Äiti elämää
11.3.2016

Millainen on meidän au pair

Moni on jo ehtinyt kysellä millainen meidän au pair on ja olemmeko olleet tyytyväisiä häneen. Nyt on hieman reilu viikko takana ja pieni käsitys minullakin millaista on kun au pair on kotona.

 

Tyttö joka meillä on nimeltään Rochelle. Hän on 20-vuotias ja tulee länsi rannikolta Amerikasta. Hän on ollut Suomessa jo viime elokuusta saakka ja vaihtoi perhettä nyt tänne meille ja on meillä tämän vuoden elokuuhun.

 

Hän on aika hiljainen, mutta tuntuu olevan oikein iloinen, ystävällinen ja reipas tyttö. Ja kukapa ei olisi ainakin alkuun hiljainen kun tulee asumaan vieraiden ihmisten luo. Minäkin varmasti olisi vaikka olenkin tosi avoin ja rohkea tyyppi, tai ainakin 20-vuotiaana olisin ollut.

Rochelle ja Mila

Rochelle ja Mila

Ensimmäinen viikko on mennyt siis hienosti. Aika varovasti halusin aloittaa ja vaikka minulla oli viikonloppuna töitä järjestin viikonlopun hoidon Milalle muualta. En halunnut että heti ensimmäisinä päivinä hän joutuu jäämään yksi Milan kans pitkäksi aikaa. Se olisi voinut olla kiusallista sekä hänelle että Milalle. Hänelle, koska ei ole vielä tietoa meidän rutiineista ja Milalle, koska hän ei vielä ymmärrä ettei Rochelle ymmärrä mitä hän sanoo.

 

Nyt Mila alkaa hieman käsittämään että Rochelle ei ymmärrä mitä Mila puhuu. Ja Rochelle puolestaan tietää jo hieman millainen tyyppi Mila on ja miten meillä päivät menevät. Parina päivänä tällä viikolla he ovat jääneet muutamaksi tunniksi kahden ja aivan hienosti on mennyt. Kerran Rochelle soitti ja sanoi että Mila itkee eikä hän ymmärrä miksi, pyysin Milan puhelimeen ja rusinoita neiti olis halunnut.. Nyt onkin Mila rusina kiellossa kun niin kovasti itki ja kiukutteli niiden perään. Nyt kun hän kysyy saako rusinoita niin vastaus on ”et saa koska kiukuttelit ja itkit Rochellelle niiden takia niin paljon” ehkä neiti oppii näin olemaan rauhallisempi.

 

Tuleva sunnuntai on ensimmäinen päivä kun hän jää yksin Milan kans lähes koko päiväksi. Minä kun otan iisisti ja menen Turkuun vetämään pari Bunda tuntia supertreeni tapahtumaan.. Ja lauantai menee Hämeenlinnassa Aulangolla juontohommissa (isi lauantain kotona).. heh.. Mutta kyllä mä oikeesti otan tai siis ainakin koitan ottaa rauhallisesti molemmissa paikoissa. Bundan ohjaus ei onneksi vaadi ohjaajalta sen kummempaa fyysistä suoritusta.

Toistaiseksi siis kaikki on ollut pelkästään positiivista että hän on täällä meillä.

Nähdään ehkä la Hämeenlinnassa tankotanssin SM kisojen merkeissä tai su Turussa supertreenissä.

 

-Mari-

Avainsanat

Kommentit

Toivottavasti kukaan ei ota oppia tästä blogista. Kirjoittajalla ei ole ymmärrystä lapsen hyvinvoinnista ja ikävaiheisiin kuuluvasta kehityksestä.

Ehei ihmiset lastaan ei saa missään nimessä rangaista jos kiukuttelee. Vapaan kasvatuksen helmiä niistä tuleekin sitten ja ollaan helisemässä 😀

Hyvä että lastenpsykiatri sanoi mielipiteensä tästä epäoikeudenmukaisesta kasvatustavasta. Pienellä ei ole mitään mahdollisuutta kehitystasonsa puitteissa ymmärtää mistä on kyse ja yhdistää kiukuttelua ja rusinakieltoa. Onpa tosiaan aika tökeröä, että tällainen elvistelee olevansa hyvä äiti. Lapselle voi jäädä negatiivisia käyttäytymismalleja tällaisesta kasvattamisesta ja hänestä tulee onnettomampi.

Iltasanomien mukaan on pikemminkin vahingollista, että lasta rangaistaan tavalla, johon kehityskyky ei riitä. Noin pieni lapsi ei vielä osaa yhdistää kiukuttelua ja rusinakieltoa. Yllättävän natsimeininkiä löytyy vielä kasvatuksesta ja sellaisua toimintatapoja, jotka eivät edesauta lapsen tervettä kehitystä. Etkö halua lapsestasi positiivisella itsetunnolla varustettua pientä ihmistä? Sääli sinua mutta vielä enemmän sääli lastasi.

Pitäisikö rangaista, jos aikuinen ei hallitse edes yksinkertaisia suomenkielen pilkkusääntöjä? Pitäisikö laittaa jäähylle tai antaa laiskanläksyä?

Ja sitten itse asiasta. Suomalaiset ovat aivan kammottava kurin nimeen vannova kansa. On järkyttävää, miten monen tunnuslauseena on ”lahjonta, kiristys ja uhkailu ovat maailman parhaat lastenkasvatuskeinot”.

Pitihän minunkin vielä työntää lusikkani tähän rusinasoppaan. Ajattelen niin, että lapsella pitää olla selkeät ja turvalliset rajat ja aikuiset asettavat säännöt, joiden mukaan perheessä toimitaan. Toki lapsenkin mielipidettä voi kuunnella ja pieniä myönnytyksiä tehdä harkintaa käyttäen, mutta minusta on aivan selkeää, etteivät lapset voi perheessä olla määräävässä asemassa. Mutta pitäisikö lasta rangaista kiukuttelusta eli negatiivisten tunteiden näyttämisestä? Mielestäni ei. On päivänselvää, että niin kuin meillä varttuneemmillakin, myös lapsilla herää negatiivisia tunteita mm. erilaisten pettymysten kokemusten myötä. Tunteet näytetään usein ns kiukutteluna. Pitäisikö lapsen peittää ja padota tunteensa ja olla siis kiltti? Olisihan se vanhemmasta mukavaa, kun lapset olisivat aina kilttejä, sopeutuvaisia ja mukautuvia. Totuus kuitenkin on, että negatiivisetkin tunteet kuuluvat elämään. Lapsella tulee olla oikeus tunteidensa näyttämiseen ja olla hyväksytty myös negatiivisten tunteidensa kanssa. Muu voi olla hyvinkin vahingollista lapsen kehitykselle. Lapsen keinot hallita tunteitaan ovat hyvin rajallisia ja vanhempien tulisi auttaa lasta tulemaan toimeen tunteidensa, myös niiden negatiivisten, kanssa. Lapsi tarvitsee rajat sille, mikä käytös on sallittua tunnekuohussa. Esimerkiksi tavaroiden heittely tai toisen vahingoittaminen eivät varmastikaan useiden vanhempien mielestä ole sopivia käyttäytymismalleja ja juuri tässä lapsi tarvitsee opastusta. Mutta sitä, että lapsen negatiivisten tunteiden näyttö eli ns kiukuttelu sinänsä olisi rangaistava teko, en allekirjoita. Kasvatus on vaikea laji ja valitettavan usein huomaan aikuisena olevani itsekin kasvun paikassa. Mutta parhaamme yritetään ja se riittäköön 🙂 Tsemppiä myös sinulle Mari taaperoikäisen kanssa!

Kiitos Mari Valosaari blogista. Tykkään siun tyylistä. Kaikkea hyvää tulevaan kevääseen. Olet hyvä ihminen 😊

Olisitko antanut lapselle rusinoita jos olisit ollut itse paikalla? Olisiko silloin syntynyt samanlaista itkua?

Tällä toiminnalla olet antanut lapsellesi viestin, että rankaiset häntä silloin, kun hän yrittää OMAN KEHITYSTASONSA puitteissa ilmaista mitä tahtoo, ja turhautui koska ei ymmärtänyt miksei viesti mene perille. Sen sijaan että kielsit rusinat koska lapsi uskalsi niitä pyytää, vaikka olisit kotiin tultuasi voinut yrittää ratkaista asian niin, että jos rusinat ovat normaalisti salittujen asioiden listalla keksitte krinon jolla lapsi osaa kertoa au pairille haluavansa rusinoita. Esimerkiksi kulho jota lapsi voi osoittaa yms.
Toivottavasti ajatusmallisi ei tarkoita sitä, että viivytät myös lapsen itkuun vastaamista…..

Lapsilla pitää ehdottomasti olla sääntöjä! Voit jatkossakin pitää ”rusinakieltoja” hyvällä omallatunnolla 🙂

Jospas äippylillekin pistetään pieni kielto päälle, kun hän alkaa liikaa vinkua kyrpää. Akaltahan pistetään turpa kiinni ellei hän itse ymmärrä vaieta. Kyrpää annetaan jos ei oo parempaa ämmää tarjolla.

Toki hän voi arvoliberaalin trendikkäästi ”ruveta” lesboksi tai biksi ja alkaa lättäpilluhommat. Sehän on modernia ja rohkeaa ellei älyvapaatakin!

Kuulostaa sen verran älyvapaalle tuo reiskan kirjoittelu että eikö ois parempi kun jättäsit tälläset kommentointi hommat ja jatkasit sitä akkasi hakkaamista aikasi kuluksi. Sen verran on katkeraa tekstiä että ei oo kukaan tainnut ihan hetkeen sun kyrvän päällä tainnut pomppia.

Tuo tanko perseessä -tanssi onkin dorkalle halavalle huoralle just sopivaa puuhastelua.

Luin tekstisi vasta nyt ja itse kolmatta kertaa au pairina osaan ehkä neuvoa kieliongelman kanssa.
Viime vuonna työskentelin itävaltalaisessa perheessä, jossa tyttö puhui pelkkää saksaa ja oma kielitaitoni oli vähän vielä puutteellista, joten reippaana tyttö saattoi ottaa kädestä kiinni ja viedä minut tavaran luo mitä halusi, tai muuten osoittaa mitä tarkoitti.
Hienoa kuitenkin on se, miten leikit sujuu vaikka yhteistä kieltä ei välttämättä olisikaan!

Miten te voitte arvostella miten toinen ihminen hoitaa lastaan. Oottepa säällittäviä, ei pahalla. Mari tee niinku ite näät parhaaks.

Ihanaa kuulla, että on vielä vanhempia, jotka osaavat pitää kuria! Niin monesti nykyään vaan tuijotetaan kännykän näyttöä eikä viitsitä puuttua lapsen käytökseen. Minusta on hassua, että ihmiset – etenkin tuntemattomat – puuttuvat toisen kasvatusperiaatteisiin, ihan kuin olisi vain yksi oikea tapa 😀 Oot Mari mielestäni tosi fiksu ja tervepäinen äiti, ei sun tarvii muille selittää päätöksiäs 🙂 Mukavaa keväänalkua sinne!

Mari Valosaari

(anteeksi myöhäinen vastaus)

Kyllä olen melkein 100% sitä mieltä että lapsen kuuluu totella aikuista. Ja olenkin tuossa kohtaa osittain natsi-mutsi. Mutta se on kyllä ollut pelkästään hyvästä. Mila on todella tottelevainen tyttö. Joo pistää kapuloita rattaisiin ja joskus jopa voittaa. Mutta pääasiassa meillä määrää ja päättää aikuiset miten asiat menee.

On toki myös tilanteita jolloin annamme Milalle periksi ja opetamme myös hänelle että hänenkin tahtonsa on meille tärkeä.

p.s. Mila sai eilen aamulla taas rusinoita =) ja vieläpä niin että Rochelle antoi ne hänelle. Valtakunnassa siis kaikki hyvin =)

Mutsiis. Täytyykö lapsen totella aina aikuista? Varsinkaan kerrasta? Oon ehkä urpo mut musta tuo edelleen kuulostaa oudolta. Lapsen kuuluu lyödä kapuloita rattaihin ja vastustaakin. Vai?!

Kyllä lapsen kuuluu totella aikuista. Kunpa tällaisia kasvattajia ois enemmänkin kuin Mari on. Monille penskoille annetaan aivan liikaa periksi kaikkea ja lapset hyppivät herkästi silmille tämän takia ja pompottavat aikuisia. Tekee itselleen vaan hallaa uhmiksen kanssa kun antaa asiat periksi.

Siis tottakai lapset kokeilee rajoja ja laittaa kapuloita rattaisiin, mutta ei sitä tule sallia!!

Mari Valosaari

Rusinakielto saattaa kuulostaa tosi karulta, mutta Mila on ottanut sen todella hyvin. Eikä hänelle olla oltu missään kohtaa vihaisia siitä että kiukutteli. Nyt ollaan vaan ystävällisesti sanottu ettei nyt oteta rusinoita ollenkaan kun niistä tuli niin kova kiukku. Oon tehnyt samaa myös muista asioista, esim kun ei kerran antanut puhelinta takaisin ei hän pitkään aikaan saanut puhelinta ollenkaan käyttöönsä. Ja sen jälkeen puhelin on tullut takaisin hyvinkin nopeasti aina kun sitä pyydän takaisin.

Toki olisi voinut vaan unohtaa ja laittaa kielimuurin piikkiin, mutta toivotaan että tästä opitaan nimenomaan se ettei hoitajalle saa kiukutella eikä niinkään sitä että juuri rusinat jäi saamatta..

Hei! Lapsella on oikeus kiukutella hoitajalleen. Se on oikeastaan turvallisen hoitosuhteen merkki. Lapsella(kin kuten aikuisella) on oikeus negatiivisiin tunteisiin. Minustakin vaikuttaa siltä, että lapsi kiukkusi kun ei tullut ymmärretyksi tai ei ymmärtänyt hoitajaa. Yhteisen kielen puuttumisesta voi tulla myös turvattomuuden tuntemuksia, jotka voivst purkautua kiukkuna. Toivottavasti tästä eivät muut ota esimerkkiä. Olen iloinen että lastenpsykiatria, maamme alansa gurua, haastateltiin tähän liittyen ja hän osasi kertoa millainen kasvatus rakentaa lasta ja miksi tälläinen toiminta ei. Sitä en ehkä tässä toista. Mutta kannustan Mari sinua miettimään tätä asiaa, sillä varmasti haluat parasta lapsellesi. Kaksivuotiaan logiikka, muisti ja tunteet ovat vielä hyvin kehittymättömällä tasolla, varsinkin niiden sääntely. Ethän vaadi enemmän kuin mihin hän pystyy. Kuri ja rajat olisi tärkeää suhteuttaa ikätasoon.

Hehe tästä rusinajutusta. IS lastenpsykiatri kertoo kuinka hakoteillä olet.

Voi voi, ymmärrän sua hyvin Mari! Ei lapselle tarvitse opettaa, että kauhealla tiluamisella jotain saa. Ei nyt rusinoiden vuoksi kauheaa meteliä tarvitse lapsen nostaa

Niin mäki ymmärtäisin jos olisi kiukutellut vanhemmilleen tai jollekkin, joka ymmärtää Suomea. Sillo ois iha eri asia. Mutta lapsiha kiukutteli siksi, ettei hän tullut ymmärretyksi.

Rusinakielto minustakin outoa! Siis jätit lapsen tuntemattoman ihmisen kanssa keskenään, hoitaja ei ymmärtänyt lasta ja itki ja sinä rankaiset lasta siitä??????

Tämän logikan mukaanhan ei sitten saisi lapsia viedä päiväkotiinkaan. Tuskin ne lapset niitä tarhan tätejäkään kovin hyvin ensimmäisenä päivänä tuntevat.

Osallistuuko hän pelkästään lapsenhoitoon vai myös tallitöihin? hienoa että on lähtenyt hyvin sujumaan! 🙂

Outoo laittaa lapsi rusinakieltoon! 😈

Samaa itsekin ajattelin :-O

Olen samaa mieltä. Lapsi itki siksi,koska au pairi ei ymmärtänyt mitä hän yrittää sanoa. Mielestäni ei ole oikein silloin rangaista lasta. Tottakai jokainen pieni itkee joa häntä ei ymmärretä, se on normaalia.

Hieno juttu! Mukava kuulla!

Kiva kuulla, että on mukavasti lähtenyt menemään 🙂

Ihana kuulla että alku on lähtenyt hyvin sujumaan au pairin kanssa!aurinkoista viikonloppua sinne suunnalle 🙂

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.