Kotitalouskriisi
8.2.2017

Momzie eli äitien kaveri-Tinder pelastaa kuralaatikkoaamut

Momzie eli äitien kaveri-Tinder pelastaa kuralaatikkoaamut

Niin se aika hurahtaa. Joudun oikein pinnistelemään muistaakseni millaista oli kun lapset, tai esikoinen olivat pieniä. Aika kultaa muistot, joten niitä rapaisimpia muistoja joutuu oikein mehustamaan, että ne muistaa kaikessa kauheudessaan.

Minulla on ollut aina laaja ystäväpiiri ja uusiin ystäviin tutustuminenkin on ollut todella vaivatonta. Kuitenkin silloin kun lapset olivat pieniä tunsin itseni aika ajoin yksinäiseksi. Kai se johtui enimmäkseen siitä, että olin ensimmäisiä ystäväpiirissäni, jotka saivat lapsia. Kun minä lähdin lasten kanssa aamulla leikkipuistoon, muut joivat kahvia toimistolla läppäreidensä ääressä.

Itse asiassa olin onnellinen, kun ensimmäinen lapsi oli sen ikäinen että sen kehtasi viedä puistoon. Se tarkoitti sitä, että minäkin pääsin ihmisten ilmoille. Useimmiten puistossa oli vastassa sama vakkarijengi take-away kahveineen. Siellä sitten siemailtiin ja juteltiin välillä kuravaatteista, mutta enimmäkseen kaikesta ihan muusta. Mistä vaan elämään liittyvästä siis. Moikkailen noita naisia vieläkin kadulla. Lapset ovat jo koulussa, eikä meillä monienkaan kanssa ole enää muuta yhteistä kuin postinumero, jos sitäkään. Muutamia tyyppejä en muista nähneeni vuosiin. Ja kaikkien kanssa en varmaan edes esittäytyny muuta kuin lasten kautta ”olen ton äiti, joka tuolla just tunkee lapiolla hiekkaa suuhun”.

Toisaalta muutama kaveri jäi. Itseasiassa nyt kun mietin, Laura, jonka tapasin leikkipuistossa ei olekaan enää Aavan äiti, vaan yksi parhaista ystävistäni. Eikä Laura ole todellakaan ainoa leikkipuistoäiti, josta on tullut hyvä ystäväni, niitä on monta!

Kaveri Momziesta

Minä ajattelin, että pienten lasten on terveellistä mennä heti aamusta hiekkalaatikolle, oli miten kuraista tahansa. Toisaalta, saattoiko se olla vain tekosyy? Ehkä kävinkin puistossa tapaakseni muita äitejä, joilla oli samanikäisiä lapsia? Leikkipuistotreffeissä oli ehdottomasti hyvää se, että ei tarvinnut sopia aikatauluja. Kaikki raahautuivat sinne kunhan ehtivät. Muutamina aamuina olisin kyllä mieluummin mennyt vaikka museoon, jos olisin tiennyt että siellä olisi myös muita vaunukävelyllä.

Nykyään seuraa on helppo saada, niin äidille kuin lapsille. Suomalaisen Momzien avulla voi etsiä seuraa helposti. Itse en ole vielä kokeillut sitä, joten en tiedä miten sovellus käytännössä toimii. Käyttäjien kokemukset näyttävät kuitenkin olevan myönteisiä.

Se on varmaa, että pienen lapsen kanssa ei kannata jäädä yksin muhimaan. Suosittelen kokeilemaan, lasten kaverien äideistä voi saada maailman parhaat ystävät, löytyivät ne puhelimesta tai hiekkalaatikon reunalta.

Lue myös Kaksplussan juttu Momziesta

PS. Oletko sinä käyttänyt kyseistä sovellusta, kerro kokemuksesi!

 

Avainsanat

Kommentit

Kiva kun jaat tietoa äitejä yhdistävästä sovelluksesta, minäkin olen käyttäjä. Mutta nimi on Momzie, ei mumzie (vain otsikossa oikein ;)).

Maria

Äääk! Kiitti kun huomatit, korjasin!

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.