Infoiskut Viittomakieli
6.10.2013

Uutta innokkaasti oppien!

Uutta innokkaasti oppien!

Olemme vihdoin ja viimein päässeet yhteisymmärrykseen siitä, mitä viittomakieltä tyttäremme kanssa alkaisimme käyttää. Ennen päätöstä kävin aivan upeita keskusteluja tästä tuttavieni kanssa niin facebookissa kuin ihan kasvokkainkin, oli niin maisteritason viittomakielen opiskelijaa, puheterapeuttia, erityispedagogia, toimintaterapeuttia kuin viittomakielen opettajaakin – ja sitten minä, yksi hyvin hämmentynyt äitirukka, ja Dan, jolle parhaani mukaan suomenkielellä käydyt keskustelut käänsin. Sen verran olin tietoinen viittomakielistä jo aiemmin, että tiesin jokaisessa maassa olevan omat viittomakielensä, ja maiden sisällä vielä tottakai luonnollisesti omia viittomamurteitaan, aivan niinkuin puhutussakin kielessä. Olin aina kuitenkin tähän mennessä ollut siinä käsityksessä, että olisi olemassa jotain niinkin kätevää kuin ”kansainvälinen viittomakieli” – vähän niinkuin englanti ääneen puhutuissa kielissä. Mutta minut todistettiin vääräksi: kansainväliset viittomat ovat yhdistelmä kahta tai useampia viittomakieltä, joita eri maista tulevat viittovat keskenään. Ei siis ole yhtä kaikkien tunnistamaa kansainvälistä viittomakieltä, vaan nimenomaan jokaisessa kansainvälisessä tilanteessa syntyvät omat viittomansa, jossa eleet ja mimiikka korostuvat.

No, tämän oppiminen tottakai yliviivasi mahdollisesti opittavien viittomakielien listalta yhden mahdollisuuden. Seuraavaksi jäikin sitten se, että opettelenko minä Suomen ja Dan Englannin viittomakielet, vai opettelemmeko molemmat saman. Jos EL kuulisi, kuullessaan kahta tai useampaa kieltä vauva oppii kyllä tunnistamaan eri kielet ja siten oppisi luonnollisesti ympärillä puhutut kielet – minkä vuoksi aiemmin olin kiinnittänyt erityisen paljon huomiota siihen, että puhuin tyttärelleni nimenomaan vain suomea, jolloin hänelle olisi ollut luonnollista, että äidin kanssa puhutaan tällä mongerruksella ja isän ja siskon ja muiden kanssa sitten tuolla vingerryksellä. Mutta jäimme pohtimaan, olisiko visuaalisessa kielessä tilanne aivan eri, oppisiko aivot tunnistamaan samalla tavalla viittomakielten eron ja kuitenkin yhdistämään viittomat oikeisiin asioihin? Puheterapeutin ja muiden kanssa käytyjen keskustelujen jälkeen totesimme, että kahden eri viittomakielen käyttäminen olisi liian pientämme sekoittavaa touhua, joten päätimme sitten valita vain yhden viittomakielen. Ja mikä parasta, pääsisimme siis opiskelemaan uutta kieltä yhdessä!

No, kumpi sitten?

British Sign Language FB-sivulta lainattu!

Brittiversio. British Sign Language eli BSL. Tulevaisuuteen suuntautuvissa suunnitelmissammehan on, että mahdollisesti pysyisimme täällä Brittimaassa ainakin Elsan varhaislapsuuden, ja ehkä vasta sitten joskus Elsan saavuttaessa kouluikää muuttaisimme Suomeen, ellei elämä muuten meitä johdata – joten tottakai Elsa tarvitsisi muiden kuurojen lapsien kanssa kommunikoimiseen täällä brittiläisiä viittomia. Ja tottakaihan brittien viittomat ovat erilaiset kuin suomiviittomat, vertaa vaikka ylempää kuvaa tähän. Meille kuitenkin vakuutettiin, että kunhan Elsa on oppinut yhdet viittomat, niin seuraavien opiskelu sitten myöhemmin olisi helppoa, kun viittomakielen periaate on kuitenkin jo tuttu. Vähän sama kuin puhutussakin kielessä, mitä enemmän kieliä oppii sitä helpompaa uusien kielien opiskeleminen on.

Danin työkaveri, tämä mainitsemani viittomakielen opettaja, kävi meillä viikko sitten opettamassa jo BSL:n alkeita. Saimme tietää, että BSL:ssä viittomiin tosiaan käytetään kahta kättä: toinen on niin sanottu johtava (leading) käsi, toinen on paikkakäsi (placing). Eli oikeakätisenä suurimman osan viittomista teen oikealla, ja osoitan niitä vasemmalle. Käsien sijainti taas kertoo esim. ajasta tai/ja etäisyydestä – lähellä kehoa nyt tai lähellä, etäällä myöhemmin tai kaukana.

Viittomakielessä käsien tekemät liikkeet ovat vain yksi osa kieltä; toinen osa ovat sanojen sanominen (huulten liike) ja ilmeet, jotka toimivat kuin puhutun kielen äänenpainoina. Mitä upeampaa jokin on, sitä innostuneemmalta pitää naamankin näyttää ja niin edelleen. Henkilökohtaisesti tiedän, että tämä tulee olemaan tämän kielen se hankalin osuus minulle oppia: näin suomalaisena jurona kommunikoidessani naamani pysyy helposti peruslukemilla. Tuntuisi.. tyhmältä väännellä naamaa. Mutta ajallaan.. Ajallaan.

Ensimmäisellä oppitunnillamme opimme jo aakkoset, kuin värejä ja eläimiäkin. Videoin itsestäni pienen videonpätkän viittomassa aakkoset. Ystävät, tutut ja sukulaiset sekä mahdolliset muut halukkaat, tässä olisi teille siis mahdollisuus opetella näitä BSL:n viittomia minun kanssani. Huomioikaa, että en tosiaan ole viittomakielen ammattilainen (opin itsekin nämä viittomat vasta äsken itse! – joten virheiden mahdollisuus on olemassa.), ja nämä viittomat ovat hyvin erilaiset Suomen viittomakielen viittomiin.

(Korjasin y:n, olin alunperin viittonut sen väärinpäin…)

Kaikki englannin vokaalit (a, e, i, o ja u) viitotaan siis niin, että ohjaavan käden etusormella kosketaan paikkakäden sormea, joista peukalo on a, etusormi e ja niin edelleen, loppuen tietysti pikkurilliin, joka on u. Kaveri antoi kivan muistisäännön esimerkiksi i:n sormen paikan muistamiseen – keskisormi eli i niinkuin idiootti! Vähän söpömpi muistisääntö on taas o:lla – o muistuttaa muodoltaan sormusta, ja viittomassa osoitetaankin sormussormea. Kannattaa yrittää muissakin viittomissa miettiä kivoja muistisääntöjä, joilla viittomat jäisi mieleen – esim. b on kaatunut kännissä, h niinkuin hutaisu..

Tuon ylläolevan kuvan, näiden ohjeiden ja kuvaamani videon avulla toivottavasti pääsette BSL:n aakkosten makuun. Kun alatte jo osata itse viittoa nämä, voitte alkaa harjoittelemaan viittomien tunnistamista esimerkiksi tämän kivan pienen pelin muodossa!

Tämä nyt oli tavallaan myös kokeilu – olisiko teillä kiinnostusta saada näitä tällaisia videoita lisää, ja muita kuvallisia ohjeita viittomiin – kun huomioon ottaa, että en tosiaan opettele Suomen viittomakieltä tässä vaiheessa?

Ja jo nyt, aivan älyttömän suuri kiitos teille jokaiselle, jotka olette jaksaneet vastata loputtomiin kysymyksiini ja halunneet auttaa vilpittömästi! Ette tiedäkään miten paljon jokaikinen pienikin avunjyvänen on minulle/meille merkinnyt. Kiitos.

Avainsanat

Kommentit

Hei!

Minulla on taas kaksi lasta ja he käyttävät joka päivä kotona ja koulussa suomalaista ja ruotsalaista viittomakieltä sekä puhuttua suomea ja ruotsia. Lapst vaihtavat kieliä tosi sujuvasti ja eikä monikielisyydestä ole haittaa, päinvastoin! 🙂 Nyt vanhin opiskelee englantia koulussa ja se on kuulemma ihan helppoa! Amerikkalaista viittomakieltä on myös opiskeltu ihan vähän, kun on tavannut amerikkalaisia viittovia lapsia ulkomaan matkoilla. Lasteni mielestä on mahtavaa osata monta kieltä. Ja he kerskuvat omille kavereilleen. 😉

Mielestäni voit ihan hyvin aloittaa myös opiskelemaan suomalaista viittomakieltä ja miehesi Englannin viittomakieltä. 🙂 Kaikkea hyvää teille ja tsemppiä viittomakielten opiskeluun!

Meriannen

Hei, kiitos hurjasti kommentistasi! Oppivatko pienesi molemmat viittomakielet yhtä aikaa, heti pienestä pitäen? Miten? Oliko missään vaiheessa ongelmia? Toivon itse tosiaan kovasti, että BSL:n oppimisen jälkeen myöhemmin EL oppisi suomalaisen viittomakielen – eikä jo pelkästään siksi, että oma äitini opettelee juuri koulunsa puolesta suomalaista viittomakieltä ja kun siskoni on viittoo myös sujuvasti suomeksi..

Minähän ajattelin nyt tosiaan olla niinkin hurja, että opettelen molemmat.. Ensin BSL:n ja sitten suomalaisen.. Mutta mielenkiinnolla odotan vastauksiasi, jos vain haluat vielä kertoa tarkemmin omista kokemuksistasi!

Kiitos vielä kerran, ja ihanaa syksyn jatkoa sinne teille! Ja isot halirutistukset tosi fiksuille lapsillesi! 🙂

Hei! Kyllä – neljä kieltä käytettiin heti lasten syntymästä lähtien. Jotkut tosin kauhistelivat, että eihän monta kieltä voi omaksua yhtä aikaa. Pienempänä kielet (viitotut ja puhutut) menivät vähän sekaisin, mutta myöhemmin lapset oppivat erottamaan ne. Nykyään lapset lainaavat sanoja/viittomia, jos eivät tiedä niitä tietyllä kielellä. Kuopukseni voi sanoa tällä tavalla, että ”Missäs on mun linjal?” (Linjal=viivotin). Ongelmia ei ollut missään vaiheessa, vaan joskus oli sellaisia vaiheita, että lapsi puhuu mieluummin vain ruotsia tai viittoi mieluummin vain suomeksi – vaikka lapselta kysyttiin suomeksi tai viitottiin ruotsiksi. Neljän kielen syöttöä jatkettiin siitä huolimatta ja nyt kielet vaihtuvat sujuvasti. Täytyy myöntää, että joskus ihmettelen itsekin miten on mahdollista että minun lapset osaavat neljää kieltä sujuvasti. Huh huh!

Mielestäni on todella mahtavaa osata monta kieltä ja uskoakseni teillä menee ihan hienosti! 🙂 Kerrotaan terveisenne kotiväelle! 😉 Jään mielenkiinnolla lukemaan tätä teidän mielenkiintoista kuulo/viittomismatkaanne. 🙂

Meriannen

Siis aivan upeeta, VAU! .. Oon ihan sanaton! Tää antaa kyllä niin paljon uskoa ja toivoa että kyllä se meidänkin tyttö tulee sitten ihan ongelmitta viittomaan sekä englanniksi että suomeksi kuin myös, jos vain kuulo saadaan ”toimimaan”, niin puhumaan noilla kahdella!

Hymyilen täällä ihan äimän käkenä, on se jännää mihin lasten aivot kykenee (vrt. sama tilanne aikuisella)!

Melkoinen dilemma kyllä, tämän rinnalla meidän kuulevan perheen kaksikielisyys tuntuu tosi yksinkertaiselta. Mutta hyvään ratkaisuun varmasti päädyitte, kun nyt kerran asutte siellä toistaiseksi ainakin. Pitääkö suinkin siis viittoessa sitten puhua asiat myös englanniksi? Joka tapauksessa tsemppiä uuden kielen opiskeluun!

Meriannen

Englanniksi – huulien liike tottakai pitää mätsätä käytetyn viittomakielen kanssa, eli suomenkieli nyt jää auttamatta vähän sivummalle.. Näin ainakin luulen! Mutta yritän olla murehtimatta asiasta (minä joka olin niin innoissani kaksikielisestä perheestä ja äidin ja pikkuisen ”omasta salakielestä” kun isi ei osaa suomea) ja muistaa että voihan olla että hän myöhemmin oppisi vaikka lukemaan suomea.. Ja tietysti ehkäpä jopa puhumaankin, riippuu nyt kuulotestien tuloksista ja mitä apuja voidaan saada.. Ihana elää vielä epätietoisuudessa!

Miten arki teidän kaksikielisessä perheessä sujuu? Onko hassuja kielikommelluksia, kestikö lapsilla pidempään oppia puhumaan kahden kielen takia? Olen vähän jo käynyt kuikuilemassa siun mielenkiintoista blogia, pidän kovasti siun tavasta kirjoittaa ja ilmaista asioita!

Meriannen

Nonnih, kato, sen mitä yhtenä iltana kuumehöyryissäni blogiasi tutkailin tarkemmin niin jäin ymmärrykseen että asuitte Ranskassa. Katopa juu, luetun ymmärtäminen hallussa on juu! Huolestuttiko sinua missään vaiheessa heidän kielenkehityksensä? Tuon ikäisinä puhehan kai vielä saakin olla aika epäselvää, kun kuitenkin kommunikointiahan siinä harjoitellaan ja sanavarastoa rakennellaan, ja kun ymmärtääkseni kaksikielisyys tuo kuitenkin omat haasteensa tähän alkuun.. (Nimim. oppi ärrän vasta kakkosluokalla koulussa) Vaihtavatko pienet lennossa puheen ranskasta suomeksi, jopa kesken lauseen? Minua niin kiehtoo tämä kaksikielisyys.. Täällä minulla on tosiaan kaveri, jolla on suomalainen äiti ja isä saksalainen ja hän pystyy ihan täysin lennossa vaihtamaan kielen saksasta suomeen ja englantiinkin – olen monta kertaa suu ihmetyksestä auki seurannut häntä kuinka vaivattomasti hän kommunikoi kaikille ym. kielillä! EL:ltä tämä ei tietysti olisi nyt poissuljettua jos hän saisi kuulokojeet ja niistä olisi apua..

Nykytutkimuksen valossa ilmeisesti kaksikielisyys ei hidasta puheenkehitystä, vaan vaihtelu on vaan yksilölllistä. Mutta joo, esikoisen kohdalla tuntui kyllä aika pitkältä ajalta odottaa sitä puhetta, kun ei tosiaan vielä ollut tietoa siitä, oliko keskosuus siihen vaikuttanut. Meillä jatkui juuri sen puheen takia neurologin seurannat Lastenlinnassa 5-vuotiaaksi asti, mutta silloin todettiin, että kehitys on ihan ikätasoista, eikä puheessa tosiaan olekaan mitään ongelmia, ja lukemaankin lapsi on oppinut ihan aikataulussa.

Välillä nuo puhuu sellaista sekakieltä, ranskan sanoja tulee suomen sekaan ja toisinpäin, ja tosiaan lauseen alku ja loppu voi olla eri kieltä varsinkin silloin kun esikoinen puhuu noille nuoremmille tai kaksikielisille kavereilleen. Vähän tsemppaamalla puhe sitten pysyy yksikielisenä, varsinkin jos puhekumppanit on yksikielisiä jommalla kummalla kielellä.

Ehkä EL:stä voi sitten tulla kolmikielinen: englanti-suomi-viittomakieli. 🙂

Meriannen

No niin, ihana kuulla että tietoni ovat vanhentuneita! Kun tämä huolimylly on jopa osaksi aiitäkin pyörinyt että miten EL:n kielenkehitys, ihan kuulenevakin, sujuisi ja miten sekaisin raukka kielistä menisi..! Toivottavasti on äitiään parempi, meikä unohtelee sanoja kummastakin kielestä jatkuvasti!

Jos vaan ne kuuloaparaatit auttaasisäkorvaistute niin kolmikielinen, ellei jopa nelikielinen (sekä enkku- että suomen viittomakielet)…! Sitä odotellessa…

Meillä on aika ihannetilanne ton kaksikielisyyden suhteen, kun kotona siis puhutaan miehen kanssa ranskaa ja lapset on ranskalaisessa koulussa, mutta asutaan Helsingissä – lapsilla on siis molemmat kielet suunnilleen yhtä vahvoja. Ja mieskin ymmärtää suomea, niin että kun ollaan kaikki yhdessä voidaan keskustella tosi luontevasti kahdella kielellä.

Meidän lapset on oppineet vähän myöhään puhumaan, ekat sanat 1,5 -vuotiaina ja nyt 3-vuotiaitten kaksosten puhe on vielä välillä aika epäselvää, mutta siihen on todennäköisesti kaksikielisyyden sijaan syynä ihan geenit (mäkin olen oppinut aika myöhään puhumaan), ja esikoisen kohdalla voi vaikuttaa keskosuus ja kaksosten kohdalla taas kaksosuus. 😉 Että mene ja tiedä.

Kiva jos tykkäät blogista, mä jään varmasti seuraamaan teidän tarinaa, tämä keskosuus ja monikielisyys kun tosiaan kiinnostaa.

Vau mitä pohdintaa, varsin mielenkiintoista! Niin se kannattaa kysellä monesta eri paikasta ihmisten mielipiteitä asioista ja tehdä itse loppuratkaisu. Hyvään ratkaisuun olette mielestäni päätyneet! Se on hyvä, että on yksi kieli pohjalla niin on paljon helpompi myöhemmin muitakin kieliä oppia/opiskella. Minä ainakin mielenkiinnosta haluaisin nähdä lisää BSL:n viittomia, olen entuudestaan osannut vain viittoa oman nimeni.

Hurjasti tsemppiä ja ennen kaikkea kärsivällisyyttä viittomien opiskeluun, hauskoja noi sun muistisäännöt! EL varmasti kiittää myöhemmin vanhempiansa, että olette opiskelleet viittomaan! 🙂

Meriannen

Kiitos hurjasti! Tämä viittomien opettaja kertoi meille oikein surullisen tositarinan omasta elämästään – hän oli tavannut syntymästään kuuron teinitytön, jonka vanhemmat eivät olleet kehdanneet opetella viittomakieltä.. Näin tämä nuori ei ollut ikinä oppinut puhumaan, lukemaan.. hänellä ei ollut kunnollista tapaa kommunikoida muun maailman kanssa… Ja oli siksi itsetuhoinen. Ymmärrettävästi. Tosin en itse ymmärrä sitä miten tilanne on edes päässyt noin pitkälle, eikö joku sosiaalityöntekijä tms. olisi huomannut asiaa ja voinut tehdä jotakin? Tuntuu melkein liian kurjalta ollakseen totta (ja toivottavasti ei olisikaan, vaan olisi ollut sellainen motivaattoritarina..)!

Ja ihana tietää että kiinnostusta nähdä lisää noita viittomia löytyisi! Ei sillä että yhtään tarvitsisi lisämotivaatiota, mutta ihana ois kyllä itsellekin tänne noita videoita ja muuta postailla 🙂

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.