Äiti elämää
16.4.2016

Lapsi puuhun

Lapsi puuhun

 

Pitää vaan uskaltaa nostaa lapsi puuhun kun hän sinne haluaa, vaikka se välillä hirvittääkin. Pelottaako suakin lapsen touhut välillä? Niin meitäkin, mutta pelolle ei saa antaa valtaa..

 

Me ollaan molemmat Jonten kans sellaisia varovasti!- vanhempia. Eli vähän väliä kuuluu jomman kumman suusta: ”varovasti Mila” ”Mila varo” ”nyt varovasti Mila” . Ja se on ehkä vähän väärin. Tai kai se on ok myös jos myös välillä höllää ja antaa tytön painella. Toivottavasti meillä on tuo suht hyvässä balanssissa.

 

Eilen Mila meni puun juurelle ja otti oksista kiinni ja alkoi roikkumaan. Tässä kohtaa muistin olla rohkaiseva äiti ja kehuin roikkumista ja napsin sit samalla kuvia. Hetken kuluttua Mila pyysi että voisinko nostaa hänet korkeelle puuhun.

FullSizeRender

Mila Valosaari

Valosaari

Kyllä voin =) (joo enkö olekin tyylikäs Jonten huomiotakissa, omat takit kiristää jo turhan paljon)

Valosaari

Mila myös pyysi etten pitäisi kiinni ja että siirtyisin kauemmas. Tein työtä käskettyä. Tyttö pysyi hienosti puussa ja äiti oli ylpeä pikku kiipeilijästä <3

Valosaari Valosaari

Päästetään meidän pikku apinat puuhun ja harjoittelemaan motorisia taitoja. Lapsen liikunta on sitä että hän leikkii ja mielellään pihalla, kiipeillen, juosten, hyppien tai vaikka pelaten palloa.

Valosaari Valosaari

p.s. jälleen kerran koen suurta iloa siitä että talo on maalla jossa tämä onnistuu hienosti. Te jotka asutte kaupungissa, älkää huoliko vaan tehkää silloin tällöin perheretkiä jonnekin luonnon puistoon. Ja meidän kaupunkilaiskaverit: tervetuloa maalaisretkelle tänne meille =)

-Mari-

Avainsanat

Kommentit

Moikka! Vähänkö Mila on söpö 🙂 ja se tulokaskin on söpö 🙂 (tai eihän lapset/vauvat voi edes rumia olla 🙂 mutta tsemppiä teille ♡

Mä olen ollut kamalan varovainen vanhempi, silti omalle lapselle on sattunut ja tapahtunut :/
Kiipeilystä olen sitä mieltä, että minne ei penska itse pääse, niin siellä se ei ole turvassa. Joten leikkipuistossakaan en nosta lapsia isoon leikkitelineeseen, vaan pääsevät sinne vasta silloin, kun itse kiipeävät.
Nimittäin pari kertaa erehdyin pienen nostamaan käteni ulottumattomiin kiipeily-liukumäkirakennukseen, ja sitten juoksin isojen välien kohdissa, ettei kakara tule pää edellä alas, kun ei ollut minkään näköistä itsesuojeluvaistoa.

Mari Valosaari

Mäkään en tunne oloa mukavaksi jollei ole ns käsien ulottuvissa. Mutta kyllä mä nyt oon alkanu oleen hieman rennompi ja mennyt osittain ajatuksella ”pakkohan hänen on oppia”.

Tsemppiä sinne!

Eikä toi ainakaan täältä ruudun takaa näytä kauheen korkealta pudotukselta, vaikka vähähn hittiä saisikin 😀 (kuuluu asiaan mun mielestä) Pehmee luonto alla, ehkä joku kivi vois olla. Mutta siis näyttää just ihanalta ja ihan turvalliseltakin! 🙂

Mari Valosaari

Juu ei ollu korkeella. Sitten kun neiti itse kiipeilee ja korkeelle ni sit mä varmaan taas huutelen varotuksia maasta =)

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.