Kotitalouskriisi
6.6.2012

Unelmia

Unelmia

 Haluamme kaiken    Haluamme kaiken

Otsikko on totta, mutta olisi voinut jatkua, ”… muttemme tärkeimmän kustannuksella.”.

Joskus unelma menee liian todelliseksi. Se viistää liian läheltä maata eikä enää pääse siivilleen, sinne missä unelmien kuuluu olla. Asiat tulevat raskaiksi, eteen tulee liian paljon eräpäiviä, tapaamisia, papereita, ärsyttäviä rakennusmiehiä. Unelma voi maksaa liikaa, vaikka rahaakin riittäsi.

Olisi ollut helppo päätös jatkaa. Olisi vaan menty läpi harmaan kiven, istutettu se puutarha, asennettu pihakiveys ja maalattu koko kesä ulkolaudoituksia bikineissä. Mutta kuten Iholla-ohjelman katsojat näkivät, sen kiven läpi on joskus vaikea päästä käsi kädessä.

Voimaa
luovuttaa

Olen sitkeä sissi, mutta äitinä tiedän mikä on tärkeintä perheelleni. Se on minä, äiti. Voitte sanoa mitä vaan, mutta äiti on perheen perustus, kantava rakenne ja vesikatto. Jos äidin voimat loppuvat, niin silloin loppuu kaikki muukin. Sinne ei kannata mennä.

Niin vaikeaa kuin se onkin myöntää, viimeisillä voimilla päätimme perunamaan sijaan kääntää katseet ympäri ja takaisin lähtöruutuun. Unelmat pysyköön unelmina. Toistan itseäni, mutta olen tästä aina vaan varmempi, mitä vähemmän vähemmän neliöitä, sitä vähemmän tavaraa ja vähemmän huolia.

Sitä rojua kertyköön kaappien sijasta sinne toteutumattomien unelmien lootaan. Sinne voi heittää haaveita ihmisistä, jotka voisivat olla muka jotain parempaa kuin se tämänhetkinen kumppani, parempia autoja, isompia koteja… Unelmien pilvipalveluun mahtuu rajattomasti tiedostoja.

Hyvää huumoria, armoa itseä ja muita kohtaan, avoin mieli: siinä hyvä resepti, jolla kulkea kohti huomista. Jos olet samaa mieltä, käy klikkaamassa!

”pysy mun vierellä nyt ja aina, kunnes aurinko mailleen menee

sun lempes korvaa mun kaiken vaivan, oot vastaus mun kaipaukseen

niin kylmä ja pimeä on tää maailma, ilman sua sitä jaksais en

ollaan niinkuin olis meillä vain tää ilta, kadotaan tähän tunteeseen

 

sä kuulut mun unelmiin, kultapieni haluun tanssii sut tainnoksiin

anna mun viedä sut taivaan tähtiin, luota muhun laita silmät kii

sä kuulut mun unelmiin, kultapieni haluun tanssii sut tainnoksiin

mä aion viedä sut taivaan tähtiin, luota muhun käy vaan mun syliin, tee niin”

 

Avainsanat

Kommentit

Hei!

Oli pakko oikein etsiä blogisi, sillä katsoin tänään ekan kerran kunnolla Iholla sarjan uusintoja ja jäin suorastaan sanattomaksi siitä, miten samoilla ajatusradoilla voi joku toinen kulkea. Olen itsekin kahden pienen lapsen äiti, joten kuvauksesi perheen arjesta koskettavat minua todella, varsinkin kun tunnut ajattelevan aivan samoja ajatuksia kun itselläkin päivän mittaan päässä kulkee! Oli aivan ihanan vapauttava tunne tajuta, että ei ole yksin ’pöhköjen’ juttujensa kanssa. Kiitos siitä! Ja hyvää kesää!

Mä NIIIN tiedän, mistä Maria puhut: on unelmia, joista ajattelee, että ne toteutuessaan muuttaa kaiken paremmaksi. Mutta sitten joutuukin Maija Vilkkumaan sanon toteamaan: ”se ei olekaan niin”. Katsoimme Iholla-ohjelmaa välillä koko perhe (pojat ikävälillä 10-14 vuotta) ja sinä ja Fidel olitte meidän suosikit! Pojatkin aina toivoi: ”tulis Fidel”, ”Fidel on niin paras”. Ihailen sinua siitä, kuinka kauniisti kohtelet ja puhut lapsillesi. Kaikkea hyvää teille edelleen!

Teitä oli niiin ihana seurata tv:stä. 🙂 Teillä on maailman suloisimmat lapset. Voimia ja ihanaa kesää koko teidän perheelle!

Katsoin iholla sarjaa ja olen hieman kateellinen kun en itse ole enää jaksanut olla pojalleni niin hyvä äiti kuin haluaisin. Lapsen sydänleikkauksen, miehen mitään tekemättömyyden ja sen myötä oma jaksaminen on musertunut. Kumpa osaisin ottaa sinusta mallia jotta olisin pojalleni taas hyvä äiti. Voimia tuleviin koitoksiin.

”Väsynyt” Älä ole kateellinen! On ihan normaalia väsyä tuollaisessa tilanteessa. Paljon voimia sinulle ja perheellesi, etenkin pienelle toipilaalle.

Ihanaa, että löysin blogisi ja voin kertoa sinulle kuinka paljon pidin Iholla sarjasta, sinusta ja voi hyvänen aika kun teidän Fidel on niiin suloinen pakkaus, monta kertaa sydän pakahtui pikku herran kommenteista ja posteljooni puvusta:)

Häntä pystyyn ja eteenpäin!

” ollaan niinkuin olis meillä vain tää ilta, kadotaan tähän tunteeseen..”

Kiitos Maria rehellisyydestäsi!

Heippa Maria! vasta löysin blogisi ja oli kiva huomata miten hinosti kirjoitat. Olemme itseasiassa tavanneet aikanaan kuopiossa savisaaren tallilla 🙂 hoidin Minttu ponia ennen kuin se siirtyi omistukseesi. Oli kiinnostavaa nähdä elämääsi Iholla sarjassa. Olet edelleen niin iloinen ja kiltti, aivan kuin silloin lapsena. Älä välitä ihmisten reaktioista miestäsi kohtaan, olen huomannut että asiasta nyt kohutaan…. varmasti teillä on paljon myös ihania hetkiä sitä ei vaan tuottajat halunneet näyttää saarjassa. Ja kenen vaan yhtään tempperementtisemman ihmisen hermot menisi siinä tilanteessa kun on pienet lapset, asutaan anopilla, paljon töitä ja rakennetaan asuntoa. Monet meistä ei kestä edes yhtä asiaa noista…. Kaikkea hyvää kesääsi ja tsempiä!

Olit myös minun mielestäni sarjan kiinnostavin hahmo ja Fidel todella suloinen poika. Mutta naisen ainoa tehtävä ei ole olla äiti, muista oma urasi ja omat haaveesi. Oli surullista sarjassa nähdä, miten yksin olit lasten kanssa. Jossain vaiheessa sinun täytyy puolustautua, jo lastesikin vuoksi.

Aikaisemmin katsellessani kotiani, ajattelin, kuinka ahdistavalta tuntuu tavaroiden paljous. Mitä enemmän tavaraa, sitä enemmän stressiä ja lastia raahattavana mukanaan.
Seurasin Iholla -sarjaa aktiivisesti ja kovin usein vieräytin kyyneleen, kun näin miten suhtaudut ympäristöösi ja kuinka iloinen olinkaan huomatessani, että hyväsydämisiä ihmisiä on vielä olemassa. Olet ihana ja rakastava. Sinusta tulisi jokaisen äidin ottaa mallia.
Olen ollut koulukiusattuna aikoinaan 7 vuotta ”liian kiltteyden” vuoksi. Niinkuin se olisi huono piirre..
Sarjaa seuratessani sain voimaa ajatuksistasi ja tajusin, ettei maailma ole pahoja ihmisiä pullollaan.
Olet kiltti ja hyväsydäminen ja jos tuollaisia ihmisiä, kuin sinä, on lisää – tekee se maailmasta minulle helpomman paikan olla ja hengittää.

Aurinkoista ja rakkaudentäyteistä kesää !

Hienoa, kun jatkat täällä. Perhe-elämääsi on kiva seurata, vaikka vain välähdyksinä. Toki olisin mielelläni nähnyt sinut seuraavallakin Iholla-kaudella. Tapasi selviytyä arjen kaaoksessa hilpeydellä ja sydämellä on mahtava. Eivät unelmat mihinkään katoa. Jossain vaiheessa maallemuutto voi ollakin vaihtoehto, tai sitten ei. Elämä on seikkailu, todellakin!

Seurasin Iholla -sarjaa jokaisen jakson ja olit toinen minunkin lemppareistani. Suhteenne oli kiinnostava ehkä siksikin, että se oli hieman outo. Nyt sanon sen, mitä olisin sinulle halunnut jokaisen jakson jälkeen sanoa, koska pelkäsin, ettet itse sitä ehkä näe.

En halua syytettä kunnianloukkauksesta miestäsi kohtaan, joten sanon vain, että voisit elää onnellisempaa elämää jonkun tasapainoisemman ja kypsemmän henkilön kanssa. Ikävää kuinka annoit itseäsi polkea, aivan kuin sinä et tarvitsisi mitään ja toisen halut ja tarpeet olisivat kaikki kaikessa. Älä anna pojallesi sellaista kuvaa, että naista voi kohdella noin… että naisen hyvinvointiin ei tarvitse kumppanin sitoutua.

Tämä on varmaan tätä samaa arvostelua, mitä olet saanut kasapäin jo niskaasi. Olen varmasti väärässä, kun kuvittelen jotenkin auttavani. Muistathan kuitenkin, että parisuhteen ja puolison pitäisi tuoda enemmän hyvinvointia, tukea, turvaa, jaksamista jne. kuin huolia. Minusta sinä ansaitset parempaa.

Kaikkea hyvää jatkoon!

Simppelisti vain; klikkaan ja tykkään. Kaikkea hyvää jatkoon! Ihanaa kesää!

Voihan harmi -toisaalta! Kyllä rakentaminen oli rankkaa, varsinkin, kun meilläkin tuli kaksi lasta siinä samalla synnytettyä ja toisiakin töitä piti vääntää, mutta on se omassa unelmatalossa asuminen vaan aikas mahtavaa… Mutta onnea tulevaisuuteen. Sinä olit niin ihana, ja juuri samanlaisen rakennushärdellin läpikäyneenä samaistuin niin kokemuksiisi ne muutamat (eli muuten tasan kaksi!) kerrat, kun Iholla-ohjelmaa ehdin katsoa. Jos sinä ja laset olitte ihania, niin mies toivottavasti on hiukan kasvanut aikuisemmaksi tällä välillä. ..

Hei Maria!

Olipa kiva yllätys löytää blogisi, todella mielenkiintoista luettavaa. Paljon tsemppiä ja kaikkea hyvää perheellesi! 🙂 Todella rohkeita ratkaisuja olet elämässä tehnyt, tämä viimeisin mukaan lukien. Arvostan kaikkein eniten ihmisessä juuri sen oman ”sydämen äänen” seuraamista, ja siinä sinä ja Reino tunnutte olevan melko mestareita.

Myös minä ”jäin koukkuun” Iholla-sarjaan nähtyäni palan teidän perheen arjesta, ja siitä eteenpäin sitten pitikin katsoa kaikki jaksot Mariaa&Fideliä odotellen 😀 Monesti tuli kyyneleitä tirautettua, mutta onneksi myös liikutuksen kyyneleitä sinun ja lastesi vuorovaikutusta seuratessa 🙂 Olet todella upea nainen ja kunnioitan sinua paljon. Teet juurikin sitä, mitä tässä maailmassa kaivataan, eli annat ja saat rakkautta 🙂 Olet aivan ihana äiti, toivottavasti itse joskus tulevaisuudessa pystyn olemaan edes puolet siitä mitä sinä olet!

Joskus todellista vahvuutta on olla heikko. Se vaatii rohkeutta.

Hei Maria!

Minusta oli myös ihana seurata iholla sarjaa :).Olen itse juuri saman ikäisten lasten äiti ja juuri sukupuoletkin samassa järjestyksessä.
Meillä on myös remppa siis ihan täydellinen remppa,1951v talo saa täysin uuden julkisivun niin ulkoa kuin sisältäkin.Voinpa sanoa että yksin olen kyllä saanut olla lasten kanssa koska minun mieheni remontoi töiden ohella taloa yksin.Meillä siis on vanha rintamamiestalo jonka yläkertakin oli täysin ullakko,eli eristysten laiton myötä on seinät löytäny paikalleen.Paljon on hommaa..ikuisuus projetki kai omat talot aina on.Usko on ollut koetuksella.SUHDEKKIN,mutta jaksaa jaksaa kyllä se sitten palkitsee..näin ainakin haluan uskoa 🙂

Rohkea veto teillä 🙂 Luontoon kävelemään niin saatte lisää energiaa!

Hyviä kommentteja, mutta pyytäisin vielä huomioimaan yhden asian: vaikka rakentamiseen löytyy osaamista, voi motivaatio loppua. Eli jos sitä tekee ensin työkseen 8 h ja sitten illan byggaa omaa kotia ilta 11 ei tämä ikuisuutta voi jatkua. Ammattilaisellekin tulee sitten näitä ”luovia tuumaustaukoja” halusi tai ei.

Tiedän myös perheitä jotka rakentavat sitä kolmatta okt:a ja lapsilla valtavasti ongelmia kaikilla elämän osa- alueilla, eli ei ole ollut normaalia arkea ollenkaan, pyörineet vaan raksoilla ja mummoilla hoidossa. Ja näissä perheissä rakennetaan edelleen, isompaa ja hienompaa…

Elämä on nyt eikä sitten joskus, ja lapset kasvavat niin nopeasti. Että ollaan onnellisia omasta ja muiden onnesta:)

Voi kuinka onnellinen olen, että löysin blogisi!

Seurasin Iholla-sarjaa suorastaan fanaattisesti, paras tositv-ohjelma mitä olen koskaan nähnyt ja Sinä, Maria olit ehdoton suosikkini. Sarjan loputtua minun teki aivan valtavasti mieli antaa sinulle palautetta siitä, kuinka ihana ja rohkea olit sarjassa. Ja erityispalaute siitä että teillä on Reinon kanssa aivan ihania lapsia! Fidel vei sydämeni aivan mennen tullen. Nytkin itku kurkussa muistelen, kuinka suloinen Fidel on ja miten hupsuja juttuja televisiosta hänestä nähtiin. Joka jaksossa toivoin aina vaan, että sinua ja Fideliä näytettäisiin mahdollisimman paljon! 😀

Jään ehdottomasti seuraamaan nyt myös tätä blogiasi. Kirjoitat sujuvasti ja hauskasti. Kiitos vielä paljon siis, että olet lähtenyt näihin rohkeisiin juttuihin mukaan, ja olet ollut oma itsesi. Olet mieletön nainen. Tsemppiä ja jaksamista paljon koko teidän perheelle. Valintanne on varmasti oikea. Onneksi unelmilla ei ole parasta ennen -päiväystä, ne eivät pilaannu tai katoa minnekään, vaan niitä voi toteuttaa vielä myöhemminkin!

P.S. Onnea ja menestystä Reinon uudelle levylle! Toivottavasti eksyvät keikkailemaan tänne itäiseenkin Suomeen!

Bllogisi löytö piristi päivääni! Seurasin iholla-sarjaa ja hain itse toiseen tuotantokauteen. Annoit ihanan ja aidon kuvan itsestäsi, joten kiva että jaat tarinoitasi vielä tämän bloginkin kautta 🙂

Tsemppiä tuohon talo-projektiin, projektihan se myyminenkin on 😉

Voimia!
Olette ihana ja aito perhe 🙂

Mahtava ja rohkea kirjoitus! Seurasin iholla-sarjasta juurikin niitä kohtia missä näkyi teidän elämäänne, se oli mielenkiintoista ja sinä Maria vaikutat todella aidolta ja ihanalta ihmiseltä <3 Itse olen samallainen kuin sinä, etten halua sanoa toisille pahaa, ajattelen liikaa jne, joten samaistuin paljon sinuun.
Hirveesti jaksuja ja tsemppiä teille!!

Juuri noin pitääkin tehdä, seurata sydäntä! Ja asua siellä missä on Koti ja missä sydän, siellä koti. Ja se on nyt Helsingissä se koti. Minusta on ihanaa, että te olette niin käytännöllinen pari: lapsiperheethän normaalisti suuntaavat kauas keskustasta, satojen neliöiden Unelmiin (mutta tosiaan, millä hinnalla?) mutta ette te. Unelma oli unelma, jonka aika ei selvästikään ollut nyt vielä. Itse puit pilvipalvelun niin hyvin sanoiksi <3 On hienoa, että joku lapsiperhe uskaltaa olla julkisuudessa ja näyttää, että vähemmilläkin neliöillä pärjätään.

Reinon biisi on ihana! Näen ihan sieluni silmin, kuinka Reino on ajatellut Sinua sitä tehdessään <3 Lööv <3

Hei Maria! En ikinä tee tätä, eli kirjoita/ota kantaa toisten blogikirjoituksiin. Mutta tämä viimeisin kirjoitus kosketti kyllä sen verran, että haluan vain sanoa, että olet todella rohkea ja upea nainen!! Itsekin elämme remontin ja muuton keskellä pienen lapsen kanssa ja useampi kuukausi kului saman katon alla anopin kanssa. Toki vielä kovin pienimuotoista teidän tilanteesenne verrattuna.. Iholla -sarjaa seuratessani minä ainakin ymmärsin, että jaksot olivat loppujen lopuksi vain pieniä leikkauksia elämästänne ja ihan varmasti niihin pyrittiin saamaan kaikki ne dramaattisimmat ja ihmisiä puhuttavimmat hetket. Ilmeisesti ne keiltä olette sitä negatiivista palautetta saaneet, eivät todellakaan ole tätä tajunneet! Kaiken kaikkiaan halusin vain sanoa, että ihan mahtavaa että olette uskaltaneet tehdä tuon päätöksen ja vielä julkisesti! Ihanaa ja toivottavasti rentouttavaa kesää teille! 🙂

En tiennytkään, että sinulla on blogi. Aivan ihanaa, että löysin tänne. Olen melkeinpä ikävöinyt sinua ja suloista Fidel-poikaa:-)) Iholla-sarjaa katsoessani sait tunteeni pintaan monesti. Kiitos, että päästit elämääsi ja tsemppiä!

Uskomatonta, että arkkitehtina jätät taloprojektisi kesken. Ei kai kaikki tuo luettelemasi ”raskas” tullut sinulle yllätyksenä? Kyllä vuorotöissä käyvilläkin (molemmat) talonrakentaminen käy kolmannesta tai neljännestä työstä, mutta ei ole vain varaa luovuttaa.

Kaikkea hyvää tulevaisuuteen – sarjaa oli mukava seurata ja olit siinä toinen lemppareistani.

Arkkitehtina toki olen mukana niin pitkälle kuin tarvitaan. Ihmisenä ratkaisuja ei onneksi tarvitse tehdä rakennussäädösten mukaan.

Lapsen/lasten tulevaisuuden kannalta järkevä ratkaisu! Vaatimaton koti ja pingottamattomat vanhemmat on lapselle parempi kuin kilpavarusteltu sisustusunelma. Täältä lisää: http://www.kohtuusvaarassa.com/manifesti/

Lässynlässynlää. Kasvakaa vielä aikuisiksi. Älköön teistä kumpikaan saattako kumpaakaan enää ikinä huonoon julkisuuteen. Uskottavuus kärsii 100-0!

meidän neiti 11v. tykkää niiiin paljon susta:)) ja toi reinon biisi on tosi kiva!

Hei Maria!

Olit aivan ykköshenkilö Iholla sarjassa ja todella mielenkiinnolla seuraan elämäänne edelleen. Teitte kyllä oikean päätöksen. Maalliset asiat eivät voi nousta oman hyvinvoinnin edelle.

Ei onnellisuus ole kiinni siinä missä asuu, miten elää vaan siinä miten ajattelee kaikesta :).

Olet todella mahtava äiti ja kärsivällisyytesi on jotain ihailtavaa. Tsemppiä elämän uusiin haasteisiin ja arkielämään kahden ihanan palleron kanssa :)!!

Loistavaa rohkeutta tehdä päätös!! Vain rohkeat ja edelläkävijät tekevät tällaisia rohkeita päätöksiä, arkajalat uhraavat avioliittonsa ja pankkitilinsä ja lapsien hyvinvoinnin sen eteen, että saavat sen asuntomessuilla näkemänsä unelman. Mahtavuutta, että joku on rohkea ja tekee toisin. Parasta mahdollista jatkoa teille 🙂

”äiti on perheen perustus, kantava rakenne ja vesikatto. Jos äidin voimat loppuvat, niin silloin loppuu kaikki ”

tässä on äitiyden julistus…

Katsoin Iholla sarjaa sinun takiasi, tuli mieleen omat ongelmat. Kiitos Maria että olit mukana ja kaikkea Hyvää sinulle.

Hei Maria!
Joskus unelmen tavoitteleminen on tärkeintä, mutta välillä myös niistä irti päästäminen. Tämän ison unelman tilalle teille tulee paljon uusia unelmien kohteita, joita voitte hyvillä ja onnellisin mielin tavoitella. Paljon onnea ja iloa teidän arkeenne!

Hienoa kun joku kirjoittaa auki tämän asian. Liiian moni nuori pari on kokenut saman tuskan ja uupunut ja jäänyt jumiin elämänsä suurimpaan kauppaan (rahallisesti). Homma on sitten purkautunut eroamisena ja pakkomyyntinä. Yleisellä tasolla kehoitan ostamaan valmiin talon ellei rakentamiseen ole todella intoa ja näkemystä monelta kannalta. Valmiin ja käytetyn talon ostossa ei ole sen suurempaa riskiä kuin uudenkaan teossa, vaikka rakenteet ja homevaara on jonkun luotettavan tahon toimesta aina todettava. Ostossa tietää tarkan rahamäärän, rakentamisessa kokematon ei tiedä sitä koskaan. Samoin oma osuus rakentamisessa yliarvioidaan järestään. Vetäytykää tämän talorojektin osalta julkisuudesta huilaamaan ja iloitsemaan että olette yhdessä eikä tämän pahemmin käynyt. Uskon että voitte nauttia oikeista elämän asioista eikä siitä oravanpyörästä mihin moni jumii.

Eikö nyt kukaan sano ääneen sitä, mitä useimmat kuitenkin ajattelevat: kaksi taivaanrannanmaalaajaa ottaa vastuulleen talohankkeen ja epäonnistuu siinä täydellisesti.

Talon myyminen keskeneräisenä tulee kalliiksi ja harvalla on siksi varaa jättää hanketta kesken. Ja juuri silloin, kun hanke on vaarassa epäonnistua, vaaditaan nimenomaan luovuutta, rohkeutta ja sisukkuutta. Jatkaminen ei mielestäni ole helppo päätös, niin kuin kirjoittaja antaa ymmärtää, koska aina voi lopettaa. Lopettamisen seuraukset voivat tosin olla paljon ikävämpiä kuin jatkamisen.

Maininta ”äiti on perheen perustus, kantava rakenne ja vesikatto” on kyllä aika kalasteleva, mutta silti uskon siihen hyvin yleisenä väitteenä, siis jotenkin siihen tapaan kuin ”keskimäärin äidit hoitavat lapsiaan enemmän kuin isät” tms. Tuollaisena se on vain toteamus Marian ja Reinon perheestä, ei muiden.

Tunnen myötätuntoa kirjoittajaa kohtaan ja toivon, että Marian perhe saa asiansa pian kuntoon. Ihmiset tekevät virheitä — tosin vaihtelevasti: jotkut tekevät pieniä ja vähän, toiset suuria ja paljon.

On hienoa, jos osaa myöntää virheensä, oppia siitä jotakin, niin kuin mahdollisesti kirjoittajan tapauksessa, ja nousta sitten jaloilleen. On myöskin alhaista ilkkua toisten epäonnistumiselle, kun pitäisi toimia täsmälleen päinvastoin. Silti useimmat aikaisemmat kommentit ovat mielestäni falskeja tai sitten kirjoittajilla ei ole mitään kokemusta rakentamisesta.

Tsemppiä tuleviin koitoksiin! Itsekin haaveilen rakentamisesta vaikka meillä on ihana, remontoitu koti keskellä peltoja ja lähellä kaupunkia ja toiselle erityisesti tällä paikalla on tunnearvoa. Unelmoidahan saa mutta ehkä tosiaan jotku unelmat vaativat liikaa toteuttaakseen. Tosi mukavaa että jatkat näin blogin muodossa!

Hei Maria!

Seurasin sinua iholla sarjassa ja nostan sinulle ja muille sarjan naisille hattua siitä että vihdoin tv:ssä näytettiin tavallisia ihmisiä ja ongelmia eikä super marjoja jotka pystyvät kaikkeen väsymättä. Tätä lisää!

Me myös mieheni kanssa tällä hetkellä siinä tilanteessa, että luovumme yrityshankkeesta joka vei kaikki voimamme. Käteen meille jää vain velka muistoksi, mutta ehkä siitä selviämme. Meillä tulee olemaan taloudellisesti tiukat vuodet edessä, mutta lohduttaudumme sillä, että lapsemme saavat varmasti enemmän aikaamme.
Tuntuu vain että tässä nykymaailmassa tällainen taloudellisesti taaksepäin meno on hävettävä asia. Pitäisi vain koko ajan kerätä lisää ja lisää mammonaa 🙁

Iloista kesää sinulle ja perheellesi !

Hei Maria

Jäit mieleeni Iholla – sarjan naisista todella hurmaavana persoonana: sekoitus pikkutyttöä ja kypsää naista. Rakkautesi ja ymmärryksesi kaikkia muita kohtaan on ihana asia, mutta surullista on se, että vaikutit kaiken hässäkän keskellä välillä hyvin yksinäiseltä.
Päätöksenne on täysin oikea. Projekti ei tv:ssä näyttänyt unelmalta, vaan taakalta ja huolen aiheelta. Sellaiset on hyvä karsia pois ja keskittyä tärkeimpään eli perheeseenne. Äiti on perheen tukipilari, isä on äidin tukipilari. Pitäkää huolta toisistanne ja lapsenne saavat parhaimman mahdollisen lahjan eli onnelliset vanhemmat.
Jatkakaa unelmointia ja nauttikaa kesästä koko perhe!

Unelmien romuloota ja pilvipalvelut, niitä käytämme jatkossa enemmän.
Aurinkoista bikini-kesää!!

Itse muutin aikoinani ulkomaille ja muutaman vuoden kuluttua ”maitojunalla” takaisin Suomeen. Ystäväni totesi minulle taannoin, että oli tosi rohkeaa lähteä, mutta vielä rohkeampaa palata takaisin! Ja niinhän se taitaa olla.

Ihanan aidosti ja peittelemättä puhut omista tunteistasi. *Thumbs up*

Hei Maria!

Ymmärrän todella hyvin päätöksenne. Siinä, että palaa takaisin ”lähtöruutuun”, ei ole mitään hävettävää. Välillä haaveiden toteutuminen ei olekaan niin hienoa, kuin ennalta olisi voinut kuvitella. Voimia ja hyvää kesää koko perheellenne! 🙂

Ps. Pidin Iholla-sarjasta todella paljon, ja odotan jo innolla seuraavaa kautta. Siinä on sellainen tositv-sarja, johon voisin itsekin mennä mukaan!

Rohkea päätös. Me rakensimme myös oman unelmakotimme ja menimme läpi harmaan kiven. Se tuli kalliiksi (henkisesti) vaikka silloin vielä ei lapsia ollutkaan. Nyt on myös ihana pieni poika ja tuntuu että jollain tapaa vieläkin muutaman vuoden takainen projekti stressi vaikuttaa. Olet ihan oikeassa siinä että ”enemmän neliöitä, enemmän tavaraa, enemmän huolia”. On tullut monesti mietittyä oliko kaiken arvoista, mutta näillä mennään. Toisaalta aina voi taas valita toisin.
Onnea ja paljon voimaa!

PS. Oli vapauttavaa seurata teidän perheen elämää Iholla sarjassa.

Ciao Maria!

Katsoin vahingossa muutaman osan ja mielestäni olet aivan mahtava äiti!

Itse 4-lapsen äitini opin sinun tavastasi kohdella lapsia paljon! Sinä todella otat lapsen huomioon yksilönä ja puhut niin kauniisti lapsille. Minusta lapsesi on todella kehittyneet ja saavat juuri sellaista huomiota kuin lasten tulisi saada.
Olet aito ja rehellinen itsellesi.
Arvostan sinua ja tapaasi ajatella suuresti. Opin muutamasta jaksosta paljon ja sain uusia ajatuksia omaan perhe-elämääni.

Kiitos sinulle ohjelmasta !

Vaikutat ihanalta ihmiseltä ja mahtavalta äidiltä! Maailma kaipaa kaltaisiasi, kiitos avoimuudestasi!

Ostin sattumalta lehden viikolla kaupasta, pidin haastattelustasi, kuvat olivat myös upeat! Tämä tekstisi sopii ajatusmaailmaani, onnea rohkeasta ratkaisusta ja kyvystä heittäytyä elämään. Toivon teille kaikkea hyvää!

Hei Maria !
Olipas mukava yllätys löytää blogisi. Itsekin Iholla sarjaa seurasin ja ehdin jo jäädä kaipaamaan teitä. Olet rohkea ja aito ihminen.

Kaikkea hyvää perheellenne! 🙂

Tsemppiä Maria!

Tiedän tunteet ennen tuollaisen päätöksen tekemistä ja tunteet sen jälkeen. -Te selviätte tästä ja koko elämästä omalla tavallanne! <3

Olet NIIN oikeassa, kun kirjoitat mitä äiti perheelle merkitsee.

Koskettava ja ajatuksia herättävä kirjoitus, ratkaisunne on varmasti oikea!
Mielestäni tuota tekstiäsi voi peilata moneen muuhunkin asiaan kuin talonrakentamiseen, rohkeutta on myös se, että tietää, milloin on aika antaa periksi. Usein periksiantaminen voikin vaatia enemmän rohkeutta kuin jonkun asian jatkaminen. Ja joskus on ihan hyvä niin, että kaikki unelmat eivät toteudu,vaikka usein sen kuitenkin tajuaa vasta jälkeenpäin. Tai sitten ne toteutuvat myöhemmin, sitten kun on parempi aika. Tärkeintä on kuitenkin se, että tärkeät ihmiset pysyvät rinnalla ja voimaa riittää muuhukin kuin sen unelman tavoitteluun.
Hyvää kesää teille! 🙂

Kiitos näistä kirjoituksista! Olet jotain mitä en osaa sanoin kuvata…aito, lämmin, ihana. Monet itkut tuli Ihollaa katsoessa, tuntui niin tutulta 🙂

Ihana kirjoitus Maria <3 Olen täysin samaa mieltä! Rohkea päätös.

joko teillä on uusi asunto kiikarissa? Onko Eira/Ullanlinna alue sellainen johon haluatte jäädä? Mä asun itse ihan samoilla kulmilla kuin te (jos siis asutte äitisi luona taas), ja en kyllä minäkään muuttaisi täältä mihinkään 🙂

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.