillalta, täytyypäs itsekin kuunnella niitä teiniaikojen biisejä!

Edes yhtenä päivänä maailman tärkein-ryhmä on aivan ihana! Siellä on paljon niin ihania ja hyviä ihmisiä. Itse olen lähettänyt vain yhden kortin, pitäisi kyllä ryhdistäytyä! Mutta tosi hyvä idea pyytää muilta tarpeettomiksi jääneitä leluja. Lähettäisin jos olisi! 🙂 ihanaa loppuviikkoa sulle!

Meriannen

On, vaikka niitä ei aluksi nähnytkään! Pari kertaa olen ihan hämmentynyt kun olen ollut EL:n kanssa ulkona, hän on ollut nukkumassa ja ympärillä olevat muut äidit alkaa hyssyttämään heidän pieniä että ”olkaa hiljaa, älkää herättäkö vauvaa”… Sitä on silloin oikeasti tajunnut että niin no joo, jos ois kuuleva vauva niin hänhän voisi tuosta pikkulasten leikistä häiriintyä, mutta meilläpä nukutaankin ihan nätisti – ja oonkin päässyt sanomaan sitten että ”älä huoli, miun vauva ei kuule”.. Äitien reaktiot taas tähän on kyllä mielenkiintoisia! Osa on vain sanonut että ”ai” ja olleet hämmentyneitä, eivätkä ole jatkaneet keskustelua pidemmälle, toiset on taas mielenkiinnolla kyselleet lisää 😀

Se on kyllä aivan ihana! Itsellä on tässä kortti teossa kanssa, siitä tulee niin hyvä mieli! Ja kiitos, tiedän että lähettäisit <3 Aivan upeeta viikonloppua siulle, ja hyvää marraskuun alkua! 😀

Moikka! Kun aiemmissa postauksissasi pohdit kuuloon liittyvien sanojen suomenkielisiä vastineita, niin: Tuo nyt teillä käytössä oleva on kuulokoje tai kuulolaite, cochlear implant taas on sisäkorvaistute (kun se leikkauksella ”istutetaan” korvan sisään, ehkä siitä vois muistaa). Ja suomalaisten kuurojen äidinkieli on nimeltään suomalainen viittomakieli.

Tosiaan monet kuurot viittomakieliset ei tykkää sanasta ”kuulovammainen”, mutta sitten on taas varmasti huonokuuloisia, joita kyseinen termi ei haittaa. En osaa sanoa Briteistä varmasti, mutta ainakin Amerikassa on käytössä käsite Deaf osoittamaan kieli- ja kulttuuri-identiteettiä, siinä ei kuulon asteella ole väliä. Samoin myös Suomessa, joku lääketieteen näkökulmasta huonokuuloiseksi luokiteltu voi kutsua itseään kuuroksi, koska kuuluu kuurojen viittomakieliseen yhteisöön. Tosi hienoa että olette jo alkaneet opetella BSL:ää! 🙂 Ja että näet monikielisyyden mahdollisuudeksi ja viittomakielen tärkeyden. Miten Ruby on suhtautunut asiaan, onko hän innostunut viittomakielen opettelusta?

Löysin blogisi tänään ja luin kaikki kirjoitukset läpi, hups vaan 😀

T. Viittomakielen tulkiksi opiskeleva

Meriannen

Moikka, kiitos ihana hurjasti kommentistasi! Kiitos myös termien suomentamisesta, olen edelleen joskus ollut epävarma käytettämistäni sanoista että sanonko oikein, eritoten implantin eli juuri tuon sisäkorvaistute – sanan kanssa olen kokenut suurta epävarmuutta! Ja minäkään en pidä sanasta ”kuulovammainen”, vaikka olen ehkä sitä jossain käyttänytkin, aikaisemmissa kommenttiketjuissa taidettiin löytää siihenkin parempi sana sitä korvaamaan kuten ”huonokuuloinen” tai vastaava. Kuulovammaisessa on joku negatiivinen sävyte, mistä jää itsellä paha maku suuhun!

Meillä oli sanasta ”deaf” keskustelu tuon miun support workerin kanssa, ja hän sanoi että se on samalla tavalla kansankielessä huonokuuloisen vastine. Hän kertoi, että vaikka sanatarkasti kuurohan tarkoittaa sitä että henkilö ei oikeasti kykene kuulemaan yhtään mitään, mikä on hänen mukaansa äärimmäisen harvinaista, kuitenkin arjen puheessa sanaa ”deaf” käytetään huonokuuloisista ihmisistäkin, kuulonaleneman asteesta riippumatta. Eli varmaankin samoilla linjoilla mennään kuin Amerikoissa ja Suomessa?

Ruby on hyvinkin innostunut! Kunhan saan aikaiseksi niin ryhdyn käymään lävitse kuvaamiamme videoita, kun yhdessä viitottiin eläimiä. Ruby kauhean innokkaasti katseli noita meidän saamia viittomakielen kirjoja, viittoi sieltä lauseita ja käski meidän koko ajan katsoa kun hän viittoi, ja opetti meille sitten eläimet sen kirjan mukaan..! Ollaan otettu käyttöön jo sellainen tapa, että jos hän kysyy miten joku sana kirjoitetaan, niin minä viiton sen hänelle (tapahtuu useita kertoja päivässä hänen ollessaan meillä, kun pelaa internetpelejään) – opitaan molemmat aivan huomaamatta näin!

Koko blogin läpi! WOU! Olen kovin otettu ja annan sulle täältä kiitolliset aplodit!

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.