Kotitalouskriisi
16.12.2015

Kissavideoiden äärellä – milloin lemmikki lapselle?

Kissavideoiden äärellä – milloin lemmikki lapselle?

BepXk5YCQAAw1Nq.jpg-largeSain koiran yhdeksänvuotiaana syntymäpäivälahjaksi. Kinusin, manguin, ronguin ja vaadin. Lupasin, että hoidan koiran kokonaan itse: vien ulos kolme kertaa päivässä, leikkaan kynnet ja koulutan.

Melkein niin kävikin. Mutta onneksi äiti oli myös apuna. Koirani oli yorkshirenterrieri, joka eli seitsemäntoistavuotiaaksi. Kun koirani kuoli, olin kaksikymmentäkuusivuotias tuore äiti. Tuttu eläinlääkäri tuli kotiimme lopettamaan vanhan ystäväni juuri näihin aikoihin joulun alla.

Viimeiset seitsemän vuotta koira asui äitini kanssa. Syntymäpäivälahjani siirtyi äidilleni viimeistään, kun lähdin opiskelemaan vaihto-oppilaaksi.

Nyt järkevä esikoisemme haluaisi lemmikkieläimen. Edessä on vakava harkinta. Esikoinen toivoo, että meille tulisi kissa. Hänen mielestään koirassa olisi liikaa vastuuta, sillä koira pitäisi viedä ulos pissalle jo ennen kouluun lähtöä. Olen hämmentynyt kuusivuotiaamme vastuuntunnosta!

Täällä on siis meneillään harkinta-aika. Nimittäin minustakin kissa ihana!

Miten te olette suhtautuneet lasten lemmikkitoiveisiin?

Avainsanat

Kommentit

Hei! Mietitkin jo tuota ilmastonäkökulmaa, kissan tai koiran jälkeen perheessänne syötäisiin joka päivä lihaa. 😉 Entä voiko kissa todella olla onnellinen eläessään lukitusti sisätiloissa? Kuulen jatkuvasti tarinoita kun kissa saavat ”hauskoja” hepuleita tai sotkevat paikkoja. Niin, miksiköhän..

Maria

Kyllä. Näitä kovasti pohditaan. Tällä hetkellä ollaan silti kallistumassa ”tervetuloa kissa:n” puolelle. Maailma on järjetön!

Lapset ja eläimet on aina hieno yhdistelmä ja lapset oppii sitä kautta viimeistään rakkauden ja hellyyden ja kunnioituksen luonnon olentoja ja koko luontoa kohtaan. Kannattaa miettiä, miten kiireistä on arki, ettei löydä itseään tilanteesta, että huono omatunto vaivaa kun lemmikille ei ole aikaa. Kissa sopii vähän kiireisempään elämäntyyliin, kun viihtyy itsekseen. 🙂 Kissa on kuitenkin voimakas allergisoimaan ja kissa-allergia voi kehittyä jopa muutamassa kuukaudessa. Varmasti vaikuttaa kissan hiekkalaatikon kuivikkeetkin ilmanlaatuun. Itse astmaatikkona saan aina kohtauksen jos menen edes samaan huoneeseen kissan vessan kanssa.
Mikäli allergian pelkoa ei ole, suosittelen teille kisua. 🙂 Koiran kanssa onkin ihan eri juttu, kuten teidän seitsenvuotiaskin totesi, että ulkoilutus vie aikaa ja joskus hermojakin, kouluttaminen alkaa siitä päivästä kun pentu tulee kotiin ja jatkuu loppuelämän, jotta koira eläisi hyvää ja virikkeellistä elämää. 🙂

Maria

Tää kiitos on ihan kaikille kommentoineille! Toi allergianäkökulma tietenkin huolettaa. Meillä ei kenelläkään ole mitään allergiaa, mutta tosiaan, ei sitä voi koskaan varmaksi tietäää. Lemmikkiasiaa on pohdittu aiemminkin, vasta nyt tuntuu että lapset ovat sen verran omatoimisia, että voimia riittäisi vielä yhden olennon hoivaamiseen.

Mitä mieltä olet lemmikkieläimistä sisäilman kannalta?

Maria

Tää on tosi kiinnostava kysymys! Sitä pitää pohtia ihan postauksen verran. En sanoisi suoralta kädeltä että huono. Saattaa olla jopa hyvä asia.

Ottakaa ihmeessä lemmikki! Kissasta tai koirasta on aina enemmän iloa kuin harmia. Lapsille syntyy ihania muistoja ja lemmikki tuo perheeseen ihan uusia kuvioita. Tottakai lemmikki vaatii hoitoa ja varsinkin eläinlääkärikulut voivat olla todella korkeita. Sitä pitää hoitaa ja ajatella koko ajan, kouluttaa ja ruokkia ajan kanssa. Silti olen sitä mieltä, että lemmikin ottaminen ja sen kanssa eläminen tuovat niin paljon iloa, rakkautta ja hoivaa, että siinä jää pakostakin voiton päälle! Minä jään toiveikkaana odottelemaan josko tänne alkaisi ilmestyä kissapostauksia.

Maria

Ihana saada tällainen rohkaiseva kommentti! Ollaan todella lähellä jo päätöstä…

Ajattelen ehkä niin, että lapsen toive voi synnyttää koko perheen lemmikin hankkimisen. Siihen saakka kun lapsi on täysi-ikäinen, vastuu on aina vanhemmilla -oli kyse sitten koirasta tai lemmikkihiiristä. Aikuisen pitää tietää hoidosta niin paljon, että pystyy hoitamaan eläimen jos lapsi sattuu lipsumaan hoidosta tai tunnistamaan, milloin eläin pitää viedä lääkäriin. En tietenkään kuvittele, että teidän 6-v olisi yksin vastuussa kissasta, mutta vähän vanhempien lasten kanssa sitä näkee, että on lemmikki josta vain lapsi ottaa vastuun ja vanhemmat ei tiedä hölkäsen pöläystä koko lajista. Varsinkin akvaarioiden/jyrsijöiden tms. pienten eläinten kanssa, vaikka niillä on yhtäläinen oikeus tulla hyvin hoidetuiksi.

Itse sain oman lemmikkihamsterin 8- vuotiaana ja siitä lähtien ollut erilaisia jyrsijöitä. Ne opetti vastuullisuutta, lempeyttä ja välittämistä ja myös elämän kiertokulusta. Sain haudata ja surra omia lemmikkejä – sekin ollut tärkeää omassa elämässäni.

Maria

Kyllä, näin minäkin ajattelen. Tietenkin päätös on koko perheen, mutta se että antaa lapsen tuntea, että hän on sitä toivonut on musta myös tärkeä. Ehkä tuntee sitten paremmin vastuunsa. Tai ainakin oppii pohtimaan päätöstensä ja toiveidensa seurauksia.

Toi elämän kiertokulun ymmärtäminen on musta myös tärkeää.

Sanoisin ihan samaa kuin Rimpuilija tuolla ylempänä: DON’T DO IT! Kissa elää helposti 20 vuotta. Ja vaikka sitä ei tartte viedä ulos, niin sekin herättää yöllä, tuhoaa tavaroita, syö ruoat pöydästä, maksaa omaisuuden eläinlääkärikuluina ja tarvitsee hoitajan lomille. Ja mustakin kissat on ihania, mulla oli maailman ihanin kissa, ja haikailen vielä joku päivä ottavani toisen. Kun se kuoli, otettiin koira – mutta jos oltaisiin tiedetty, että koiran ollessa 6-vuotias oltiin kolmilapsinen perhe, jossa oli kaksosvauvat, niin koira olisi kyllä jäänyt ottamatta. Totta kai lapset rakastaa sitä ja niille on kiva, että perheessä on lemmikki, mutta mulle riittäisi nyt kyllä nää lapsetkin, otan sen kissan sitten eläkkeellä.

Mutta jos siis sä haluat välttämättä kissan, niin sitten.

Maria

😀 Heh. Kiitos maadotuksesta!
Silloin kun lapset oli pieniä, pidin totaalisen hulluna ihmisiä, jolla on eläimiä. En olisi voinut kuvitellakaan, että koskaan enää haluaisin eläimen. Niin outoa, että mieleni on näin muuttunut! Ilmeisesti sitten todella haluan sen kissan?

Kaikista lemmikkieläimistä on työtä ja vastuuta. Jota lapsi ei pysty hahmottamaan. Lemmikki voi sairastua , tulee eläinlääkärikuluja. Päivittäinen hoito vaatii pitkäjänteisyyttä. Entä hoitopaikka matkan tai loman ajaksi? Kissasta ei myöskään niin seuraa kuin koirasta. Kissat itsepäisiä oman tien kulkijoita. Lisäksi lemmikkieläin voi sairastua vakavasti niin puntaroida tehdä mahdollinen lopettamispääätös ja koko perheen ikävä sen jälkeen.. Voiko kissan kanssa harrastaa tai tehdä jotain yhdessä. Kannattaa miettiä.

Maria

Kiitos realismista. Totta, nämä kaikki pitää miettiä. Itse mietin myös samalla elämän tarkoitusta ja hiilijalanjälkeä. Mitä ”järkeä” eläimessä on… Kamalaa tuhlaustahan se on jos miettii vain rahaa tai ilmastoa.

Meillä tyttö on hoitanut kissoja 2vuotiaasta..nyt 25v hänellä on omia kissoja.Koko perheen pitää toivoa lemmikkiä. Kannattaa miettiä olisiko pentu vai ehkä aikuinen adoptiokisu eläinsuojelusta.Pennusta saa ehkä helpommin perheenjäsenen kun sillä ei ole entuudestaan elämää takana…onnea projektiin👌

Maria

Kiitos!

Lähdit opiskelemaan vaihto-oppilaaksi? 😀 Valmistuitkos koskaan? Ihan hurjan hauska kielikukkanen :DD

Lemmikit on aina hyvästä ja itse lapsena, joka sai koiran viidennellä luokalla siihen asti jatkuneen mankumisen jälkeen: jotkut lapset oikeasti myös hoitavat niitä lemmikkejä ihan täysin itse, sitten kun sellaisen saavat. Tosin, vanhemmat joutuivat välillä kyllä uhkailemaan lemmikin myymisellä – kummasti alkoi motivoida hoitaminen taas.

Maria

😀 Hassua! Lauseen voi ajatella kahdella tavalla, mut mun mielestä voi sanoa myös noin!

Mä en kans tiedä miten mun vanhemmat jaksoivat sitä mankumista! 😀 Muakin taidettiin välillä uhkailla koiran myymisellä…

Oi! Meillä kuumeillaan myös, mutta kerrostalo ja Helsingin keskusta. Mies ei yhtä innokas. Minä mietin päästäänkö enää koskaan mihinkään, jos on koira. Minun hoidettavaksi koira kuitenkin tulisi. Voi huokaus.

Maria

Mä olen yllättynyt, että mies on nyt myös innostunut kissasta.

Meillä on ollut lemmikkejä jo ennen lasten syntymää. Koiria ensialkuun. Lapset ovat niin tottuneita koirien olemiseen ettei ne osaa niitä ”ihannoida” Tällä hetkellä lapsia on 4 (kaikki poikia), koiria 3, kissoja 2 ja parikymmenpäinen parvi kanoja. Kissat tuli meille noin vuosi sitten ja niistä on ollut valtavasti iloa pojille. Enemmän ne niitä hyysää ja hoivaa kuin koiria. Kissat nukkuu kainalossa toisen pojan yläsängyssä. Ja mä kannatan ehdottomasti lemmikkejä. Kissa tosiaan on paljon helpompi ja hiolettomampi etenkin kaupunkimiljöössä. Kunhan sille on ruoka, lämmin nukkumapaikka ja puhdas hiekkalaatikko niin se viihtyy. Toki leikkiä kaipaa, mutta leikkii vaikka yksin josnei kaveria aina saatavilla. Me asumme maalla joten koiratkin ulkoilee omalla pihalla. Sen lisäksi että lemmikit tuo mielihyvää ja vastuuntuntoa ja käsitystä siitä miten eläimiä kohdellaan niin eläinihmiset on yleensä vähemmän allergisia. Meillä ei kellään allergiat vaivaa. Joskus hieman surullistakin katsoa kun kylään tulee ihmisiä, niin aikuisia kuin lapsiakim jotka eivät osaa ollenkaan olla eläinten kanssa. Sekin on valtavan tärkeä taito oppia.

Maria

Hyviä pointteja! Minustakin on tärkeää, että oppii olemaan eläinten kanssa. Kirjoitan vielä tosta allergianäkökulmasta!

Mäen ottaisi lapselle lemmikkiä, paitsi jos itsekin haluat. Meidän lapset toivoo kissaa, ja sellainen tullaan ottamaan kunhan kasvavat kouluikään. Nyt en jaksa yhtään ylimääräistä.
Mä olen kaivannut kissaa perheeseen monta vuotta, eli meidän tapauksessa toive on lasten ja äidin yhteinen. Pari vuotta vielä 😊

Don’t do it! 😀 Hahaha, rakastan eläimiä, varsinkin omiani, mut just nyt eka ajatus on: DON’T DO IT! No vitsi, vitsi. Eläimet on aina hyväksi. Opettaa lapsille ihanasti vastuunkantoa ja parantavat masennuksia ja luovat vastustuskykyä ja, ja… on ihania! 🙂

Maria

Hui kun säikähdin! Tää on niin outoa, että mullakin on kissakuume! En oikeasti ymmärrä!

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.