Äiti elämää
19.12.2014

Kun perheeltä lapsi riistettiin..

Kun perheeltä lapsi riistettiin..

Ystäväni kummilapsen äiti sai aivoinfarktin, hänen äitinsä eli lapsen mummo hoiti lasta… Lastensuojelu ei ollut tähän tyytyväinen vaan vei lapsen sijaisperheeseen ja nyt äiti saa tavata lastaan YHDEN tunnin VALVONNANALAISENA!?!?!?!? (jouluna muutaman)

Eli tänään kun minä ja Jontte lähdemme kuuntelemaan club for fiven joulukonserttia ja jos joudumme onnettomuuteen emmekä hetkeen ole kykeneväisiä hoitamaan Milaa, viekö sosiaalihuolto lapsemme? Eikö lapsen mummo voisi hoitaa lasta sen aikaa että kuntoudumme..

pistää ajattelemaan ja ennen kaikkea olen surullinen tästä tapahtuneesta. Kyynel tulee silmään kun ajattelee tapahtunutta omalle kohdalle…

Tässä pieni ote ”julkaisusta”:

”Äidin äkillinen sairauskohtaus oli karua todellisuutta jo itsessään, lapsi kun oli odotettu ja hartaasti toivottu, eikä edes helpolla maailmaan saatu. Tässä kohden on mainittava, jotta säästymme spekulaatioilta: lapsi oli saanut alkunsa hedelmöityshoidolla. Tätä ennen oli äidin terveys, niin fyysinen kuin psyykkinenkin, sekä talousasiat ja muut olosuhteet kartoitettu monen asiantuntijan toimesta.

Infarktin johdosta äiti joutui sairaalahoitoon. Hän on tällä hetkellä kuntoutuksessa, joka on onnistunut todella hyvin. Tulevaisuus näyttääkin kuntoutumisen suhteen valoisalta. Tai näytti siihen asti, kunnes musta pilvi – lastensuojelu – iski äidin onnen taivaalle.

Mummu hoivasi vauvaa rakkaudella, seurauksena yllättävä kiireellinen sijoitus

Lapsen mummu hoiti tyttärensä rakasta silmäterää kaksi kuukautta, ilman ongelmia. Kun sairaalassa pystyttiin arvioimaan, että kuntoutuksesta tulee pitkä, ajateltiin samalla, että lapsen hyvinvoinnin ja mummun jaksamisen turvaamiseksi olisi hyvä saada mummulle helpotusta eli konkreettista apua arkeen.

Tämän jälkeen pidettiin kokous sosiaalitoimen kanssa. Siellä tehtiin suunnitelma siitä, miten nämä asiat turvataan. Kaikki iloitsivat suunnitelmasta: mummu hoitaisi edelleen lasta tämän omassa kodissa, lapselle hankittaisiin päiväkotipaikka ja mummulle lisäksi apua lapsen hoitoon. Lisäksi olisi mahdollista saada arjen apua alakerrasta, jossa asuu lapsen kummitäti.

Eikö olekin hienoa, että yhteiskunnan avulla saatiin äidin äkillinen sairastuminen järjestettyä lapsen kannalta parhaalla mahdollisella tavalla: lapsen ympärillä oli yhä tuttu paikka ja ihmiset, lapsella oli mahdollisuus nähdä äitiä päivittäin ja äidin kuntoutumispaikkakin sijaitsi vain noin kilometrin päässä omasta kodista! Ihanan onnellinen päätös asialle, eikö vain?

Ei. 

Siinä ei käynytkään niin.

Ei, sillä vain joitakin tunteja kyseisen kokouksen jälkeen sosiaalitoimen henkilöt, vieläpä samat kuin kokouksessa mukana olleet, saapuivat noutamaan lapsen kotoa mummun hoivista. Sen jälkeen he hyppäsivät takaisin taksiin. Taksista he soittivat äidille, että olivat tehneet kiireellisen sijoituksen päätöksen ja olivat parhaillaan viemässä lasta sijaisperheeseen, joka ilmeisesti oli päivystävä, väliaikainen kriisiperhe.”

Käy lukemassa tarina kokonaisuudessaan täältä

IMG_1368

Avainsanat

Kommentit

Hei. Kyllähän näissä asioissa on usein sitten myös se puoli josta ei julkisuteen välttämättä kerrota. Mutta jutusta jäi pimentoon se, että missä on lapsen ISÄ? Omituista mutta kyllä kai tällä lapsella olisi toimintakykyinen isä jossakin oltava, et kertonut hänetä mitään?? Mitä tulee mummoon, on tietenkin iso mahdollisuus että vanhalla ihmisellä on jo omia sairauksia, raihnaisuutta, kuka tietää lievä alkoholiongelma, muistiongelma, ja muutenkin jos odotetaan kuntoutuksen kestävän vaikka vuoden, pikkulapsen hoidon rasittavan vanhusta, jos on ansainnut lepoa. Mutta silti on todella VÄÄRIN että äidin ja mummon tapaamiset on noin rajoitettuja, aivan JÄRKYTTÄVÄÄ, ettei oma äiti saisi edes NÄHDÄ omaa lastaan, olkoonsa sairas, terve, mitä tahansa. Tekisin kantelun eduskunnan oikeusasiamiehelle, ja MIKSI tapaamiset ovat valvottuja? Onko tilanne mennyt riitelyksi ja uhkana lapsen väkisin sieppaus vai mitä? Silti kamalaa luettavaa, ja hakisin jo oikeudellista apua tuohon!!!

Mari Valosaari

Hei Lissu B.
Lapsi on saatu hedemöityshoidolla ilman isää. Joku toki ”isä” on mutta sen tietää vain sairaala jos sekään. (tämä tuli heidän tekstissään kyllä ilmi)

toivottavasti tilanne pian muuttuisi parempaan suuntaan

Siis mistäs sinä tiedät mitä on todella tapahtunut? Eikö yksityisyydensuoja estä kertomasta tapauskohtaisia tietoja siitä, mitä päätöksentekoon on kuulunut?

Mari Valosaari

Hei Moro

On totta että Lasun juttuja en ole nähnt, mutta kyseessä on ystäväni kummipoika ja hänen äitinsä joten olen kuullut asianlaidan hyvinkin selvästi ja luotettavasti tämän perheen osalta.

Onhan nämä aina vaikeita asioita ja vaikea spekuloida, mutta kyllä minun näkemys on se että vääryys on käynyt!

Mari Valosaari

Tämä tosiaan on ikävä tapaus.. On niin harmillista että tallaisissa tapauksissa käy vääryys ja sellaisissa missä oikeasti kaivataan sijoitusta sitä ei tule.. Onhan nämä vaikeita asiota varmasti päättää siellä lasussa näiden henkilöiden, mutta kohtuus pitäisi olla tässäkin!

Mä veikkaan että tässä tapauksessa mummo on sanonut että haluaisi apua välillä lapsen hoidossa ja siksi lapsi vietiin. Eikö saa sanoa että tarvitsee apua? kaikkihan me tarvitsemme sillointällöin apua!

Järkevien ja vastuullisten ihmisten ei kannata sotkea lastensuojelua asioihinsa. Sosiaalitädit pyrkivät lukemaan salattuja viestejä sanojen välistä ja ilmeistä, mikä on helposti salatiedettä varsinkin, jos on ennakkoluuloinen syystä tai toisesta. Lisäksi papereiden tietojen perusteella tehdään tulkintoja, jotka eivät riitä päättelemään oikein, mutta koska sosiaalitädeillä on valta, ei kukaan auktoriteetti tai mikään mittari tule korjaamaan virhepäätelmiä. Niinpä virheet voivat tuntua onnistumisilta ja saavat yhä suuremmalla innolla tekemään virheitä.

Ainiin, sijaisperheys on liiketoimintaa ja sosiaalityöntekijöillä pienet palkat…

Tuntuu uskomattoman hölmöltä, olisipa kiva tietää soiaalitoimen perusteet päätökselle. Tämän tekstin perusteella kuullostaa vain mielivaltaiselta toiminnalta.

Tuli itselleenkin suru asiasta, en voi edes kuvitella asianosaisten fiiliksiä. 🙁

Tällaista sosiaalitätien toimintaa on ollut vuosikymmenet.Ikäänkuin sinne kasautuisivat sellaiset ihmistyypit, jotka itse eivät ole eläneet mitään kriisiä koskaan. Eivät ymmärrä,että tekevät ko.perheen elämän täydelliseksi helvetiksi.

Kerronpa lyhyesti erään tapauksen: Perheeseen syntyi pieni poika.Äiti alkoi potea äitiysmasennusta ja joutui sairaalaan. Perheen isä huolehti pojastaan esimerkillisellä tavalla,mutta sattui yöllä kuolemaan pienen poikansa itkiessä hänen vuoteensa vierellä.Apua tuli.Poika annettiin hoitoon isän veljen perheeseen.Lapsen äiti palasi kotiin tervehtyneenä ja sai todeta,että oli menettänyt oman lapsensa lopullisesti sukulaisperheeseen sijaishoitoon.Siitä alkoi äidin helvetti.Hän joi ja joi joka päivä.Oli päissään kuin puliukko ja makasi monta kertaa jopa kadulla täysin sekaisen oloisena.Siis hyvää tehtiin, muttei tarpeeksi kauan.Sosiaaliihmisille oli helpompi antaa äidin tulla luuseriksi kuin, että olisivat hoitaneet ko. poikalapsen takaisin oman äitinsä hoitoon.Äiti ei ollut luuseri ennen avioliiton solmimista .Oli riipaisevaa katsella vierestä,kun nuori äiti vaelteli pitkin katuja.

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.