Kotitalouskriisi
1.9.2015

Ravintorikasta safkaa skideille

Ravintorikasta safkaa skideille

11870723_501682356656364_6411023018765228935_nPumpui otti blogissaan esille koulussa tarjotun porkkanasosekeiton ainesosaluettelon ja ravintoarvot. Kyseisessä kouluruuassa on niukat 29 kilokaloria sadassa grammassa, mikä tarkoittaa että ruokaa pitäisi syödä kaksi litraa, jotta kymmenvuotias tarvittavan annoksesta lounaalla tarvittavan määrän kaloreita. Ei ihme, jos iltapäivällä on osa oppilaista levottomia ja osa nukahtaa pulpettiin.

Kyllähän pääruuan lisäksi koulussa on aina tarjolla näkkäriä ja voinappi (tai margariininappi) sekä salaattia. Ja joskus kalorit tulevat vasta pääruuan jälkeen, jälkkärin muodossa. Esimerkiksi tänään meidän lapset olivat innoissaan, kun koulussa oli tarjoiltu jälkiruokaa – näkkäriä ja hilloa erivärisistä lasikulhoista! En saanut selville, oliko näkkäriä tarjottu myös pääruuan kanssa, vai siirrettiinkö näkkäri vain pääruuan kyljestä jälkkäriksi.

Suomi on vaikeassa tilanteessa, ja kaikesta on säästettävä ja leikattava. Juustohöylää ei voi koulussa käyttää, sillä juustoa ei ole tarjottu koululounaalla aikoihin. En halua valittaa kouluruuasta. Se on sitä mitä se on ja olen siitä kiitollinen. Kouluruuan alhainen ravinnepitoisuus aiheuttaa kuitenkin toimenpiteitä kotona. Vastuu vyöryy vanhemmille kuin kumiperunat sianruoka-astiaan.

Lapseni syövät päivittäin yhden vähäravinteisen aterian, joten minun täytyy tarjota lounaalta puuttumaan jääneet kalorit terveellisessä  ja ravintorikkaassa muodossa päivällisellä ja iltapalalla. Ja onhan minulla muutakin elämää, joten tämän täytyy tapahtua helposti.

11218917_501683453322921_1891494586616188887_n11904668_501679346656665_2696535697832026777_n

Olimme tyttäreni kanssa Hanna Gullichsenin Safkaa skideille -kirjan julkistamistilaisuudessa. Kävin äsken pihistämässä kirjan tyttäreni leikkikeittiöstä, sillä oli tarvinnut ruokakirjaa puuhiinsa.

Selailin äsken teoksen läpi ja tuumailen täällä mitä tekisin huomenna ruuaksi. Kirja ei tarjonnut suoraa vastausta, mutta inspiraatiota toki.

Koskettavat alkusanat saavat minutkin muistelemaan lapsuuteni ruokia. Arkiruoka, jota kouluikäisenä söin eniten oli valkosipulipasta. Reseptissä on kolmea ainesta: pastaa ja oliiviöljyssä kuullotettua valkosipulia. Resepti on yhdessä asiassa ihmeellinen: sillä sillä saa lapsenkin rakastamaan valkosipulia. En silti tekisi lapsuuteni rakasta pastaa lapsilleni, sillä se on niin ravinneköyhää ettei sitä muutama valkosipulinkynsi tai extraneitsytoliiviöljy pelasta.

Safkaa skideille on ihana fiilistelyreissu suomalaisten lapsuuden lohturuokiin, joihin minullakin on jonkinlainen kosketus kavereiden ruokapöydissä nautittujen makaronilaatikoiden ja perjantaipizzojen kautta. Minun lapsuuden rakkaimmat ruokamuistot ovat kuitenkin oliiviöljyssä liotettuja.

Ehkä kouluruoka oli ennen ravitsevampaa, joten kotiruuan ravintoarvoille ei kasautunut niin suuria paineita. Toisaalta maailma on muuttunut ja tiedämme entistä enemmän ravinnon laadun merkityksestä (ravintoahan ruoka ei pelkästään ole). Tämän takia tehdessäni kirjan ruokia lasteni lautasille leikkaan lihan ja pastan määrää reilusti ja korvaan ne monipuolisilla kasviksilla ja öljyillä.

Huomenna aion tehdä kirjan inspiroimana super ravinteikkaan fuusion, jossa kietoutuvat yhteen sitruuna- ja avokadopastasta. Resepti tulee pian!

11892248_501679739989959_5118466077325659507_n

Kuvat Dorit Salutskij

 

 

 

Avainsanat

Kommentit

Samoin pakko vielä harmistua tuosta yleistyksestä, että jos kerran 6:ssa viikossa (ruokalistat kiertävät 6 vkon sykleissä) on porkkanakeittoa, niin aina olisi vähäkalorista ja/tai -ravinteista ruokaa koulussa.

Kasvisruokapäivä on opettanut monet lapset Hgin kouluissa tykkäämään esim. kasvislasagnesta, ja yksi tämänhetkinen suosikkiruoka kouluissa ovat kasvistortillat (kaikki eivät ehkä tajua, että täytekastike onkin tehty soijasta… tärkeintä on, että ruoka on tortillan muodossa. ; ) )

Ylilpainoisia lapsia on yhä enemmän, ja heidän kannaltaan on hyvä, että joskus myös kouluruoka on vähäkalorisempaa. Seuraavana päivänä saattaa sitten ruokana olla vaikka lihapullia tai broilerikastiketta.

Ja toivottavasti kaikki jo tiesitte, että Hgin koulujen lisäkkeenä tarjotaan aina kuoriperunoita, tummaa makaronia tai tummaa riisiä.

Puhukaa lapsillenne myönteiseen sävyyn kouluruuasta, niin he oppivat arvostamaan sitä.

yst.terv.
Lena (ope Hgistä)

maria

En koskaan valittaisi ruuasta lasten kuullen!

Enkä tässä tekstissänikään valita. Minusta on ihan ymmärrettävää, että kouluruoka on sellaista kuin se on. Se ei silti täytä niitä ravinnepitoisuuksia (vitamiineja, suojaravinteita yms) joita toivon lasteni saavan ruuan myötä. Kaloripitoisuusei kerro ruuan laadusta, runsaskaloriset kouluruuat eivät ole silti terveellisiä.

Hgin kaupungin kouluissa ei vuosiin ole ollut margariininappeja, koska ne ovat todella epäekologisia. Lapset ottava keijua veitsellä rasiasta. Juustoa sen sijaan on tarjolla joskus leivänpäällisenä ja aina ”juustomestarin salaatissa”, jota on tarjolla samaan aikaan pinaatti- tai porkkanalättyjen kanssa. Tämä salaatti on monen lapsen herkkua.

Olivatko Marian lapset jossain muussa, kuin kaupungin koulussa (ranskalainen?)?

maria

Margariininapit on tosiaan oma muistoni lapsuudesta. En ole kysynyt lapsilta onko heillä ”nappeja” vai rasioita. Pointti oli, että syövät siis leivän ja voita ruuan lisäksi. Pinaattiletut ovat myös lasten suosikkeja, niissä taitaa olla kovetettuja rasvoja ja vehnää…
Lapset syövät Sodexon kouluruokaa, jota on kai muissakin kouluissa Helsingissä.

Syön itse työni puolesta samaa ruokaa, jota lapsille tarjoillaan kouluissa ja päiväkodeissa. Olen tutustunut melko laajalla otannalla lähikuntien ja kaupunkien tarjoamiin lounaisiin. Omien hvaintojeni mukaan tarjoiluista on eroa sen mukaan, minkä kunnan tai kaupungin alueella lounasta nautitaan. ”Laitosruokaa” se on toki kaikkialla, erityisen hyvää ja ei niin onnistunutta kaikkialla toisinaan. Se, mihin itse olen kiinnittänyt huomiota on se, kuinka suuresti tarjottu ruoka on vaikuttanut omaan terveyteeni. Työnantajaa, siis ruokkiaani, vaihtaessani olen kuin taikaiskusta sairastunut iho- ja suolisto-oireisiin, jotka ovat helpottaneet vain loma-aikoina. Ja kun taas olen siirtynyt kuntarajat toiselle puolelle, toiselta padalta toiselle, olen kokenut ”ihmeparantumisia”. Hirvittää ruokaa syvien lasten puolesta! Me aikuisetkin voimme valita ja jättää vaikka syömättä.

Ei siis ole aivan yhdentekevää, mitä laitosruoka, niin lasten kuin vanhuksienkin, sisältää. Tai miltä se näyttää tai maistuu. Sillä mitä terveellisinkin ruoka ei syömättäjätettynä ketään ravitse.

Jos jotain saisin muuttaa, palauttaisin ruoanvalmistuksen kouluihin ja päiväkoteihin. Siihen lähelle, tuoksumaan. Jotain suurta menetetään siinä, kun ruoka kuljetetaan suuresta keittiöstä lämpölaatikoissa pienempiin yksiköihin jaettavaksi.

maria

Uh, olen kuullut myös tutuilta, että heti kun koulu alkaa alkaa lapsilla myös suolisto- ja iho-oireet. Yksi syy voi olla tosiaan kouluruoka.

Toinen mahdollinen ongelman aiheuttaja on koulun huono sisäilma, esimerkiksi homevaurio rakenteissa. Monet saavat homeesta vatsavaivoja ja ihottumaa tms. Eli tarkkana myös tämän ongelman läsnäolosta.

Sijaisena olen myös huomannut suolisto-oireet! Joskus tuli kahvipöydässäkin puheeksi. Jatkuva kurlutus ja samanlainen olo kuin alkavassa vatsataudissa. Ja tämän huomasi kahden aterian jälkeen. Kouluaikana turtui siihen, mutta nyt on huomannut että ehkä se ei olekaan normaalitila.

maria

Moni on kertonut, että lapset reagoi heti kouluruokaan. Ilmeisesti jotkin lisäaineet ainakin voivat olla syynä. Tai meidän tapauksessa se, että kotona ei syödä lainkaan vehnää ja maitoa, koulussa sitten lapset syövät näitä kuten muutkin. Vaikea tietää tarkalleen, mikä sen aiheuttaa. Jotkut oireilevat myös (kouluissa niin yleisille) homeongelmille suolisto-oirein.

Totta että ainakin osa kouluruuasta on ravintoköyhää. Paljon riippuu mistä ruoka tulee, olisipa joka koulussa vielä oma keittiö valmistamassa oikeasti laadukasta ruokaa. Ja voihan sitä pastaa tarjota sellaisena päivänä kotona lapsille, kun koulussa on tarjottu vähän täyttävämpää evästä. 😉

maria

Ikävä kyllä ”vähän täyttävämmät” eväät tarkoittavat ainakin meidän lasten koulussa huonoja rasvoja, toisinsanottuja jotain nugetteja tms. Eli vaikka olisi kaloripitoista ruokaa tarjolla, niin hyvin vähäravinteista se on silti.

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.