Kotitalouskriisi
10.11.2016

Keinokuidut ovat uusi turkistarhaus

Keinokuidut ovat uusi turkistarhaus

keinokuitu_lapset_ulkovaatteet

Pari päivää sitten kirjoitin artikkelin Kemikaalitutkan puolelle talvitakkien Gore Tex -kemikaaleista (listasta näet brändit jotka ovat sanoutuneet irti PFC-yhdisteiden käytöstä). Ja kyllä täytyy sanoa, että on todella ristiriitaiset tunnelmat aiheesta. Jos minulla olisi taipumusta vaipua maailmantuskasta masennukseen niin nyt olisi se hetki. Vaikka lumi tekee ihmeitä marraskuulle, haluaisin hypätä koko talvikauden yli. Siihen on yksi syy: talvipukeutuminen ja etenkin (lasten) talvivaatteiden materiaalit.

Haluaisin välttää PCF-yhdisteitä (teflon, Gore-tex ym) sisältävien tuotteiden ostamista. Ne ovat pahan luokan ympäristömyrkkyjä. En ole huolestunut siitä mitä nämä aineet aiheuttavat minulle tai lapsilleni. Olen huolestunut ympäristön kannalta.

Samasta syystä haluaisin välttää tekokuituisten vaatteiden ostamista. Keinokuituiset vaatteet ovat muovia. Ja ohuista muovikuiduista tulee ennenpitkää mikromuovia, jonka karmivia vaikutuksia ympäristöön on vasta alettu tutkia.

Miettikää, mikä määrä talvihaalareita, rukkasia ja toppavaatteita jauhaa suomalaisten lapsiperheiden pesukoneissa. Jokaisella pesukerralla yhdestä tekokuituisesta vaatteesta irtoaa tuhansia mikromuovihiukkasia. Nämä hiukkaset ovat ennenpitkää ravintoketujussamme. Korjaan. Nämä hiukkaset ovat jo ravintoketjussamme. Osa mikromuovista karkaa vedenpuhdistusprosessib läpi suoraan vesistöön, osa kipataan puhdistamolietteen mukana maaperään. Hälyttävän isoja määriä mikromuovia on löydetty muun muassa Kallavedestä, merilintujen vatsoista sekä kalatiskissä pötköttävistä kaloista.

keinokuitu_turkistarhasj

Keinokuiduttomia vaihtoehtoja NYT!

Oman talvipukeutumiseni olen saanut järjestettyä lähes muovittomaksi. Muovia on ilmeisesti vain kenkien pohjissa. Toisaalta nekin olisi kyllä mahdollista hankkia nahkaisina luonnonkumipohjilla. Mutta lapsille on aivan mahdotonta löytää ulkoiluun sopivia keinokuiduttomia talvivaatteita! Pyrin siihen, että lasten sisävaatteet ovat meidän perheessä 100% luonnonkuitua (ja mieluiten vielä luomupuuvillaa), mutta luonnonkuituiset ulkovaatteet ovat mahdottomuus. Sellaisia ei vaan ole. Keinokuidun määrän minimointikin riittäisi minulle alkuun.

Jos olisin lastenvaatevalmistaja, alkaisin nyt päätäpahkaa pakertamaan luonnonmateriaaleista valmistettujen ulkoiluvaatteiden tuotekehityksen parissa.

Kestävästi tuotetuista luonnonmateriaaleista valmistettuja ulkoilu- ja talvivaatteita on saatava tähän maailmaan ASAP eli niin pian kuin mahdollista. Jos ei täksi talveksi ehdi, niin viimeistään ensi kaudella haluan kääriä lapseni vaatteisiin, jotka eivät myrkytä tätä maailmaa mikromuovin ja haitallisten kemikaalien muodossa.

 

Hitaasti myrkytämme muut

Senkö tähden että me emme kuole kylmyyteen tänä talvena meillä on oikeus myrkyttää muita eliölajeja ja seuraavia sukupolvia hengiltä? En ymmärrä. Me emme voi puketutua millään verukkeella tuotteisiin, jotka aiheuttavat vahinkoa tuleville sukupolville tai muille eliölajeille. Se eivaan ole reilua.

Tekokuidut ovat nimittäin yksi suuri iso ongelma, jota kukaan ei vielä uskalla oikein katsoa silmiin. Kun tekokuituvaatteiden ympäristövaikutuksia pohtii tältä kantilta, ei voi välttyä ajatukselta, että talvipukeutumisemme sisältää aivan samat ongelmat kuin turkistarhaus. Vaikutusketju on vain pidempi, joten haittavaikutuksilta on helpompi sulkea silmät. Ympäristön myrkyttäminen pikkuhiljaa ja sen myöntäminen itselleen on varsinainen mindfuck.

En kannata turkistarhaustakaan. Luonnossa mikään ei ole hyvä eikä paha. Ei leijona tunne syyllisyyttä tappamastaan kauriista. Kaikkeen toimintaan liittyy seurauksia. Ehkä on hyödyllistä että seuraukset ovat aistittavissa. Yksilön kärsimyksen näkeminen tuntuu paremmalta vaihtoehdolta kuin päästää ympäristöön hahmottomana leviävää myrkkyä, jonka vaikutukset osuvat pikkuisen jokaiseen tällä pallolla.

GRRR

Kerropa kommenttikenttään mitä mieltä olet tekokuiduista?

Kommentit

Onpas mielenkiintoinen kirjoitus ja kiva blogi. Onneksi eksyin lukemaan. Minulle kyseinen aihe tuo stressiä ja ahdistusta joka vuosi. Olemme vegaanisesti elävä perhe enkä suostu itselleni enkä lapsilleni ostamaan mitään nahkaa tai muutakaan eläinperäisiä tuotteita ainakaan uutena. Olisi vastoin kaikkia periaatteitani ja minusta eettisesti väärin. Yhtä paljon kuitenkin ahdistaa esimerkiksi juuri fleecevaatteet, joita en myöskään suostu ostamaan. Vaihtoehdot jäävät siis vähiin, mutta onneksi on kirpputoreja, joista olen villavaatteita lapsille oatanut. Tällä hetkellä suurin pelastukseni taitaa kuitenkin olla, että asumme maassa, jossa ei kovin kylmää ole talvellakaan.

Niinpä niin mutta tiedättekö hyvät äidit että kaikilla perheillä ei ole edes mahdollisuutta miettiä mistä muksujen/aikuisten vaatteet on tehty! Siitä yksinkertaisesta syystä että ei ole rahaa!! Tämä on todellakin monen monen perheen ja äidin syy siihen miksi ei käytetä sitä ja tätä materiaalia tai syödä luomuruokia. Sitä on kuulkaas katsottava tiukasti vaan mitä hintalapussa on kun elää pienellä palkalla kädestä suuhun! Kaikki raha menee mitä tulee ja useimmiten vaatteet on hankittava kirppareilta joista luojan kiitos löytyy hyviä ja ehjiä vaatteita! Joten sori vaan etten ihmettele ja sure vaatteiden/huonekalujen materiaalia, on meinaan paljon muuta mietittävää miten selvitään tässä päivästä toiseen.

Uskon että moni ostaisi luonnonkuituisia vaatteita keinokuitujen sijaan jos niitä olisi saatavilla. Katson aina ekana vaatteesta materiaalin – se on minulle se mistä maksan ja mitä ostan, ei niinkään vaatteen ulkonäkö vaikka ihanteellisesti tuotteessa on molemmat kohdallaan. Olenkin ihmetellyt keinokuituvaatteiden valtavaa määrää suhteessa luonnonkuituisiin. Ja sitten ne muovirytkyt kaupataan alessa eurolla tai vitosella tai siitä tulee roskaa. Kummallista. Eikö voisi olla jokin säädös jolla uuden keinokuidun tuottamista rajoitettaisiin ettei sitä olisi niin valtavasti???

Maria

No niinpä!

minä ostin itelleni 4 vuotta sitten lahtisen huopikkaat ja viime talvena taaperolle samanlaiset…vielä kun sais miehen ostamaan itelleen huopikkaat.ite olen kutonut lapselleni ja itelle villavaatteita….villatakkeja,housuja,villasukkia,huovuttanut lapasia(jotka on áivan tajuttoman lämpimät kun tekee hahtuvasta ja huovuttaa koneessa) ei mene vesikään läpi.niin ja olen myös ommellut lapselleni ja itelle vaatteita

Kyllä me pyritään käyttämään sisävaatteissa vain luonnonmateriaaleja ja talvella etenkin villaa. Myös lapsen tumput villaa ja nahkaa; ovat niin vaan paljon paremmat pienissä käsissä kuin goretextumput. Villakangastakki lämmin kumminkin pakkasilla ja muuta en kaipaa 🙂 eli kyllä! Enemmän ja enemmän teen valintoja näiden ehtojen täyttyessä. Lapsille haalareita vaan vaikeampi löytää ja täältä saanut hyviä vinkkejä. 🙂 kiitos paljon!

Tuntuu että vaikka kuinka haluaisi ja toivoisi että asiat muuttuu niin nämä hommat on vaan lähteneet käsistä. Ympäristön kemikalisoituminen on ihan jäätävän iso ongelma, mutta vaikka kuinka haluaisin romantisoida että kyllä ihmiset havahtuu niin tuntuupi ettei tule oikeasti tapahtumaan. Länsimainen yhteiskuntarakenne ei toimi oikeasti syväekologisten arvojen pohjalla. Teollistuminen ja kuluttaminen ovat aiheuttaneet niin valtavan ongelman, jossa ei ole kyse pelkästään siitä että kun ihmiset havahtuisivat niin asiat olisivat toisin. Järjetön mielentila ajatustottumuksissamme tässä ympäröivässä yhteiskunnassa on jo niin perinpohjaisen vinksallaan..
Haluan välittää ja tunnen valtavaa myötätuntoa kaikkea kohtaan. Samalla myös tuntuu että olisin onnellisempi, jos voisin ostaa sen kummempia miettimättä vaikka talvihaalarin lapselle. Mutta vaivunkin maailmantuskaan helpommin.
Tuntuu että pitäisi asua omavaraisesti keskellä metsää hirsitalossa ja käyttää pelkkiä puusta tehtyjä tavaroita ja pukeutua villavaatteisiin syöden itse kasvattamaa kasvisruokaa, jotta voisi hengähtää ja tuntisi toimivansa niin hyvin ympäristöä kohtaan kuin mahdollista 😀

Voi Maria, kyllä niitä vaatteita jo myytäisiin ellei siitä tulisi kallista. Ostajat ovat kuitenkin marginaaliryhmässä. (Tässäkin asiassa) MUTTA aion ehdottomasti kokeilla

Hei! Sulla taisi olla instassa kuva metallisista juomapulloista. Mistä olet ostanut/saanut? Näin Amnestyn sivulla Amnesty-teemaisen metallisen juomapullon, mutta se oli tehty alumiinista? Mietin, että onkohan sellainen ihan hyvä ja turvallinen. Itselläni on tällä hetkellä lasinen juomapullo, mutta se kun on tyhjänäkin melko painava..

Tärkeä aihe! Itse yritän tulla toimeen tämänhetkisillä vaihtoehdoilla ja tyydyn minimoimaan muoviin pukeutumisen, kokonaan en ole onnistunut välttämään.

Kiitos kun kirjoitit tästä! Mä koen olevani ihan paskamutsi kun en vuoraa lastani fleeceen. Mutta toivottavasti tietoisuus mikromuovista ja sen haitallisuudesta leviää ja fleecetön ja muoviton maailma olisi se normaalimpi ja tavoiteltava.

Samoin näitä asioita miettinyt…. itselläni juuri mietinnän alla talvikengät. Mutta taidankin mennä vaan sanoissa nahkasaappaissa tämänkin talven…. villasukkaa vaan jalkaan. Onko sulla takkien suhteen mitä ajatuksia?
Meillä on käsineissä villatumput tai käsineet. Mutta takki on tytöllä keinokuitua.
Tästä asiasta ei ole muilla varmaan paljon tietoa tai sitten ei välitetä….
Hyvä kun näitä asioita tiedotetaan.

Ah, komppaan sinua niin lujaa tässä! Vaikka lasten ulkovaatteet olisi saatu vedenpitäviksi ja vettä hylkiviksi, on niiden sisällä lähes aina fleecevuori. Poden tällaisten vaatteiden ostamisesta hillitöntä syyllisyyttä, mutten ole parempiakaan vaihtoehtoja löytänyt.

Maria

Niin! Senkin hyväksyisin, että ulkokuori olisi keinokuitua. Mutta sisäpuolen pitäisi sitten olla ehdottomasti luonnonkuitua, puuvillaa, villaa tms.

Oma kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.