Äiti elämää
21.3.2016

Olenko liian uhkarohkea odottaja

Olenko liian uhkarohkea odottaja

Vierailin viikonlopun Elixir Fitness & Sport ohjelmassa ja suoritin siinä fitness warrior radan. Palautetta tuli aika kovaakin…

Mari Valosaari Fitness warrior

Osa kommenteista oli hyvinkin kannustavaa ja ihailevaa että teen asioita edelleen raskaana, mutta osa todella tuomitsevia (omasta mielestäni hieman turhan tuomitsevia). Palautteet ovat täältä blogista ja instagramista, keskustelupalstojen juttuja en halua edes tietää =D =D =D

”kamala jos olisit pudonut, ei hirveen fiksuu”

”Aika turvallista varmaan kiipeillä vatsan kanssa tuolla…”

”Oliko tuossa mitään järkeä? Entä jos olisit pudonnut mahallesi?”

On totta että olisin voinut telineeltä pudota, mutta tietenkin olin varovainen. Ja juurikin tuolla korkealla käynti oli hieman pelottavaa ja mietin kyllä koko ajan että nyt ei sitten saa pudota ja pitää mennä hitaasti ja varmasti. En missään tapauksessa tieten tahtoin laittaisi itseäni tilanteeseen joka on varmasti vaarallinen vauvalle.

Vaikkakin kyllä, teen asioita hevosten kans päivittäin, ajan autoa, käytän julkisia ja kävelen. Kaikissa noissakin piilee omat vaarat ja vahingon mahdollisuudet.

Se että on raskaana ei tarkoita että pitäisi jäädä vain sänkyyn makaamaan ja varoa ihan kaikkea mahdollista. Raskaana voi myös osallistua moneen moneen juttuun. Tietenkin edelleen on asioita joita en tekisi ja joita ei suositella raskaana tehväviksi, mutta maalaisjärjellä ja omaa kroppaa kuunnellen kaikki menee varmasti hienosti.

Uskon kuitenkin että nämä kommentoijat tarkoittivat kuitenkin pelkkää hyvää joten kiitos teille ”huolehtimisesta”. Se kyllä näytti hieman hurjemmalta kuin mitä oikeasti oli. Tai kai se aika hurjaakin oli, mutta ei liian – sanoisin minä =)

Loppu hyvin kaikki hyvin, en pudonnut (tällä kertaa) ja vauvakin vielä matkassa mukana.

Tästä voitte käydä katsomassa Elixirin jakson ja tuomita itse =) 

-Mari-

Avainsanat

Kommentit

Hyvä Mari! Itsekin raskaana (vko 25) ja yritän myöskin harrastaa liikuntaa mahd. paljon voimieni mukaan. Juoksun olen jo joutunut melkein kokonaan jättämään, mutta salilla käyn mielelläni. Kaipaisinkin enemmän kannustavia sanoja liikkuvalle äidille näiden varoitteluiden yms. sijaan. Harmittaa kun itseäni ei kannusta juuri muut kuin oma rakas mieheni. En ainakaan haluaisi päätyä odottajaksi, jolle pelkkä imurointi on jo melkoinen suoritus=)

Mari Valosaari

Minäpä yritän saada kirjoitettua omat ohjenuorani oikein yhteen omaan julkaisuun. Mutta tiiätkö mikä on hassua? Joku voi käydä kuntosalilla hyvin treenaamassa mutta ei imuroida.. heh voihan se olla myös hyvä syy vetäytyä hommasta, mutta tietyt liikkeet joillekin sopii ja joillekin ei.

Go Mari go! Ei kyllä minun mielestäni näyttänyt yhtään liian vaaralliselta, kun KOKENUT liikkuja sen tekee! Renkaan kääntöökin sai näppärästi apuja! 😉 Ehkä sitten, jos radalle olis laitettu hiukan vähemmän urheilua harrastava niin olis kannattanut väliin jättää.

Mari Valosaari

Juurikin näin. Sellainen joka ei muutenkaan liiku en suosittele raskaana tekemään mitään erikoisuuksia. Mutta liikkumaan kylläkin 😉

Mari Valosaari

Veikkaan että jokainen raskaana oleva tekee vähintään kerran raskauden aikana jotain sellaista joka on hieman niin ja näin, tai ainakin paheksuttavaa jonkun mielestä. Onneksi kuitenkin suhteellisen vähän tapahtuu vahinkoja.
=)

Miusta jokainen saa raskaudenkin aikana elää kehoa kuunnellen. Mikä kenelle on uhkarohketta, toiselle se että syö listeriariskistä huolimatta mitä haluaa ja toiset treenaa synnytykseen asti. Itse kävin raskausmyrkytyksen jo ollessa päällä (verenpaineet tapissa) vähän lumihangessa kävelemäs koiran kanssa.. Ei perin fiksua, mut terve lapsi syntyi, kaikesta huolimati. Toisessa raskaudessa en puolenvälin jälkeen kävellyt kun roskikselle, paitsi lasketun ajan ollessa lähellä lähdin 2 viikkoa jatkuneeseen supisteluun kyllästyneenä 5 km lenkille (mies tiesi kyllä reitin), jos vaikka muksu innostuisi syntymään. Ei innostunut vielä silloin. Mut tsempit ja respektit sinulle Mari!

Piti käydä kans kurkkaamassa tuo jakso ja en mä nyt kyllä sanoisi että oot uhkarohkea=) Tuntuu,että nykyään jakaantuu odottajat kahteen kastiin. Niihin jotka jatkavat touhustelua suht normaalisti loppuun asti ja sitten niihin jotka on RASKAANA. Siis eivät tee mitään. Eri asia tietenkin ne odottajat joilla oikeasti on jotain häikkää,niin että on pakko olla rauhassa.
Hyvin sä vedät!!=)

Jos kaikki on ok raskaudessa, niin paljon pystyy tekemään kyllä. En tiedä sun tilannettasi juuri, mutta haluan vain tuoda ilmi asian joka itselleni tuli eteen viimeisessä (kahdeksannessa) raskaudessa: treenasin taekwon-doa (tietenkin ilman kontaktia)ja kaikki tuntui hyvältä. Ilman (ultra)lääkäriä en olisi mitenkään tiennyt että istukan paikka oli sellainen että kaikki riuhtaiseva liike vatsanseudulla oli ehdottomasti kiellettyä, koska istukan irtoaminen olisi voinut tapahtua koska vain ollen kohtalokas.

Halusin tuoda tässä siis vain esille sen, että pelkästään omaa oloa kuuntelemalla ei aina tiedä kokonaistilannetta.

Silti minusta mahtavaa että pysyt liikkeessä mahasta huolimatta ja uskon jokaisen hevosihmisen tietävän riskit, kuten autoilijatkin ja vaikka pyörällä ajavat (siis raskaana, toki muutenkin). Siinä mielessä on jokaisen oma asia kun tiedostaa kuitenkin faktat. Mukavaa loppuodotusta!

Täytyy kyllä sanoa, että kommenttien takana on varmasti myös kateutta ja omaa saamattomuutta.. yhtälailla putoamisen riski olisi ollut olemassa ilman raskauttakin? Eihän raskaus ole sairaus, vaikka joitain asioita ei kykene tai kannata sen aikana tehdä. Sama kun kysyisi perheeltä pikaruokalassa että ettekö nyt yhtään ajattele kuinka suureksi sydän- ja verisuonitautien riski kasvaa tuosta ruuasta; kaikesta saa negatiivista sanottavaa kun tahtoo. Hienoa kun pystyy ja jaksaa tehdä asioita oman mielen ja tuntuman mukaan, arvostan!

Mari Valosaari

Kiitos <3

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.