Äiti elämää
13.3.2016

Mää selvisin

 

Väsynyt mutta onnellinen.. Näin vois ehkä kuvailla tunnetta juuri nyt. Aika rankka oli viikonlopun puristus mutta hienosti se meni, tai ainakin toistaiseksi olen yhdessä osassa. Nyt kotona ja aika valmis sänkyyn.

P1000376

Mekko: Joseph Ribkof

P1000378 P1000377

Mila tosin pitää vielä laittaa nukkumaan.. Ja sen todennäköisesti teen tässä kirjoituksen lomassa. Perus taukoja työnteossa. Joo onhan mulla tällä apukädet, mutta hän on hoitanut neidin jo koko päivän niin ehkä on mun vuoro. Ja sitä paitsi haluankin laittaa hänet unille koska ikävä oli kova vaikka olinkin poissa vain yhden yön. Se on muuten kauheeta miten pian ikävä tulee. Yleensä jo ennen kuin on edes lähtenyt. Vaikka aivan ihana onki välillä lähteä kotoa ja olla ilman lasta. Varsinkin jos pääsee hotelliin ja valmiille ruualle =)

 

Lauantai aamuna suuntasin kohti Hämeenlinnaa ja Aulangon rantasipi hotellia. Oi että olis ihana ollu mennä sinne vain nautiskelemaan heidän ihanasta kylpylästä, mutta työkeikkahan se oli. Ensin oli pari voimalaji ja highland game näytöstä ja illalla tankotanssin SM kisat.

 

Ennen kuin perehdyn näihin niin tähän väliin iltatouhut Milan kans…

 

Jahas mihinkäs mä jäinkään. Jokseenkin keskeytyy nämä hommat aina välillä.

 

Niin lauantai meni show ja kisa meiningeissä ja ilta oli taputeltu noin klo 23. Oli muuten aikas huikeita tankotanssiesityksiä. Onnea vielä Oona Kivelä Suomenmestaruudesta!

P1000387 P1000397 P1000413

Mut katsokaa mitä Suomen voimalajiliiton puheenjohtaja Jyrki oli mulle järjestänyt lavan viereen, kiitos Jyrki <3

P1000398 P1000399

Unille pääsin joskus noin 00:30 aikoihin ja kello soi 5:30 jolloin aamupalan kautta starttasi matka kohti Naantalia ja supertreeni tapahtumaa.

 

Supertreenissä vedin kaksi Bunda jumppaa täpötäydelle salille, enenmmänkin tulijoita olisi ollut. Bunda tunnit on kyllä olleet todella suosittuja joka tapahtumassa, täytynee viimeistään syksyllä alkaa vetämään vakkaritunteja jossakin.

P1000452

Housut: Lorna Jane

P1000430

Päivän jaksoin tosi hyvin, välillä ja etenkin ajomatkoilla supisteli, mutta hyvin meni. Nyt kun kotiin pääsin ja hetkeksi istahdin tuossa aikaisemmin niin silloin väsymys iski.. Tuolilta oli kuitenkin vielä noustava ja käytävä laittamassa hepat iltapuulle ja tietty tuo pieni tirppanakin..

 

Nyt on aika myös minun mennä sängyn pohjalle ja unille..

 

Huomenna aloitankin sitten virallisen äitiysloman ja sen kunniaksi koulutukseen =) heh.. joskustaina ehkä oikeesti jopa kokonainen päivä kotona.. Näillä näkymin sellainen päivä voisi olla perjantai…

 

En mä vaan osaa olla paikallaan.. Erääseenkin kissanristijäiseen on tullut lupauduttua =)

Öitä..

-Mari-

Avainsanat

Kommentit

Mari Valosaari

kiva että huolehdit -Äiti myös-
Mikään ei tietenkään mene lapsen terveyden edelle. Kuten -Myöskin äiti- sanoi kyllä lepohetken otan kun tunnen sen oikeasti tarvivani.
Vaikka on kyllä totta että enhän välttämättä tiedä mikä se hetki on. Ja tunnen syyllisyydenpiston jokaisesta askeleestani jonka otan. Mutta toisaalta haluan uskoa että kaikki on hyvin ja menee hyvin ja voin tehdä normaalit toimet. Ja minun normaaleihin toimiin kuuluu juontokeikat ja jumppatunnit. Ja tosiaan tuo Bunda jumppa ei vaadi ohjaajalta sen kummempia ponnisteluita. Alkuun näytin liikkeet (ilman painoja) ja sitten ohjasin suullisesti.

Milan aikanakin tuli supisteluita pitkin raskautta. Sitä ei silloin vain tutkittu sen kummemmin kun en siitä maininnut neuvolassa koska oletin niiden olevan vain normaaleja harjoitussupistuksia ja niitä varmaan olivatkin kun Mila syntyi vain päivä ennen laskettua.

Kyllä, tulen tuntemaan syyllisyyttä jos lapsi syntyy liian aikaisin. Mutta toivon ettei niin käy ja jotenkin tuntuu että kaikki menee hyvin ja tosiaan vieläpä niin että kaiken tämän kostoksi tyyppi päättää mennä yliajalle..

Olen jo muutaman postauksen ajan ihmetellyt, miten puhut supistuksista ja lääkärin suosituksesta ottaa rauhallisemmin, mutta näköjään jumppien vedot ja muut menevät vauvan terveyden edelle vai minkätakia otat riskin ennenaikaiseen synnytykseen? 🙁 keskosuus ei ole mielestäni leikin asia…

Eiköhän jokainen itse paremmin tiedä milloin ottaa se lepohetki!
Supistukset ovat normaaleja, ja eiköhän Mari osaa kuunnella omaa kehoaan.
Ja kuten tekstistä pystyi lukemaan, jumpan vetäminen ei hirveää fyysistä suoritusta Marilta vaatinut.
Mutta juu, Marin on vaikeaa pysyä hetki paikallaan ja sitä todella tulisi treenata 🙂

Kiitos loistavasta Bunda-tunnista eilen. Lihakset kiittää 🙂 Tsemppiä Sinulle loppuodotukseen!

Mari Valosaari

Kiva kun tykkäsit =)
ja kiitos!

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.