Äiti elämää
13.9.2014

1340km lapsen kans yksin

Lähdin käymään äitini luona Pohjois-Pohjanmaalla pari viikko sitten. Panttasin matkaan lähtöä syksymmälle jolloin Jontella on kesäloma jotta voimme yhdessä mennä sinne. Noh näinhän siinä kävi että artistin arki ei antanut myöden lähteä Etelä Suomesta ja mun oli lähdettävä matkaan yksin Milan kans.

 

Mua pelotti lähteä ajamaan pitkää matkaa yksin mutta halusin kuitenkin äidin luona lähteä käymään enkä halunnut olla siellä ilman autoa niin olihan se vain ajettava. Äiti asuu edelleen kotipaikkakunnallani, pienellä kylällä nimeltä Pyhäntä jonne ei pääse junalla tai lentokoneella perille saakka =) siinä yksi hyvä syy miksi halusin oman auton olevan mukana. Koska monelle varmaan tulee mieleen miksi en ottanut ja lähenyt jollain välineellä joka sinne vie.

 

Matkaa Espoosta sinne on hieman reilu 530km. Starttasin Milan kans aamulla kymmenen aikoihin ja Mila nukahtikin melkein heti, siinä meni 1,5 tuntia ihan kivasti mutta sitten Mila heräsi ja olikin hänen lounasaika ja oli etsittävä huoltoasema jolle pysähtyä. Hartolassa pysähdyin paikassa nimeltä La Kar de Mumma, tosi kiva paikka jossa oli myös oma leipomo, sieltä olis varmasti saanut ostettua kaikkea kivaa tuoretta mutta mä keskityin vaan lapsen ja itseni ruokkimiseen. Miinuspuoli tässä paikassa oli että heillä oli ainoastaan kaksi syöttötuolia jotka oli molemmat käytössä. Päätin rohkeasti mennä toiselta perheeltä kysymään joilla oli rattaat mukana josko heidän lapsensa olisi voinut ruokailla rattaissa niin että Mila olisi saanut sen syöttötuolin, kerroin että olen yksin lapsen kans eikä ole apukäsiä tai syliä saatika sitten rattaita ja auttaisi todella paljon jos saisin käyttää tuolia. Tämä ei heille käynyt ja eipä siinä mitään, he olivatkin täysin oikeutettuja syöttötuolia käyttämään kun olivat sen ennen minua ottaneet. Kuitenkin epätoivo iski ja melkein itku kurkussa säälin itseäni ”tätä tämä nyt on kun joutuu yksin matkustamaan eikä ole isää mukana auttamassa”. Onneksi paikassa oli kiva lasten leikkinurkka ja Mila viihtyi siellä hetken leikkimässä. Pian toiselta huoltamolla olleelta perheeltä vapautui tuoli, Mila sai syödäkseen ja jatkoimme matkaa. Juu minäkin söin ”lounaan”; ruisleivän ja kahvia..

IMG_5707 IMG_5708

Seuraavan etapin asetin 225 kilometrin päähän Pihtiputaalle jossa asuu paras ystäväni Hanna. Tästä ihanasta ystävästäni haluan kertoa teille joskus lisää, hän nimittäin on pudottanut painoaan 50 kiloa ja osallistuu nyt bodyfitness kisaan.

Nooh 100 kilsaa päästiin etenemään kunnes takapenkiltä alkoi leijailla pakko pysähdyksen tuoksu =) Hirvaskankaalla käytiin sitten pyllypyykillä ja ostin huoltamolta myös lelupakkauksen Milalle viihdykkeeksi koska aloin aistimaan kyllästymistä.

Tunsin huonoa omaa tuntoa siitä että istutan lastani näin pitkään autossa, hän vain istuu ja tuijottelee ja välillä juttelee itsekseen. Lapsen pitäisi päästä leikkimään eikä istua koko päivää autossa. Juttelin erään ystäväni kans myös tästä ja hän sanoi: ”joo kyllä, sä oletkin todella huono äiti kun viet lapsesi katsomaan mummoaan” Tästä tuli parempi fiilis…hetkeksi

Vajaa 40km ennen pysähdystä Tirri alkoi todenteolla kyllästymään, kaukalossa istuminen varmasti jo sattuikin peppuun kun omakin peppu tuntui puutuneelta. Vielä jouduin Viitasaarella pysähtymään tankilla. Lelut ei enää auttanut vaan kaikki mitä ojensin hänelle käteen lensi pois. Onneksi matkaa oli vain vähän jäljellä niin ei tarvinut itkettää pikkuista pitkään. Noin tunnin stopin jälkeen viimeiset 130 kilometriä meni hienosti Milan ottaessa jälleen unet.

IMG_5710

Ensimmäiset 530 kilometriä noin kello 18 oli takana ja mummo repesi riemusta nähdessään pikku Milan.

IMG_5728

Saatiin aamupala sänkyyn, mustikoita varvussa =)

Saatiin aamupala sänkyyn, mustikoita varvussa =)

Viikko vierähti mummolassa kuin siivillä. Harmi vaan kun äitini oli päivät töissä mutta kyllä me saatiin illat nauttia hänen seurastaan. Ja kamalaa kun mun pienin pikkusiskokin on jo yläasteella niin hänenkin koulupäivänsä olivat pitkiä eikä hänkään ollut meidän seurana päivisin. Välillä meinasi olla tekemisen puutetta kun satoi vettä eikä sillä kylällä asu enää montaa kaveria jonka luona päivisin voisi vierailla. Pari ihanaa tyyppiä sentään on ja ehdittiin heidän kans näkemään piiiiitkästä aikaa.

 

Sitten olikin edessä kotimatka jolle kävin ottamassa vauhtia Oulusta ja matkaa kertyi sen ja Ilmajoen kautta Espooseen 810km

Äidiltäni suuntasin ensimmäisenä serkkuni luo Tyrnävälle jossa vietettiin heidän tyttärensä nimijuhlia. Pieni kaunis Josefiina sai nimen ja minä vauvakuumeen. Tää on muuten elämäni ensimmäinen vauvakuume, hauska tuntea tämäkin fiilis.

Tämän matkan ajoitin Milan päiväuniin ja hän nukkuikin melkein pihasta pihaan joten hienosti meni.

IMG_5781

Seuraava etappi oli Ouluun jonne oli matkaa vain n 30km joten sitä ei olisi tarvinut juurikaan miettiä tai ajoitella mutta ajoinpa uniaikaan senkin. Jouduin kyllä jäämään autolle päivystämään hetkeksi että neiti heräsi ennen kuin päästiin sisälle. Lapsuuden ystävälläni Raisalla Oulussa on 1v 7kk poika ja voi että oli ihanaa olla kylässä ystävällä jolla oli täysin lapsiturvallinen koti ja Milalla oli leikkikaveri.

IMG_5785 IMG_5790

Sitten kääntyi nokka kohti etelää ja kotiin oli 780km ja tuota matkaa en halunnut, saatika sitten uskaltanut enkä viitsinyt tehdä sitä Milalle että olisin suoraan ajanaut. Onneksi ystäviä riittää pitkin Suomea ja soitin toiselle lapsuudenystävälleni Ellulle joka asuu Ilmajoella josko saisimme Milan kans tulla heille yökylään ja katkaisemaan matkaamme. Se sopi ja suunta siis kohti Ilmajokea. Sinne Oulusta on 420km ja päiväunien ajoitus tuli taas kuvioon. On muuten onni että Mila nukkuu vielä kahdet unet, lähdimme siis aamu-unien aikaan matkaan ja reilun puolenvälin jälkeen pysähdyimme Kokkolassa syömään ja jaloittelemaan. Ja löytyipä tästäkin kaupungista ihana ystäväperhe joka tuli koko perheen voimin meitä huoltoasemalle moikkaamaan. Siinä pysähdyttiin noin tunnin verran, Mila sai leikkiä leikkipaikassa (joka oli muuten aika likainen, tästä miinus Kokkolan ABC:lle, eikä siellä kyllä ollut mitään lelujakaan, pari näyttöä ja seinällä olevaa härpäkettä) ja minä vaihtaa kuulumiset vanhojen tuttujen kans. Oon joskus asunut Kokkolassa ja siksi tuttuja sielläkin. Juttua olisi riittänyt vaikka kuinka mutta matkaa oli vielä 160km ja rakas ystävä nähtävänä.

IMG_5796

Nuo loput kilometrit meni hyvin Tirpan nukkuessa hyvät unet viimeistä kymmentä kilsaa lukuunottamatta, siinä vaiheessa Mila ilmotti itkullaan että on valmis matkustamiseen siltä päivältä ja onneksi oltiinkin ihan just perillä. Seuraavana päivänä olikin vuorossa jo Espoo ja koti jonne oli matkaa vielä 364km ja tämän matkan puoleen väliin Tampereelle änkesin vielä ystävälleni Maaritille kylään yhdelle reilun parin tunnin stopille.

 

Nopeaa matkanteko ei ollut enkä olisi sitä nopeammin ainakaan yksin pystynyt tekemään. Eikä varmasti lapsen kannalta olisi järkevääkään paahtaa montaa saataa kilometriä putkeen. Varsinkaan kun Mila matkustaa vielä siinä niin kutsutussa vauvakaukalossa jossa ei ole juurikaan edes pehmusteita. Joten sillä oliko Jontte mukana vai ei, ei ollut suurtakaan merkitystä –pysähdyksiä oli jokatapauksessa tehtävä. Ja voi että oli ihana nähdä näitä kaikkia ihania ystäviä tässä matkan varrella. Kiitos kaikille teille kun otitte meidät vastaan, oli ihana nähdä, olette rakkaita!

 

Tsemppiä teille jotka pitkiä matkoja lasten kanssa matkustatte, muistakaa varata aikaa ja pakatkaa kärsivällisyyttä mukaan. Valitkaa pysähdyspaikoiksi erityylisiä huoltoasemia ja jos yösijaa tarvii eikä ole ystäviä ripoteltu pitkin Suomea niin esim B&B paikat voi olla mukavia yöpymiseen. Itse haaveilen Suomen matkailusta kierrellen pienimpiä motelleja ja B&B paikkoja…ehkä joskus toteutan tämänkin homman.

Avainsanat

Kommentit

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.