Äiti elämää
26.9.2015

Kel onni on se onnen kätkeköön…paskanmarjat

Miksi ihmisen pitäis piilotella onneaan. Eikö oikeesti saa olla aidosti onnellinen jos on hyvä olla?!

Mun mielestä saa ja PITÄÄ! Voi ihan aidosti sanoa ääneen että on hyvä olla ja että on onnellinen. Voi antaa hymyn loistaa.

Mä oon nyt tosi onnellinen ja kieltämättä mietin voinko kirjoittaa sitä tänne blogiin julkisesti. Päätin olla rohkea ja kirjoittaa! Ja toivon että tämän kirjoituksen lukijat tekevät samoin! Jos sulla on joku juttu mistä oot iloinen niin oo vaan! Ja anna sen näkyä! Joo joku voi olla katellinen ja toinen muuten vaan ilkeä ja mollata sua joko suoraan tai selän takana, mutta ei anneta senkään lannistaa. Haukut ja vihapuheet kertoo kuitenkin aina vain enemmän haukkujasta kuin haukun kohteesta.

Syy miksi mä oon onnellinen on se että mun lapsuudenhaave on toteutunut. Oon aina halunnut että mulla on oma hevonen omassa pihassa. Okei tosiasiassa omaa hevosta ei vielä ole mutta oma piha ja siellä leikisti oma hevonen on =)

Me ostettiin siis Jonten kans ihana tila Nummelasta jota nyt kutsutaan leikkisästi ranch Valosaareksi. Haettiin toissapäivänä kaksi hevosta mulle ylläpitoon ja tallia asustaa myös myyjän kaksi hevosta ainakin vuoden loppuun saakka. ”Mun” heppa (jota varmasti tulen tituleeraamaan omakseni monta kertaa vaikka ei virallisesti oma olekaan) on suomalainen puoliverinen (FWB) tamma nimeltä Lois Lane eli Louis. Mä oon käyny ratsastamassa enemmän ja vähemmän Louista jo monen vuoden ajan. Nyt hän kaipaili hoitopaikkaa ja kun löydettiin tämä paikka näin sopivasti niin hän tuli meille.

Mikään ei oo niin siistiä kun herätä aamulla ja mennä tekemään aamutallia. Astua talliin sisään ja kuulla rakkaan samettiturvan hörinää.

Tää on siistiä ja mä oon onnellinen! Haittaaks se?

Matkalla heppojen kans kotiin

Matkalla heppojen kans kotiin

image

Louis tuolla takana. Edessä oleva Daisy on meillä ainakin hetken

image

Mila hoitaa Daisya

image

Hepat sai kaunistautumiskäsittelyn =)

image

Mun pieni talliapulainen tänä aamuna.. <3

image

Mila Aida hepan selässä =)

image image

Avainsanat

Kommentit

Saa olla onnellinen julkisesti, eikä se ole keneltäkään pois:) Ja kateus on minusta vähän ruma jo sananakin. Parempi olisi suhtautua positiivisesti ja toivoa että itsellä käy yhtä ihana mäihä joskus. Kateus on kuitenkin aika inhimillinen tunne ja siihen varmaan on syyllistynyt joskus jokainen, mutta siitäkin voi opetella pois. Onnea heposien kanssa! Ihania ovat:)

Mari

Kiitos =)

Kyllä onnea saa hehkuttaa ja siitä pitää nauttia! Tallielämä on ihanaa. Itselläni lapsuudesta nuoruuteen puuhattiin siskon kanssa päivittäin oman ponin ja lopuksi suomenheppojen kanssa. Hevosiin liittyy paljon, kiva harrastus, tuoksut jne..

No nyt on ihanaa! <3 on myös oma lapsuuden ja nykyisyydenkin haave 🙂

Mari Valosaari

Ei muuta kun pidät haaveesta kiinni, se saattaa toteutua =)

Tervetuloa Vihtiin..

Mari Valosaari

Kiitos =)

Kyllähän onnellinen saa olla ja siitä julkisesti hehkuttaa, ei siinä mitään pahaa ole. Laitoit vain ”vastapuolelle” pelkästään kateellisia ja ilkeitä haukkujia. Sosiaalisessa mediassa törmää valitettavan usein sellaisiin postauksiin ja blogikirjoituksiin, joissa vain onni on aiheena. Kuin ikävät asiat, onnellisuuden sijaan, olisi tabu. Silloinkin niistä kirjoitetaan kepeällä otteella. Et siis ole tässä edelläkävijä ainakaan omien kokemusteni perusteella. Minua kirjoitus satutti suuresti, itken nytkin kyyneleet puserolla asti. Se kosketti, että tarkoituksella tai unohtamalla, jätit sieltä vastapuolelta pois meidät, joilla ei mene hyvin ja etenkin onnellisuuden tunteet on kortilla, jos korttia edes onkaan. Sairastan vaikeaa masennusta, kuten moni muukin. Sen vuoksi tulee paljon luettua Facebookia ja nettiä muutenkin. (Ennenkuin joku kommentoi onnensa keskeltä, että ”älä lue, mene ulos ja lenkille ihanaan syyssäähän”, niin voin kertoa, että menisin, jos pystyisin.) Tämä sairaus on niin rajoittava monella tapaa ja tuntuu, että on vain netti ajankulumiseksi. Esimerkiksi fb-ystävieni päivitykset ova useimmiten samaa, mitä sinäkin kirjoitit. Olisinpa joskus vielä edes tyytyväinen. En enää muista, miltä onnellisuus tuntuu.

Mari Valosaari

Toivottavasti löydät oman onnellisuutesi <3 KUN se päivä tapahtuu anna sen näkyä ja kuulua. ISO HALI <3

Hienoa!Itse elin 4.5 vuotta unelmaa muuttaessa pääkaupunkiseudulta suoraan maalle ja sain hevoset ja kanat pihalle se on ihanaa!Mutta vuosien vieriessä ja kahden lapsen tullessa huomasin olevani aika yksin ja työmäärä ja sitovuus on aika kova hevosten kanssa mutta tsemppiä ja nauti!☺

Mari Valosaari

Samaa myös tässä onnen keskellä pelkään, mutta katsotaan mihin paukut riittää =)

Ihanan positiivinen olet ja anna ilon ja hyvän olon loistaa! Olkoon sitten vaikka epäsuomalaisuutta, ei haittaa! Samaan opettelen pikkuhiljaa itsekin!

Itsekin olen vastarannankiiski onnen asioissa :D. Artikkelisi ilahdutti! Jokaiselle riittäisi pieniä murheita joten onni on itsestä kiinni. Elämä on se miksi sen uskaltaa tehdä! Murheita ei pidä murehtia kuukautta tai puolta vuotta pidempään. Muuten tartuttaa surua rakkaimpiinsa kuin huomaamatta…*koettu ja niiin nähty*

ElinaT: Minusta Mari on tosi fiksusti pitänyt parisuhteensa asiat aika hyvin yksityisinä, eikä ole syyllistynyt parisuhteen pönkitykseen netissä (asia josta olen kanssasi ihan samaa mieltä). On tietysti jokaisen oma asia päättää mitä itsestään ja elämästään julkisesti jakaa, silloin pitää vaan muistaa, että siinä on riskinsä. Ts. mahdollisia seurauksia kannattaa aina miettiä tarkkaan, sekä muistaa että aina on ihmisiä, jotka ovat pahantahtoisia, kateellisia jne. ja jotka ymmärtävät asiat tahallaan väärin…

Marilla on mielestäni ihanan maanläheinen ja jalat maassa-tyyli kertoa asioista. Hän on löytänyt elämässä oman juttunsa, tekee sitä mistä tykkää ja missä on hyvä. Tässä hän on mielestäni hyvä esikuva nuoremmille. 🙂

En tarkoittanutkaan kommentillani että Mari pönkittäisi parisuhdettaan vaan tarkoitin vain sanonnan merkitykseni minulle että itse kohdistan sen enemmän parisuhteeseen kuin muihin juttuihin ja niistä mielestäni saa iloita julkisesti ja näyttää muille!:) ja siis Mari olet mahtava persoona ja pidän sinusta kovasti! Joten kommentin ei ollut tarkoitus olla negatiivinen sinua kohtaan vaan oma mielipiteeni sanonnasta ja sen tarkoitus on mielestäni pysyttävä rajoissa!:)

Mari Valosaari

Mä en nähnyt sen olevankaan kohdistettu mulle =) Kiitos!

Ymmärrän iloitsemisen ja onnellisuuden hehkutuksen jostain saavutuksesta, suuresta haavesta niinkuin sinulla, kovan työn tuloksesta yms. Mutta usein sanonta kell onni on se onnen kätkeköön viitataan parisuhteeseen. Silloin raja seisoo mielestäni visusti hyvässä maussa. Monet pönkittää suhdettaan 24/7 vaikka usein silloin karu totuus saattaa seisoa selkä puolella. Pettämisiä, pahoja/ikäviä ajatuksia parisuhteesta yms. Valitettavasti niitä näkyy jonkun verran. Onnellisuus ei ole asia jonka kuuluu piilottaa mutta jos kyseessä ainiainen suhteen lääpätys olisi se parempi piilottaa. Monet saattavat tietää toisesta puolia joita edes oma puoliso ei tiedä. Siis minusta tässä sanonnassa on myös hyvä ja opettavainen puoli.

No EI haittaa, anna palaa ja nauti siitä, että elät unelmaasi! 🙂 Ihanan iloinen kirjoitus, tottakai onnensa saa ja pitääkin jakaa, jos joku ei sitä kestä, se on hänen ongelmansa!! Ihanaa syksyä teille sinne heppatilalle! <3

Mari Valosaari

Kiitos =)

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.