Perhe-elämä
10.1.2013

Tyttö vai poika, vai onko sillä niin väliä?

Tyttö vai poika, vai onko sillä niin väliä?

tie

Toinen ultra, se tärkeä rakenneultra, lähestyy päivä päivältä. Ennen kuin mahani kuorin vaatevarusteiden alta lääkärin nähtäväksi pitäisi olla tiukkaakin tiukempi päätös tehtynä. Haluanko tietää etukäteen vauvan sukupuolen? Parisuhteessa olevan suulta tuo voi kuulostaa oudolta lausahdukselta, mutta Dan on jo aikaa sitten antanut asian minun päätettäväkseni. Aikani ongittuani sain tietää Danin oman toiveen: hän haluaisi tietää, omien sanojensa mukaan siksi, koska ”on niin kärsimätön”. On hän sitten ladellut pöytään niitä samoja järkisyitä, mitä olen muualtakin kuullut: kun tietää sukupuolen, tietää hankkiiko tytön vai pojan vaatteita ja muita vermeitä. Tärkeimpänä Dan halusi kuitenkin minun tietävän, että on täysin minun päätökseni takana.

Mutta nuo edellä mainitut järkisyyt kuulostavat omiin korviini niin laimeilta. Tähän tietysti vaikuttaa Vauva-lehdestä lukemani artikkeli sukupuolisensitiivisestä kasvatuksesta, ja se herätti ajatuksen juuri tyttöjen ja poikien leluista ja vaatteista. Onko pojille autojen olemassaolon aikana kehittynyt joku auto-geeni, mikä tekee autoista silloin vain poikien jutun? Miksi tytöt eivät saisi rakennella huimia rakennelmiaan legopalikoilla ja ajaa hyrryyttää leikkiautoa, tai miksi se olisi niin outoa jos poika haluaisi leikkiä nukeilla?

Miksi siis sillä on jotain väliä, onko sisälläni kasvava ihme sukupuoleltaan tyttö vai poika? Hänhän on vauva, lapsi, tuleva ihminen. Eikö kaikkein tärkeintä tässä vaiheessa olisi vain sillä, että hän on terve?

koulumatka

Tietysti minua jännittää ajatus pojan saamisesta – enhän minä tiedä pojista tai heidän kasvatuksestaan mitään! Kaikki sisarukseni ovat tyttöjä, suurin osa serkuistani on tyttöjä ja poikien seurassa jännitin aina täysi-ikäisyyden ajoille asti. Tiedän, että tästä on osaltaan ihan turha murehtia – eihän se poikalapsi ole yhtään sen ihmeellisempi kuin tyttökään. Meillä tosin tuntuu olevan jotain sisäänrakennettuja käsityksiä kummastakin sukupuolesta. Vai miten sinä näet nämä sanonnat ja lorut: ”pojat on poikia” tai ”mistä on pienet tytöt tehty: sokerista, kukkasista, inkivääristä, kanelista”, kun pojat lorun mukaan olisi tehty etanoista, sammakoista ja koiranhännän tupsukoista?

Itse sukupuolisensitiivinen kasvatus on vielä vasta mielenkiinnon ja sitä kautta tutkinnan alla, mutta ennenkuin kukaan käsittää asiaa väärin: jos lapsi kasvatetaan sukupuolisensitiivisesti, lapsen omaa sukupuolta ei millään tavalla kielletä tai yritetä kasvattaa tytöstä poikaa tai toisinpäin. Tämä on tämä osittain jopa vihamielinen suhtautuminen tähän kasvatusmetodiin. Jos lapsi kasvatetaan sukupuolisensitiivisesti, hänelle ei aseteta rajoja sen suhteen millä hän saa leikkiä eikä osteta vain tietyn värisiä vaatteita. Eikä toisissa huomioida heidän sukupuoltaan: ei esimerkiksi sanota hiekkalaatikolla, että annapa lapio tytölle vaan lapselle, ja kassatäti ei ole kassatäti vaan myyjä. Tämän toteutusta olen itseasiassa miettinyt englanniksi: siinä kielessähän tehdään sukupuolierotteluja jo pelkästään kun kerrotaan jostakusta (she/he), kun suomenkielen hän on taas hyvinkin sukupuolineutraali.

portti

Tämän pienen mutkan kautta päästään takaisin punaisen langan ääreen. Haluanko tietää? Ei mikään yksinkertainen kysymys, johon olisi helppo suoraviivainen vastaus löydettävissä. Eikä vastauksissa ole sitä oikeaa tai väärää, vain itseasiassa tunnereaktio: haluanko tietää?

Kaiken jossittelun ja pähkäilyn, turhautuneiden en minä tiedä – kohtausten ja monien itsetutkiskelujen jälkeen lopulta päädyin sitten siihen, että ei, en minä halua tietää. Tuntuu nimittäin nyt jostain syystä siltä, että jos saan tietää, olisin jotenkin pettynyt itseeni. Enkä sitä taas sitten osaa selittää mitenkään. Olen kai vähän tällainen tunteella eläjä, etsin tunnereaktioista ja unista ratkaisuja ongelmiin, joita ei välttämättä voi ratkoa järjellä.

Ensi keskiviikkona haluan siis vain kuulla, että lapsi on terve ja kehittyy normaalisti (sormet ristissä ja peukalot pystyssä, minä ikuinen murehtija pelkään aina pahinta), ja se siitä tällä kertaa. Onpahan sitten yksi taianomainen hetki lisää odotettavissa synnytyslaitoksella: lapsen ensikirkaisu ja kätilön hihkaisu
”Onneksi olkoon, se on..!”


The important 20-week-scan is coming up soon and that leaves us with an important question to ponder with – do we want to know the sex of our baby when it is still in a womb? Dan would like to know, but he lets me decide. The more I think about it more confused I get – why does it matter which one it is as long as its healthy? All the clothes and toys shouldn’t be entirely focused on the sex anyway, like why girls wouldn’t be allowed to play with cars and boys play home and take care of dolls?

rakkaudellam

Avainsanat

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.