Kotitalouskriisi
18.6.2012

Sose on siinä

Sose on siinä

lounas

ja sama soseena

Silloin kun vielä haaveilin äitiydestä päätin, että tekisin itse kaikki soseet ja pöperöt lapselleni. Vauva-arjen valjetessa joustin äitiyden ihanteestani hieman ja annoin esikoisvauvalle purkkiruokaa aina silloin, kun syötiin muualla kuin kotona.

Uuden vauvan kanssa olen purkki purkilta etääntynyt vieläkin kauemmaksi siitä unelmaäidistä, joka halusin olla.

Nyt elämä on taas urillaan. On aikaa miettiä asioiden hienosäätöä. Totuus on, etten ole vakuuttunut purkkiruuan ravintoarvoista. En myöskään jaksa kiikuttaa tyhjiä purkkeja lasinkeräykseen tätä tahtia.

Viime päivinä olen tehnyt korjausliikkeen ja alkanut soseuttaa vauvalle samaa ruokaa, mitä muukin perhe syö (ilman suolaa).

Ruuan teko käy helposti. Vaikkapa pastaa ja itse tehtyätomaattikastiketta soseuttimeen, surrrrrr. Ja vauvan naamaan. Niin luulin, vaan eipä se ollutkaan niin helppoa.

Lusikalla
tökkii

Nyt on tainnut alkaa unohtamani ”lusikan kanssa on turha lähestyä” -vaihe. Eilinen lounas jääköön viimeiseksi soseruuaksi. En aio enää olla uhri, jonka käsi valjastetaan katapultiksi. Uusi matto ja keittiön seinätkin ovat saaneet tarpeekseen maistiasista.

Johtopäätökseni uudesta vaiheesta on yksinkertainen. Vauva haluaa syödä itse.

Illalliselle valmistin sormiruoka-aterian.

  • munakasta
  • avokadoa
  • paistettua munakoisoa
  • keitettyä porkkanaa ja parsakaalia
  • riisinuudeleita

Vauva söi niin käsiään että ruokia tyytyväisesti tutkiskellen. Meidän soseet oli siinä.

Paistettua munakoisoa

 

Avainsanat

Kommentit

Nyt vasta löysin loistavan blogisi!! Meilläkin sormiruokailu on ollut ykkösellä ja nyt myös kakkosella ainut tapa ruokailla 10kk jälkeen. Isovanhemmat ovat vähän epäileväisiä, mutta pikku hiljaa ovat huomanneet että se on tehokkain tapa saada pikkunaperoille jotain suuhun:) Kiitti vielä avokado vinkistä, en oo jotenki hoksannu et sitä voi antaa myös pikkuiselle sormiruuaksi!

Heips vaan. Vinkkinä sormiruokailuun: Playtray Stokken Tripp Trapp-tuolille:)

Meillä taas teen paljon erikseen ruokia, koska nuorin joutuu välttelemään maitoa, munaa, kauraa, ohraa, venhää, ruista, omenaa ja vesimelonia. Kolmannella kerralla jo joo sujuu rutiinilla, mutta silti olisi kivaa pärjätä vain yhdenlaisella ruualla 🙂

Kannatetaan!

Taannoin ykköseltä tuli dokumentti vauvan purkkiruuista, jossa kerrottiin ruokien valmistusprosessista. Koska hygieenisyysvaatimukset ovat niin suuret, ruokaa täytyy keittää aikamoisen kauan jo sitä ennen pakastetuista (!) kasviksista. Keittäminen ja pakastaminen sekä vielä ilman poistaminen purkista ennen kansittamista: ravintoaineita ei jää jäljelle juuri lainkaan. Joku tutkija totesi, että kannattaa syöttää vauvalle mieluummin koiranruokaa kuin purkkiruokaa, jos haluaa nopeasti hyvää ruokaa.

Minä teen kuten sinäkin. Eli vauva syö suunnilleen samaa ruokaa kuin muut porukat ilman mausteita, suolaa ja lehmänmaitovalmisteita. Hyvin onnistuu jo kolmatta kertaa!

Onnellista kesää!

Jes! Täälläkin kannatetaan! Olen yhden lapsen äiti ja meillä ainoat soseet ovat olleet hillot lettujen yms. päällä 🙂 Sormiruokailu oli ilman muuta paras ratkaisu meidän perheessä ja samaa rataa jatketaan tulevienkin lasten kanssa.

Iloa teidän ruokaseikkailuun! Vaikeinta siinä on oman asenteen mukauttaminen 😉

Kannatan, esikoinen söi melkein pelkkiä purkkiruokia, toka taas melkein pelkkää sormiruokaa ja on nyt kolme-vuotiaana paljon ennakkoluulottomampi makujen ja ruokien suhteen kuin esikko. Uskalsin, kun imetys toimi hyvin ja oli pääasiallinen Ruuan lähde tuossa vaiheessa.

Ihanaa! Just luen kirjaa sormiruoasta ja aion alkaa antaa sitä kun Hilda on puolivuotias. Ainakin aion kokeilla..

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.