Kotitalouskriisi
21.11.2015

Perhe takussa

Perhe takussa

IMG_4896Meillä iski uhmaikä. Tai ehkä se on vaan jokin kausi. Pitkästä aikaa löysin itseni arkiaamuna tilanteessa, jossa lapsi vetää liinat kiinni juuri kun pitäisi olla ovesta ulkona. Vaatteet on tyhmiä, kuten kaikki muukin.

Vaihtoehdot ovat:

  1. suostuttelu, lahjonta, kiristys, uhkailu (Siis henkistä väkivaltaa!?)
  2. pakottaminen – käsien ja jalkojen vääntely haalariin (Fyysistä väkivaltaa!?)
  3. lapsen kaappaaminen matkaan pukemattomana (Vapaudenriisto!?)

Minkä näistä valitset?

Ei kun ihan totta, kommentoi alle ja kerro minullekin. Mielestäni mikään ei ole hyvä vaihtoehto. Yleensä kokeilen kuitenkin jokaista. Muutaman kerran olen joutunut turvautumaan tuohon viimeiseenkin. Se on varmasti viihdyttävin vaihtoehto ohikulkijoiden näkökulmasta. Mikä olisi oikein, en tiedä.

Ajen takut voi kuitenkin saada sileiksi. Tässä linkki, jonka kautta voi ostaa itselleen hoitoainetta, eli ”Selvitä lapsiperheen takkutilanteet”-kirjan. Kirjan yksinkertaisten ja käytännönläheisten neuvojen avulla saa arjen luistamaan.

Kirjan kirjoittaja, puheterapeutti Katja Koski, haastatteli minua. Haastattelun voi kuunnella tai lukea hänen nettisivullaan.

Kirjan mottona on: tehdään sitä mikä toimii ja epäonnistuminen on oikein sallittavaa!

Uh.

 

Avainsanat

Kommentit

Itse olen päiväkodissa tällä hetkellä harjottelussa, ja siellä on usein sama ongelma, kun siirtymätilanteita (sisään, ulos, syömään, nukkumaan, pukemaan, syömään, ulos) on koko ajan. Itse yritän aina pysyä rauhallisena ja määrätietoisena ja useimmiten lapset reagoi siihen sitten toimimalla kuten on pyydetty. Jotkut työntekijät kuitenkin käyttää aika helposti ”pakkokeinoja” ja esimerkiksi käärii nukkumaan mennessä huutavan lapsen peittoon, vaikka mun oma vaisto sanoisi että se pitäisi ottaa syliin rauhoittumaan ja vaikka toiseen huoneeseen. Se on kuitenkin kiellettyä ja muut lapset saavat yrittää nukahtaa kädet korvilla kun toinen huutaa. Vain jos lapsi satuttaa itseään tai toisia tai karkaa (esim ulkona) otan itse kiinni (vapaudenriisto). Kuitenkin voi määrätietoisesti, lempeästi ja rauhallisesti pukea lapsen ja toivoa, että mieli muuttuu kun pääsee ulos 🙂

Moi, koitin vihdoin ja viimein sitä Meine basea shampoon korvaajana. Tahtoisin kertoa että kaikki meni hyvin ja yksisarvisia ja sateenkaaria, mutta lähtötilanne ja muut aineet vaikutti vähän huonoon suuntaan. Normaalia parempi tulos silti!

Mulla on tällä hetkellä violettia, sinistä ja punaista 6-8 pesun kestävää väriä ja sitä pikkuhiljaa liotan pois syväpuhdistavalla shampoolla. Levitin suolan ekana märkiin hiuksiin, en huuhdellut, lisäsin syväp.shampoon, tuloksena iso määrä lähtenyttä väriä JA kerrankin sain sormilla kammattua hiukset läpi huuhteluvaiheessa (yleensä siis menee purkaksi tuolla shampoolla). Toistin käsittelyn ja huuhtelin etikkavedellä (aika laimealla kun mietin sitä hajua :D) ja mun mielestä jäi vielä vähän koppuraiseksi ja kuivaksi. Pyyhkeellä vähän kuivasin ja totesin että tätä luonnonkiharaa ei kukaam harjaa auki jos siihen ei yhtään ”tavallista” hoitoainetta laita. Hoitsikan jälkeen ei oo ikinä vielä olleet hiukset noin pehmeät kuin nyt!

Kokeilu siis jatkuu… 😉 Odotan innolla kuukauden reissua alkaen joulukuun puolivälistä, jos tarviskin vaan yhtä purkkia kantaa mukana.

Maria

Vau, kiinnostavaa. Mulla ei siis ole tosiaan kokemusta värjätyistä hiuksista. Oon huomannut, että etikan haju jää hiuksiin. Se ei tunnu, kun hiukset on kuivat, mutta seuraavan kerran kun kastelee, etikan haju tulee taas esiin! En ole siksi itsekään käyttänyt etikkaa kovin usein. Mulla on yksi Sante-luomuhoitoaine, jota sain kokeiltavaksi. Sitä käytän silloin tällöin. Mut kun se on loppu, aion kokeilla kookosmaitoa, avokadoa tms keittiökosmetiikka-hoitoainetta…

Itse suosittelen, että aikuinen ottaa tiukassa paikassa aikuisen roolin ja rauhallisesti, mutta määrätietoisesti ohjaa pienen eksyneenä uhmaajan maaliin. E tarvitse olla väkivaltainen, ei henkisesti eikä fyysisesti, jos määrätietoisen rauhallisesti vain pukee ne vaatteet päälle ja nappaa lapsen kainaloonsa.
Kaikista asioista ei tarvitse myöskään olla niin ehdottomia. Jos lapsen päivä vaatii käynnistyäkseen lippalakin, puetaan se sitten vaikka villapipon päälle.

Maria

Määrätietoinen on avainsana! Määrätietoisesti olen kantanut rimpuilevan, puolipukeisen lapsen leikkikoulun pihalle. Toisaalta, ehkä määrätietoisuus on auttanut siinä, ettei näitä kertoja ole kovin montaa…

Täytyy kyllä sanoa tuohon haastatteluun liittyen, että olen oppinut tästä blogista enemmän kuin olisin ikinä uskonutkaan! Olen muuttanut elämäntapojani todella paljon, alkanut syödä luomua, vaihtanut gluteenittomaan ruokavalioon, vaihtanut hygieaniotuotteet kemikaalipiheihin tuotteisiin ja muuttanut koko elämää ekologisempaan suuntaan. Meikittömyys on myös tullut vielä luonnollisemmaksi osaksi itseä ja tuntuu todella luontevalle julkaista blogissa vain meikittömiä kuvia. Se, mihin haluaisin itse vielä erityisesti perehtyä on se, että miksi toinen altistuu ja toinen ei. Mikä merkitys on geeneillä, ympäristöllä ja ehkä ihmissuhteillakin jollain lailla. Olen täydellisen kiinnostunut näistä asioista ja edelleen sitä mieltä, että haluan työskennellä jonain päivänä näiden asioiden parissa! Kiitos tästä blogista!

Maria

Vau. Kiitos. Ihan mahtavaa. Iso kannustuspotku uudelle uralle tällä saralla!

Moi, jokaisessa ikäkaudessa on takkuja, mun 16v on saavuttanut sen uuden uhman, tavallaan toivoisin, että olisi ongelmat vielä 4v tasolla.Tosin nehän tuntuvat siinä hetkessä valtavilta…
Jos sitä voisikin mennä ajassa taaksepäin, ehkä sitä osaisi laittaa asiat oikeisiin raameihin..
Olen käyttänyt kolmeen lapseeni kaikkia konsteja…..nuorimman herätin niin viimetipassa, että sitä toimittiin kuin robotit.Päiväkoti oli tosin puiston takana, 5min matkan päässä.Kaipa meillä toimi rutiinit. Tsemppiä.

Maria

Muutamien kavereiden kautta olen seurannut teinien ongelmia ja kyllä hieman jännittää, että mitähän sitten. Tsemppiä myös!

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.