Äiti elämää
28.1.2016

”Äiti aja eteenpäin” -näin vältät itkupotkuraivarit

Olipa kerran keskiviikko jona pakkanen päätti lauhtua ja tiet jäätyä. Samana päivänä tämä äiti päätti piiiiitkästä aikaa lähteä avoimeen päiväkotiin lapsensa kanssa. Aamusta saakka äiti puhui lapselle kuinka hän pääsee taas leikkimään kavereiden kanssa lasten kerhoon joksi avointa päiväkotia lapselle kutsuu. Lapsi on innosta soikeana ja sillä verukkeella syödään aamupuuro kiltisti ja käydään pissalla ja puetaan vaatteet reippaasti jne jne .. ”tee nyt tämä reippaasti niin sitten lähdetään lasten kerhoon leikkimään kavereiden kanssa”

 

Hienosti kiristyksen ja lahjonnan avulla äiti ja lapsi suoriutuivat autoon ja kohti lasten kerhoa, kunnes auto kohtasi ensimmäisen loivahkon ylämäen. Eipä tämän äidin takavetoinen auto halunnut sitä peilijäässä olevaa mäkeä ylittää. Jäi sutimaan. Äiti yritti uudestaan ja uudestaan, mutta se ei vain onnistunut. Lopulta äiti antoi auton valua mäkeä alaspäin jossa se tietenkin lähti kääntymään poikittain, mutta pienten ponnistusten kautta äiti sai peruutettua auton takaisin pihaan.

 

Äiti alkoi hyvissä ajoin pohjustamaan lasta että nyt ei taidetakaan päästä lasten kerhoon, jolloin takapenkiltä alkoi kuulua:

”Aja äiti eteenpäin”

”Äiti yritä uudestaan”

Mutta äiti vastasi: ”valitettavasti me ei tänään päästäkään lasten kerhoon kun auto ei mene mäkeä ylös” ja tätä toistettiin monessa eri muodossa moneen kertaan…

 

Tässäpä tarina mikä voisi päättyä hirvittävään huutoon siitä kuinka äiti ei viekään lasten kerhoon leikkimään kavereiden kanssa vaikka lupasi. Pohjustus jo silloin siellä mäessä siitä että tässä voi nyt käydä niin ettei päästäkään auttoi varmasti. Sekä onni oli myös että pystyin vetämään ässän hihasta ja soittamaan naapuriin ovatko he kotona ja voisimmeko mennäkin sinne leikkimään kavereiden kanssa. Päivä oli pelastettu kun naapurit oli kotona ja pääsimme sinne kylään ja Mila leikkimään kavereiden kanssa.

 

Ice Bugit jalkaan niin matka onnistui jalan (ne oli muuten siellä jemma nimisessä paikassa, mutta löytyi kuitenkin)

 

P1000017

Yleensä pyrin olemaan puhumatta mistään tulevasta ennen kuin on varmaa että se tapahtuu. Tuon reissun vaan tosiaan itsekin kuvittelin tapahtuvan. En yleensä koskaan esimerkiksi puhu etukäteen vieraista joiden pitäisi olla tulossa jos on pienikin riski etteivät he saavukaan. Näin pieni lapsi kun Milakin on (2,5v) ei vielä ymmärrä vaikka kuinka selittäisi miksi jokin asia ei tapahtunut. Tai ehkä vähän ymmärtää mutta ei kunnolla. Vanhemmalle lapselle on jo helpompi selittää syitä miksi jokin asia ei mennyt niin kuin äiti tai isä lupasi, mutta pienille on parempi mitä vähemmän he odottavat, ettei tule pettymyksiä. Vaikka tietenkin pettymystenkin vastaanottaminen on yksi kasvunhetki, mutta minä uskon että sen ehtii oppia myöhemminkin. Näin pienenä haluan opettaa lapselle että äidin ja isän sanaan voi luottaa.

 

Tässä tuli mieleen muuten hieman syvempikin asia milloin varsinkaan ei kannata puhua lapselle tulevasta vieraasta. Nimittäin silloin kun se on lapsen oma äiti tai isä joka ei asu lapsen kanssa vaan vierailee hänen luonaan silloin tällöin eikä aina välttämättä pidä lupauksiaan tulostaan. Silloin on parempi ettei vanhempi kerro toisen vanhemman tulosta mitään vaan antaa lapsen yllättyä JOS se odotettu vieras tulee.

tsepmppiä vastoinkäymisiin

-Mari-

Avainsanat

Kommentit

Meillä 4v on ollu aina (eli siitä lähtien kun rupes ymmärtämään asioita) sellanen et pakko kertoo mitä tapahtuu, kuka tulee kylään tai minne mennään. Muuten hän menee ihan sekasin, lukkoon tai säikähtää jos jotain yllättävää tapahtuu tai joku pöllähtää ovesta sisään. Aika hyvin nykyään ymmärtää kun selittää jos joku suunnitelma muuttuu. Toki jos on jotain minkä kertomista voin venyttää niin venytän. Joistain asioista ja ihmisistä oonkin jo oppinu että kannattaako puhua ennenku on pakko tai 100% varmaa 😉

Mari Valosaari

Varmasti riippuu lapsesta miten suhtautuu. Milakin on kyllä tosi hyvin ottanut jos on tullutkin tilanteita jotka on muuttunut, mutta jospa vielä jonkun vuoden yrittäis ”suojella”.

Ja joo, mekin opittu tämä juuri käytännön kautta, joistakin voi puhua etukäteen joistakin ei 😉

No ihana kun pääsitte edes naapuriin leikkimään:)
Meillä on sama tyyli,koskaan ei puhuta etukäteen mistään lapsille,ei vieraiden tulosta ei huvipuiston menosta. Meilläkin vielä osa lapsista niin pieniä,etteivät ymmärrä selitystä ja isommille on niin kova pettymys jos ei sitten päästäkkään sinne huvipuistoon! Mukavaa viikonloppua! Niin ja tuu pyörähtämään tuola munkin blogin puolella unelmienelamista.blogspot.fi 🙂 sielä eletään totaalisesti raskaushuuruissa:D

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.