Muut
10.10.2013

Sairaslomattomuus ja muut päivän mietteet

Sairaslomattomuus ja muut päivän mietteet

Tällainen pikainen päivitys täältä sohvan perukoilta vaan moi. Koko kroppa natisee ja valittaa, kolottaa ihan ihmeellisistäkin paikoista ja kiputiloja hypähtelee alavatsasta selkään ja nyt on kurkkukin alkanut kipeytymään – kuumetta tällä äidillä oli ainakin tiistaina ja ehkäpä vielä eilen illallakin, tämä päivä on mennyt kivasti Elsan kanssa torkkuen sohvalla. Tätä piti oikein demonstroida tänään visiteeranneelle neuvolatädille, kun NHS:n virallinen ohjehan on, että keskosvauvan kanssahan ei perhepetiä harrasteta ja ei eritoten sohvalla! Minä siinä sitten esittelin miten tasapainotan tytön käsivarteni ja jalkani päälle tyynyn avulla ja miten käsivarteni suojelevat häntä koko maailman pahuudelta ja miten ihana pieni halinalle hän sitten minulle on päikkäriajoiksi. Elsa on siis mukavasti tuettuna käsieni ympäröimänä, peppu reidelläni, jolloin hän ei pääse liikahtamaan sohvalta itse minnekään (hankala selittää – mutta hän on kuin pesässä sylissäni, täysin kehoni suojissa, muttei sen puristuksissa). Ihan tyytyväinen vauvani turvallisuuteen neuvolatäti sitten lopulta oli, vielä varmistettuaan että eihän mielialalääkitykseni vaan vaikuta uneni syvyyteen. No, ei, päinvastoin oikeastaan – jos unohdan ottaa lääkkeen aamusta ja otan sen vasta iltapäivästä, voi olla että en nuku seuraavana yönä lainkaan. Joten ei mahdollisuutta siihen, että olisin liian syvässä unessa niin että unohtaisin piteleväni Elsaa sylissä.

Yönsä Elsa nukkuu omassa äitiyspakkauslaatikossaan, nämä pienet halitorkut ovat ihan vain sellaisia pieniä harvinaisia herkkuja.

On se muuten eri kiva olla äitinä kipeänä. Ennen äitiyttähän sai hautautua kaikkien peittojen alle ja antaa muun maailman hoivata ja huoltaa (jos ketään hoitajaa oli siis saatavilla), ja vain nukkua huono olo pois – mutta äitiydestähän ei oteta sairaslomaa. Onneksi on kuitenkin olemassa ihania kavereita, jotka tulevat hoitamaan pientä Elsaa, jotta tämä äiti pääsi ottamaan torkut makkarin puolelle! Ja on se ihanaa että Elsa on niin kiva vauva joka jaksaa äitiä piristää maailman ihanimmilla virneillä ja jokelteluilla, kun äidillä on päänsärky ja ei jaksaisi.

Tänään kävi myös meidän erittäin kivan oloinen tukihenkilö, joka auttaa siis kuurojen lasten perheitä. Tästä vielä lisää myöhemmin tarkemmin, nyt ajatukseni tästä ovat vielä ihan solmussa. Mutta tukea tosiaan saadaan, ja hän tulee nyt visiteeraamaan meillä viikottain tukea ja neuvoja tarjoten!

Haluan kuitenkin nyt jo avautua siitä yhdestä asiasta, mikä hänen jutuissaan järkytti – se miten hän vakuutti että Elsan kanssa ei viittomakieltä välttämättä tulla tarvitsemaan, miten hän puhui kuinka kuulokoneen avulla Elsa voi oppia puheen ja esimerkiksi ei siis koulunkäynnin kannaltakaan tarvitsisi viittomakieltä. Olihan tuo ihan kiva kuulla, mutta huomautin sitten siinä vain, että entäs kun mennään tytön kanssa uimaan? Tai entäs suihkut, kylvyt? Aivan kuten Tytön matkassa – blogista luin huonokuuloisuuden plussista ja miinuksista, nuo kuulokoneethan toimii vain jos ne on päällä ja eiväthän ne tietysti saa kastua. Ja entäs jos ne menee rikki? Jotenkin jäi sellainen maku suuhun kuin meille oltaisiin yritetty vakuuttaa että viittomakieltä ei välttämättä tarvitsisi oppia, ja hän mainitsi esimerkiksi vauvaviittomien/tukiviittomien käyttämistä Elsalle tukemaan hänen kielenkehitystään.. En nyt usko että hän meitä oli käännyttämässä pois viittomakielen oppimisesta, vaan ehkä enemmän halusi luoda sitä tunnetta että ei ole mikään pakko oppia viittomaan – välttämättä. Sanoin Danille tämän tukihenkilön lähdettyä, että en tiedä hänestä, mutta minä haluan ainakin oppia viittomakielen, että on ainakin yksi takuuvarma kommunikointikeino EL:n kanssa joka ei mistään tekniikasta olisi riippuvainen.. Tukihenkilö merkkasi kyllä papereihinsa, että haluamme oppia viittomakielen.

Ja, no, huomenna on vihdoin ja viimein Se Päivä. Totuuden hetki. Kuulotestit. Jos vaan saan Elsan pysymään kivasti unessa koko toimituksen ajan, niin saadaan tietää kokonaisuudessaan hänen kuuloalenemisensa laajuus. En yhtään tiedä mitä toivon tai ajattelen asiasta.. Jotenkin ajatukset puoltaa sitä että hän olisi kokonaan kuuro, toisaalta tiedän toivovani että hän pystyisi edes jotain kuulemaan.. Tästäkin on jotenkin ajatukset ihan solmussa, kun on vähän ristiriitaiset tuntemukset nyt noista kuulokojeista, tällainen tunnesykkyrä kun olen. No, huomenna selviää.

rakkaudellam

Avainsanat

Kommentit

Voi ei, pikaista paranemista sulle!

Se on valitettava totuus, että sairaanhoitopiireissä täällä suomessakin tyypit sanovat viittomakielelle ei. Kuulemma puhekieli riittää vallan mainiosti. Minusta tämä on hieman surullista, kun ei koskaan voi tietää mitä tapahtuu. Viittomakieli on aikanaan tukemassa puheen opettelussa, ei siitä mitään haittaa ole. Itse olen ainakin kiitollinen, että osaan kummankin kielen. Mutta hienosti oot osannut pohtia juurikin EL:n kannalta, mikä hänelle on parasta! <3

Tulehan tännekin kertomaan, kuinka kuulotestit sujuivat. Ihan varmasti on mieli ihan solmussa asian suhteen, en yhtään ihmettele! Tsemppiä.

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.